Maalaismarkkinoita ja omia tutkimusmatkoja
13 päivä perjantaina heräsin jo hyvissä ajoin kuudelta kuulostelemaan, miltä mahassa tänään tuntuisi. Oli nimittäin toisen retken aika. Mutta koska maha vaikutti olevan ok, ja palaneen takamuksenikin kanssa kärsin istuutua penkille, rohkenimme lähteä maalaismarkkinoille.
8.20 Lähdimme bussilla Jemmelin pikkukaupungin markkinoille. Matkalla näimme lisää paikallisia lihakauppoja. Näissä näyteikkunoissa tai pihalla oli lehmän pää kertomassa kaupunkilaisille, että tuoretta lihaa olisi tarjolla - itse ruho näkyi roikkuvan putiikkien sisällä. Näky ei ollut kovin ruokahaluja herättävä.
Itse markkinat olivat kadun varrella, ja siellä oli myyntikojuista muodostettu pitkälle matkalle kaksi kujaa, joissa tuotteita myytiin. Myynnissä oli kaikkea aina mausteista vaatteisiin. Eläviä kanoja ja kaneja, hedelmiä, vihanneksia ja paljon sellaista syötävää, joita emme edes tunnistaneet. Vaatepuolella oli kankaita ja merkkivaatteita (luultavasti piraatteja). Näiden markkinoiden ideahan on, että sieltä saa kerralla ostettua koko viikon ruoka- ja muut tarpeet. Nämä markkinat oli suunnattu paikallisille asukkaille - meidän bussimme oli ainoa, joka toi turisteja paikalle. Ja kyllä meitä katsottiinkin kuin ulkomaalaisia konsanaan.. :)
Ostin markkinoilta pari paitaa. Myyjä valitti että olin hankala asiakas, kun tingin niin kovasti... eipä ollut ensimmäinen kerta kun kuulin tuon kommentin tämän reissun aikana. Mutta kun on tyhmää maksaa liikaa... ja tyhmää suostua niihin hintoihin, jotka kauppias ensimmäisellä viidellä kerralla sanoo.
Markkinoiden jälkeen siirryimme läheiseen kylään seuraamaan saviesineiden valmistusta. Prosessihan alkaa saven poljennalla, jotta savessa oleva ilma saadaan pois.
Sitten päästään muotoilemaan savesta ruukkuja, kynttilänjalkoja... mitä ikinä halutaankaan tehdä. Näiden ammattilaisten käsissä savesta näytti muotoutuvan mitä vain! Valmiiksi muokattu astia laitetaan kuivumaan, ja sitten on edessä vielä poltto. Tämän savipajan yhteydessä oli myös tehtaanmyymälä, jossa näitä heidän tekemiään savikipposia myytiin noin dinarin kappalehintaan.
Seuraavaksi ajoimme Monastiriin ihmettelemään entisen presidentin Habib Bourguiban hautamausoleumia. Sieltä aloitimmekin paluumatkan Sousseen, mutta matkalla pysähdyimme lopetettavassa United Colours of Benettonin tehtaanmyymälässä. Siellä oli 50% alennusmyynti, joten kokoja oli enää rajoitetusti jäljellä. Vaan löytyi sieltä silti vielä ostettavaa...
Benettonin jälkeen palasimmekin hotellille, ja vietimme iltapäivän jälleen satamassa. Näimme satama-altaassa pieniä rapuja, sekä myös aivan pienen meduusan. Lisäksi tutustuimme vihdoin hotellimme vieressä olevaan Hannibal Parkiin, joka osoittautui lähinnä lasten huvipuistoksi. Siellä saimme kuitenkin kunnon tikkujätskit, joista nautimme illan viilentyessä.
Lauantai oli kotiinlähtöpäivä suurimmalle osalle lomailijoista, mutta onneksi meillä oli edessä vielä toinen viikko! Aloitimme päivän lähtemällä Soussen medinaan, jossa ostimme hennaa ja mausteita. Medinasta kävelimme piinallisessa kuumuudessa juuri polttavimpaan keskipäivän aikaan kohti katakombeja. Onneksi matkalla oli varjoisa puisto, jossa levähdimme tunnin ajan. Samalla pääsimme katsomaan aitiopaikalta paikallisen poliisin moottoripyöräratsiaa. Kaikki kypärättömät mopoilijat pysäytettiin. Heille annettiin sakot, ja pyörä takavarikoitiin muutamaksi päiväksi.
Katakombeista oli avoimma muutaman kymmenen metrin mittainen käytävä, vaikka käytäviä jatkui maan alla kilometrien pituudelta. Maan alla oli ummehtunut haju ja karmiva tunnelma. Käytävien varsille oli haudattu ihmisiä, ja joidenkin haudat oli avattu. Jäljellä oli enää kasa luita. Erään haudan kohdalla oli seinässä pienen lapsen jalan jälki. Mutta vaikka katakombit olivat kiinnostavia, olin onnellinen päästessäni sieltä pois.
Katakombeilta palatessamme koimme eräänlaisen elämyksen ajaessamme taksilla kotiin. Kuljettajan mukaan mittari oli kaput eli rikki, ja hän itse määräsi matkan hinnan. Matka sujui nopeasti lievää ylinopeutta kulkien. Mutta onneksi pääsimme ehjinä perille (kävellen emme olisi enää jaksaneet).
Olimme jo toivoneet ihomme toipuneen keskiviikon auringonotosta, mutta turhaan. Sunnuntaina Tonin vatsaan nousi pieniä vesikelloja, mutta enne vielä huolestuneet niistä. Lähdimme pizzalle Nouva Marinaan, ja kiersimme taas satamaa. Illalla menimme vielä altaalle katselemaan lasten ohjelmaa.
Maanantaina lähdimme jälleen Sousseen etsimään internetkahvilaa, josta olisi voinut lähettää terveisiä kotiväelle. Etsimme kahvilaa kiertäen katua päästä päähän. Ei ihme ettei kuppilaa meinannut löytyä - se oli kiinni, ja sen ainoa mainos oli huomaamattomasti rakennuksen tolpassa. Ei auttanut kuin lähteä muualle kiertelemään (jälleen keskipäivän kuumimmassa auringossa).
Iltapäivän kuluessa myös omaan selkääni alkoi nousta vesikelloja. Lähdimme uudelleen katsomaan josko pääsisimme internetkahvilaan, mutta se pysyi suljettuna. Siispä päätimme suunnata kohti tuk-tuk asemaa. Sen edustalla seisoi hevosvaunuja, ja niitä katsellessani huomasin, kuinka törkeän huonosti hevosia kohdellaan Tunisiassa. Eräässä valjakossa hevosella oli takajalan nilkka kokonaan turvonnut. Eräällä toisella oli puolestaan jalassa avohaava. Ja silti näitä pidetiin liikenteessä!
Hotellilla huomasimme, että vesikelloja oli tullut molemmille rutkasti lisää, joten jäimme loppupäiväksi hotelliin siestalle ja korttia pelaamaan. Illalla uskaltauduimme kuitenkin altaalle katselemaan fakiiri-näytöstä. Mies makasi piikkimattojen päällä avustajien seisoessa hänen vatsallaan. Samoin hän piti kaulaansa miekan terällä avustajan seistessä hänen pään päällä. Tulennielentä kuului myös tämän kaverin harrasteisiin.
Tiistaipäivän vietimme valmistautuen seuraavan päivän safaria varten. Illalla kävimme meren rannalla keräämässä simpukoita. Aallot kastelivat hameet ja housut, mutta mitäpä tuosta kun hauskaa oli! Ja aallonmurtajalla tuuli kuivatti vaatteet nopeasti.