ma 6.8. Päiväkäynti Haltilla
Yö oli kylmä, eivätkä pitkät kalsarit jalassa auttaneet lainkaan. Kuuntelin pitkin yötä sadetta, vasta 4 aikaan ripsi enää vähemmän. Teki mieli jo nousta, mutta odottelin 7 asti. Niinpä lähdimme 8 aikaan kohti Haltia (eikä vieläkään satanut). Ilmassa oli kyllä pientä pisaraa ja pilvet roikkuivat edelleen alhaalla. Rinteitä ei näkynyt lainkaan. Mutta polkua pitkin oli hyvä edetä. Kuljimme reippaasti. Maiakin kulki reippaammalla askeleella kuin vielä eilen. Ilman reppuja kulkeminen nostikin mieltä mukavasti. Kaikki tavarat kulkivat takin taskuissa, juomapullo kädessä.
Pilvinen keli ei minua hirmuisesti huolettanut. Haltin keli on oikukas, ja muutaman tunnin sisällä sää voi vaihdella monta kertaa. Ehkpä meitäkin onnistaisi ja sää vielä selkenisi?
Vastaantulijat olivat kovasti miettineet kuinkahan koira selviää Haltin rinteillä. On kuulemma kovasti terävää kivikkoa. Omassa mielessäni mietin, että eikö me tähän mennessä oltu tultu kivikkoja lainkaan?
Haltin rinteen kyllä tunnisti heti sille astuessaan. Kivi oli erilaista. Silti alkurinne näytti olevan jopa helpompaa tassuille kuin aikaisemmat kivikot. Tassuvahaa en päässyt lisäämään, sillä maa oli vielä melko märkää. Tuuli piti hyttyset poissa, joten levätä pystyi aina tarpeen vaatiessa. Alkurinteestä Maiakin löysi juomapaikkoja vielä hyvin.
Vasta 1200 metrin kohdalla kivikko muuttui selkeästi pahemmaksi, isoiksi murikoiksi. Siellä joutui enemmän ponnistelemaan ylöspäin. Samalla saatiin kuuluvuus kännykkään! Katsoin hetken Maian liikkumista että ontuuko vasenta etujalkaansa. Pidin hetken pakollisen tauon, ja mietin jo millaisen koiraparkin saisin tähän korkeuteen Maialle? Parin minuutin levon jälkeen meno kuitenkin jatkui taas normaalina. Niinpä jatkettiin kohti huippua - enää pieni rypistys...
Loppunousu meni ihan omia jalkoja (ja seuraavaa tolppaa) katsoessa. Niinpä rajapyykki tuli sumusta vastaan täysin yllättäen. Perillä! Laitoin nimen kirjaan ja katselin ympärilleni. Eipä sitä pilvessä juuri mitään nähnyt. Maisemista ei voinut puhuakaan. Hetken odottelulla keli voisi muuttua... rinnettä ylös noustessa oli vain tullut melkoinen hiki ja kova tuuli sai palelemaan. Niinpä emme jääneet viettämään aikaa Haltille. Juuri ennen alas lähtemistä Halti pudotti niskaamme muutaman lumihiutaleen. Tuuli puhalsi pienen raon päivätuvan suuntaan, joten saimme pikaisen näkymän alaspäin. Kirkkaalla kelillä näkymä on varmasti ihan toisenlainen.
Alas tullessa keli kirkastui vielä vähän lisää. Niinpä rinteeltä näimmekin päivän komeimmat maisemat. Lisäsin tassuvahaa vielä laskeutuessa. Alaspäin tulo oli sittenkin helpompaa, vaikka jalkoja sai edelleen varoa. Pitkän matkaa rinnettä alas tultuani ajattelin, että onhan se "pakollinen" muistomerkki jätettävä Haltille. Niinpä kasasin rinteeseen myös oman kivitoteemini.
Tuotapikaa olimme taas alhaalla joella. Rantaosuuden kävely takaisinpäin oli melko tylsä. Päivän ihastelut oli jo nähty. Ja tuntui, että kaikenmuotoiset kivetkin on jo nähty! Lituskat, murikat, isot, pienet, valtaavat... kaikki paitsi pyöreä kivi oli ollut esillä. Samalla kiittelin onneani leiripaikan valinnasta. Olimme jääneet heinäiselle osalle, jossa oli mukavan pehmoista nukkua - olinkin nukkunut siellä tähänastisesti vaellusöistä parhaiten! Pidemmällä jokivarressa oli taas kivikkoisempaa.
Koko päivän oli tuullut. Harmittelin, kun en ollut uskaltanut jättää pyykkejä ulos. Ne olisivat jo kuivaneet... Maia juoksi paluumatkan polkua edellä. Taisi ymmärtää että ollaan teltalle palaamassa. Kävin jokivarressa valokuvailemassa. Maian huumori valokuvauksille oli jo käytetty loppuun, sillä 6 tuntia patikointia oli näköjään riittävä päivätyö.
Jokivartta kulkiessani ihmettelin olenko jo kulkenut telttani ohi? Jäädessäni kuvailemaan joen mutkaa sitten oikeasti kuljin 100 metriä liian pitkälle. Hyvin oli teltta maastottu - ei näkynyt jos katseli vain maisemia. Teltalle palatessa oli vasta iltapäivä. Nostin pyykit ulos, otin pienet torkut ja tein ruuan. Syödessä alkoi taas ripsiä, joten taas tavarat teltan sisään. Ei siis päästy jatkamaan matkaa, eikä kuivalla teltalla. Lopulta pisaroita tuli vain muutamaan otteeseen. Olisi ollut hieno ilta istuskella ulkosalla, mutta liian kylmää minulle. Tutkiskelin Maian tassuja, ja yhdessä anturassa oli pieni nirhauma. Laitoin siihen lisää vahaa.
