Iltaelämää ja shoppailua
Jos nälkä yllättää kesken illan, pubista kuin pubista saa ruokaa. Olettaen, että kello ei ole liian paljon. Huomasimme tämän, kun iltakymmenen jälkeen yritimme löytää iltapalaa. Pubien seasta löytyy kyllä pienempiä nakkikioskeja joista saa suuhunpantavaa.
Temple Barin pubialueella liikkui ainoastaan turisteja. Useammassakin pubissa on elävää musiikkia tarjolla, mutta asiakaskuntaa on joko on rungokseksi saakka, tai ei lainkaan. Itse istuin alkuillan kuuntelemassa soittajaparia, joka viihdytti vain kourallista kuulijoita. Pintin jälkeen tupaan tungeksi jo enemmänkin väkeä. Täytyy aivan ihmetellä kuinka väki lisää väkimäärää.. Kuten edellisenäkin iltana, täälläkin soitettiin sekä länsimaista että irlantilaista. Vaihdoimme vielä alakerran baariin, jossa esiintyjä lopetteli iltaansa Bon Jovin tahdeissa.
Lauanataipäivä oli varattu shoppailulle. Söimme aamupalan pubissa. Irlantilainen miniaamiainen oli käsittämättömän suolaista ja rasvaista: pekonia, munaa, makkaraa ja puddinggia, joka ei ollutkaan vanukasta vaan verimakkaraa. Aamiaisesta jäi hirvittävä jano, jota piti pitkin päivää lieventää kokiksella, vedellä - ja tottakai siideripinteillä. Käyskentelimme pitkin Grafton Streettiä sekä sen sivukatuja poiketen mielenkiintoisiin liikkeisiin hypistelemään vaatteita, asusteita ja tavaroita. Varsinaisia ostoksia ei juurikaan tullut tehtyä, sillä hinnat olivat vastaavia kuin Suomessa. Löytöjä ei saanut muutoin kuin ale-rekeistä (johon oli paras aika käsillä).
Poikkesimme lepuuttelemaan itseämme St Stephens Greenille, jonne paikalliset (ja turistitkin) näyttivät saapuvan nauttimaan auringosta (sen kerran kun se paistoi)! Osa viihtyi nurtsilla piknikillä, osa penkeillä. Isossa puistossa oli hyvin tilaa. Ja sen laitamilta olisi päässyt vaikka kaupunkikierrokselle hevosrattailla. Puiston viereltä jatkoimme matkaa vielä ostoskeskukseen. Sieltä löytyikin ihana nalle-liike, jonka ovella seisovan puolitoistametrisen jättiläisen olisin mielelläni ottanut mukaan... Kuluttavan shoppailu-urakan päätteeksi suuntasimme etsimään mahantäytettä. Lammashampurilainen ei ehkä ollut aivan niin hyvä irlantilaiskokemus kuin olin toivonut, mutta nälkä siitäkin lähti.
Seitsemän aikaan lauantai-iltana yritin lukea kaupunkikierros-bussien aikatauluja, mutta parikymmentä minuuttia pysäkillä odotettuani päädyin siihen, että ehkäpä linjat oli jo ajettu tälle päivälle. Turisti-info oppaassa ja pysäkeillä olikin hieman eri aikataulut... Niinpä vaelsin takaisin hotellin suuntaan. Nopea virkistäytyminen hotellilla, ja taas etsimään lähipubeista (mielellään ei niin turistikohteesta) sitä oikeaa irlantilaista iltaelämää. Valitettavasti löytyi vain lähiökuppiloita, joissa saattoi nauttia nauhoitetusta taustamusiikista. Lopulta päädyimme istumaan iltaa hotellin aulabaariin Baileyssiä nautiskellen. Esiintyjät yrittivät kyllä parhaansa, mutta hotellivieraita ei ollut helppo saada mukaan tunnelmaan. Keskustan baareissa on omat hyvät puolensa...
