Tiistaiaamuna oli ensimmäisen reissumme aika. Kello kuudelta tullut herätys tuntui vähän liian aikaiselta, mutta jollain poppakonstilla saimme manattua itsemme pystyyn. Samaisema aamuna koin ensimmäiset vatsanväänteet, mutta niistä piittaamatta nousin retkibussiin. Bussissa oli kyllä ilmasointi, mutta vessa puuttui.
Heti alkumatkassa näin tien varressa seipään päässä roikkuvan vasta nyljetyn lampaanruhon. Siinä oli siiis paikallinen lihakauppa (kun illalla palasimme samaa tietä, oli lammas jo hävinnyt). Menomatkalla pääkaupunki Tunisiin opas kertoi maan historiasta, Karthagon ja Rooman välisistä sodista sekä valloittajien vaikutuksesta maan ja kulttuurin kehitykseen. Kertomusta kuunnellessa ja maisemia katsellessa meni nopeasti matkaan kuluva pari tuntia.
Tunisiassa aloitimme kierroksemme kulkemalla oppaan kanssa medinan läpi. Kadut olivat kapeita ja täynnä ihmiseiä, joten puolen kilometrin taipaleeseen kului yli 20 minuuttia! Medinan jälkeen retkiseurueemme hajaantui, ja meille jätettiin puolentoista tunnin verran aikaa tutustua pääkaupunkiin. Palasimme Tonin kanssa medinaan tekemään löytöjä, mutta kun kävelimme hieman eri katua kuin mitä oppaan kanssa olimme kulkeneet, olimme yllättäen eksyksissä. Aikamme pyörittyämme löysimme kyllä ulos, mutta siinä menikin melkein tunti. Puolijuoksua kuljimme pääkadun läpi ehtiäksemme bussille. Kohtaamispaikkanamme oli kärjellään seisovaa pyramidia muistuttava hotelli, joka löytyi ongelmitta. Siitä matka jatkui kohti Karthagoa.
Ensimmäinen pysähdys oli Roomalaisten rakentaman Antonius Piuksen kylpylän raunioilla. Jälleen oli puolen tunnin verran vapaata aikaa kierrelllä ja katsella. Sääli ettei kylpylä ollut paremmin säilynyt. Olisi ollut hienoa kiertää kylpylässä sellaisenaan kuin se on joskus ollut, ja pulahtaa kierroksen päätteksi kuumaan kylpyyn. Täällä törmäsimme ensimmäistä (muttei viimeistä) kertaa Tunisian nähtävyyksien ihmeellisyyksiin - -pääsylipun lisäksi näissä piti maksaa myös valokuvausmaksu 1-1,5 TND!
Kylpylävierailun jälkeen ajoimme Karthagon museoon, jossa oli esineistöä ja patsaita menneiltä ajoilta. Museo sijaitsi korkean kukkulan päällä, joten sieltä aukemi upea näkymä koko kaupungin yli.
Lounaan nautimme erään hotellin ravintolassa. Erehdyimme maistamaan erittäin tulista ruokalajiketta - koko suuta poltteli pitkän aikaa. Myöhemmin oivalsin, että siinä saimme ensikosketuksen harissaan, tunisialaiseen perusmausteeseen.
Maha täynnä jatkoimme kauniiseen Sidi Bou Saidin kaupunkiin. Täällä kaikki talot olivat valkoisia, ja niiden oven- ja ikkunanpielet oli maalattu sinisellä maalilla. Porteissa ja ikkunanluukuissa toistui metallista taivutettu sydänkuvio. Talojen reunustoilla ja puutarjoissa kasvoi puita, joiden kukkien hehkuvat värit loistivat valkoisia seinustoja vasten. Sidi Bou Said vaikutti todellakin kauniilta paikalta.
Täälläkin paikalliset markkinamiehet olivat havainneet turistien läsnäolon. Parkkialueella oli myyntikojuja, joissa myytiin samoja tuliasesineitä kuin kaikkialla muuallakin. Kaduilla kohtasimme myös ovelan kauppamiehen. Kauppiaalla oli mukana kotka, jonka hän asetti turistin kädelle. Sitten hän otti kuvan, ja pyysi maksua. Eihän dinari toki kallis hinta ollut, mutta markkinointityyli oli tehokas :)
Sitten alkoikin paluumatka. Opas kertoi Tunisian nykypäivän oloista - paikallisten ihmisten elämästä syntymästä kuolemaan saakka. Sen jälkeen saattoi tuntea itsensä taas hitusen viisaammaksi. Port el Kantaouiin saavuimme sopivasti illalliselle.