Kelloa vasten Turkua kohden
Yö oli aavistuksen kylmä (vanhalla makuupussilla) mutta aamu oli todella kaunis! Jouduimme laittamaan herätyksen jo puoli kahdeksaksi, jotta ehtisimme ajoissa Turkuun veräjän sovitukseen. Joten heräsimme aikaisin (herättäen samalla muut laavulla yöpyjät, anteeksi tästä) ja nostimme teltan lähikallioille kuivumaan aamuaurinkoon. Keittelimme puurot, tiskasimme ja pakkasimme tavaramme. Nova näytti hetken aikaa siltä, kuin olisi mieluummin jäänyt laavulle kuin lähtenyt uudelle päiväetapille. Mutta päätti sittenkin lähteä mukaan.
Laavulta matka jatkui taas hiekkatienpohjana mäntykankailla. Välillä reitti koukkasi metsässä, mutta palasi aina takaisin tielle. Tiepohjaa riittikin useiden kilometrien ajan, joten eteneminen oli todella vaivatonta. Aurinko paistoi ja välillä oli suorastaan tuskaisen kuuma. Niinpä oikaisimme tuon tuostakin tienposkeen hetkeksi huilaamaan. Nova käytti myös kaikki juomapaikat hyväksi, sillä kannettua vettä ei ollut lainkaan mukana. Onneksi pieniä tankkauspisteitä löytyi kuitenkin kilometrin-parin välein.
Vaikka kuljimme mäen päällä, ei näkymiä järvelle ollut nimeksikään. Välillä saattoi pilkahdella sinistä puiden lomassa, mutta yhtä hyvin olisimme voineet olla satojen metrien päässä rannasta. Kuljimme koko Vaskijärven mitan Pyhän Henrikin tietä, eli eksyimme pienen pätkän varsinaiselta reitiltä :) Mutta reitit yhtyivät taas, ja matka jatkui viimein metsän puolella. Puolitoista tuntia kuljettuamme pidimme reilun juomatauon turve-ojalla. Nova pyrki eroon kantamustensa muistosta kierimällä risuissa. Heti taukopaikan jälkeen näkyi puussa ihmeellinen ilmestys: luu. Nova haistoi sitä vain kerran - liian kaluttu ollakseen kiinnostava.
Loppumatka menikin nopeasti "kotimatkan" tunnulla. Aivan viimemetreillä Nova näki - tai ainakin haistoi - jäniksen. Samalla tuli todettua, että vaikka laukut haittaavat menoa, ne eivät tunnu missään jos edessä on jotain oikeasti kiinnostavaa! Ainakin ryhtiä voi kohennella ja etumustaan pörhistellä. Pitkokset joita pitkin jänis oli paennut, piti nuuskutella erittäin tarkkaan.
Autolla odottivat kauan kaivatut lounasleivät. Vaikka vaellus ei koville ottanutkaan, suuntasimme kulkumme uimarannalle pesemään päivän hiet niskasta. Yläneeltä muutama kilometri Hinnerjoen suuntaan oli hyvä Valasrannan uimapaikka.
Kaikkinensa Vaskijärven reitti oli erittäin helppo kulkea (ei lainkaan haastavia nousuja tai laskuja), selvästi merkitty ja maastoltaan hyvin tasaista. Ohjeellinen kävelyaika 7 tuntia toteutuu hyvin "koiran kanssa lenkkeilytahtia" sillä Novahan ei ole mikään pikajuoksija kantamustensa kanssa ;) Evästaukoihin täytyy sitten varata oma osuutensa.
Turusta suuntasimme reittimme rannikkoa pitkin Kotkaan, josta nousimme Lappeenrannan kautta Joensuuta kohti. Leiriydyimme yöksi tienvarteen väsymyksen viedessä voiton ajajasta - oli yllättävän hyvä nukkua levähdysalueella hieman tiestä syrjässä (teltassa tietenkin :) Heinäpatja, omaat peitot sekä kuiva ja lämmin yö. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin!