Jos töitä tehdäänkin päällä, pitää vapaa-aikana tuottaa jotain käsillä. Langasta tekeminen on aina ollut minulle jonkinlainen intohimo, ompeleminen on myös hyvää korviketoimintaa.

Tähän asti isoin juttu on ollut ryijyprojekti talvella 2004-05.

Tammikuussa 2006 ircissä huudettiin Linux-illuusioneuleesta. Tekniikka oli minulle ihan uusi, joten pakkohan tuota oli kokeilla. Etenemistä:

Huivi valmistui helmikuun alkupuolella paukkupakkasten siivittämänä. Pitkä siitä tuli, 2 metriä 30 senttiä! Liiankin pitkä, vaikka tiputin tekstiosasta 16 riviä pois - saman verran olisi hyvin voinut tiputtaa pingviinistäkin. Nyt osat ovat likimain samankorkuiset, kuvioiden väliin neuloin vain viitisen raitakerrosta. Kuvassa perspektiivi hämää huimasti huivin pituutta.

Käytössä kuviota ei huomaa - osin, koska huivi on kiedottava monelle kerrokselle kaulan ympäri jotta se ei ihan lattiassa asti roiku ;) Ainakin lämmittää hyvin.

Vaalenapunaisena lankana käytin Novitan Seitsemää Veljestä, mustana lankana Novitan Nallelankaa. Puikot olivat 3,5. Punaista lankaa meni alle 500g, mustaa melko tasan 150g (yhdellä kerällä pärjäsin).

Joku joskus sanoi, että elämä jakautuu aikaan ennen koiraa ja aikaan jälkeen koiran. Siinä mielessä tämä ainakin on totta, ettei ennen olisi käynyt mielessä ommella koirille pukuja. Saatika naamiaispukuja. Mutta tulipa sekin tehtyä, oikein monin kappalein. Nämä pörriäiset tuntusarvineen ja siipineen olivat oikein soma näky isona laumana liikkuessaan..

Heti perään (Senneleiri -08) oli uudet "naamiaiset", jossa esiinnyttiin taisteluparina; ritarina ja aseenkantajana. Näissä turvauduttiin enemmän ostettuihin varusteisiin (miekat, kilvbet, kypärät), mutta kyllähän ritarin asu meni melkein täydestä.

Kuva: Heli Herranen

Syksyllä -09 alkoi tuntua, että punaista sohvaa on odotettu jo tarpeeksi pitkään! Otin summittaiset mitat vanhan sohvan kappaleista ja suuntasin kangaskauppaan. Mukaan lähti 9,80 metriä 149 cm leveää kangasta, joka riitti juuri kolmen istuttavan sohvan uusimiseen. En purkanut sohvaa osiin vaan tein sen päälle pelkän hupun, ja kiinnitin osat toisiinsa tarranauhalla. Myös alahelma on kiinni tarranauhalla mikä tarkoittaa, että tarvittaessa voin tehdä sohvaan vielä uudenvärisen hupun, ja sama kiinnitys käy edelleen. Aikaa kului nelisen työpäivää - monta tovia leikkuusuunnitelmaan, itse leikkaamiseen ja vielä useampia tunteja kaarevien kappaleiden mallaamiseen. Mutta lopputulos on parempi kuin osasin odottaa :) Kuvassa valaistus/salama hämää väriä todellisuuteen...