ma 13.8. Aurinkoinen Vesterålen
Lähdin samalle suunnalle aamukävelylle kuin eilen. Lampaat olivat tällä kertaa aivan kuntopolun portilla. Normaalistihan en olisi Maiaa päästänyt lampaiden luo, vaan mitä tehdä kun lampaat tulevat katsomaan mustaa pikkukaveria? Maia heilutti häntää alhaalla ja oli hyvin pientä tyttö. Nuuski uteliaana yhtä lampaista. Lauman pässi (ainakin se isoin ja päättäväisin) katsoin hetken tilannetta, käveli paikalle ja polkaisi jalkaa maian edessä. Millä vauhdilla Maia poistuikaan takavasemmalle. Viesti oli selvä - tänne ei mustaa lammasta kaivattu. Maia piti sen jälkeen kunnioittavan välin Herra Pässiin.
Keli sen kun parani, joten päätin laittaa GPS:n puhelimesta päälle ja lähteä kulkemaan pitkin leveintä polkua. Ja siinähän olikin alkuvaiheilla kyltti "Steiroheia" - kohteesta ei vain ollut mitään tietoa. Polku nousi ylöspäin, ja ajattelin sen vievän mäen päälle. Huippu jäi kuitenkin vasemmalle. Saavuimme tuvan pihaan, jossa oli taas lampaita! Ne laukkasivat vuoren rinnettä meidän luokse, ja odottivat hetken talon kulmilla. Ehkäpä odottivat saavansa aamuruokaa?
Tuvalta lähti polku sekä pienemmälle mäelle, että edessä aukeavalle tunturille. En voinut vastustaa kiusausta vaan jatkoin eteenpäin. Edessä oli taas nousua - mutta tämä ei ollut mikään tavattoman suuri tunturi. Polku vei kaupungin yllä nousevalle huipulle, jonka päällä oli pieni tupa. Meidän ihastellessa maisemia saapui paikalle muutama norjalaisnainenkin. Aamukävelyllä. :)
Lähdimme takaisin leiriin. Aamu oli vienyt pilvet pois joten päätin sittenkin käyttää aamupäivän ajamalla Bo:hon. Näkisin vielä kerran Atlanttin puoleista rannikkoa. Pysähtelin paljon matkalla napsimaan kuvia. Vaikka ajelin hitaasti, parhaat levikkeet näköalapaikoille tuntuivat silti menevän ohi. Olin ajatellut että matkalla olisi paljon siltoja - ja mitä vielä. Täällä oli tunneli! Kapea sellainen! Tuntui että pimeys nielaisi meidät kokonaan eikä näkyvyyttä ollut yhtään. Sitten otin aurinkolasit pois :) Mutta eipä se tunneli siitä leventynyt. Onneksi ei tullut autoja vastaan, en tiedä mihin siellä olisi pitänyt väistää.
Pysähdyin jopa yhdelle sotanähtävyydelle, koska olimme juuri ajaneet kauniin merenlahden ohitse. Muistomerkillä oli jälkiä linnoituksen kivijaloista - minua kiinnosti enemmän upea ranta! Kävimme myös katsomassa Mannen fra havet -patsasta. Kylässä oli pieni elektroniikkaliike, joten menin käymään siellä. Sain kuin sainkin tarvitsemani SD-kortin kameraan, joten kuvailut saivat jatkua hyvillä mielin.
Mistään kohti ei ollut täysin esteetöntä näkymää Atlantille. Edustalla oli pienempiä saaria. Silti näkymät voittivat eiliset sumussa ajelut mennen tullen! Mietin, että tällaisella kelillä pitäisi olla Lofooteilla... ja sitten mietin sitä pientä tietä jota pitkin ajelin. En ehkä haluaisi turistien ja matkailuautojen täyttämään ruuhkaan. Ajelin siis tyytyväisenä omaan rauhaani pikkuhiljaa takaisinpäin. Risen kohdalla pidin lyhyen evästauon, mutta muutoin paluu sujui ilman jatkuvaa pysähtelyä.
Kävin Sortlandissa täydentämässä ostoksia ja lähdin ajamaan Narvikia kohden. Tämä oli isoa tietä ja hyvä ajaa. Tie kulki suurten vuonojen rinteillä, joten näkymät olivat välillä todella komeita. Ajattelin jäädä leirintäalueelle johonkin matkan varrelle, mutta Sortlandin jälkeen ne tuntuivat loppuneen. Lopulta pysähdyin Bogenissa Eveness-hotellin pihaan. Se oli mukavasti vuonon rannalla, ja ennen kaikkea se oli ensimmäinen majapaikka pitkään aikaan. Huoneen hinta oli suolainen 795NOK, mutta saisinhan siinä aamupalan... en vain saanut ostoksiani yöksi kylmään.
Kävin kävelemässä paikallisen järven rannalla. Hotellin sänky oli toista leirintämökkien patjat. Voi sitä pehmeyttä... Ja aamupala! Olin ihan unohtanut, kuinka hyvää norjalainen vuohenjuusto on. Söin pari sämpylää aamiaisella juustolla ja lohella. Melkoista herkkua.
