Norjan rannikolla
la 11.8. Norja ja Senja
Teimme aamulenkin Kilpisjärvellä vielä Tsahkaljoen vartta pitkin luontotalolle. Sieltä hain Nordkalotten-kartan, jossa näkyy teiden lisäksi mm. leirintäalueita. Sain myös esitelehtisen Pohjois-Norjan paikkakunnista ja nähtävyyksistä. Hyvää matkalukemista! Olisin myös ostanut Norjasta tarkempia maastokarttoja, mutta niiden merkinnät näyttivät aika ylimalkaisilta 1:100000-kartttaan verrattuna. Esimerkiksi kivikkoja ei ole merkitty. Puolenpäivän aikaan ajelemaan Norjaa kohti. Kilpisjärven K-kaupasta sain vaihdettua Norjan ja Ruotsin kruunuja, ja tein myös autolle tankkauksen, ihan varmuuden vuoksi.
Maasto muuttui heti Norjan puolella. En ollut ajatellut, että Kilpisjärvi on erityisen korkealla ennen kuin rinne lähti laskeutumaan. Joka puolella olisi ollut upeita maisemia. Harmitti, kun piti pitää silmät kiinni tiessä - erityisesti kun kohdalle sattui jokin pyöräilytapahtuma, ja ohituksissa sai olla aika tarkkana. Pysähdyin Storfjordin rannalle ihailemaan vuonomaisemaa. Pilvet peittivät näkymää, mutta lähden molemmin puolin kohosi vuoria. Kävelin vähäsen meren rannalla. Maia arasti astella hiekalle ja kulki kiveltä toiselle - olisiko suola poltellut tassuja?
Kun katselin vuoria, mun vaellusinto lopahti saman tien. Lähes pystysuoria seiniä ja nousua vaikka kuinka pitkään. Upeita maisemana, mutta en mä tuollaisille halua kiivetä. Mieluummin pysyttelen leppoisilla tuntureilla.
Ajaessa tein laskelmaa siitä, minkä verran olin vaihtanut rahaa, ja matkaoppaassa esitettyihin hintoihin verrattuna totesin, että ei tule riittämään. Niinpä katselin kylien kohdalla automaattia, mutta ei osunut silmään. Kovin pieniä ohitetut kylät olivatkin. Pysähdyin sitten Finnsnes-kylään, joka olikin hieman suurempi. Ajoin kylän läpi ja huomasin, että kaikialla olisi maksulliset parkit. Eikä mulla tietenkään ollut yhtään kolikoita... Ajoin lopulta Eurosparin pihaan. Se yllätti positiivisesti pitkillä aukioloillaan (myös lauantaina 22), ja sain itselleni kinkkusalaatin iltapalaksi. Samalla sain kolikoita. Tullessani automaatille huomasin, että parkkiaika olikin vain arkipäivinä... turhaan siis jännitin saavani sakkoja :)
Paikallisesta kauppakeskuksesta löysin automaatin, josta sain käteistä. Löysin myös upean lampun, joka olisi maksanut 8000NOK...se sai jäädä kaupan hyllylle. Kauppakierroksen jälkeen kävelytin Maiaa vielä keskustassa. sitten suunta kohti Senjan saarta. Millainen silta sinne veikään! Suomessa en ole vastaavaan törmännyt... Silta nousi ensin jyrkästi ylöspäin, ja sitten laski jyrkästi alaspäin (jotta isot laivat mahtuvat alta). Pituuttakin sillä oli reilusti. Kerrassaan upea.
Olin suunnitellut meneväni yöksi Skatvikin leirintäalueelle. Muutaman harharisteyksen jälkeen olin oikealla tiellä. Ajelin pitkään sisämaassa, joten saapuminen meren rantaan oli taas miellyttävä yllätys. Lisää kuvailua... Lopulta saavuin perille. Respa oli vasta mennyt kiinni. Katselin vähän ympärilleni. Olisin voinut jäädä paikalle jos ihan kysymällä olisin mökin saanut, mutta en alkanut sen vuoksi soittelemaan perään. Vieressä olisi kuitenkin toinen alue... joten ajelin sinne. Sama juttu, respa jo kiinni. Tämä leirintäelue olui Anderdalenin luonnonpuiston vieressä. Puisto olisi ollut minun seuraavan päivän kävelykohde, mutta kun kävin tutustumassa sen opastauluihin, katsoin että ehkäpä tämä ei olesi minun paikka. Tällä puolella saarta siellä olisi paljon suota, ja muutoinkin alue oli tarkoitettu enemmän metsästykseen ja kalastukseen. Ei merkityillä reiteillä patikointiin.
Jatkoin siis matkaa. Olisihan saarella vielä muitakin leirintäalueita... Päädyin ajelemaan hyvin sympaattista (ja kapeaa!) kylätietä pitkin. Tien varressa oli paljon levikkeitä joihin voisi hätätilassa laittaa telttansa. Niissä näkyi myös yllättävän paljon henkilöautoja parkissa. Tajusin vasta myöhemmin, että sitä ne varmaan olivatkin - autojen parkkipaikkoja. Talot olivat sitten ylempänä tai alempana rinteessä.
Sattumalta osuin peikkopuistoon, jossa olisi varmaan ollut enemmänkin nähtävää (norjalaisille) lapsille. Koska puisto oli vielä auki, ehkä jokin muukin paikka... Näin myös lautan esitteen, josta näin lähtöajat. Olisi siinä ja siinä ehtisinkö vielä kuluvan illan lautalle... (enkä vielä tässä vaiheessa huomannut aikaeroa). Jatkoin siis ajelua. Tie kävi yhä kapeammaksi ja aikatauluja pohdiskellen ymmärsin, etten millään ehtisi lautalle. Pysähdyin satamassa, koska siellä oli majoituksen kuva. Paikka oli täynnä autoja, ja lähempänä respaa huomasin että siellä oli hääkutsut menossa. Jatkoin siis vieläkin matkaa.
Kuinka kapeaksi kapea tie voi käydä? Tie kulki vuoren rinnettä, ja toisella puolen oli pitkä pudotus mereen. Siellä täällä oli pieniä levikkeitä joihin voisi väistää vastaantulijaa. Ei puhettakaan, että tiellä mahtuisi kulkemaan kaksi autoa rinnakkain. Onneksi la-illan liikennettä oli hyvin vähän. Kun näin sopivan kokoisen levikkeen, ajoin sinne ja päätin nukkua seuraavan yön autossa. Kartan mukaan olin jo lähellä lauttapaikkaa, eikä siellä olisi leirintää. Taittelin siis etupenkin itselleni nukkumatilaksi. Makuupussit ja retkitarpeet oli mukana muutoinkin.