- Hei, pssst, tuu leikkii!
- Emmä millään viittis! Nukuttaa niin vietävästi.
Nova on nyt 8-viikkoinen berninpaimenkoiratyttö. Häntä alettiin odottamaan jo maaliskuussa 2005, kun halu saada koira viimein ylitti järjen vastarinnan. Tällöin löysin bernit, ja ihanstuin niiden nallemaisen ystävälliseen olemukseen. Tai on ehkä väärin sanoa, että ihastuin rotuun. Ihastuin kahteen yksilöön, joita en ollut koskaan edes tavannut. Toinen oli Kennel Mettänpeikon Typy, ja toinen Black Amiikosin Wingo.
Ja näille kahdelle oli suunnitteilla pentuja! Astutus oli keskikesällä, ja heinäkuun lopulla rohkaistuin viimein ottamaan yhteyttä kasvattajaan. Narttupentu jäi haaveisiin, jos sellaisia sattuisi tulemaan. Ja niitähän tuli. Oikeastaan koko elokuun ajan olin kuin tulisilla hiilillä - jännitti kovasti, mitä plaatuja pentueeseen syntyisi. Kuuden nartun (ja neljän uroksen) joukosta meille sitten on vaavi tulossa!
Pahimpaan pentu-kuumeeseen on auttanut Tiinan Luka. Poika on vielä kotiutumis- ja uuteen elämään totuttautumisvaiheessa, mutta hieno herra hänestä on kasvamassa. Ikäeroa näillä vuheilla on vain viisi (vai kuusi?) viikkoa, joten hyviä leikkikavereita heistä toivotaan.
Vauva-ajalta kasvattajan luota on jäänyt haaviin muutamia kuvia.