ke 8.8. Loppurutistus Kilpisjärvelle
Sade piti yölämpötilan korkealla. Kun nukuin Maian kylkeen käpertyneenä, oli yö oikeastaan lämmin. Maia herätti 8 aikaan pusuilla, joten ainakin tyttö oli oma iloinen itsensä. Telttakangas oli märkä ulkoa, sisältä ja pohjasta - totisesti toivoin että meissä riittäisi virtaa koko lopumatkan kulkemiseen. Teltan pyyhkiminen veti sormet jäähän - ei se sade sittenkään niin lämmintä ollut.
Kuljin tällä kertaa jokien yli kengät jalassa. Yhdessä kohden ehkä vähän lirahti vettä sisään, mutta enimmäkseen hyvillä mielin päästiin yli. Kuonarjoen tuvalle saavuttiin nopeasti, ja täällä tavattiin kaksikko joka oli kuljettanut kulkukoiraa mukanaan. Nyt koira oli vaihtanut saattajia, ja oli eilen lähtenyt eteenpäin seuraavalle tuvalle. Harmi, meiltä olisi saanut vähän ylimääräistä ruokaa...
Jatkettiin matkaa hetken tarinoinnin jälkeen. Jokilaakso meni nopeasti. Sen jälkeinen nousu vaati tiukkaa rutistusta. Lohduttauduin sillä, että tämä olisikin viimeinen iso nousu paluumatkalla. Nousun jälkeen olikin tiedossa pitkän matkaa laskeutumista, joka eteni yllättävän hitaasti. Näin tunturin päältä, että Saarijärven puoleisella rinteellä satelee. Pilvi näytti liikkuvan rinteen suuntaisesti, ja arvelin sen liikkuvan alta pois. Kovin paljon me ei kastuttukaan, mutta sade oli jättänyt rinteen märäksi. Liukkaat kivet ja muta pakottivat hidastamaan vauhtia. Nilkan nyrjäyttäminen ei kuulunut matkasuunnitelmaan. Varomisesta ja huolimatta muutamat liukastelut tuli tehtyä. Saarijärven tupa näkyi jo kaukaa, mutta kesti pitkään päästä sinne saakka. Tuvalla sateli taas enemmän. Maian tassut olivat ihan kurassa, joten jätin rinkat seinän viereen ja menimme puuliiteriin enimmältä kuurolta suojaan - sen lattiasta ei tarvinnut niinkään välittää. Maia sai tauolla jo melkein koko iltaruokansa, mutta ei malttanut käydä lepäämään.
Sitten taas liikkeelle - viimeiset 12 km jäljellä! Heti lähdön jälkeen saimme lisää vettä niskaamme, mutta kova tuuli kuivatti sen matkan edetessä. Seuraavan isomman tauon pidimme Norjan puolella. Nyt Maiakin jo kävi makuulle. Vielä olisi matkaa jäljellä... Omat kengät olivat kastuneet lisää. Olin molskahdellut matkalla vielä jokuseen mutalammikkoon, eikä kengän päällyspuoli selvästikään kestänyt vettä.
Kun saavuimme takaisin Suomen rajalle, alkoi aurinko taas paistaa (hieman turhankin kuumasti). Vähän matkan päässä saimme kiinni pariskunnan, jonka matkassa kulkukoira oli menossa Kilpisjärvelle. Tarjosin vielä heille hihaa ja ruokaa, mutta tässä vaiheessa kumpaakaan ei enää tarvittu. Reissusta väsynyt Maia mutristi huulta ja pörhensi häntää porokoira-herralle, joten emme jääneet sen pidemmäksi aikaa tekemään tuttavuutta.
Väsymyksestä huolimatta Maia piti yllä hyvää vauhtia autoa kohti. Niinpä matka taittui nopeasti. Koivikon käkkäräisissä muodoissa Maia keksi nähdä omia mörköjä - ja juoksi sitten omia hepuleita huomattuaan oman virheensä. Pönttö mikä pönttö. Toinen asia mistä väsymyksen näki, oli se ettei Maia enää tunkenut itseään vastaantulijoiden luo vaan suosiolla kulki ohi tai jopa kiersi kauempaa. Vielä menomatkalla Maia kävi kaikkien rapsuteltavana.
Koivikkoa tuntui jatkuvan loputtomiin, vaan tulihan se parkkipaikka viimein esiin! Omat jalat olivat täysin hellinä. Pitkät päivämatkat nopealla tahdilla ovat yllättävän rankkoja.
Kello oli vasta vajaa 5, joten ehdimme vielä hyvin kauppaan. Kuivaruokaa syöneenä kaikki näytti hyvältä (grillipisteen tuoksuista puhumattakaan), joten koriin tarttui kaikenlaista.. Tärkein oli lihapiirakka, joka meni Maialle :)
Majoituksen löytäminen meinasi olla haastavampaa. Pientä mökkiä ei meinannut olla tarjolla (tähän aikaan oli paljon matkaajia liikkeellä), mutta Polar Arcticista saimme 2h huoneistomajoituksen, joka sopi meille loistavasti! Sauna ja suihku oli melkoista luksusta! Puhumattakaan jääkaapista tai mikrosta. Jaksoin vielä tehdä välinehuollon ja Maian turkkihuollon ennen yöunille käpertymistä. Vuorokausirytmi on kyllä ihan sekaisin, sillä kello ei ollut vielä edes iltakahdeksaa.
Iltapissatuksella katsoin, että Maia liikkuu huonosti kovalla kivimurske-pihatiellä. Metsän puolella askel kulki paremmin. Se tarkoittaisi tytölle ehdotonta lepopäivää huomiselle.