ti 14.8. Käväisy Tottadalenissa ja Ofotenin rannikkoajelua
Jatkoin ajelua päämääränä Narvikin leirintäalue. Ensimmäinen pysähdys oli Bjerkvikissä vuonon pohjassa - taas upeita näkymiä aamuauringossa! Panin merkille että Kiirunaan vievän tien risteyksessä olisi leirintäalue. Jatkoin kuitenkin matkaa vielä eteenpäin. Vuoret tuntuivat kasvavan entisestään ja Narvikin kaupunki oli edessä tuota pikaa. Ajoin ensimmäisenä turisti-infoon. Sain kaupungin kartan. Opas suositti käyntiä Tottadalenissa, joten ajoin autolla rinnettä ylös (kaupungin läpi) niin pitkälle kuin pääsi. En ollut yksin liikkeellä, mutta sain lopulta auton tien varteen levikkeelle parkkiin.
Minulla oli kiire päästä liikkeelle, joten otin mukaan koiran ja lähdin kulkemaan. Nousu jatkui ylöspäin, eikä mennyt kauan ennen kuin tajusin että vesipullo olisi ollut hyvä juttu. Puhumattakaan eväistä. Tai kevyemmistä vaatteista. Jatkoimme vielä kiipeämistä ja hiihtoladun pohjan seuraamista, kunnes tulimme järvelle. Siellä olikin paljon väkeä päivää viettämässä. Aurinko paistoi, ja lämmintä oli varmasti yli kahdenkymmenen. Melkoinen kesäpäivä. Istuskelin tovin järven luona, ja ajattelin jatkaa polkua vielä vähän pidemmälle. Juttelin paikallisten kanssa, ja polku jatkuisi vielä pitkään (nelisen tuntia Tottadalenin huipulle). Matkalla olisi vielä kolme muutakin järveä. Kuvaus kuulosti hyvälle, mutta toisaalta kun katselin Tottadalenin huippua, tiesin että se olisi liian paha paikka Maialle. Pääsisinköhän edes itse ylös ilman kiipeilyvälineitä? Ja ilman eväitä se olisi turhan rankka päiväretki myös minulle... etenkin tässä kelissä. Niinpä käännyimme suosiolla takaisin.
Opas oli myös osoittanut kartalta Efjordenin rannalla olevan alueen jota suositti käymään katsomassa. Samalla suunnalla olisi myös käsityömyymälä, johon teki meili mennä käymään. Niinpä söin yön yli autossa levänneet jugurtit (ei näköjään haitannut) ja lähdin ajelemaan. heti kaupungin eteläpuolella olisi ollut eläinlääkäri. Sen kun olisin tiennyt aikaisemmin, olisin voinut jättää ekinokokkimadotukset tänne... Tie oli hyvä ja leveä, ja liikenne rauhallista. Ballangenin kaupungin kohdalla oli tietöitä menossa, mutta bongasin käsityöliikkeen ja menin käymään. Esillä oli yksi lasten villapaita ja yksi aikuisten liivi, jotka molemmat olivat kivan näköisiä - eikä tietenkään minun kokoisia. Ostokset jäivät tekemättä, mutta ideat säilyivät.
Löysin etsimäni rantatien, joka - tietysti - oli sitä kapeampaa mallia. Upeita maisemia oli heti alusta saakka. Pysähtelin, kävelin rantakivillä ja otin kuvia. Meri kutsui uimaan. Kokeilin vettä - ei edes kamalan kylmää. Varmaan olisinkin mennyt, jos olisi ollut suihku saatavilla. Ajeltuani eteenpäni löysin myös männikön ja kosteikkoa rantakalliolta, jossa kasvoi lakkoja! Melkein ylikypsiä, mutta keräsin niitä suuhuni onnellisena. Nämä yksistään olivat tämän rantareissun arvoisia.
Tie jatkui kapeana. Puolessa välissä oli ravintola, mutta ilmeisesti auki vain viikonloppuisin. Loppupuoli oli enemmän koskematonta luontoa - suota, järviä ja vuoria. Missään en nähnyt polkuja. Taloja oli siellä täällä. Ja lopulta tie tuli taas meren rantaan. Satama oli hiljainen, ja satamamuseo myös kiinni. Kävelimme hetken rannoilla ennen kuin suuntasimme takaisin. Paikassa oli Uimarannan kyltti, mutta se johti sisämaan puoleiselle järvelle. Ei ollenkaan niin houkutteleva vaihtoehto.
Lähdimme siis ajelemaan takaisinpäin. Hotelliaamiaisella saadut vuohenjuustot olivat vielä tuoreessa muistissa, joten päätin käydä Narvikissa kaupassa ostamassa sellaisen kotiinviemiseksi. Otin samalla pussillisen pakastemansikoita - ihan siltä varalta, etten saisi yöksi jääkaappia. Kauppareissun jälkeen suuntasin Kiirunantien varteen leirintäalueelle yöksi. 390NOK oli mukavampi hinta mökistä. Ja sain kaipaamani jääkaapin (ja pakastelokeron).