to 3.6.2010 Igulee oli yön aikana purrut kasvainta vielä lisää. Onneksi saatiin lopetusaika heti aamulle. Poika pääsi parempiin puruihin.
Meillä loppui nyt sitten talosta gerbiilit. Kyllä on hiljaista.

ke 2.6.2010 Löytyi syy Iguleen laihtumiseen. Hajurauhaseen on kehittynyt suuri kasvain. Vieläpä verrattain nopeasti, sillä viimeviikolla se ei (ainakaan näin selvästi) näkynyt. Pojan terrassa olleissa talouspapereissa näkyi verta - oli innostunut sitä puremaan tai raapimaan. Taidetaan lähteä viimeiselle reissulle. :/

to 27.5.2010 Iguleelle tuli kuin varkain 3 vuotta mittariin. Onneksi olkoon! Juhlittiin vasta tänään vaihtamalla terraan puhtaat pahnat ja tarjoilemalla broileri-kasvis-sosetta. Maistui!
Jo pidemmän aikaa olen katsonut että Igulee on laihtunut hirmuisesti! Vuoden alussa poika oli pelkkä löllypallo mutta nyt normigerbiilin mitoissa. Kaivurin ura ei ole edellyt, eikä poika muutoinkaan erityisesti puuhastele terrassa. Onkohan tää taas jotain diabetestä? Hampaat on normaalit, ulkoinen vointi ok... Kauhea dilemma, joka johtuu vain siitä että Igulee on aina ollut ISO.
Vanhat terrat menivät myyntiin. Johan se onkin aika luopua noista tyhjistä kopeista...

la 1.5.2010 Millähän ennustajan lahjoilla olisi arvannut, että Hilivinksiksen tie päättyi tämän viikon tiistaina? Poika löytyi kupin ja vesipullon viereltä - paikasta jossa ei ainakaan olisi ollut päiväunilla. Ei mitään ulkoisia merkkejä. No, näin kävi, ja Igulee jää nyt pitämään viimeisen mohikaanin virkaa taloon.

pe 29.1.2010 Igulee on viimein oppinut kaivamaan! Kauan siinä menikin... 2,5 vuotta! Mutta nyt on isossa terrassa kaivettuna koko alaosaston laajuinen käytävä. Eikä herra meinaa edes malttaa nukkua sisustusintonsa keskellä :) Kaiken lisäksi Igulee näyttää hieman kiinteytyneen kuntoilunsa keskellä. Kauhea dilemma, kun purut pitäisi vaihtaa, muttei millään viitsisi rikkoa vastarakennettuja tunneleita...
Hilivinksis on puolestaan mökkeytynyt omaan terraansa. Miestä näkee vilaukselta silloin tällöin. Ikuinen arkajalka...

ti 29.12.2009 Onni on oma joulurasia! Hyvää joulunaikaa ja pitkää ikää tulevalle vuodelle siamese-pojille!

pe 18.12.2009 Heti kun Raita kuoli, Kalle tuntui vanhenevan ihan silmissä. Ryhti muuttui, puuhailut laantuivat. Mutta olihan Raitakin kitkuttanut vanhuuttaan melkein vuoden päivät. Siksi oli melkoinen yllätys huomata, että Kallen terrassa on ihan liian hiljaista. Ja niinhän poika löytyi pesästään kerältä, ikiuneen nukahtaneena.

30.11.2009 Taas on eläinlauma pienentynyt. Raita nukahti viimeisille unilleen juuri sopivasti talven alla, joten herra pääsi vielä viimeiselle leposijalleenkin viettämättä koko talvea pakastinarkussa. Siameseille tämä tarkoitti muuttoa omiin "asuntoihinsa". Igulee asustaa nyt pikkuhuoneesa Raidan vanhassa terrassa, ja Hilivinksis jäi olkkariin poikien entiseen terraan. Johan pojat viettivätkin neljä kuukautta pienissä nurkkauksissaan!
Kalle on ollut Maxin lähdön jälkeen melkoinen tunnelinkaivaja, pahvin paloittelija ja siementen tuhoaja! Pojassa on ollut suunnaton määrä energiaa, joka nyt vasta alkaa tasaantua. Ehkä tämä olikin hyvä ajoitus, kun Kalle sai nyt "vanhimman gerbiilin" viitan harteilleen. Johan Kallellakin tulee pian kolme ja puoli vuotta täyteen... niin se aika vain rientää.

21.9.2009 Max teki tänään viimeisen matkansa eläinlääkärille. Rauhoittava aine, nukute ja iso annos syvää nukutetta. Näin oli Maxille parempi.
Kalle ihmetteli tyhjäksi käynyttä terraa. Päivän aikana oli tunneloinnit laitettu täysin uuteen uskoon. Hassua ajatella, että nyt Kallekin viettää vanhanpojan yksinäistä elämää.

12.8.2009 Antibiootit saatiin annettua kunnialla loppuun saakka, ja Hilivinksis on parantunut käsittämättömän hyvin. Yksin asuminen ei näytä vaivaavan kumpaakaan millään tavalla, eikä väliverkon lävitse ole edes yritetty ottaa tappeluita. Välillä siellä on käyty toisiaan haistelemassa, mutta enimmäkseen pojat viihtyvät omissa oloissaan.
Max sen sijaan voi huonosti - edelleen. Vitamiinikuurista ei ole ollut mitään näkyvää hyötyä. Oikeastaan ainoa syy pitää poikaa elossa on se, että edes Kallella on vielä kämppäkaveri.

27.7.2009 Igulee inhoaa antibiootin antamista. Herra on jo alkanut nakerrella lääkitsijän sormia päästäkseen eroon toimituksesta. Igulee koittaa mönkiä purujen alle piiloon. Vielä muutama päivä...

23.7.2009 Hilivinksiksen arvet paranevat hyvin. Pari ensimmäiset päivää pojan hengitys oli yhtä vinkunaa, ja Hilivinksis vain seisoi paikoillaan kyljet kohoillen. Tänään terrassa oli jo nakerreltu pahvirullaa, ja saviruukkuun oli tehty oma pesä. Vaikuttaa, että poika paranee. Antibiootti maistuu hyvin - Igulee rimpuilee kovasti vastaan sitä annettaessa.

21.7.2009 Lisää huolta ja murhetta siameseista! Vaihdoin kaikkiin terroihin purut aamulla normaaliin tapaan. Kaikki oli kuten ennenkin - Max on laiha ja raihnainen (mutta hampaat eivät kasva ollenkaan samaa tahtia kuin Pujolla. Edelleen on samoissa mitoissa kuin viimeksi leikatessa). Kalle on iso oma jytkynsä. Raita on pirteyden perikuva (juoksenteli eilen sohvallakin kun tuntui olevan niin paljon virtaa päästä terrasta isoon maailmaan).
Ja siameseilla tuntui olevan kaikki kohdillaan. Pari tuntia purujen vaihdon jälkeen päätin jakaa jääkaapista pilttipurkin jämät miehille. Ja silloin iski terrassa vastaan todellinen pommi. Verta, paljon verta talouspapereissa, pahveissa, savimajan päällä... tässä ei nyt ollut kyse mistään auki raavitusta poskesta. Ensin löytyi Igulee kyhjöttämästä pahvilaatikosta - päällisin puolin näytti olevan melkein kunnossa - mitä nyt verta turkissa koko turvan alueella, mutta ei siis osumina (myöhemmin huomasi että sentään toisessa kyljessä oli pieni vekki, muttei mitenkään vaarallisen oloinen). Nostin pojan omaan kuljetusboxiin.
Hilivinksis oli purujen alla piilossa savimajassa. Ja yltäpäältä veressä. Pumpolitukolla ei saanut putsailtua kuin enimpiä pois turkista. Käsittely oli äärimmäisen hankalaa, ja vaikka käteen otti nahkahanskat, oli takaraivossa varoituksen sanana että nyt saattaa poika niitata omaankin käteen kiinni... Suurin osa haavoista oli alaleuassa. Yksi kynsi ja varvas puuttui kokonaan. Mahassa saattoi myös olla jokunen osuma.
Tuoreeltaan jäljet eivät loppujen lopuksi vaikuttanet kovin pahoilta. Mutta selvää oli, että näiden veljesten yhteiselo loppuisi saman tien. Raita joutui muuttamaan tappelupukareiden terraan, ja pojat pääsivät asuttamaan "vanhaa terraa" väliverkon kanssa. Pojat eivät tuntuneet kummemmin välittävän toisistaan verkon kanssa. Enimmäkseen pysyttelivät omissa oloissaan. Iltaa myöten Igulee vaikutti jo varsin normaalilta. Hilivinksis sen sijaan alkoi vinkua hengittäessään. Olo oli selvästi tuskainen. Alaleuka muuttui kauttaaltaan mustaksi. Kävin hakemassa antibioottikuurin, jota aloin antaa varmuuden vuoksi molemmille. Kipuun se ei ikävä kyllä auta... pidetään sormet ristissä Hilivinksiksen vuoksi.
Hilivinksiksellä on terrassa pilttiä, ja sitä näyttää syövän. Vettä en ole nähnyt kertaakaan juovan, enkä siemeniin koskevan - voi olla ettei alaleuka kestä sellaista vielä moneen päivään. Onneksi piltistäkin saa nestettä.
Olin jo ehtinyt asennoitua tehneeni aivan turhaa työtä askarrellessani väliverkon heti ensi töikseni G-mies -kolmikon saavuttua. Ja minua ei olisi lanikaan harmittanut, vaikka näin olisi käynyt. Tuntui suorastaan masentavalta ottaa väliverkko käyttöön. Mutta kaikeksi onneksi verkko oli olemassa - nythän molemmille pojille löytyi uusi koti "omasta takaa". Lisää terraarioita kun ei tee mieli hankkia.
Ainiin, kaikilla pojilla on menossa vitamiinikuuri! Tämä lähti liikkeelle toivona saada Max parempaan jamaan. Tuskimpa, mutta ehkei kuurista mitään haittaakaan ole. Suurena yllätyksenä edelliseen parin vuoden takaisene kuuriin on, että nyt jokainen gerbbu on juonut "vitaminoitua" vettä. Ehkä tämän maku on parempi kuin viimekertaisen?

6.7.2009 Aina joskus sattuu ja tapahtuu. Viimeviikon keskiviikkoaamuna töihin lähtiessä vilkaisin gerbut normaaliin tapaan. Ja melkoinen hätä iski päälle kun Hilivinksiksen poski oli kauttaaltaan veressä. Ei kai pojat olleet tapelleet? Nokka oli myös suttainen. Pumpulipuikolla poskea putsattua alkoi näyttää, että itsehän poika on poskensa raapinut. Siinä oli pieni patti, liekö kutissut? Vai onko nokkis levinnyt terrasta toiseen? Laitoin pojille saviruukun josta en voi olla varma, oliko se ollut aiemmin smokeilla... ei ainakaan lähimpiin pariin kuukauteen.
Jokatapauksessa soitto lääkärille, joka kutsui käynnille. Määräsi TerraPolyn nokkataudin hoitona. Perjantaihin asti tupsuteltiin voidetta aamut illat, jonka jälkeen rupi jo alkoi parantua. Sunnuntaina poskessa ei enää näkynyt juuri mitään jälkiä. Nokkakin oli jo parempi. Tänään kuitenkin oli jonkin verran eritettä. Turhauttavaa, kun ei voi ymmärtää mistä moinen johtuu. Ja aikooko tuo parantua vai ei.
Maxillakin on ollut ongelmia - hampaiden kanssa! Max on syönyt todella huonosti ja aiemmin jo hieman katsoin että hampaat ovat vähäsen pitkät. Viikko takaperin tuli katsottua että "vähänen" on enää lievä ilmaisu. Toiset hampaat vääntyivät irti sekä ylhäältä että alhaalta, toiset katkesivat. Nyt ruoka maistuu taas paremmin ja monipuolisemminkin. Täytyy seurailla josko hampaat täytyy ottaa vakiokäsittelyyn.
Kallenkin turkki on ollut vähän hampsuinen. Mietinnässä on, pitäisikö smokeille antaa vitamiinikuuri. Joskus kun tuota kokeilin vanhusten terrassa, jäi vedet juomatta useiden päivien ajan...
Ainoa, joka puksuttaa eteenpäin ilman ongelmia, on Raita. Vanhaherra liikkuu lähinnä pesäkolon ja ruokakupin väliä. Ei kummemmin puuhastele, ei jaksa silputa heinää. Joskus taiteilee rullista todella hienoja spiraaliveistoksia. Mutta enimmäkseen vain viettää unien laatuaikaa.

22.4.2009 Onnea Raita 4v! Poika pääsi nyt oikein miehen ikään. Raita on elellyt varsin laiskaa elämää; silloin tällöin kupsuttelee nurkkia, tai jyrsii vessapaperirullia. Enimmäkseen vain on ja nukkuu.
Max voi edelleen huonosti. Ulkoisesti ei ole mitään tulehdusten merkkejä, ja turkkikin on parempi kuin ennen, mutta Max ei vain ole entisensä. Purujen vaihto parempaan laatuun selvästi auttoi vointia. Onkohan niin, että Kalle vie kaikki herkut Maxilta, ja Max saa tyytyä jäännöspaloihin? Kuitenkaan Max ei ole kiinnostunut kädessä extra-herkkupaloista. Ei tuntuisi nälästä olevan kyse...
Siameset voivat kumpikin paksusti.

20.3.2009 Siivoiltiin ja punnittiin poikia. Raita siivottiin jo pari päivää sitten, ja paino oli 80 gramman hujakoilla. Paljon on mies laihtunut parhaista päivistään, mutta kuitenkin yleiskunto näyttää ok:lta. Ei ole kovinkaan nuhjaantunut, ja uudessa terrassa riitti taas vilinää ihan nuoremmille malliksi. Raidan muu elämä on hyvinkin rauhallista - milloin käy syömistä etsimässä, muttei muuten ihmeemmin toihuile. Pesästään pitää huolen, ja sinne silppuaa kaiken saatavilla olevan paperin. Muutoin ei juuri mitään järsi.
Raidan 4-vee synttäreihin on kuukausi. Toivottavasti se päivä nähdään :)
Max oli pelottavan laiha terrasta ottaessa. Vain 89 grammaa. Turkki hampsuinen, toinen silmä melkein ummessa. Putsailtiin pikkaisen, ja seuraavana aamuna simmu oli hyvä, mutta turkin muu kunto viittaisi siihen että jokin on vialla. Päälle päin ei vain näy, että mikä on syy... Kyllähän Max on jo kolmivuotias, mutta on silti luvattoman heikossa kunnossa. Kalle pomottaa Maxia mennen tullen. Ajaa pois juomapullolta, vie syötävät poskista, juoksuttaa pitkin terraa. Kävi jo mielessä, että pitäisikö laittaa väliverkko ja katsoa, jospa helpottaisi Maxin oloa? Toisaalta, pojat nukkuvat yhdessä, joten ihan vihamiehiksi eivät ole toisilleen ryhtyneet.
Kun Kalle sikailee ruuasta, se näkyy myös vyötäröllä. Paino on 109 gramman tietämillä ja jätkä on oikea jössikkä. Siis läski-löllykkä :) Lihastyötä Kalle ei tee yhtään, joskus ehkä hampaitaan kuluttaa pahveihin.
Pojilla oli viimeksi Pupun pesäpurua, joka oli melkoista silppua. Nyt on taas A-puun isoa lastua. Toivottavasti sekin vaikuttaa nyt positiivisesti Maxin vointiin...
Igulee ja Hilivinksis voivat paksusti. Mikäs siellä, omassa rauhassa köllötellessä... Hilivinksis on se pienempi, 113 grammaa, ja Igulee 129 grammaa. Järkyttäviä läksipalloja! Ruokintaan vaikuttaa eniten se, että ruokakuppi ei pysy terrassa missään järkevässä kohdassa, joten ruokaa tulee ripoteltua puruihin (tai munakennoihin) ja sieltä se vain kummasti katoaa. Ehkäpä se todellinen kohde on poikien pötseissä, eikä purujen kätköissä kuten tähän asti on tullut uskoteltua.

su 8.2.2009 Raita on normaali itsensä - poikaa näkyy valveilla harvoin ja viihtyy omissa oloissaan. Etukäteen vähäsen huoletti osaakohan poika edes pesää rakentaa, mutta niin vain talouspaperit on silputtu heinäkasaan, ja siellä poika näkyy uniaan vetelevän. Aina aikaisemmin vanhusten pesät ovat olleet enemmän suojassa purujen tai ruukkujen alla, mutta Raidalle näkyy kelpaavan yläkerroksen asunnotkin.

la 31.1.2009 Miten kaikki paha tapahtuukaan aina silloin, kun on itse poissa? Olin neljättä päivää parin viikon työreissulla, kun gerbiilihoitaja ilmoitti että Timotei näyttää oudolta. Käytös ilmeisesti näytti kovinkin välikorvan tulehdukselta; kiersi oikealle pää vinossa. Hoitaja-parka ei tietenkään saanut minua kiinni ja soitteli ympäriinsä mitä pitäisi tehdä... kun lopulta huomasin tekstiviestit, mietin olisiko parempi lopettaa eläin saman tien. Muistelin foorumilta lukeneeni vain vähemmän ruusuisia päätöksiä korvatulehdusten hoidossa. Kuitenkin päätettiin kokeilla viikon antibioottikuuria. Seuraavat Timotein "huoltoilmoitukset" olivat jo vähän lupaavampia: otus alkoi rimpuilla jo käsittelyssä joten selvästi oli voimistumassa :) Ja puuhaili välillä terrassakin.
Mutta pää jäi kallelleen, ja olo alkoi taas heiketä. Korvasta tuli eritettä ja vertakin jossain vaiheessa. Ja sitten korva näytti paranevan. Antibioottikuurin loppuessa silmään tuli jokin ongelma. Ilmeisesti vilkkuluomet jäivät silmien päälle. Ja Timotei laihtui. Sääli, ettei tullut punnittua jouluna "peruspainoa". Korvatulehduksen alussa painoa oli 85 grammaa, kuurin jälkeen enää 80. Timetei alkoi nukkua erillään Raidasta - tiedä sitten oliko pesänjaossa erimielisyyttä vai mikä oli ongelma. Kamala ongelma. Omaa reissua oli jäljellä enää yksi päivä, mutta toisaalta tuntui turhalta pitkittää kärsimystä yhtään enempää. Timotein annettiin mennä.
Ehkä kaikkein kamalinta asiassa oli, ettei missään vaiheessa päässyt omin silin näkemään tilannetta.
Nyt Raita asuu yksin, selvästi hämmentyneenä siitä mihin se viimeinenkin kaveri joutui.

ti 30.12.2008 Tulipa joulusiivoukset viimein tehtyä, vaikkakin jälkikäteen. Alkaapa sitten uusi vuosi puhtailla pahnoilla.
Vanhukset muuttivat pienempään terraan (siihen alkuperäiseensä) ja tekivät isosta tilaa smokeille. Oli hirmuinen touhuaminen uudessa asumuksessa. Ihan kun ei pystyisi ehtimään joka paikkaan yhtä aikaa. Vanhuksia ei tullut punnittua, mutta lienevät 100 gramman hujakoilla. Hieman ovat saattaneet kutistua vanhoista mitoistaan - mutta vaihtuihan Pujon jälkeen sapuskatkin. Nyt on tyytyminen samaan Supan rotta-hamsteri-omppuherkku-seokseen jota muutkin syövät. Menee alas aika huonosti.
Smoket saivat siis myös uuden asumuksen, ja selvästi nauttivat "lisäneliöistään". Pitääkin alkaa laittaa nyt reilusti purua pojille, kun kerrankin on korkeussuunnassa syvyyttä kaivamiseen. Kaikki riippusillat ovatkin ikipannassa Maxin nenän takia... oli joku viikko sitten taas repinyt nenänsä auki muovikupin reunaan, kun jäi hiekkakylpyastia liian pitkäksi aikaa saataville. Max painaa 110 g, Kalle 118 g.
Viimeisinä uusiin puruihin pääsivät siameset. Melkoisia pullajytkyjä pojat ovatkin. Hyvä kun hampaita pystyy katsomaan - ovat poski- ja leukapussit kovasti tiellä. Igulee 127 g, Hilivinksis 104 g.

su 19.10.2008 Vanhukset käyttäytyvät idiootin tavoin! Nyt rummutellaan & säpsyillään jokaista talon liikahdusta. Ihan kuin mörköjä olisi joka puolella...

ti 14.10.2008 Aina on mukamas liian kiire kirjoittaa kuulumisia. Tänään aika sitten pysähtyi omalta osaltaan. Palasin työreissusta ja vanhusten terraariossa oli nyt se näky, jota pitkään olin pelännyt. Pujo makasi kuolleena kyljellään terran nurkassa.
On vaikea kuvata tunteitaan kun pojista ehdottomasti rakkain on poissa. Voin vain toivottaa pojalle hyvää matkaa.
Timotei ja Raita kävivät nuuskimassa tyhjäksi jäänyttä kulmaa, ja aloittivat saman tien painin. Vaikuttaahan se poikienkin päiväjärjestykseen, kun joukosta yksi on poissa. Näyttää, että pojan poistuma on ollut luonnollinen: ei taistelun merkkejä. Vain maata vasten olleesta korvasta on vuotanut verta. Punnitsin pojan; yhä 58 g eli ei tarvitse ajatella pojan kuolleen nälkäänsäkään.
Muissa terroissa elämä jatkuu (ja tietysti myös vanhusten elämä jatkuu). Smoket ovat aina vain sosiaalisempia; ovat yleensä näkösällä vaikka talossa kävisi vieraitakin. Max on oikea himorouskuttaja ja tuhoaa pahvia sitä vauhtia kuin terraan ehtii sitä laittaa. Kalle avustaa jos jotain meinaa jäädä yli. Kalle keskittyy kyttäämään saapuvia ruokalähetyksiä ja on aina ensimmäisenä viemässä parhaat palat. Max sitten nirsoilee.
Smoket ovat mitä ovat - hieman säikkyjä pöllöilijöitä. "Pikkupojat" ovat myös erikoistuneet pahvin hävittämiseen, tosin tämä tehdään vain kun talossa vallitsee rauha. He eivät niinkään välitä katsojista. Nyt pojat ovat myös ensimmäistä kertaa rakentaneet itselleen kunnollisia kaivantoja!
Igulee on melkoinen herkkupeppu ja tulee usein tutkimaan kättä namien toivossa. Hilivinksistä ei sitten saa kädelle tulemaan ilman pitkällistä houkuttelua. Purujen vaihdossa saakin tehdä pientä jahtausta jotta myös Hilivinksis poistuu asumuksesta siivouksen ajaksi.

pe 4.7.2008 Viimeinkin on taas digivaa'assa toimiva patteri! Oli pakko punnita Pujo heti ensimmäisenä tekona: 58 g. Poika tuntuu vähän harmaantuneen mutta on kuitenkin äärimmäisen pirteä. Tämä herra on kyllä osoittanut omistajalle kantapään kautta, että gerbiilin elinikä on siellä kolmen vuoden paremmalla puolen - vaikka sitten joutuisi elämään hammaspuolena ja "huonoilla siemenillä".

pe 20.6.2008 Viime viikonloppuna käytiin siamesejen ja vanhusten kanssa näyttelyssä. Ei ihmeempää menestystä - paitsi Timoteille, joka keräsi palkinnot itselleen ;)

ma 2.6.2008 Lääkekuuri tuli ja meni, ja vähän aikaa nenä pysyi hyvänä - parin päivän päästä tuli takaisin ja taas katosi - eli sama meininkin on jatkunut. Pääsääntöisesti Maxin nenä on vain karvaton, ja joskus menee ruvelle asti. Taitaa olla aika nostaa kädet pystyyn...
Nenänsä takia en Maxia näyttelyyn halua viedä, mutta muu porukka on menossa parin viikon päästä Jyväskylään. Timotei ja Raita menevät pet-luokkaan pulleanpyöreinä veteraaneina. Igulee ja Hilivinkis (joka on muuten Hilivinksis kun joskus nimen kirjoittaisi oikein ;) lähtevät myös ensiesiintymiselleen. Smoket ja Pujo jäävät kotipojiksi.

ma 14.4.2008 Lääkekuuri jo puolessa välissä! Kävi kuten pelkäsin, eli ensimmäinen annostuskerta oli se helpoin. Sitten Max keksi, ettei toimitus ole ollenkaan mukava, ja nykyään rimpuilee päästäkseen pois. Voi olla melkoinen homma koittaa saada pojasta samanlainen kädelläolija kuin aiemmin. Mutta onneksi lääke sentään näyttää maistuvan. Ainakaan sitä ei puklautella pihalle ja kaikki suupielten sisälle mennyt menee myös mahaan saakka.
"Pakkosyötön" vastapainoksi Max on saanut juoksennella sohvalla ja syönyt ylimääräisiä herkkuja.
Nenässä on ehtinyt käydä jo kaksi uutta rupikerrostumaa kuurin aloittamisen jälkeen. Pitääköhän sitä Terrapolya kokeilla nenuun... Bebantenin jälkeen se nenä verille revittiinkin!

ke 9.4.2008 Käytiin tänään Maxin nenän kanssa eläinlääkärillä. Haettiin antibiootteja; sekä viimeisiä päiviä reseptivapaasti Terrapolya. Juuri nyt nenukki on taas ihan hyvän näköinen, mutta jonkinlaisessa kierteessä tuon nenän kanssa ollaan ja antibiooteilla koitetaan nyt katkaista kierre. Ekaksi kerraksi lääkeannostus meni kai suhteellisen hyvin - osa jopa suuhun - mutta kyllä tulee pitkä 10 päivän kuuri. Etenkin kun Max jo tietää mitä tuleman pitää ja osaa seuraavalla kerralla jo varmasti panna hanttiin.
Virallinen paino eläinlääkärin puntarissa: 96 g.

ke 20.2.2008 Heli innostui alkukuusta käymään kameran kanssa kokeilemassa gerbiilikuvausta. Nopeaa toimintaa, kuulemma ;)
Kuvia päivitetty siis sekä smokejen että siamisien sivujen alle. Vanhuksia ei alettu väkisin herättämään kun uni kerrankin maittoi. Joku toinen kerta sitten uusi studio, mielellään luonnonvalossa. Loisteputki tuo niin keltaisen sävyn, tai toisaalta sinisen. Asetuksia vielä haetaan...
Maxin nenä on uskomaton. Ei ole ollut joulun jälkeen kertaakaan rupinen, mutta toisaalta punottaa eikä karva siihen meinaa kasvaa niin millään. Vaikea uskoa mihinkään punkkiin tai ärsytykseenkään, sillä kämppis voi loistavasti ja puruja on (merkkiä myöten) vaihdettu useampaan otteeseen.
Meillä ollaan selvästi liian hyvällä ruokavaliolla, sillä myös pikkupojat ovat oppineet nirsoilemaan kekseistä. *huokaus*
Nova ja Pujo tulevat loistavasti toimeen keskenään. Pujo viipottaa Novan kuonon alla, ja Nova koittaa antaa märkiä pusuja nenällään... joskus tuntuu että käyttää leimasintaan kovinkin pontevasti, mutta suuhun ei koskaan yritä ottaa. On lähinnä hölmistyneen utelias ja tuntuu pitävän tarkkaa vahtia ettei pikkuinen vaan huku vaikkapa emännän hihaan. Pujo puolestaan oleilee rennosti Novan selässä. Matkustamisesta ei nyt voi puhua sillä Nova jäykistyy niille sijoilleen saadessaan kyytiläisen. Pujo puolestaan nauttii tarkkailupaikastaan ja kuopsuttelee mielellään turkin seassa.

ti 29.1.2008 Mitäpä uutisia... Kaikki pojat edelleen hengissä. Vanhimmat ovat yhtä laiskoja kuin ennenkin, ja sama laiskuus meinaa alkaa tarttua smoke-poikiinkin. Pahvia ei enää jyrsitä ihan samalla tempolla kuin ennen. Tai sitten joulun saldona saadut suklaarasiat alkavat vain kyllästyttää. Tarttis kai saada uutta purtavaa. Siameset ovat kainosti yöeläjiä; valojen sammuttua alkaa kiipeilytelineen metallikiinnikkeiden pureskelu ja muu mekastus.
Kaikki pojat syövät mielellään wokkivihannes-kana -pilttiä, kaikkia kasvispilttejä, ja satunnaisesti tuoreita vihanneksia. Harvemmin tarvitsee ruokaa pois nostaa terroista. Herkkujen suhteen ollaan sitäkin nirsompia; kuivat "keksit" eivät enää kelpaa juuri kellekään. Igulee taitaa olla helpoimmin näihin höynäytettävissä. Pähkinöitä vain pitäisi olla... rusinat ovat aina silloin tällöin suosikkilistalla, mutta ei minään kestoherkkuna.
Max ja Kalle kinaavat terrassa melkein päivittäin - mistä lie milloinkin. Vähän heilutellaan tumppuja toiselle, jonka jälkeen kahakka yleensä päättyy yhteisjyrsintään. Mitähän niiden päissä oikein liikkuu? Vastaavasti Timotei ja Raita nahistelevat satunnaisesti, mutta näille ei taida olla koskaan päätä eikä häntää. Pujolla on edelleen etuoikeus survoa itsensä ruokakupille - jopa kiivetä muiden päälle - milloin täydennystä tulee. Käsittämätöntä.

su 23.12.2007 Joulun kunniaksi siivottiin kaikkien poikien terrat ja laitettiin heinää, käpyjä, siementankoja ja puuhabokseja poikien iloksi. Pari tuntia temmellystä non-stoppina, ennen kuin pojat alkoivat rauhoittua uusiin koteihinsa.
Maxin nenä voi paremmin. Osin on vielä karvaton, mutta verille asti ei ole päässyt enää rikkoutumaan.

to 8.11.2007 Punnitustuloksia: Pujo 65 g, Timotei 97 g, Raita 87 g. Aika lailla siis entisissä lukemissa. Kävi nyt vasta mielessä, että ehkäpä elo isossa terrassa pitää vanhatkin pojat aavistuksen sutjakampina. Vastaavasti Max 99 g, Kalle 97 g eli 75 x 35 -boxissa on vähemmän liikkuma-alaa. Maxilla on nyt ollut kolmatta viikkoa nokka auki; ensin raastoi nenän verille riippusiltaa pidelleisiin hakaneuloihin. Otettiin riippusilta pois, jonka jälkeen lähti jo paranemaan, mutta johonkin sittenkin sai nenän taas auottua. Siitä saakka aina välillä kasvaa hentoinen karva takaisin, sitten tuntuu taas ottaneen takapakkia.

ti 25.9.2007 Pujo syö päärynää :o
Kallelle kelpaa Eloveenan muroneliöt.
Rusinat ovat (vissiin) kaikille herkkua.
Vasikanliha-kasvissose-piltti upposi kaikkiin nuoriin. Vanhat eivät sitä oikein sulattaneet.

ma 24.9.2007 Ohhoh. Jossain vaiheessa, täysin huomaamatta ja salakavalasti, on pikkupoikien naamoihin värittyneet ihan selvät maskit. Pointit :) Tajusin vasta kun katselin vanhoja vauvakuvia, että eihän pojat näytä enää ollenkaan samanlaisilta kuin ennen! Mutta keskenään prikulleen samanlaisia ovat. Vain käyttäytymisestä erottaa pojat toisistaan.

ma 27.8.2007 Terran siivousten yhteydessä tuli taas punnittua koko konkkaronkka. Timotei: 95 g. Raita: 86 g. Pujo: 63 g. Mietin mistä isojen herrojen painonpudotus oikein johtuu; voisiko tuo hamsterin ruoka sittenkin olla vähäkalorisempaa kuin BestFriendin sekoitus, jota pojat jossain vaiheessa saivat?
Max: 94 g. Kalle: 92 g. Näistäkin pojista on kasvanut jo pikkujättiläisiä. Kumpikin on kyllä energinen ja touhuileva, joten taitaa olla hyväntyyppistä rakennusainesta näiden luiden ympärillä. Molemmat pojat ovat oikeita tehosilppureita. Aamulla laitettu kananmunakenno saattaa hävitä yhden työpäivän aikana.
Igulee: 71 g. Hilivinkis: 63 g. Ujopiimä taitaa jäädä vähemmälle, kun aina joutuu pinkomaan pienintäkin rasausta piiloon. Rohkeampi vie herkut päältä.

la 11.8.2007 Kallen niskavillat ovat kasvaneet takaisin, enää ei tietäisi että jotain on sieltä joskus puuttunut.

ke 1.8.2007 Voi Pujoa ja herran olemattomia hampaita! Poika yritti vaikka millaisissa asennoissa saada pahvirullaa nakerrettua mutta ei vain lähtenyt palasia irti. Oli muuten ensimmäinen kerta yli vuoteen kun näin pojan ylipäätään yrittävän nakertelua... mutta kaivurin hommat sujuivat hienosti puruissa!
Käpy oli Maxin mielestä ihan huippujuttu - nakerrettiin päivässä pelkäksi torsoksi.

su 29.7.2007 Pujo kävi venyttelemässä terran päällä - kylläpä poika on pitkä! Teki ihan kokovartalovenyttelyjä, koivet taakse asti venyen. Vanhoilla pojilla on nyt terrassa "labyrinttitalo": kaksi pahvilaatikkoa sisäkkäin ja jonnekin laatikkojen uumeniin on pesä siirtynyt.
Punnitsin eilen Pujon ja Timotein: 60 ja 108 g. Timotei on melkoinen syöttöpossu. Mutta kaikki pojat ovat alkaneet syödä parsaa! Sitä onkin nyt saatu viimeisen viikon-puolentoista aikana liki päivittäin, pieninä annoksia. Kun alkaisi muukin tuore maistumaan...
Kallen niskavilloissa on edelleen selvä karvaton kohta. Ilmeisesti uutta karvaa alkaa kuitenkin vähitellen kasvamaan.
Olisikohan pikkupoikien painot kääntyneet ympäri; pojista rohkeammalla Iguleella on painoa nyt 50 g. Hilivinkis on aina pyrkimässä piiloon mutta saattaa tulla hetken tilannetta tarkkailtuaan mukaan touhottamaan veljen kaveriksi. Painoa 59 g. Kummallakaan pojista ei ole etutassuissa pointteja, ja takapointit ovat sittenkin hailakkaan oloiset. Korvissa ja nenällä on myös haalea väritys, saisi olla tummempikin. Tuntuu, että Hilivinkiksellä on aavistuksen kapeampi pää; silmien väli tuntuu pienemmältä. Mutta on poikien erottaminen hankalaa... luonne on se erottava tekijä.

to 19.7.2007 Kallelta puuttuu korvan juuresta selkään päin 3 sentin matkalta karvaa. Hävinnyt eilisillan tai tämän päivän aikana - kuitenkaan ei näytä olevan riitaisissa väleissä Maxin kanssa. Saa nähdä kuinka tilanne etenee. Onneksi ei ole näyttelyitä ennen marraskuun loppua tiedossa, sillä tuommoinen määrä karvaa ei kasva ihan nopeasti takaisin.
Pikkupojilla takatassujen pointit ovat voimistuneet, mutta ovat silti toistensa identtisiä kaksosia. Kuinkahan nuo oppisi erottamaan? Terrasta pyydystäminen käy yhä helpoiten ottamalla pojat pahvilaatikossa tai -rullassa ilmaan. Kädessä ollessa ei sitten ole mitään hätää, ei edes kummoista kiirettä pois.

la 7.7.2007 Pikkupojat kasvavat hurjaa vauhtia; nyt 37 ja 41 g. Undunsiemeniä syödään jo kädestä. Jauhomadot eivät kelvanneet oikein kellekään; Pujo tappoi pari muttei syönyt, myös Raita rouskaisi yhtä. Kalle haavoitti yhtä kuollettavasti.... ;) mutta nyt on vielä jäljellä muutama hengissä oleva ja muutama raato. Jompi kumpi siamese-pojista otti yhden raadoista käteen ja vähän ihmetteli mitähän sille voisi tehdä, mutta ei uskaltautunut syömään.

ke 4.7.2007 Siamese-pojat kotiutuvat pikkuhiljaa. Nyt tulevat ihmettelemään terraan tulevaa kättä, mutta sen antimia (herkkusekoitusta) ei vielä uskalleta maistaa. Välistä kylläkin pelottaa niin hirmuisesti että tuntuu turvallisemmalta pysyä oman putken suojissa...
Smoke-pojat ovat oikeita seuramiehiä! Eilen oli kynttiläkutsut ja pojat kävivät välillä kaivelemassa ja ihmettelemässä talon elämää. Vanhat pojat ottivat kutsut taas äärimäisen rauhallisesti ja pysyttelivät omissa oloissaan.
Lyhennettiin Pujon hampaita - nyt on pari viikkoa ollut aika hyvän mittaiset. Pujo on ainakin maistellut herkkusekoitusta joten jos sieltä löytyy pojalle sopivia lastuja, voisi siitä tulla jopa pääasiallinen ruokasekoitus. Kevyempää se on kuin nykyinen hamsterinruoka.

su 1.7.2007 Taloon saapui pienen pienet pojankoltiaiset. Melkoisia tohottajia. Hetken nukkuvat, ja sitten taas mennään. Näöltään pojat ovat kuin kaksi marjaa. Igulee 34 g, Hilivinkis 32 g. Kokoero näkyy myös silmällä jos pojat ovat sopivasti rinnakkain. Muutoin tunnistaminen on hankalaa...
Smokeilla oli näyttelypäivä. Hienosti pärjäsivät! Kalle vei potin kotiin, Max oli tuomarin suosikki.

pe 29.6.2007 Smoke-pojista on kasvanut melkoisia mollukoita. Saa nähdä määrääkö tuomari pojat laihdutuskuurille sunnuntain näyttelyssä. Pojat ovat kylläkin tosi aktiivisia hampaiden käytössä. Kaikki pahvi mitä terraan menee, katoaa silmänräpäyksessä. Kaivurin puuhat eivät ole auenneet kummallekaan herroista.
Timotei ja Raita teeskentelevät olevansa eläkeläisiä ja puuhastelevat vain harkitusti. Pujo puuhaa suurimman osan ajastaan ruokakupilla mutta myös puruissa kaivelu on alkanut kiinnostamaan pitkästä aikaa.
Valmisteltiin uusille tulokkaille terra - oikeastaan tehtiin uusi kansi vanhojen poikien terraan jossa oli aiemmin pieni "viritys" pienemmän terran katosta & totetusverkosta. Nyt siis on kaikki kolme terraa valmiina asukkaille.

pe 27.4.2007 Smoke-pojat muuttivat eilen olkkariin. Oli hirmuisen jännää ainakin siitä päätellen millainen sutina terrassa alkoi :) Molemmat terrat ovat nyt vierekkäin mutta ainakaan vielä gerbiilit eivät ole liiemmin toisiaan hämmästelleet.
Vanhat pojat ovat tehneet pesänsä purujen pinnalle. Tänään sain todistaa kuinka hellästi ja huomaavaisesti Raita putsasi Timotein; pesi ensin selän, sitten mahan aina tassujenvälejä myöten. Aika somaa :)
Vanhoille pojille tuli muuten 2 vuotta täyteen muutama päivä takaperin. Ei pidetty erityisiä juhlia; kaurahiutaleita ovat vaihteen vuoksi herkkuina nassuttaneet. Kohtahan junnuimmallekin tulee jo vuosi plakkariin (Maxillahan oli synttärit jo kauan sitten).

su 4.3.2007 Eilen oli Maxin ja Kallen näyttelypäivä. Pojat eivät olisi millään halunneet nousta vielä kuudelta, mutta lopulta pojat saatiin houkuteltua (puruja kaivelemalla) hereille ja boksiin. Matka meni toistensa kyljessä nukkuen; viihteenä olleet veskipaperirullatkin olivat melkein ehjiä perille päästessä. Pojat menivät näyttelyn (5 tuntia) ajaksi omiin bokseihin. Kumpikaan ei oikein viihtynyt tuomarin käsiteltävänä, mutta ei se mikään suuri yllätys ollut. Aika vähän nuo muutenkaan kädellä (rauhassa) viihtyvät.
Paluumatkalle pojat pääsivät taas yhteiseen boksiin. Kalle tutki Maxin kaikkia kainaloita myöten mutta äkkiä pojat kävivät kerälle rinta rinnan nukkumaan. Näyttelyn tulokset poikien omilla sivuilla.
Leikkasin Pujolta taas hampaita. Nyt vasta tajusin (kun jäin odottamaan ja katsomaan), mitä poika yrittää aina leikkauksen aikana tehdä. Heti kun alahammas ja "helpompi" ylähampaista on lyhennetty, Pujo alkaa kielellä ja tassuilla repiä viimeistä sisään kasvavaa ylähammasta irti. Hommassa ei mennyt kuin lyhyt hetki, ja hammas pullahti ulos suusta. Onhan näin ennenkin käynyt leikkauksen aikana, mutta en ole tajunnut että Pujo ihan systemaattisesti repii hampaansa pois... hurjaa.

ma 15.1.2007 Ohhoh. Vanhojen poikien terraan on annettu hamsterin ruokaa jotta Pujokin saa pientä purtavaa. Ja ruokavalion muutos kyllä näkyy! Positiivinen asia on se, että Pujon paino on nyt pysynyt 61-62 grammassa ja hampaista ainoastaan yksi kasvaa ylipitkäksi. Muilla poika syö omin avuin, ja nämä näyttäisivät pysyvän kohtuullisen pituisina.
Raita ja Timotei ovat päässeet siivellä hyötymään kämppäkaverin herkuista. Melkoisia mollukoita molemmat. Raita 99 grammaa, Timotei 102 grammaa. Mutta vaikea pojilla on terveellistä ruokavaliota ylläpitää, kun kämppis tarttee herkkuja...
Molempiin terroihin vaihdettiin purut, ja pojat olivat, mitäpä muutakaan kuin, onnessaan. Kaivelua ja mönkimistä; uusiin ihmeisiin tutustumista. Pahvilaatikoita heinällä ja ylläripähkinöillä höystettynä; Maxille ja Kallelle saviruukku jonka pohjaan halkaistiin kulkureikä joten pojille on nyt kunnollinen pilttialusta. Vanhojen poikien terraan tuli vihdoin riippusilta, joka on pari kuukautta odotellut rautalankaa laatikossa - kiinnitin sen vihdoin hakaneuloilla :) Pieniä uusia juttuja siis.

to 4.1.2007 Pujon hampaat kasvoivat ylimittaisiksi taas joulun aikaa. Leikattiin, ja pari päivää myöhemmin poika rouskutti taas iloisesti kupilla (veti heti kädessä jo melkoisen annoksen kuorittuja ak.siemeniä). Laitoin pellavia terraan - kaikki pojat olivat niistä innoissaan.

su 24.12.2006 Aattoaamusta molempiin terroihin laitettiin pahvirullissa herkkuja, iso kasa herkkujyviä, pilttiä, heinää ja kerppuja. Kyllä oli pojilla jouluiloa! Etenkin smoke-pojat ihan villiintyivät kerppukasasta. Piti laittaa vielä uusi "joulukuusi" kun ensimmäinen tuhottiin niin nopeasti.

pe 1.12.2006 Viikko kotona omissa puruissa, eikä poikien turkkeja kovin rasvaisiksi voi sanoa. Puhtaita pulmusia (paitsi Maxin ja Kallen mahat ovat ihan keltaisia...)
Pujo painaa nyt 54 grammaa. Viimeiset pari viikkoa poika onkin taas istunut kupilla, ja aavistusen isommalta tuntuikin käteen. Vaikka hampaat eivät ihan hälyttävän pitkät vielä olleetkaan, leikattiin silti. Toinen ylähampaista leikattiin ensin, mutta se lähti myöhemmin kokonaan irti. Ehkä hyvä niin, sillä nyt oli helpompi lyhentää myös sisään päin kasvava ylähammas. Myös toinen alahampaista lyhennettiin jälleen. Leikkuun jälkeen maistui pähkinä. Ainakin kaksi kokonaista mutusteltiin kädellä.
Kalle oli haluton tulemaan kädelle. Heti näykkäisi, mutta lopetti siihen. Mahan näyttäminen meinasi olla ihan mahdoton juttu. Max on kämppäkaveriaan paljon rennompi - köllöttää vain ketarat pystyssä kun kääntää ympäri.
Laitettiin molempiin terroihin hirmuisesti lisää purua. Nyt saa kaivaa!

la 25.11.2006 Tämä näyttely(menestys) tuli pilattua ihan itse. Vaihdoin pe-iltana terroihin purut, jotta turkki olisi maksimaalisen puhdas. Mutta toisin kävi: purut olivat aavistuksen märät, ja gerbiilit aamulla tönkkäisen näköisiä. Bokseihinkaan ei ollut parempaa purua. No, eihän asialle enää muuta voinut kuin viedä gerbiilit surkean näköisenä kehään.
Ei varmasti ollut gerbiilienkään mielestä kiva päivä; kolmikon boksissa oli ihan kuumankostea tunnelma kotiin päästyä. Haettiin kotimatkalla kaupasta huonoa purua, mutta ainakin se oli kuivaa.
Pujo on syönyt hirmuisella tahdilla pilttiä ja pieniä jyviä. Maistelipa aamulla boksissa näkkäriäkin. Kova on elämisen halu pojalla.

ma 20.11.2006 Näyttely on edessä tulevana viikonloppuna, joten pojat pääsivät manikyyriin. Ainoa, joka ei ole näytille menossa, pysyi parhaiten käsiteltävänä... pari tuntia tuli pyöriteltyä herroja kädessä.
Punnitusoperaatiokin tehtiin. Timotei 83 g, Raita 84 g, Pujo 46 g (pelkkää luuta ja nahkaa, pitkää kynttä ja vielä pidempää hammasta), Max 86 g ja Kalle 84 g. Aika tasaisia ovat siis nuo terveet herrat. Pujo on kyllä melkoisen reppana...
Pujo viihtyy hirmuisen paljon ruokakupilla, mutta olisikohan niin, ettei ruokaa vain mene suuhun ja mahaan asti? Toivottavasti nyt lyhennys taas auttoi. Poika säntäsikin heti kupeille. Pilttiäkin oli maisteltu yön aikana, mutta ei yhtä perusteellisesti kuin usein aiemmin.
Max ja Kalle ovat melkoinen touhukaksikko jotka silppuavat kaiken terraan tulevan pahvin hetkessä. Pojista on tullut uskomattomia herkkusuita, jotka viipeltävät näkyviin aina, kun huoneeseen astuu. Herkkuja odottavat... Max on tosin krantumpi herkkujen suhteen. Saattaa jättää pähkinänkin ottamatta. Kallelle menee kaikki, herkkutikutkin joihin muut talon miehet eivät koske (no Max ottaa silloin, kun huomaa ettei muutakaan saa).
Kallen väri on vaalentunut jonkin verran. Maxin rinnalla on edelleen harmaa, mutta tuntuu että jokaisen karvanvaihdon yhteydessä pojasta tulee astetta vaaleampi. Hännässä on edelleen ruskeat karvat tallella.

pe 27.10.2006 Smoke-pojat ovat reipastuneet ihan hirvittävästi. Ohi kävellessä ja terraa lähestyttäessä ei enää pinkaista pakoon, tai jos pinkaistaankin, tullaan pikaisesti katsomaan tuleeko terraan käsi ja sen mukana jotain hyvää... käsiharjoittelu on kyllä jäänyt luvattoman vähälle ja pojat ovatkin jo vähän pomppuisia kädellä...
Pujolla hampaat kasvavat tasaiseen tahtiin ylimittaisiksi eikä poika tykkää lyhennysoperaatioista yhtään. Raita ja Timotei ovat innostuneet taas wc-paperirullien tuhoamisesta.

su 30.9.2006 Ja taas oli purukalusto päässyt kasvamaan liian pitkäksi (jokin on vikana kun Pujo ei huoli herkkuja kädeltä). Painoakin lienee pudonnut, mutta ei poika niin pahassa kunnossa ole kuin alkukesästä. Hampaita leikatessa toinen alahampaista katkesi kokonaan. Täytyy nyt seurata yksin jääneet hampaan kasvua erityisen tarkasti, ja terraan laittaa pilttiä. Ylähampaita Pujo ei meinannut millään antaa leikata. Hirmuisen rimpuilun päätteeksi saatiin lyhennetyksi pieni pala. Pujo alkoi jo näykkiä sormiakin merkiksi että 'nyt riittää'.
Pistää miettimään kuinka erilaisia pojat ovatkaan. Kalle tikkasi sormiin neljä reikää kun poika otettiin "piilosta" käteen. Muutoinkin Kalle näykkii sormia melko usein.

to 7.9.2006 Kylläpä poikien terraariossa oli erilainen poika odottamassa! Pörheä ja puhdas karva, ja pyöreyttäkin rungon päällä. Pujon paino on noussut 60 grammaan ja poika alkaa näyttää taas terveeltä. Hampaat olivat pitkähköt, mutta leikattiin taas palat pois (tämä oli nyt kolmas tai neljäs lyhennyskerta). Leikkuun jälkeen puoliksi halkaistut auringonkukansiemenetkin kelpasivat, joten purukalustoa voi taas käyttää.
Silti talon nuoremmat pojat pitävät yksinoikeudella huolen pahvirullien hävittämisestä ja touhuilusta talossa. Ovat vieläkin vähän vilperttejä ja arastelevat terraarioon tulevaa ihmistä, mutta muutoin ovat varsin touhukkaita herroja.

ke 23.8.2006 Kaikkea pitää aina mitata, ja nyt on tulokkaat punnittu. Max painaa huikeat 88 grammaa, Kalle "vain" 66 grammaa. Max onkin melkoinen lullakka kädessä, kun taas Kalle on Pujon tyyppinen hoikka menijäpoika.

su 20.8.2006 Nyt herrat ovat täällä! Pitkän matkan päätteeksi otettiin uudessa kodissa pikaiset unet, jonka jälkeen touhuttiinkin liki koko yö. Huh mitä virtapeikkoja pojat ovatkaan!

pe 18.8.2006 Uuteen terraan on sunnuntaina tulossa HuiKauhistuksesta asukit. Ei vielä sitä hartaasti odotettua siamesea, mutta melkein yhtä suurella innolla odotettu smoke ja toinenkin kaveriksi.

ke 16.8.2006 Eläinkaupoissa myytiin meille eioota kun kyseltiin jyrsijöiden hammasleikkureita. Vinkattiin samalla katselemaan rautakauppojen hyllyjä... ja siellä olisikin ollut melko pienet sivuleikkurit suolaiseen 45 euron hintaan. Ajattelin sitten että nyt haetaan kaupasta pienet fiskarssit. Niitä sitten kokeiltiin ja saatiinkin tasattua toinen eläinlääkärissä lohjenneista alahampaista, sekä toinen ylähampaista joka voimakkaammin kasvaa sisäänpäin. Pitkähköiksi jäi sekä ylä että alakalusto, mutta olihan tämä jo pieni voitto saada tuntumaa leikkaukseen. Pujo luikerteli kädessä eikä ollenkaan tykännyt metallin mausta suussaan. Tätä kun harjotellaan muutaman kerran niin eiköhän rutiinia tule hommaan.

pe 11.8.2006 Nyt olisi terra valmis uusille asukkaille - kattokin tuli nikkaroitua. Sisustuksena on pitkä riippusilta, juomapullo ja pesä. Alkuun näillä jo pääsisi. Enää puuttuu asukit.
Pujon ylähampaat näyttävät kasvaneen normaalimitaisiksi. Periaatteessa pitäisi jo pystyä syömään, jyrsimään ja touhuamaan normaalisti. Mutta ei, kokonainen auringonkukansiemen vain sylkäistään suusta. Poika osaa jo odottaa kuorimispalvelua.
Kun poika on laiha ja ruipelo kuin luuranko eikä ruokaakaan syödä juuri lainkaan, mistä materiaalista ne hampaat oikein kasvavat?

ma 7.8.2006 Tätä en ollut ennen nähnytkään: Timotei teki kuperkeikan kuljetusboxissa. Raasuparka, onko jo niin pullea, ettei yltä papanaa nappaamaan kumartumalla? :)
Nyt oli jo Pujon kolmas hammaslääkärireissu. Taas tuli hätäpissit lääkärin kädessä... tehtiin niin, että sain pitää kiinni kun lääkäri leikkasi hampaat. Toinen ylähampaista katkesi "itsekseen" ja toinen alahammas lohkesi. Mahtaa suussa tuntua kovin tyhjältä. Ei kelvannut piltti eikä jyvät operaation jälkeen. Yöllä oli kyllä joku käynyt tarjoiluja tarkastamassa.
Varsin reippaita matkustajia pojat ovat. Kun hetki oltiin oltu paikallaam, kääriytyi kolmikko unille. Kun kansi taas pikkaisen rapsahti, innolla kurkittiin että 'mitäs nyt'.

su 30.7.2006 Ainakin jauhomadot vielä kelpaavat Pujolle. Näitä herkkkuja ei olekaan ollut pitkään aikaan.
Terran siivouksen yhteydessä pojat pääsivät pitkästä aikaa lattialle jaloittelemaan. Talon pikkuhuone saatiin vihdoin rempattua, joten oli turvallista päästää pojat keskenään ihan omaan huoneeseen. Ja kyllä uusi paikka tarkastettiinkin perusteellisesti.

pe 28.7.2006 Noniin, uusi hammaslääkäri on tilattava. Pitää kai pyytää, että opettavat minulle tuon hampaiden leikkauksen. Nähdäkseni Pujo ei ole edes yrittänyt jyrsiä yhtään mitään viimeisen 2 kuukauden aikana. Painoa on 53 grammaa, eli enää ei olla hetkeen menty alaspäin.
Terran isot pojat ovat oikeita laiskoja löllyköitä, joita näkee lähinnä ruoka-aikoihin. Illan tullen purujen alta kuuluu nakerrusta ja pahviputken kaivamista.
Nurkissa on pyörinyt puolisen vuotta tyhjillään toinen terra. Siihen aletaan nyt toivoa asukkaita ;)

ti 18.7.2006 Pujon toinen ylähammas on selvästi pitkä, toinen siinä rajoilla. Alahampaat ovat kohtuullisen mittaiset - vain lievästi pitkähköt. Kuitenkin nenässä on taas tuoreita osumajälkiä, eli ei hyvä. Taas pitäisi käydä lyhennyttämässä. Painoa pojalla 52 grammaa.
Kun terrassa on ollut monenmoista syötävää tarjolla, Timotei ja Raita ovat kohta jo marsun kokoisia. Oikeita (laiskoja) gerbiilijättiläisiä.

pe 14.7.2006 Viikko sitten kurkkasin Pujon suuhun. Ylähampaat ovat jo pitkät ja vinossa. Alahampaita ei edes näkynyt. Olisi pitänyt saada suuta enemmän auki. Pilttiä poika on syönyt runsaasti, sekä jonkin verran undulaatinsiemeniä. Ak-siemeniäkin syö, kunhan joku kuorii ne valmiiksi... rikottuja ruissuurimoita Pujo suorastaan ahmi, kun keksin sellaista tarjota. Ohrasuurimot eivät kelvanneet Pujolle, mutta Timoteille kyllä.

ke 5.7.2006 Pujo kävi uudelleen hammaslääkärissä. Hampaat olivat vinot - sen näki viimeisen pari viikkoa ihan vain katsomalla, mutta kun piltissä oli verijälkiä (hammas osui jo nenään), oli pakko varata aika "hammaslääkäriin". Sekä ylhäällä että alhaalla oli ristikkäin todella pitkät hampaat, jotka napsaistiin poikki. Nyt Pujo taas periaatteessa pystyy jyrsimään, mutta kun poika ei ole kolmeen kuukauteen sitä tehnyt, kuinka muistutetaan hampaiden käytöstä?

ti 27.6.2006 Välillä Pujo on näyttänyt puskemmalta, ja nyt taas hirmuisen hoikemmalta. Punnitus paljastaa karun totuuden: 52 grammaa. Kurkkaus suuhun ei jätä mitään epäselväksi: hampat sojottavat kukin eri suuntiin. Joitain siemeniä Pujo on nakerrellut, mutta piltti uppoaa parhaiten. Taitaa olla taas edessä käynti hampaiden lyhennyksessä. Isot pojat ovat todellakin isoja pikkupojan rinnalla: Raita 97 g, Timotei 106 g.

la 27.5.2006 Näköjään jano vei voiton mausta. Vettä hävisi eilisen aikana "normaalikulutuksen" mukaan, joten riiputetaan vitamiineja nyt vielä muutama päivä. Ainakin Raita kävi oikein tehotankkauksella.
Pojat saivat myös kylpyhiekkaa pitkästä aikaa, sekä uuden kulmamökin. Eilen ruoka tarjoiltiin kananmunakennosta, eivätkä pojat ole ihan vielä keksineet kuinka ruuan saisi kätevimmin haltuunsa - saavat poimittua vain satunnaisia jyväsiä. Myös Pujo näyttää syövän kuivamuonaa.

to 25.5.2006 Vitaminoitu vesi on roikkunut gerbiileillä nyt pari viikkoa, eivätkä pojat ole siihen koskeneet. Piltti on kylläkin hävinnyt ennätysvauhtia. Täytynee luovuttaa ja siirtyä perinteiseen vesitarjoiluun. Pujon paino on edelleen kuudenkymmenen gramman tietämillä, muut pojat vaikuttavat myös hoikenneen.

ke 17.5.2006 Timotei 95 g, Raita 92 g, Pujo 62 g. Pujo ei syö edelleenkään kovaa muonaa. Piltti häviää, ja valmiiksi kuoritut ak-siemenet ja pähkinät ovat herkkua.

to 11.5.2006 Mitään varsinaista vikaa ei Pujosta löytynyt, mutta kun toinen alahampaista sojotti hieman vinoon, se lyhennettiin ja pojalle määrättiin vitamiinikuuri. Sekä herkkuja, paljon herkkuja... eli käsiruokintaan menee :) Eilen illalla Pujo ei kuitenkaan osannut vielä uusia hampaitaan käyttää. Pahvia ei saanut jyrsittyä, eikä saanut ak-siementä itse syötyä. Piti kuoria siemen valmiiksi.

ke 10.5.2006 Pujolla eläinlääkäriaika. Aamulla painoa oli rohkaisevasti 65 g. Suunta siis ylöspäin ja Pujo on pirteä.
Timotei pääsi jo 100 grammaan, Raita 93 g. Näiltä pojilta voisi rasvaherkkuja vähentää, mutta säännöstely on hankalaa kun pojat syövät samalta kupilta ruipelon kanssa. Ellei ruipeloa alkaisi sitten käsiherkuttamaan...

ma 8.5.2006 Pujon paino laskee edelleen, eilen punnittiin 62 g. Kuitenkin poika puuhailee terrassa normaaliin tapaan.

to 4.5.2006 Pujo säikähti yhdellä juoksutuskerralla lattialla ollessaan. Juoksi päin lattialistaa ja tv-tasoa, ja jäi kaivamishärdellin jälkeen nurkkaan nyhjöttämään. Pintapuolisia vaurioita ei näkynyt, mutta seuraavat päivät terrassa poika oli hyvin apaattinen ja pysytteli visusti purujen alla. Nyt pari viikkoa törmäilyjen jälkeen pojan paino on laskenut 64 grammaan! Poika syö - ainakin vähän - ak-siementen ja pähkinöiden kaltaisia herkkuja, sekä pilttiä. Käteen poika tuntuu pelkältä ruipelolta.
Velipojat voivat pulskasti: Timotei 97 g, Raita 93 g.

ke 26.4.2006 Toni on juoksutellut poikia. Pujo kuulemma oikein nauttii juoksutuksista, eikä ollenkaan haluaisi takaisin terraan. Toiset pojat ottavat "kotiinpalun" rauhallisemmin. Punnitustuloksia: Pujo 80g, Raita 90g, Timotei 96g.

su 9.4.2006 Toni haluaisi nimetä Raidan Itkupilliksi, sillä poika vinkuu pyrkiessään Timotein ohi putkissa tai yhtäaikaa ruokakupille. Joutuu kuitenkin väistämään velipoikaansa.

su 2.4.2006 Pitkästä aikaa näin pojat omin silmin. Raidan vasemman jalan laikku on poistunut. Timotein molemmista kankuista puuttuu päällyskarva (tämä lienee se Tonin raportoima niska...) Vain tummat aluskarvat näkyvät. Raita tuntuu haalistuneen.
Punnitus paljastaa Pujon edelleen pienimmäksi: 81 g. Raita painaa 88 g ja Timotei peräti 96 g, vaikka onkin Raitaa pienikokoisempi. Taitaa olla poika täyttä lihasta, velipoika vähän pehmeämpää materiaalia. Kynnet jäivät kaikilta leikkaamatta. Pitkät ovat.
Sekä emäntää että Novaa arasteltiin lasin takana.

ma 6.3.2006 Toni raportoi antaneensa pojille heinää, ruokaa ja mustikkapilttiä, sekä päästäneensä heidän jaloittelemaan terrapöytä-sohva -viritykselle. Vipellystä kuulemma riittää. Timoteilla on kuulemma niskassa tummia laikkuja. Raidalla vasemassa takajalassa on kalju laikku (huomattu ensi kerran helmikuun lopulla), joka ei vielä(kään) kasva uutta karvaa.

pe 3.3.2006 JKL:n näyttely on näköjään huhtikuussa sellaisena viikonloppuna, ettei emäntä ole paikalla. Taitaa jäädä tämä näyttelykierros pojilta väliin.

ma 27.2.2006 Pojat jäivät Tonin hoitoon pariksi kuukaudeksi.

la 28.1.2006 Raita näyttää taas pönähtäneen vyötäröstä, mutta puntari on eri mieltä. Pujo: 79 g, Timotei 84 g, Raita 84 g. Eli eipä juuri muutosta. Kynnet kasvavat kaikilla pojilla hirmuista tahtia. Ruukku on terrassa, mutta sen raaputtelu ei näytä kiinnostavan.

su 22.1.2006 Tätä ei ollakaan pitkään aikaan nähty. Timotei ja Raita sukivat toisiaan maanpinnalla, vaikka väki oli kotona todistamassa tapahtunutta. Poikia näkee nykyään aina terran kantta nostaessa - tulevat katsomaan, mitä herkkuja tällä kertaa saadaan. Ruokakupissa vietetäänkin paljon aikaa. Juuri muuta ei pinnan päällä touhuilla. Tunneleita syntyy ja heinäpinot häviävät yö-aikaan.

su 1.1.2006 Uudenvuodenvietto meni yllättävän rauhallisesti. Pojat jopa puuhailivatkin illan aikana terrassa, vaikka talossa oli vieraita ja jytke kuului. Muutaman isomman paukun räjähtäessä pojat syöksyivät purujen alle.

ma 26.12.2005 Punnituspäivä. Joulu ei yksistään näy poikien linjoissa: Pujo 77 g, Raita 83 g ja Timotei 82 g. Perusruoka itsessäänkin on muuttunut rasvaisemmaksi (ei enää jaksa nyppiä auringonkukansiemeniä pois ruuasta). Paino kuitenkin vielä selvästi alle 100 gramman haamurajan.

la 24.12.2005 Gerbiilien joululahjoja: vessapaperirullia, jonka sisällä heinää, pähkinöitä, rusinoita ja auringonkukkaa. Pahvilaatikoihin paketoituna koverrettu puupölkky, jonka sisällä sama täyte kuin vessapaperirullissa.

pe 25.11.2005 Ostettiin puntari, vihdoinkin. Vastahan olen siitä kolme kuukautta haaveillut... Poikien painot (noin): Pujo 72 g, Raita 74 g, Timotei 78 g. Sata grammaa olisi urosten ihannepaino, mutta en ainakaan enempää rasvaa omiini toivoisi.

pe 11.11.2005 Alkaa olla synttäritikku syötynä... Ruokakuppi tyhjenee nykyään hirmuisella vauhdilla! Illalla "täytetty" on aamulla tyhjä. Mahaa kasvattavat, ryökäleet. Onneksi poikien koot ovat vakiintumaan päin, eli ei ihan hillitöntä lihomista enää odoteta. Reippautta on tullut lisää, turha arkuus karissut ja jokainen on syö taas siemeniä kädeltä. Eilen käytiin haistelemassa Novan kuonoakin (koira unipöhnässä, ei tainnut tajuta öttiäisistä taivaan vertaa). Pojat nuuskuttelivat tyttöä sitäkin innokkaamin :)

la 29.10.2005 Hitsi kun Raita onkin kasvanut! Leikkelin Raidalta ja Pujolta kynsiä (Timotei oli liian vilkkaalla päällä siihen touhuun) ja kyllä eron entiseen huomaa. Timotei vaikuttaa laihtuneen, ja Pujo on aikalailla entisensä - kaikki siis edelleen elävien kirjoissa. Timotein turkki on tosin huonossa kunnossa. Stressiä, luulisin. Uusissa puruissa möyryäminen kuitenkin auttanee hieman.

to 27.10.2005 Poikia ei ole näkynyt nyt viikkoon. Tai no, ei ole juurikaan näkynyt. Ovat kaivautuneet tiukasti purujen alle, ja vain vilaukselta näkee hännän- ja nenänpäitä Novan uniaikoina. Kuitenkin ruokaa häviää kupista, ja vettä pullosta - kasvattelevat ilmeisesti mahanympärystä. Viikonloppuna on purujen vaihto - silloin viimeistään pääsen poikia sylittämään. Mulla on jo ikävä!

la 22.10.2005 Timotein ja Raidan puolivuotissynttärit! Näitä tosin julhittiin jo torstaina, sillä odotetusti pojat ovat olleet varuillaan Novan tulosta saakka. Ei ole paljon nenänpäätä enempää näytetty - tosin nyt Novan nukkuma-aikoina uskalletaan jo vähän vilistää. Synttärilahjana pojat saivat hamsterien herkkutangon. Ah, kuinka hyvältä se tuoksuukaan! Syöntitekniikka on vielä hakusessa, mutta ihan varmuuden vuoksi tankoa käydään vähän väliä törkkimässä.

ke 19.10.2005 Puolivuotissynttärit Pujolla! Onnea! Tänään saatkin jauhomatoja...

ma 17.10.2005 Jo muutama päivä sitten ostin kuningatar-pilttiä, mutten oikein uskaltanut sitä antaa, kun epäilin minkäköhän värinen Raidasta aterian jälkeen tulisi. Mutta huoli pois: ateria meni juuri oikeaan osoitteeseen ja poika säilyi puhtoisena. Ja vielä lisäyllärinä, koko annos katosi poikien suuhun! Taisi olla todellista herkkua... Lautasen paikkaa nuuskuteltiin vielä pitkään poisottamisen jälkeenkin.

ke 28.9.2005 Videopätkä (30 sek, aika heikkolaatuinen) poikien juoksutushetkestä. Kyllä voi pahvilaatikosta olla paljon hupia... Estradilla Pujo ja Raita.

la 24.9.2005 Näyttelypäivä, ensimmäinen poikien elämässä. Tiivistäen: kaikkia jännitti ihan hirmuisesti ja pojat rankattiin laihuliineiksi. Tarkemmat kuvaukset kunkin omilla sivuilla.

ke 21.9.2005 Pujo söi hirvikärpäseltä pään. Onneton otus ekyi metsässä omistajan hiuksiin, ja päätyi siten ruokalistalle. Ehkäpä ateriointiympäristö oli liian hämmentävä, kun vain osa annoksesta kelpasi.

su 18.9.2005 Pujo imitoi. Ensin tuli mursu-haukottelu. Sitten kissa-venytys, koiramainen vedenravistus turkista (pörhistys) ja korvantaustan rapsuttelua (taka-jalalla). Viimein jäätiin istuskelemaan telkkaria katsellen, kunnes salamannopeasti poistuttiin estradilta.

ti 13.9.2005 Gerbiilit peloteltiin puolikuoliaiksi kynsiä leikkaamalla :)
No ei ihan. Kaikilta saatiin melkein kaikki takakynnet lyhennettyä, vaikka pitkiä nuo edelleen ovat. Omistajan turhaa arkuutta, ettei aiemmin ollut uskaltanut tarttua tuumasta toimeen... koitetaan lyhentää jatkossa reippaammin. Etukynsiin ei poikien mielestä ole vielä(kään) lupaa koskea.
Terrassa on kyllä kaksikin kukkaruukkua, mutta toinen toimittaa asunnon virkaa, ja toinen on puruvarasto. Kohta on pakko harkita japanilais-tyylistä kivi-sisustusta...

su 11.9.2005 Tänään emäntä kävi nolostuttamassa itseään heinäsirkka-jahdissa. Mutta työn tuloksena saatiin 3 sirkkaa. Ensimmäinen meni Pujolle; hän kun oli ainoana hereillä. Sitten otettiin Pujo hetkeksi pois terrasta, jotta muillakin olisi jotain mahkuja.
Loput sirkat terraan, kansi kiinni, ja sohvalle odottamaan. Tosin, sirkat naamioituivat heti. Silmäilin 5 minuuttia. Timotei ja Raita kävivät molemmat pyörimässä ympäriinsä, mutta en nähnyt merkkiäkään metsästysoperaatioista. Enkä sirkkojen liikkeistä. Päätin laittaa Pujon takaisin kavereiden seuraan. Ja samalla näin yhden sirkoista - samoin myös Raita, joka heti hyökkäsi kimppuun, ja juoksi voittosaaliin kanssa pesään! Timotei seurasi perässä... toivottavasti edes jotain jäi voittajallekin.
Kolmannen sirkan kohtalo jäi mysteeriksi. Ehkä se joutui saman tien ruokalistalle. Ehkäpä se selvisi. Ken tietää?

la 10.9.2005 Meidän "hiirissä" on jotain vikaa. Ne eivät pidä juustosta.

la 3.9.2005 Pojat kiittävät Orasta erittäin hyvästä pesä- ja leikkipaikasta! Suihkuhana oli pakattu muovittamattomaan pahviin, ja talossa oli vakiona jopa väliseiniä! Riitti, kun teki pienet ovi-aukot, jotta mahtui kulkemaan. Ainakin päiväunia nukuttiin uudessa Oras-kodissa. Lopultahan väli- ja ulkoseinät purettiin, mutta hauskaa oli.

su 28.8.2005 Meillä syötiin ensimmäinen heinäsirkka! Mies sen pyydysti, ja se ehti asua anoppilassa takan päällä ilmarei'itetyssä ja heinillä vuoratussa muovirasiassa muutaman päivän. Sitten, nopean karkupyrähdyksen jälkeen se pääsi terraan, ja neljä silmäparia tuijotti, mitähän tapahtuisi. Pitkään aikaan ei mitään :)
Pojat ehtivät vedellä puolen tuntia sikeitä pesässään, ennen kuin Pujo kävi haistelukierroksella, äkkäsi heinäsirkan (joka vain kiipeili lasiseinässä), kerran nuuhkaisi, ja pisti poskeen! Oikea pikkupeto! Niin, kavereille ei jäänyt tästäkään herkusta mitään jäljelle.

la 20.8.2005 Jauhomato kuulostaakin tosi maittavalta päivälliseltä. Mutta jos se gebrujen parhaaksi on, pakkohan sitä on yrittää. Siispä suuntasin eläinkauppaan, ostin kolme jauhomatoa (hintaa hurjat 5 senttiä kappale) ja kiikutin herkut kotiin. Yksi kerrallaan otin auton lämmössä nuutuneet toukat käteen, ja tarjosin pojille.
Ekana Timotei kävi nuuhkaisemassa, ja pinkasi karkuun. Sama tulos toisellakin yrittämällä. Raitakin kävi, ja pinkaisi myös pakoon. Tässä vaiheessa alkoi usko mennä. Mulla oli kolme kappaletta tuhoeläimiä - yksi kädessä, loput olkkarin pöydällä - ja elleivät pojat niitä poskeen pistäisi, ei niille olisi mitään paikkaa. Liiskata kai ne pitäisi, etteivät vahingossa taloon pesiytyisi. Mutta onneksi oli vielä yksi toivo jäljellä. Pujo tuli haistelemaan, otti madon tassuihin, puraisi, ja pinkaisi mato mukanaan pesään! Noniin, nyt se sitten päätyi joko ruokalistalle, tai sai mahtavat olosuhteet pesintään.
Siitä herkusta nautittiin pitkään, mutta illan mittaan sain ujutettua kaksi viimeistäkin matoa pojan kynsiin. Selvästikin pahin ruokahalu oli kuitenkin jo tyydytetty: mato numero kahdesta syötiin vain puolet, ja kolmannen kanssa pinkaistiin taas piiloon - toivottavasti tämäkin pääsi kuitenkin hengestään. Tarinan opetus: jatkossa vähempikin riittää. Eikä tartte alkaa itse matofarmia ylläpitämään, kahden madon hankinta kerran-pari kuussa ei vielä vararikkoon vie.