Olen aina tykännyt ryijyistä - ne vain näyttävät hienoilta. Jonkin verran kädentaitoja kokeilleena tuntui selvältä, että jonain päivänä minäkin teen sellaisen. Eräänä syyskuun päivänä vuonna 2004 päätin, että se päivä voisi olla nyt. Siitä alkoi tutustumiseni ryijyjen maailmaan. Jo mallin valinta oli hirveää. Aluksi kaikki vastaan tulleet mallit näyttivät hyviltä. Sitten samat mallit alkoivat näyttää kauheilta. Mieli vaihteli päivän mukaan: ihastuin yhteen, sitten toiseen. Netistä löytyi vain osa tarjolla olevista ryijypaketeista; liikkeestä sain lainaksi kuvastoja, joista pääsi selaamaan isompaa valikoimaa. Samalla valinta vaikeutui huomattavasti :)
Lopulta "se oikea" löytyi. Päätin tilata Kehrän. 120 x 160 cm tuntui riittävän isolta työltä, jotta sellaiseen viitsisi ryhtyä. Paketti saapui muutama viikko tilauksesta, 27.10.2004. Jännitti ja hirvitti lähinnä siksi, että en vieläkään tiennyt, tulisinko oikeasti pitämään mallista. Se vain oli näyttänyt niin hyvältä paperilla. Postissa niin pieni ja sievä paketti avautui melkoiseksi matoksi. Vasta silloin tajusin, mitä 120 x 160 cm tarkoittaa. Ryijypohja oli melkein tekijäänsä suurempi. Lankoja oli useampaa väriä, jotkut sävyt hyvinkin lähellä toisiaan. Kaikeksi onneksi kokonaisuus miellytti silmää. Lankamallien räikeät sävyt hukkuivat pehmeästi neutraaleihin sävyihin.
Sormia syyhytti jo päästä tekemään, mutta niin helpolla ei ryijynteko onnistu. Ensimmäinen (tuskaisin) vaihe oli keriä muutama lankavyyhti keriksi, joilta nukkalankoja on helpompi ottaa. Vimmatun kerimisen jälkeen sain vihdoin riittävästi värejä parin ensimmäisen nukkasekoitteen tekemiseksi. Työssä oli valmiina pari pistoa (onneksi, sillä muuten aloituskohdan arpominen olisi ollut onnenkauppaa). Niiden perään laitoin ensimmäiset puumerkkini.
Nukkien ompeleminen ensimmäiselle riville oli ihanan vaivatonta. Ainoa työtä hidastava tekijä oli langan lisääminen; se kun tuntui lopuvan joka kymmenennen nukan jälkeen. Pidempi lanka tuntui kuitenkin kiertyvän. Mutta muutoin työ eteni joutuisasti. Tekeminen oli nautinto. Ensimmäisen illan saldona sain ensimmäisen nukkarivin puoleen väliin ja aloittelin uutta riviä edellisen päälle, kun laiskuuksissani en viitsinyt keriä lisää keskiosaan tarvittavia lankoja. Tätä vauhtia työ voisi valmistua ehkä jo puolessa vuodessa :) Tosin ensimmäisen viikonlopun jälkeen arviota oli tarkastettava. Kahdeksan rivin viikkotahdilla (ja tässä mukana alkuinnostus!) 160 nukkarivin ryijyyn menisi 20 viikkoa. Puoli vuotta on siis aika optimistinen arvio..
Teknisestihän ryijyn tekeminen on hyvin samanlaista kuin esimerkiksi ristipistojen ompelu. Ommeltava kuvio esitetään samalla tavalla ruudukkona, ja samaa pistoa toistetaan mekaanisesti. Suurimmat erot ovat siinä, että ainakin itse teen ristipistoja alue kerrallaan; ryijyssä eteneminen menee väkisinkin riveittäin, sillä väliin tai alaspäin on melko ikävä ommella nukan jäädessä kiinni lankaan. Usealla neulalla työskennellen värinvaihtokaan ei ole iso ongelma. Työssä ei myöskään tarvitse huolehtia lankojen päättelystä, vaan kaikki langathan jäävät vapaiksi. Etenemissuuntahan on alhaalta ylöspäin, vasemmalta oikealle.
Paketin mukana tulleet langat riittivät ryijyn tekoon. Ainoastaan päärmeiden ompelemiseen tarkoitettua kudelankaa oli liian vähän :) Onneksi ryijyn harmailla sävyillä pystyi jatkamaan. Valkoista jäi yli jopa kokonaisen vyyhdin verran. Sen sijaan oranssin (557) ja vaaleanruskean (120) kanssa teki vähän tiukkaa: no, kaikki nukat tuli kuitenkin solmittua. Kaikkiaan jäljelle jäi riittävästi lankoja, joista saisi vielä sohvatyynyn.
Juu-u, ihan tämän jutun alussa oli kuva siitä, millaiselta Kehrä näytti kuvastossa. Oikealla on kuva minun nukittamastani. Ainakin minun silmän kuvaston versio on hippasen erisävyinen :) Olkoon varoituksena muille siitä, kuinka kuva voi pettää.
Kuitenkin jos mielessäsi kaihertaa ajatus, josko sinäkin tekisit ryijyn, en voi kuin kannustaa kokeilemaan! Tähänkin voi tosin jäädä koukkuun.