Auringonoton riemua?
Keskiviikkoaamu valkeni mukavan lämpimänä - oli siis täydellinen päivä lähteä ottamaan aurinkoa! Siis tietenkin sen jälkeen, kun olin muutaman hiilitabletin ja aamupalan voimin selvinnyt vatsanväänteistäni. Aurinkomatkojen toimistosta sain matkaan Jerry Cottonin. Sellaisen lehden näkeminen Tunisiassa olikin oikea elämys, joten odotin mukavaa päivää auringossa Jerryn seikkailujen parissa.
Tarkoitus oli mennä rannalle vain tunniksi tai kahdeksi. Jerryä lukiessa, merituulen jäähdytellessä ihoa ja uintireissujen virkistäessä mieltä aika kuitenkin kului yllättävän nopeasti - kun vihdoin lähdimme rannalta hotellille huomasimme, että aikaa oli kulunut kolme tuntia.
Hotellilla alkoi auringon vaikutus näkyä eli punotus pyrki ihon pintaan. Mutta vain toiselle puolelle! Olin näemmä maannut enemmän selkä aurinkoon päin, joten vain selän puoli punotti. Tonilla taas punotti vain maha. Niinpä suuntasimme vielä hotellin altaalle tunniksi ottamaan väriä "siihen toiseen puoleen". Altaalta palattuamme punotus vain voimistui - ei suinkaan tasaisesti, vaan vain niillä alueilla joille olimme rannalla aurinkoa ottaneet. Levitimme kuumeisesti After Sun -voidetta, mutta iho pysyi arkana. Illallisaikaan mennessä iho oli jo todella kosketusarka, ja kävely alkoi tuntua tuskaiselta. Kävimme kuitenkin pyörähtämässä satamassa ennen nukkumaan menoa, ihan vain ettei loppupäivä olisi mennyt sängyssä makaamiseksi.
Hotellilla huomasimme, että Tonille oli noussut lämpöä 37.9, eli oli tainnut tulla auringonpistoskin siinä ihon palamisen ohessa.
Torstaina olo ei yhtään parantunut. Iho pysyi edelleen todella arkana ja punaisena. Pyrimme pysymään koko päivän hotellilla, jotta aurinko ei olisi enempää plottanut palanutta hipiää.
Ainakin oli hyvää aikaa lukea salapoliisiromaaneja, joita sai lainattua Aurinkomatkojen toimistolta. Toni taas vietti päivän kirjoittelemalla kortteja.