Nova pääsi luonnetestiin melkein heti kun vain ikää oli tarpeeksi. Ai miksikö? Koska emäntä haluaa ymmärtää mitä jaloissa pyörivän karvanaaman mielessä liikkuu. Parempi ymmärrys, parempi elämä. Tämä on meidän tavoite.
Voihan luonnetta omalla silmälläkin arvioida, mutta yhden koiran kokemuksella kaikki on vain arvailua. Kun Nova oli 8 kk, arvioin, että saisimme seuraavat tulokset (kirjoitettu 7.5.2006, vanhalla asteikolla):
Ei siis mitään mairittelevaa tai rodunomaista tulosta odotettavissa.
Pisteet
Päivä alkoi parin tunnin ajomatkalla koepaikalle - Norppa oli täynnä virtaa kun päästiin paikalle, eikö koepaikalla tullut juuri ollenkaan odottelua. Emäntä ehti nähdä hivenen edellistä koiraa, jonka jälkeen Nova pääsi tarpeille ja vähän leikkimään läheiseen metsään. Ja sitten kelliskeltiin nurtsilla. Mikrosirun ja juoksujen tarkastus sujui ilman ihmeitä - se oli kiva nuori tyttö. Ja Nova varmaan ajatteli menevänsä tokoilemaan tai kisoihin. Kun juteltiin tuomareiden kanssa, Nova edelleen oli kisa-moodissa ja antoi tuomareiden tulla lähelle, mutta häntä laski heti kun alettiin koskettelemaan. Seisoi kuitenkin puhkumatta paikoillaan. Siksipä oli melkoinen yllätys, että tuomarin alkaessa liikutella puukeppiä maassa, Nova lähti hyvin perään. Pari kertaa keppiä vähän heitettiin, Nova sai noutaa, ja vähän antoi vedättääkin kepin kanssa. Räsyleluun tarttui ihan kunnolla.
Seuraavana vuorossa oli kelkka. Jo ensimmäisestä rasahduksesta Nova alkoi pitää ääntä, ja ihan pienen hetken aikaa Nova malttoi olla rinnalla. Sitten nykäisi taakse, ja takana haukkui vielä parit kerrat; sen jälkeen yritti vain pakoon. Kelkka tuli luokse aika hiljaisellä kolinalla. Kun emäntä meni seisomaan sen viereen, Nova ei vielä paljon lähestynyt; kun emäntä kiersi kelkan toiselle puolelle, Nova kiersi selän takaa nuuskaisemaan kelkkaa. Ja kun sai palkaksi kehuja, antoi jopa pusun kelkalle. Käytiin katsomassa, mistä kummasta kelkka oli tullut. Takaisin tultiin kelkan ohi, ja vielä sitä piti hieman väistää.
Kun nurkan takaa tuli hyökkääjä päälle, Nova ei edes uneksinut puolustavansa. Rempoi takana lyhyessä hihnassa päästäkseen karkuun. Hyökkäyksen loputtua ei oikein halunnut mennä hyökkääjän luo, kuitenkin jäi urheasti vieraan tädin luo kun emäntä käveli matkan päähän. Tuli tosi hitaasti lönkytellen luo - ihan kuin ei olisi varma mistä suunnasta seuraavaksi käydään päälle. Ei käyty mistään :)
Lähdettiin kävelemään ympäri pihaa - talon nurkalla ponnahti ylös haalari jätesäkissä. Nova ponnasi yht'aikaa sivulle ja ylös, ja päästi kammottavan rääkäisyn mennessään. Käännyttiin pois. Kun kuljettiin uudelleen paikan ohi, Nova väisti varulta. Kun käveltiin pihakeinun ohi, Nova jo aavisteli seuraavaa. Ei mahtunut kummemmin väistämään takaa tulevaa tynnyriä - kuitenkin sen verran että karkuun piti yrittää. Kävi vähäsen haistamassa tynnyriä sen lopetettua räminänsä.
Pimeä huone (vanha navetta) oli oikeasti vain hämärä. Nova ilmeisesti lähti saman tien liikkeelle, muttei uskaltanut tulla seuraavaan huoneeseen saakka. Niinpä tuomarit kannustivat äänellä. Nova pääsikin ovelle ja kauheasti nenä kävi kun sai tutun hajun. Lopulta uskalsi ylittää kynnyksen ja sittenhän pääsikin jo mamman syliin.
Seuraavaksi Nova jäi yksinään navetan seinään, ja puuceen takaa tuli hyökkääjä. Kun hyökkääjä oli kauempana, Nova uskalsi sanoa pari hau-sanaa. Kun hyökkääjä tuli yhä lähemmäs Nova päätti olla hiljaa ja painautua seinää vasten. Ei erityisemmin tehnyt tuttavuutta ystävälliseksi muuttuneeseen hyökkääjään.
Laukaukset menivät odotetusti: ensimmäistä ihmetteli, toisen seisoi varmasti.
Kaikkinensa oli yllätys, kuinka avoimesti (loppupelissä) Nova suhtautui tuomareihin eikä esittänyt normaaleja puhkumisiaan. Reagoinnit kelkalla ja puolustuksessa olivat pienoinen pettymys; olisi saanut edes hieman avustaa emäntää. Tuomarin sanoin Nova jättääkin välien selvittelyt ihan suosiolla emännälle.
Testin jälkeen Nova halusi äkkiä pois, takaisin auton turvaan. Kuitenkin hörppi kisajärjestäjien kaukalosta vettä, ja kellistyi hetken päästä pihanurtsille selälleen, ja oleskeli suhteellisen rauhassa. Leikkimään ei kuitenkaan enää alkanut vaikka emäntä sitä vähän kokeilikin. Tuomareiden arvion aikana kävi vähän haistelemassa tuomarin lahjetta - ja koitti kaivautua pihapöydän alle. Eli vaikka jännätti, niin kuitenkin hermo piti ja testi saatiin loppuun asti kunnialla läpi.
Miten luonnetestin tulos vaikuttaa meidän elämään? Ehkäpä ei mitenkään: Nova saa olla kuten tähänkin saakka ilman pakkoa tutustua vieraisiin ihmisiin ja asoihin. Emäntä jatkanee Novan kiusaamista kaikilla omituisilla harrastuksilla. ;) Ja nyt tiedetään, että jos Nova alkaa keräämään stressiä, menee sen purkamiseen oma tovinsa. Nova on hyvä sietämään asioita, mutta häntä kertoo todellisen tunnetilan.
"Ensimmäisenä on koiran toimintakyky, rohkeus ratkoa asioita itsenäisesti ja se on Norpalla -1 pieni. Se selvittää juttuja eli kyllä siellä toimintakykyä on olemassa, mutta kaikkein mieluiten jos mamma tekee ensin, niin hän tekee perässä.
Jos miettii terävyyttä, niin (seinässä) ensin se katsoi ja mietti ja mietti, ja sit se vähän kommentoi, että sitä pienen verran on olemassa. Ääntä tulee mutta ei sen enempää aggressiivisesti halua ottaa kantaa tämmöisiin tilanteisiin.
Ja miten sinua puolustaa: kun hyökkäys tulee niin hän ei halua puolustaa vaan saatte osallistua riitoihin keskenänne.
Taisteluhalu eli miten syttyy leikkiin: sehän oli ihan hirmu reipas. Kalikan kanssa saatiin jonkinlaista vetoa, mutta rätin kanssa vaikka läiskättiin naamallekin niin kyllä se jatkoi vaan siitä. Se on +2 kohtuullinen ja on tämän koiran moottori. Sitä nähdään kyllä jonkin verran muutenkin kun katsoo kelkkaa ja miten pimeässä huoneessa sieltä tulee eväitä.
Hermorakenteesta: selvästi Norppa kuormittuu tässä testin kuluessa ja tarvitsee pidempiä palautumisaikoja, mutta kyllä se vielä jää plussan puolelle. Eli hieman rauhaton. Mutta kuormitusjutut saa sen tekemään pitkiä väistöjä. Muutenhan se vilkkaudeltaan on kohtuullisen vilkas. Ei ole mikään hääräilijä touhuilija. Mutta kun rupeaa jännittämään, rupeaa tulemaan jalkoja alle.
Ja miten muistelee epämiellyttäviäksi kokemiaan juttuja juttuja niin kyllähän ne mielessä on, mutta kuitenkin pystyy ne voittamaan. Se on hieman pehmeä.
Luoksepäästävyydestä 'luoksepäästävä, hieman pidättyväinen'. Yksi ihminen vielä meni, toinen kun tuli niin oli jo vähän jännää. Kun alkoi olla lauma niin se pahemni ja paheni. Ja hyökkäysten jälkeen se katsoi tuossa seinällä että äsken olit kiva, mutta nyt et enää ole. Että sillä tavalla siellä sitä pidättyvyyttä on.
Laukauksista sillä oli sen verran stressiä, että ensimmäiseen hieman reagoi, mutta kyllä se on laukasvarma.
Se ei ole mitenkään rohkea koira, se näkee ihmisistä hyvin helposti mörköjä. Se ei kestä ihmisen taholta tulevaa uhkaa. Ja se kuvittelee niitä uhkatilanteita."