Nova 2 v 5 kk

sunnuntai 27.1.2008

Perjantaina pakattiin Nova autoon ja suunnattiin Himokseen mökkeilemään. Perillä oli vasta Tiina & Luka, Maija ja Salla; kaikki vanhoja tuttuja. Kun myöhemmin illalla paikalle tuli Maija, Jaana ja Mirva, nämä meinasivat olla aika jännittäviä. Noh, ilta meni ihan rauhassa, samoin yö (Nova olisi ollut virkkuna heräämässä jo ties kuinka aikaisin). Nova jäi omaan huoneeseen ja olikin rauhassa päivän. Porukka tuli mökille taas tipotellen; taas ne jälkijoukot olivat muka pelottavia. Jaana etenkin; Nova ei kuulemma ollut uskaltanut liikkua talossa kun oli niin kaihean pelottava täti istumassa olkkarin sohvalla... mutta illan mittaan kaikista tuli taas kavereita.

Yleisesti Norppa ei tuntunut kummemmin välittävän mökkeilystä - tätähän me tehdään aina :) - mutta lenkeillä tuntui olevan ekstravirtaa tassuissa. Käytiin kävelemässä järven jäällä - vähän vettä mutta se ei Norppaa haitannnut. Oli ilmeisesti ihan tarpeen päästä juoksemaan virtoja pois.

Kotimatkalla jäätiin vielä Hiekkarinteen treeneihin. Luoksepäästävyyttä ei oikein malttanut istua Helin tullessa koskettelemaan; seijalla malttoi pysyä paremmin. Tehtiin seuraamista & käännöksiä paikallaan ja liikkeessä. Edistää kamalasti. Ja perusasento on mitä on... taitaa olla liikaa intoa tekemiseen kun ei malta sitä vähääkään tehdä kunnolla. Luoksetulo oli nappi (läpijuoksu, mutta pysäytti ilman päälle tuloa). Loppuun peiliä: on hidas ottamaan perusasentoa.

keskiviikko 30.1.2008

Nova on taas pikkuhiljaa alkanut merkkailla - juoksut tulossa joskus 2 kk päästä ;) Näyttää siinä mielessä huonolta että jos yli maaliskuun alun pihtaa, me ei päästä tokoleirille mukaan.

Käytiin tekemässä "kello 19 välilenkki" jonka jälkeen Nova majoittui keittiön lattialle odottelemaan iltaruokaa. Välillä tuijotteli ja kävi tökkimässä emäntää että unohtuikohan nyt jotain... Normaalistihan tyttö makoilee illat olkkarissa odottaen sitä iltalenkkiä, jonka jälkeen saa RUOKAA! (vihdoinkin, johan sitä on koko päivä odotettu...)

Kuva: Heli Herranen

sunnuntai 3.2.2008

Käytiin kokeilemassa mäenlaskua isolla joukolla. Novan mielestä touhu oli aika jännän oloista - urheasti juoksi mukana mäkeä ylös alas, mutta kyytiin ei sentään uskaltautunut. Lopulta juoksentelu alkoi näkyä jo tassuissa, eikä enää ihan joka pulkan perässä jaksanut juosta. Alta ymmärsi kuitenkin väistää... Kivaa oli :)

maanantai 11.2.2008

Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua... toissasunnuntaina oltiin Nenäinniemessä samaan aikaan Idan ja Eksun kanssa. Sisällä muksut olivat vielä ok, ja kun yksinään joutui sisältä katsomaan kun muut siirtyivät pihalle leikkimään lumihevosella (tai lumiNovalla), niin pitihän sitä päästä mukaan. Alkuun touhusi omiaan mutta kun Eksu innostui heittelemään palloja Novalle (tai vähän niinkuin päin Novaa) ja olisi pitänyt päästä metrin päästä heittämään, niin Nova alkoi juosta Eksua karkuun. Lopulta laukkasi alta pois aina kun Eksu vain katsoikin Novan suuntaan. Tollo...

Kotona oli pitkä viikko itsekseen kun emäntä reissasi Tampereella. Ansku kävi tekemässä parit iltalenkit. Kävelee kuulemma paljon paremmin silloin kun emäntä ei ole näkemässä. Brassailee ihan selvästi.

Viikolla kokeiltiin muistella mitä se ruutu oli: ekalla kerralla kävi taas haistelemassa merkit ennen kuin muisti mennä targetille. Eli vieläkään ei ole oppi mennyt perille asti.

Pe-iltana Luka kävi viihdyttämässä Novaa; ihan nätisti olivat keskenään emäntien hummaillessa. Loppuilta menikin luita vuorotellen syödessä.

Lauantaina käytiin kävelemässä kaupungilla; matkakeskuksessa, Reporangassa, kävelykadulla, putkissa. Etenkin kävelykadulla meinasi jänskättää ja ryhti madaltui ainakin viidellä sentillä, mutta kun kaverit tulivat mukana niin eihän sitä voinut porukasta jäädä. Ritiläportaat ja läpinäkyvät hissit olivat pala juustokakkua.

Samana iltana Misu tuli seuraneidiksi ja taas syötiin kilpaa luuta. Reisi kutistui lumpioiden verran... ja se näkyi seuraavana päivänä jo suolen toiminnassakin. Monen monet luukakat ja määrätkin ihan kohtuullisia.

Sunnuntaina Hiekkarinteellä tolppaa ja tunnaria. Tunnarista ei ollut hajuakaan: Ensimmäiselle meni, otti oikean suuhun, tiputti, juoksi seuraavalle ja toi sen... piti luona kunnes otin väärän ja uudella kehoituksella haki oikean. Kakkosyrityksellä meni oikean luo, otti suuhun ja meni maahan: ilmaisi jälkikepin. Pyynnöstä toi. Nyt alkaa näkyä se mitä pelkäsin, eli sekoittaa asioita... Siksi otin tolpan niin helppona kuin mahdollista; yhdessä vietiin nami targetille ja lähetys. Nämä meni hyvin, otin 5 toistoa vähän eri suunnilta ja loppulähetyksissä annoin seiso-käskyn ennen kuin kävin antamassa lisäpalkan.

keskiviikko 20.2.2008

Taas hurahtanut pitkään kirjoittamatta... viime viikolla torstaina alkoi Salmen voi/evl-kurssi, jolla päästiin näyttämään meidän seuraamisten tasoa ja koiran reaktionopeutta avo-luokan pysäytyksellä. Tultiin paikalle vähän kesken (myöhässä) ja Nova ei ollut ihan heti täysillä mukana; olikin aika erikoista seuraamista. Periaatteessa teki, mutta ajatukset ihan muualla. Ohjeet: oma kulku hitaammaksi; enemmän kontaktia koiraan. Täyskäännöksiin "väliaskeleita" ja kaikki terävyys omasta liikkumista pois. Hmm... Paikallaan kääntyilyjä ei olla varsinaisesti tehty, ja niitäkin saatiin läksyksi. Luoksetulosta pysäytys meni ihan älyttömäksi valumiseksi - käskyttäjäkin nukkui... Eli läksyksi istumisleikkiä heittelemällä namia puolelta toiselle. Ja laukan pysäyttäistä heti ekan askeleen jälkeen.

Kaikkinensa siis hirvittävästi läksyä - ei mitään käsitystä missä raossa meinataan ennättää...

Perjantai-lauantain Nova oleili Tiinan kämpillä - ainakin perjantaina tiedotti koko naapurustolle ilotulituksesta... mutta muuten löyti ainakin eteisestä yksinoleilujen päätteeksi.

Sunnuntaina hiekkarinteellä kokeiltiin vähäsen näitä; tytöllä on ihan sikana virtaa ja vauhtia, eikä tee kamalasti mieli alkaa rauhoittamaan. Toistojen määrä tehnee sen muutenkin ajan kanssa. Tunnarissa ilmaisi taas jälkikapulaa. Treenin jälkeen juoksutettiin Novaa ja Lukaa pitkin kenttää etsimässä emäntiä.

Maanantaina kävelylenkkiä kylän ympäri - tunti. Tiistaina "postinjakokierros" - puolitoista tuntia. Tänään taas tunnin lenkki. Apua, kohtahan alkaa kunto kasvaa.

Kokeiltiin tänään taas pulkan vetoa naudan kielen voimin. Nauta oli hyvää, mutta taas vasta hetken päästä malttoi rauhottua itse vetoon enemmän kuin pulkan alta karkuun juoksemiseen. Taitaa olla, että meille ei ikinä tule niitä aisoja mukaan vetotouhuun. Pulkassakin on riittävästi, etenkin kun sen edessä tulee kuljettua poikittain.

Eikä me niitä läksyjä olla kummemmin tehty, vain kunnon perusasennot ennen iltaruuan saamista.

maanantai 25.2.2008

Viime viikon kurssilla saatiin sitten uusia opittavia asioita. Seuraaminen on kuulemma parantunut, mutta temmonvaihteluihin (ja emännän käsiin) pitää edelleen keksiä jotain. Noudossa tuppaa pureksimaan takaisin tuodessa, joten suussa pitäminen täytyy nyt rakentaa kokonaan uudestaan; sekä kalikan paikka hampaistossa, että maltti (otteen lujuus). Kaukokäskynä maahan-seiso tepastelee (hakee kai tasapainoa), joka pitää myös saada pois, joten tämäkin meni lähiharjoitteluksi. Namin kanssa jahkaus kyllä tuntuu paljon tuskallisemmalta ja vähemmän toimivalta kuin kaukotyö. Ja sitten sitä takapalkkausta - sitä pitäisi alkaa ehdollistaa. Siinäpä sitä läksyä olikin ensihätään...

Näitä ollaan tehty enemmän ja vähemmän säännöllisesti kotona ja lenkeillä. Kapulan pitämisestä päällimmäisin huomio: kotona sisällä ei mälvää ollenkaan. Pitopaikkaa lähinnä haetaan, mutta tippaakaan ei pyri liikuttelemaan... siirretään treenit ulos ja katsotaan mitä tapahtuu.

Lauantaina lenkkeiltiin Ukon ja Ullan kanssa Muuramen joella - liukasta oli mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Nova yritti pariin otteeseen houkutella Ukkoa leikkiin - ei vain lähtenyt...

Lenkin jälkeen käytiin huolaamassa hetki työpaikalla. Vähän oli vahdin oloa nostellessa päätä aina ihmisten kulkiessa portaissa, mutta muuten asettui aloilleen.

Hiekkarinteellä sunnuntaina keskittyminen oli ihan hukassa - ja nyt emännänkin on otettava itseään niskasta kiinni; kun kentälle tullaan, niin mennään töihin eikä jutustelemaan. Molemmille työmotivaation löytämisharjoitusta.

Tänään oli päivällä askarrellut maton liukuestettä... tylsää, ihan selvästi. Aamujen & iltojen treenailut alkaa vähitellen näkyä päiväaktiviteettitason nousuna. Ollakko siitä iloinen vai ei...

Hajut. Niistä on tullut taas niin tuhottoman tärkeitä viimeaikona. Ja lenkeillä pitää merkkailla. Aloittaisi jo... niin päästäisiin keväällä leireilemään :)

2 v 6 kk