Selän tarinaa
Kun Nova on terve ja onnellinen, Nova liikkuu kovaa ja varsin vilkkaasti. Metsissä on kiipeilty kivien päälle, hyppitty puunrunkojen yli ja loikkittu aluskasvillisuudessa kuin jänis konsanaan. Kaikkea tätä on myös vahvistettu palkkaamalla kiville kiipeilystä nameilla, heittelemällä keppiä rinnettä ylös-alas ja antamalla Novan juosta vapaana. Kolmannen ikävuoden jälkeen vauhti on kuitenkin hiipunut. Laukka on vaihtunut löntystelevään raviin, ja oma-aloitteisuus ponnistuksiin on jäänyt pois. Pyynnöstä hyppii edelleen kiville, mutta "ylimääräistä" ryntäilyä näkee vain harvoin.
Pienestä asti Nova on levossa saanut kipuja, joka saa sävähtämään unesta pystyyn ja vaihtamaan makuupaikkaa toiseen huoneeseen. Näitä on tapahtunut liki viikoittain ja toisinaan useita kertoja viikossa. Pentuaikana vastaavia kipuja vaikutti tapahtuvan satunnaisesti myös liikkuessa. Nämä kaikki menivät kasvukipujen piikkiin, sillä kummassakaan tapauksessa kivulle ei näyttänyt olevan ulkoista tekijää, eikä kipu jäänyt pitkäaikaiseksi. Kipu ei myöskään heijastunut liikumiseen.
Levossa tapahtuvat kipupiikit jatkuvat edelleen - ne tuntuvat olevan osa arkea.
Liikkeessä tapahtuvia kipuja on esiintynyt vuonna 2009 (pitkän tauon jälkeen!) yhä tiheämmin, ja ne eroavat selvästi lepotilan kivusta. Nämä liittyvät erilaisiin ponnistustilanteissiin, ja Nova reagoin näihin ulvahtamalla. Toisinaan kipu heijastuu oikeaan takajalkaan.
Tammikuussa 2009 havahduin Novan olevan varsin tukevassa (41kg) kunnossa joten aloitimme dieetin ohella kunnonkohotuskuurin lisäämällä lenkkeilyä. Peruskunnossa ei tapahtunut merkittävää muutosta, mutta Nova kävi kaikkinensa hitaammaksi ja apaattisemmaksi. Huhtikuussa Nova oli normaalipainossaan (37kg) mutta esimerkiksi metsälenkkeilystä puuttui "liikkumisen ilo". Kuvautin eläinlääkärillä Novan selkärangan ja lonkat, jossa ei ollut muutoksia, nikamasiirtymiä, merkkejä spondyloosista tai nivelrikosta. Syötin kuukauden verran omega-rasvahappoja ja lisäksi koirahieroja käsitteli Novaa useamman kerran (pitkät selkälihakset, lanneselkä ja takajalkojen lihakset ovat toistuvasti jumissa). Parin kuukauden kuluttua Nova tuntuikin hieman pirteämmältä.
Heinäkuun alussa Nova hyppäsi veneestä laiturille hieman liian aikaisin lipsauttaen takajalkansa veteen. Nova kuitenkin ponnisti itsensä laiturille ulvoen kovasti ja roikottaen oikeaa takajalkaansa ilmassa. Muutaman minuutin kuluttua Nova kuitenkin itse ravasi autolle, eikä tapahtumasta näyttänyt jäävän ihmeellisempää jälkeä.
Myöhemmin heinäkuussa Nova leikki kanssani hyppimällä ilmaan edessäni. Maahantulossa sattui, sillä liike loppui kuin seinään ulvahduksen saattamana. Kipu paheni illan mittaa päätyen lopulta siihen, että Nova ontui, vältti liikkumista sekä ala- että ylämäkeen eikä lopulta kyennyt käymään makuulle ilman kipulääkkettä (aristi mahdollisesti otj:ta). Kipu jatkui seuraavana päivänä, mutta helpotti sitä seuraavana. Koirahieroja tutki Novan tapahtumaa seuraavana päivänä löytämättä merkkejä lihasrevähdyksestä.
Syyskuussa Nova lähti juoksemaan siten, että seisoin itse oikean takajalan päällä. Tällöin ulvahti, ja varoi otj:n käytöä joitain minuutteja, mutta tunnin kuluttua juoksi metsärinnettä täyttä vauhtia.
Lokakuun puolessavälissä Nova ulvahti juostuaan kepin perään ja kumartuessaan nostamaan sitä maasta (ranka kiertyneenä). Ei aristanut mitään erityistä kohtaa, ja kipu unohtui muutamassa minuutissa.
Marraskuun alussa Nova kiihdytti juoksuun toisen koiran perään, jolloin kipu tuli voimakkaana, ja Nova ontui otj:ta. Samana päivänä vastaava ulvahdus tuli ojanpengertä ylös noustessa. Nova varoi huomattavasti liikkumistaan kahtena tapahtumaa seuraavana päivänä. Tästä viikon verran eteenpäin pääsi pieni ulvahdus juoksuun lähtiessä ja taas otj:n riiputusta ilmassa - nyt kipu ei kutenkaan jäänyt päälle.
Erilaisia liukasteluja, kaatuiluja, estettä päin hyppäämisiä ja vastaavia tapahtuu tuhkatiheään, mutta näiden "kipuun" Nova ei edes osoita erityistä reaktiota.
29.11.2009 kävimme osteopaatilla. Löydöksinä tiukka ja epäsymmetrinen lantio (toiminnallisuuden kannalta) sekä epänormaali oikea polvi. Lonkan koko yläkolmannes on väärässä asennossa, jolloin ristiluukin lähtee kiertämään. Polvipää kiertyy ulospäin ja on siten virheasennossa. Molemmat vaikuttavat olevan tapaturmien seurauksia; lantio kääntynyt esimerkiksi liukastumisen seurauksena, ja tämän jälkeen polvi on jo valmiiksi ollut virheasennossa ja lopullisesti kiertynyt esimerkiksi jalan jäätyä kiinni laiturinrakoon. Molempia tilanteitahan mahtuu Novan historiaan paljon... Ostiopaatin arvion mukaan kumpikaan ongelma ei ole kuitenkaan paha; ei myöskään etupään rotaattorikalvoissa oleva jännitys, joka on kompensaatiota takaosan jännityksistä. Näiden pitäisi parantua parilla käsittelyllä; hoitamattomana nämä voisivat aiheuttaa nivelrikkoa. Oikea polvi on tällä hetkellä löysä - saa nähdä jääkö sellaiseksi pysyvästi. Seuraavaan hoitokertaan saakka (1 kk) liikutaan normaalisti ilman rankkoja suorituksia. Ruokaan lisätään omegarasvahappoja niveliä ajatellen sekä c-vitamiinia.
Käsittelyn jälkeen Nova tuunaili paljon peräpäätään - taisi nivelten liikuttelu saada suolistoakin toimimaan. Kotona samana iltana ja seuraavana päivänä Nova hieman kangerteli makuulta nousuissa. Ei kipeän oloisesti, vaan vähän niinkuin hakisi jalkojaan alleen. Parin päivän päästä myös vinkaisi nukkuessaan - on aavistukseen epäselvää oliko tämä luun pistos suolistossa vai vanhoja vaivoja. Muutaman päivän kuluttua näytti siltä, että Nova juoksentelee aiempaa enemmän (vaikkakin selkä köyryssä). Lönkyttely on jäänyt pois. Nova on saanut nähdä kavereita ja juoksenella vapaana (koittipa kisailla kissankin kanssa) ilman ongelmia.
Viikon päästä käsittelystä tuli makuulla taas oikein kunnollinen vingahdus. Ja tästä eteenpäin oli välillä parempia hetkiä - noin kuukauden kohdalla Nova säntäily makuulta pystyyn useamman kerran illassa. Ja lenkillä juoksuun lähtiessä pääsi kova huuto, jota valitttiin vielä puolen minuutin ajan. Kavereiden kanssa leikkiessä ei ilmeisesti ollut ongelmia - ennen kuin kotiin tullessa. Pari päivää meni kaikkea kosketusta vältellen. Jollain tavalla kivut tuntuvat liittyvän rasitukseen. Mutta varsinainen yhtälön syy on mysteeri.
Seuraavalla käsittelykerralla joulukuussa osteopaatin ensikommentti oli, että koiran voinnissa on nähtävä kokonaiskuva, vaikkei se ole vielä kliinisesti priima. Käsittelyssä totesi, että parantuminen on lähtenyt käyntiin "oppikirjamaisesti". Nova ei väistänyt ollenkaan lonkan ja polven käsittelyä, joita edelliskerralla aristi. Lonkkien ja polvien asento on jo parempi (eli lonkka ja polvi liikkuvat samassa rytmissä), mutta lannerangan taitoskohta ja erityisesti sen kaksi viimeistä nikamaa oli huomattavan arka. Varoitteli, että kipu todennäköisesti tämän jälkeen siirtyy etupäähän, hartioihin ja niskaan kun kropan ryhti ja jännite muuttuu. Hoito-ohjeena oli, että koiran kanssa liikutaan sen minkä pystyy; rajumpaakaan liikuntaa ei ole syytä välttää. Kroppa ei korjaudu ellei sitä myös käytä.
Käynnin jälkeen Nova liikkui taas aktiivisesti ensimmäisen viikon ajan, vaikkakin lepotilassa tuli joitain kipuja. Tästä alkoi pakkasjakso, joten seuraavan parin viikon aikana ei kummemmin käyty lenkeillä eikä treenailtu. Metsiin tuli lunta ja lumen mukana ladut.
Osteopaatilla kävimme taas helmikuun alussa 2010. Oli vaikea sanoa oliko vointi varsinaisesti parempi vai huonompi kuin edellisellä kerralla. Sinänsä Nova liikkui paljon ja hyvin, mutta lumien tultua lopetti tarpeiden tekemisen (syvään) hankeen. Osteopaatin mukaan liikeradat olivat parantuneet, mutta Novalle tuntui jääneen kipumuisti tiettyihin liikkeisiin, sillä reagoi paljon käsittelyssä. Mutta nyt voi ihan hyvin liikuttaa normaalisti ja reilusti, voinnin mukaan.
Huomattavin ero käynnin jälkeen oli, ettei tämän jälkeen tullut enää levossaolon kipupiikkejä. Liikkeissä ei tapahtunut muutoksia. Ajattelin, että nyt antaa olla ja katsotaan.
Hyvin meni toukokuulle 2010 saakka, jolloin kesken lenkin näytti siltä, ettei Nova enää pysty eikä halua ravata. Kun tämä toistui muutamana päivänä, kävimme eläinlääkärillä ajatuksena kuvauttaa koira uudestaan. Eläinlääkäri taivutteli jäsenet muttei saanut kipureaktiota mistään kohtaa koiraa. Niinpä jäimme Rimadyl-kipulääkekuurille seurailemaan tilannetta.
Aamu- ja iltalenkeillä jatkui laahustelut, päivisin olo oli parempi. Satunnaisia vingahteluja, jos Nova hypäsi esim. alas autosta. Useimmmiten kylläkin liikkui varman päälle ja laskeutui tosi hitaasti. Kävimme lääkärissä uusissa tutkimuksissa; liikkeet eivät ole puhtaat (pyrkii peitsaamaan). Kuvattiin kaula-, selkäranka ja lantio, ja otettiin röntgen rinta- ja vatsaonteloista. Ranka on edelleen siisti, ei mitään sillottumia, kaventumia tai väljyyttä. Sydän ja suolisto: normaalit. Mutta röntgenissä näkyy varjo kohdunkaulasta sekä kohtu. Ultrassa nestettä näkyy myös, ja jonkin verran tulee vuotoa läpi. Tulkinta on, että kyseessä on kohtutulehdus, vaikkakaan kuumetta ei ole eikä tulehdusarvoissa näy viitteitä.
Nova steriloitiin ja tulehduksen sijaan löytyi limakohtu. Kipuoireet helpottuivat hetkeksi, mutta Novalle tuli leikkauksen jälkeen voimakkaat valeraskausoireet. Valeraskaus-lääkityksen jälkeen jäi päälle kipu, joka jatkuvasti paheni. Alkuun syötiin Rimadyliä, mutta pian sekään ei riittänyt. Lisäksi takapää alkoi pettää alta käännösten yhteydessä. Hieroja katsoi Novan läpi ja kertoi että koko selän ja kaulan lihakset ovat täysin jumissa; lisäksi koiralla vaikuttaa olevan hermopinteitä toisiaan vasten painuvien nikamien vuoksi. Käsitteli Novaa hieman, mutta ei luvannut hieroa enempää ennen kuin leikkauksesta on toivuttu kunnolla.
Seuraavana aamuna Nova ei enää päässyt ylös eikä makuulle ilman suuria kipuja. Kävimme eläinlääkärissä ottamassa verikokeen: kaikki arvot kutakuinkin normaaleissa rajoissa. Borrelioosin tuloksen saimme parin päivän päästä (negatiivinen). Soitto Aistiin, ja saimme kiireelliisenä ajan parin päivän päähän. Aistiin vietäessä kävely oli jo melkoista vaappumista, peräpää ei kantanut juuri lainkaan ja etenkään liukkailla pinnoilla Nova ei pysynyt pystyssä. Nova astui ristiin taka-askeleita. Käännöksissä perä petti, peruuttamaan tyttö ei pystynyt lainkaan. Tarpeillakäynti oli paitsi vaikeaa, myös tuskallista.
Aistissa tehtiin uudet taivutus- ja refleksikokeet. Niissä näkyi että syy on neurologinen. Magneetti- ja uudet röntgenkuvat näyttivät, että lannerangan toiseen nikamaan on tullut kasvain, joka painaa selkäydintä. Pitkään jatkuneen painon vuoksi selkäydin on etupäätä kohden turvonnut ja tulehtunut. Sama kasvain näkyy selvästi myös aiemmin otetuissa röntgenkuvissa, mutta ei vielä vuonna 2009.
Kuvasarja etenee vasemmalta oikealle. Ensimmäisessä kasvain on tuloillaan kuvaan, mutta selkäydin näkyy vielä pyöreänä. Seuraavissa ydin painuu littaan. Neljännessä kuvassa kasvain alkaa olla ohi, ja ydin palautuu normaaliin muotoonsa.
Selkäleikkaus itsessään meni hyvin; kasvain oli kiinnittynyt nikamaan, joten kasvaimen lisäksi selkänikamasta poistettiin niin paljon luumassaa kuin sieltä pystyi. Hurjaa, nyt sieltä konkreettisesti puuttuu osa. Positiivista on, että Nova pystyi kävelemään jaloillaan leikkauksen jälkeen, vaikkakin kipeästi ja selkä köyryllä. Eikä kovin vakaasti. Liukkailla pinnoilla tassujen ote puuttui kokonaan. Tästä alkaa pitkä fysioterapien jakso. Paljon jumppaa ja todella rajattua elämää. Kipulääkettä ja antibioottia toistaiseksi, kortisonia loppuelämä. Ja Norpalle täytyy saada hyvä lihaskunto, jotta lihakset korvaavat luumassan puutteen.
Kuntoutuminen lähti käyntiin todella nopeasti: kolmen päivän kuluttua jalat alkoivat kantaa jo minuutin-parin seisoskeluja, hoippuminen alkoi hävitä ja askel kävi huomattavasti keveämmäksi. Viikko leikkauksesta Nova pystyi ravaamaan jo hyvällä askeleella. Alettiin vähentämään kipulääkitystä. Tikkienpoistossa haava näytti hyvältä, mutta viikkoa myöhemmin se aukesi hieman Novan piehtaroidessa.
Neljä viikkoa leikkauksesta saatiin patologin lausunto: Näyte on mineralisoitunutta kudosta sisältävä. Kudosnäytteen prosessointi on edellyttänyt kalkinpoistokäsittelyä, joka on viivästyttänyt tutkimuksen valmistumista. Tutkituissa näytepaloissa todettiin pahanlaatuinen luukudosta muodostava kasvain, osteosarkooma. Tämän tyyppisiin kasvaimiin liittyy yleensä kohtalaisen suuri etäpesäkeriski ja ne uusiutuvat herkästi, mikäli niitä ei saada kokonaan poistetuksi. Etäpesäkkeitä kehittyy tavallisesti ensin keuhkoihin.
Lausunto yhdistettynä siihen, että kasvaimen sijainnista johtuen ja nikamaa käsitellessä oli vain rajalliset mahdollisuudet poistaa kudosta, Novan parantuminen on hidastunut merkittävästi, sekä siihen lenkkeillessä alkaa tulla taas kävelypätkiä, viittaavat siihen että kasvain saattaa jo uusia paikallisesti. Nova söi viikon verran kipulääkettä. Se ei varsinaisesti vähentänyt oireita. Tämän jälkeen lääkitys lopetettiin ja samalla vähennettiin jumppaa sekä lenkkeilyä. Loma teki hyvää, ja hitaasti olo parani. 7 viikkoa leikkauksesta kudokset itsessään ovat parantuneet vaikka lenkkeilyä ei ole pystytty lisäämään vastaavasti.
11 viikkoa leikkauksen jälkeen lisättiin lenkkeilyä siten, että nyt tehdään 2 x 1 km päivässä. Autoon hyppääminen (apulaatikolla) on helpottunut, ja samoin Nova alkaa hiljalleen kokeilemaan hyppyjä myös luonnossa kiville tai matalien runkojen yli. Toisten koirien kanssa Nova ei kuitenkaan leiki. Kortisoni siirrettiin illalta aamulle. Juominen on vähentynyt merkittävästi, ja Nova juo nyt kuin terveinä päivinän - nappula-aterian päälle hieman, mutta ei juurikaan muuten. Paino on noussut: kylkiin ja selän päälle on kertynyt rasvaa. Puntari näytti jo 36,4 kiloa.
Elo-syyskuun aikana juominen alkoi lisääntyä mutta muutoin olo oli välillä hyvinkin pirteä. Hyvän olon innoittamana otettiin välillä tokoa ja jälkeäkin, ja Nova rakasti kaikkea toimintaa. Mieletön motivaatio tekemiseen. Aina välillä lenkkelillessä Nova oli vähän vetämätön, mutta koiraseurassa kulki mukana. Koittipa välillä jopa paimentaa leikkivää koiralaumaa, vaikkei leikkimiseen osallistunut.
Syyskuun lopulla kivut alkoivat "tyhjästä" ilman erityistä rasitusta tai ulkoista tapaturmaa. Aamulla ei enää noussut emännän mukana, liikkuessa selkä pyöristyi ja pää ja häntä sojottivat maata kohti, alkoi karttaa tarpeiden tekemistä ja nousi ylös makuulta harvoin ja harkiten. Kahtena ensimmäisenä päivänä Tramal auttoi, mutta sen jälkeen kivut eivät kunnolla laantuneet. Käytiin Aistissa ottamassa leikkaluskohdasta röntgenkuva. Siinä näkyi, että uusia muutoksia oli syntynyt eli kasvain uusiutui samaan paikkaan. Nova nukutettiin sille reissulle ja jätettiin Eviraan avattavaksi. Kivut loppuivat rauhoituspiikkiin ja tytön oli viimein hyvä olla.
Avauksen tulos tuli reilun 2 kk odottelun jälkeen. Siinä ei ollut mitään erityisen yllättävää. Ihon alla olleet patit osoittautuivat rasvaksi. Kaikki sisäelimet kunnossa, eli kasvain ei ollut tehnyt etäpesäkkeitä. Mutta samaisesta L2:sta löytyi kasvainkudosta, joka oli levinnyt selkäytimeen ja ympäröiviin lihaksiin.
Dokumentaatiota kuntoutumisesta:
YouTube-videoina:
- Oireita kuukausi ennen leikkausta
- Ensimmäiset fyssaterapiat heti leikkauksen jälkeen
- Kävelyä 1 pv leikkauksesta
- Kävelyä 2 pv leikkauksesta
- Namietsintää 3 pv leikkauksesta
- Kävelyä viikko leikkauksesta
- Fyssaterapiaa viikko leikkauksesta, osa 1 ja osa 2
- Kävelyä etc. 10 pv leikkauksesta
- Kahdeksikkoja ja diagonaaleja 2,5 viikkoa leikkauksesta
- Fyssaterapiaa kolmisen viikkoa leikkauksesta, jumppavälineitä ja liikkeitä
- Ympyröitä, kävelyä ja temppuja 4 viikkoa leikkauksesta
- Kävelyä ja taivutuksia reilut 2 kk leikkauksesta
- Kävelyä 4 kk leikkauksesta
- Kotiinpaluun riemuhetki ja koiralaumassa 4 kk leikkauksesta. Alkuun näyttää vielä hyvältä, loppua kohti alkaa ahdistaa.