Nova | oppia | kisailuja | misseilyä | albumi | linkkejä

Linkit vanhoihin juttuihin...
4 v | 1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk | 11 kk
5 v | uusin juttu

Nova 1 v 1 kk

tiistai 26.9.2006
Joko maha on pipi tai valeraskaus iski päälle. Ruoka ei kiinnosta ja Nova makailee sängyn tai sohvan vierellä. Leikki ei oikein kiinnosta.
Päivälenkillä käyskenneltiin metsässä. Nova koitti taiteilla emännän perässä puunrunkoa pitkin ja jäi mahalleen roikkumaan poikkiteloin rungolle. Ilmeisesti jalka vääntyi, sillä sen jälkeen tyttö ontui oikeaa takakinttua - illan mittaa toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Jospa menisi levolla ohi.
sunnuntai 1.10.2006
Käytiin tekemässä jälki Rajalan takametsiin (ekaa kertaa kostealla kelillä). Maastossa oli paljon oksakasoja... vanhaa hakkuualuetta? Kun isäntä ja koira olivat tulossa perästä, oli jälki lopulta pakko tehdä vain johonkin. Tuskin ehti edes puolta tuntia vanhenemaan. Nova kulki turbovauhdilla jälkeä kuin siksakkia; reilusti ohi monin paikoin. Yhden pakasterasioista taisi löytää matkalta (senkin koukkasi takaapäin). Loppurasiastakin meni ohi. Ei todellakaan mennyt hyvin.
maanantai 2.10.2006
Kokeiltiin uutta jälkeä. Sama paikka kuin eilen, mutta pidemmälle kulkiessa löytyi ihana sammalpohjainen, harva metsä. Jäljellä oli pari kulmaa, yksi loivempi mutka. Jälki vanheni puolentoista tunnin verran. Tämän piti olla helppo juttu.
Nova lähti taas hyvin, innolla. Ei malttanut edes syödä kaikkia alkunameja, mutta eteni suhteellisen rauhallisesti, nenä maassa. Ensimmäiseen kulmaan meno tyssäsi. Nova kierteli omiaan, olisi lähtenyt omille teilleen totaalisen väärään suuntaan (jälki kulki polun yli, ja nenä vei sen suuntaan). Huusin takaisin. Nova kökötti ja vinkui vierellä piiiitkään. Lopulta annoin periksi, ja annoin apuja jatkamiseen. Purkille ei ollut kuin kolme metriä matkaa, ja Novahan pinkoi jo alkusyöksähdyksellä sinne. Tuli sellainen olo, että nyt mua huijattiin.
Purkilta lähtö oli ihan yhtä vaikeaa. Lopulta astuin pari askelta eteenpäin ja osoitin taas jäljen. Nova lähti haahuilemaan oikeaan suuntaan - olikin ilmeisesti hetken jäljellä, mutta kulman kohdalla painoi taas omiaan eteenpäin. Ja olisi lähtenyt jo tosiaan omille teilleen. Huusin takaisin (onneksi tuli). Metsässä alkoi kuulua ryske ja pauke - hirvi oli jossain meidän sivustalla. Tytöllä nenä vaan kävi ilmaa haistellessa.
Hetki paikallaan (pomppaako hirvi meidän eteen), hirmuisesti apuja ja patistusta, ja Nova suostui jatkamaan töitä liki oikeaan suuntaan. Löysi rasian (taas sivusta). Viimeiselle pätkälle Nova keskittyi jo tosissaan. Mutkat menivät helposti - kunnes taas viitisen metriä ennen purkkia nenä hairahtui jäljeltä. Taas Nova tuli ihan "puskista" purkille. Mistähän tyttöä tuleekaan palkattua?
Kuljeskeltiin jäljen jälkeen vielä tovi metsässä. Novaa kiinnosti hirvi kovasti. Lähti peräänkin - mutta mamma jäi matkasta, joten kääntyi (onneksi) itse takaisin. Nenä kyllä luki ilmaa jatkuvasti.
Tehtiin illalla juoksulenkki. Kilometri juosten, toinen kilometri "verrytellen" kotiin. Tästä se kunnon kohottaminen lähtee?
Kotona tyttö on taas repinyt lehtiä ja leivinpaperirullan yksin ollessaan. Kun isäntä tai emäntä on paikalla, Nova vain nukkuu. Nyt isännän taas ollessa sairaslomalla Nova kuulemma todellakin on vain nukkunut päivät pitkät - ja vielä illat ja yöt pitkät. Hereillä tyttö ei tunnu olevan kuin ulkoilujen ajan. Toivottavasti tämä on vain valeraskautta. Pysyväistilana moinen alkaa jo huolestuttamaan.
tiistai 3.10.2006
Ekaa kertaa Nova meinasi jättää neu-aterian syömättä. Söi kuitenkin pienellä patistuksella. Illalla nappulat eivät todellakaan kelvanneet. Maha lienee sekaisin (tyttö oksentelee lenkeillä ja laiduntaa heinää).
torstai 5.10.2006
Isäntä kävi hankkimassa kasan leffoja ja jätti ne pariksi tunniksi telkkarin viereen (eihän Nova ennenkään ole mitään telkkarin vierestä ottanut?) Takaisin tullessa oli kotelon ja videonauhan palasia ympäri kämppää aina juomakuppia myöten - ja tytöllä melko tuskainen olo. Loppuillan tyttö oli kuitenkin ihan normaali itsensä.
Eteisen ovesta oli tippunut (?) henkari lattialle ja sitäkin oli ohimennen maisteltu.
Vettä tuli todellakin saavista kaataen, ja jätettiin jälkitreenit väliin.
sunnuntai 8.10.2006
Nova osoitti Anskulle, ettei kunto lopu tunnin reippailulenkilläkään (5.5 km). Lauantaina repäistiin puolitoista tuntia (8.5 km), ja neliveto jaksoi yhä.
Ruoka ei ole kovin kummoisesti maistunut, eikä suoli ole toiminut kauhean hyvin. Hengitys haisee... Sunnuntaiaamun kakassa oli verta joukossa, mutta pykistyksen jälkeen alkoi ruoka taas maistua. Toivottavasti tästä mennään parempaan suuntaan.
Vaikka treeneissä Novalla olisi ollut hirmuinen halu moikata tuttuja, yllättävän hyvin tyttö jaksoi keskittyä treenailuunkin. Sen jälkeen äipän kanssa höyryämistä, ja kotiin unille.
maanantai 9.10.2006
Metsään tuli tehtyä ihan hyvä jälki; ei jyrkkiä mutkia, pitkiä suoria, helppoa maastoa. Nova meinasi lähteä jo alkupisteeltä väärään suuntaan, mutta lähti oikeaan. Ekassa mutkassa pyyhälti ohi, palasi takaisin ja kääntyi oikeaan. Vauhtia alkoi olla niin paljon, että jarrutin liinasta. Nova palasi luo, ja jäi sivulle istumaan / makaamaan / seisomaan - kaikki variaatiot nähtiin vartin-puolen tunnin aikana, joka paikoillaan seistiin ja toivottiin, että tyttö jatkaa itse eteenpäin. Tuli pimeä, laitoin koiran puuhun, kävin itse keräämässä jälkimerkit pois ja mentiin molemmat masentuneina kotiin.
tiistai 10.10.2006
Päivällä kotona oli revitty kakkapusseja (tyhjiä :) ja maisteltu isännän desinfiointiainetta.
Käytiin moikkaamassa Helin luona Topi-veljeä. Nova sai kyytiä veljen tykästyessä siskon tuoksuun, mutta antoi pojan kuulla kunniansa yrittäessään liikaa päälle. Hitsi kun Topi onkin iso poika, ainakin kukkakeppi-siskoonsa verrattuna.
keskiviikko 11.10.2006
Treenattiin Citymarketin parkkiksella. Päivän teemana oli luoksetulo, vaikkakin näkyvämpi osa treeniä oli paikoilleen jääminen, istuen tai maaten. Treenien aluksi Novalla pää pyöri joka suuntaan ja olisi tehnyt mieli singota moikkaamaan tuttuja (Topia, Taraa, Lukaa, Heliä). Sen verran rauhoittelua että 'istu' meni perille, ja Nova pysyi rivissä paikoillaan kun muita kutsuttiin luo, vaikka silmä ja korva kovana seurattiinkin mitä ympärillä tapahtuu. Onneksi peffa pysyi pääosin asfaltissa. Kolmesti oli liian vaikeaa: heti treenin alussa, toisaalta kun kävelin itse muita kohti ja Nova näki kaiken actionin olevan edessä, ja viimeisenä kun otin hyppelehtiviä askelia poispäin. Lisää treeniä häiriössä, niin eiköhän se tästä vielä.
Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin treeniin, joka tehtiin ennen "koiratreeniä" ihan kaupan edessä. Pyysin tyttöä kulkemaan sivulla ja palkkasin seuraamisesta patukalla leikittäen. Pujoteltiin kaupan edessä tolppien välissä, ihmisiä ja autoja liikkui vierellä. Mitä pidemmälle treeni meni, sitä paremmin tyttö skarppasi. Patukan himo voitti muut häiriöt.
Kun oltiin yhteen suuntaan päästy, jäätiin juttelemaan vieraan kanssa. Ensin vähän kauempana, sitten käytiin nuuskaisemassa; Nova antoi vähän rapsutellakin. Paluumatka otettiin vähän rennommin. Ei tiukkaa seuruuttamista, mutta tyttö reagoi nopeasti pyyntöihin ottaa kontaktia. Kun päästiin pahimmasta vilinästä ulos, tyttö oli tosiaan antanut kaikkensa (keskittymiskyvyn suhteen); siitä ehkä johtuikin koiratreenien alkulevottomuus.
Treeneistä pois lähdettäessä Nova otti heti autossa nukkuma-asennon - vaikka Luka oli myös kyydissä. Taisi ottaa koville :)
Tara on todelakinkarvaton puikula :) Sellainen meilläkin on odotettavissa kuukauden - kahden päästä. Pitää toivoa, että karva pysyisi sentään näyttelyyn saakka. Tällä hetkellähän karva on parhaassa kunnossaan: tuuhea ja kiiltävä.

Videokasetteja

maanantai 16.10.2006
Ruokahan ei ole maistunut meillä enää aikoihin (satunnaisesti on syöty annos) mutta viikonloppuna nappulat alkoivat palata oksennuksena ulos. Käytiin eläinlääkärissä röntgen-kuvaamassa maha, olisiko sinne jäänyt silmälaseja, kännyköitä tai kasetinpalasia. Onneksi ei, mutta koska suoli vaikutti ärtyneeltä, laitettiin Nova erikoisnappula-dietille, alettiin ottaa mahaan antibiootteja ja saatiin närästys- ja oksennuslääkettäkin :)
Eläinlääkäriä vähän jännitettiin ja verikokeiden ajan Nova ei suorastaan uskaltanut hengittää. Röntgeniin tytön sai kellistää (kahdesti) väkisin, mutta yllättävän rennosti suhtautui hoitajaan jälkikäteenkin. Ovelle piti haukkua (kun se alkoi puhumaan) ja muutenkin koko reissun ajan pää kääntyili kuin pingispallo-ottelussa. Rentoutumaan ei ehditty vaikka tunti paikalla oltiinkin.
Uudet nappulat tuoksuu Novan nenään tosi hyvältä. Ilta-annos (neu-nappula-sotku) meni hotkaisten. Lääkkeet laitettiin varmuuden vuoksi suoraan kurkkuun - nämäkin meni yllättävän nätisti. Ehkäpä juustonsyöntiharjoituksista on ollut jotain hyötyä.
Ihmenappulana on Royal Canin Intestinal (Gl 30), Veterinary diet
keskiviikko 18.10.2006
Maanantai-illan jälkeen kaikki ateriat on syöty, mitään ei ole oksennettu. Tiistai-iltana alkoi tavaraa tulla perästäkin; normaalin kiinteää vaikka hassulle haiseekin.
Tiistaina tehtiin tunnin lenkki vesisateessa. Nova protestoi lenkkeilysäätä ravistelemalla itseään viiden metrin välein. Aamulla tyttö alkoi pärskiä ja päivällä meinasi tukehtua yskimiseen emännän kotiin tullessa. Ensi-ajatuksena oli, että hitkaisi jotain henkeensä, mutta pienempiä yskäisyjä tuli pitkin iltaa... ja äippä ja velipoika yskii kanssa. Taitaa olla pahemman sortin tauti iskemässä päälle.
Illasta käytiin tokottamassa markettien pihalla. Istumaan jäämistä liikkeestä - Nova pyrkii rullaamaan mukana pari askelta istumaan mennessäkin. Tässä on vielä tekemistä.
Rikottiin nahkapatukka kun vedettiin niin lujaa.
Tottiksen jälkeen riekuttiin vielä Lukan kanssa (eli Lukallakin on nyt meidän taudit). Nähtiin ihan siistin näköistä vetoleikin yritystä. Leijona-parka ratkeili hieman saumoista...
Käytiin vielä istumassa hetki iltaa työpaikalla (hissi, liukasta lattiaa, vieraita paikkoja - vaikkei hätää ollutkaan, niin hieman hermoa kiristi kuitenkin). Iltalenkiksi tepasteltiin pieni pätkä Jyväsjärveä ympäri. Oli melkoinen touhupäivä.
torstai 19.10.2006
Tähän asti vaatteet ovat saaneet olla Novalta rauhassa. Kotiin tullessa oli pöydältä levitelty puhtaat vaatteet lattialle ja lussuteltu niitä suussa.
Nova pääsi aamulenkillä näkemään kun lähdin tekemään jälkeä. 9 ja puoli tuntia myöhemmin kävimme ajamassa jälkeä - ainakaan paikasta ei jäänyt Novalle vimmattua haua sännätä jäljen perään.
Nova lähti hyvin, sai jäljen ja seurasi tarkasti. Vauhti alkoi kiihtyä metri metriltä (mutta kesti hieman hillitsemistä); parinkymmenen päässä loivasta kaarteesta porhalsi jo melkoisessa vauhdissa ulos jäljeltä. Oli jo kääntymässä läheiselle polulle. Huusin takaisin, tuli, ja otti oikean jäljen. Purkki löytyi, jäi paikalle, palkka. Tuntui, että tämähän menee kohtuullisen hyvin.
Lähti ilman vaikeutta seuraavalle pätkälle. Nyt jälki kulki polun yli - meinasi lähteä sitä seuraaamaan, mutta vaihtoi avitettuna taas oikeaan jälkeen. Ja nyt se vauhti vasta kasvoikin. Kulma tuli vastaan, pyyhälsi suoraan eteenpäin, tajusi itsekin hukanneensa jäljen ja alkoi porhallella tuhatta ja sataa omaa juoksurinkiä pitkin metsää. Mietin jo milloinkohan liina jää kiinni johonkin puuhun... Lopulta huusin pois. Tuli viereen, ei ollut halukas jatkamaan. Kävelin pienen ympyrän metsässä, ohjasin taas paikalle josta oli lähtenyt porhaltamaan. Ei lähtenyt jäljelle.
Seisoin aikani paikalla - Novalla ei näyttänyt olevan hätäpäivää eikä kiire minnekään. Lähdin kuljeskelemaan jälkeä pitkin eteenpäin - tyttö jäi makoilemaan paikoilleen. Kuljin maleskellen seuraavalle rasialle (oli 15 metrin päässä), huikkasin koiran luokse. Nyt lähti 2 metriä jäljestämään - ja siksakkasi parinkymmenen metrin säteeltä rinteen, ennen kuin lopulta löysi taas jäljen. Lopun 10 metriä otti tosi rauhallisesti ja piti visusti huolen ettei kuono eksy kymmentä senttiä vikaan jäljeltä. Löysi rasian, jäätiin siihen vaikka taas olisi ollut halu jatkaa.
Alussa siis ryntäilee mielipuolen tavoin. Hankaluuksia tullessa matkaan ei selviydy, vaan jättää kesken. Mietittiin, että tehdäänkö muutama ihan suora ja enintään kymmenen metrin jälki, että palkka tulee jo ennen kuin alkaa häröilemään? Myös alusta pitäisis saada puhtaammaksi. Ristiin rastiin jäkiä kuhiseva metsä on liian paha rasti intopinkeälle tytölle.
tiistai 24.10.2006
Sunnuntai-iltana omatoimista tottista kylällä. Patukka on ihme väline: paikalla seisomisesta tuli todellakin täyspysäys ja paikalla seisominen, kun palkkatoiveena olikin patukka, eikä pelkkä ruoka.
Aamulla kävi hormien putsaajia; Nova olisi mielellään haukkunut ja murissut heitä, mutta komennettiin pois tieltä. Hetken rauhoituttuaan sai ruokaa, ja sen jälkeen miehet olivatkin ihan kivoja kavereita.
Käytiin illalla tekemässä harjulla lenkki Anskun kanssa. Loppumatkan tyttö tuli ihan vain Anskun kanssa kahdestaan - kuulemma ihan hyvin meni, eikä ihmeemmin perään ikävöinyt vaikka kesken lenkin jätettiin vieraisiin hoiviin.
Tytöllä on uusi temppu, "orava", jota toistellaan aina ennen pihalle lähtöä. Heti aamusta tyttö jo pörrää ympärillä että joko mennään; tempun teko on niiiiin kivaa.
Viikkoon ei ole oksennettu tai ripuloitu, kaikki ruoka on syöty ja koiralla on virtaa enemmän kuin aikoihin. Antibiooteissa ollaan puolivälissä (lääkkeiden syöminen käy yhä hankalammaksi päivä päivältä lähinnä siksi, että Nova pyörittelee tabletteja ulos kurkusta aika nohevasti. Antibiootti on se pahin, Zitac jää suuhun helpommin. Ruuan seassa ei antibiootit ole menneet parin ensimmäisen päivän jälkeen.) Täytynee alkaa loppuviikosta pikkuhiljaa palata vanhaan ruokaan. Ihmenappuloita on reilu puolet jälkellä.
keskiviikko 25.10.2006
Käytiin marketeilla huomaamassa, että oltiin ihan yksinään treenaamassa. Otettiin kontaktia kauppojen ovilla. Oli ihan hirmu vaikeaa; ohikulkevat ihmiset, kärryt, autot, tuulessa pyörivät roskat... kaikki saivat pään pyörimään väkkäränä. Kaikkea olisi pitänyt saada nuuskia.
Treeni jäi aika lyhyeksi (oli kylmä!) ja mentiin sen päätteeksi pitkälle lenkille (2 tuntia, 12 km) Laajavuoreen. Yksi juoksija käytiin säikyttämässä, mutta muut vastaantulijat (kourallinen) päästiin hyvin ohi. Se on sitä namien vetovoimaa.

1 vee 2-3 kk

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 01.03.2009 20:16