Korkeuksien kautta kotiin
Heräilimme pitkin yötä, ja puoli kuuden aikaan olimme molemmat jo tosi virkkuja. Avasimme teltan ja nousimme todella upeaan aamuun. Aurinko paistoi ja oli yllättävän lämmin. Söimme aamupalat, puistelin etanat pois teltasta ja pakkailin tavarat. Kaikki tuntui nihkeän märältä mutta viimeisen päivämatkan kunniaksi ei auttanut kuin kestää. Lähdimme matkaan taas todella hidasta vauhtia. Heti leiristä noustuamme tulimme pienelle kukkulalle, josta oli todella komeat näkymät Pieliselle. Otin vielä mustikoita aamupalan jatkeeksi ja jatkoimme tietä Pienen Mäkrän juurelle johtavalle polulle. Olisimme päässeet tietä pitkin oikomaan autolle, mutta nyt meillä ei ollut kiire mihinkään.
Lähdimme nousemaan Pienelle Mäkrälle, ja pienellä hengästyksellä pääsimmekin perille. Samaisia näkymiä Pieliselle, nyt hivenen korkeammalta. Laskeuduimme alas, jonka jälkeen alkoi kipuaminen varsinaiselle Mäkrä-vaaralle. Pielinen näkyi täältäkin, mutta myös vastakkaisella puolella oleva Herajärvi. Pohdin, mistä reittimme mahtaisi jatkua... Kalliolla hengähtäessä unohtui kokonaan nousun puuskutukset. Novallekin löytyi lätäköitä janon sammuttamiseen.
Alas tullessa liukastuin vain kahdesti :) Suuntasimme vuokratuvan kautta Ryläystä kohden. Nyt reitti alkoi tuntua vain autolle pääsyn odotukselta, ja siten jokainen etappi tuntui ikuisuuden mittaiseltä. Märät jalat alkoivat tuntua jo todella epämiellyttäviltä. Pysähtelimme edelleen tiheästi - vielä kerran Myllypurollakin ennen autolle saapumista. Siellä olikin todella ihana tulentekopaikka.
Autolle päästyä ensimmäisenä mielessä oli vain uimaan pääseminen. Novakin vaikutti silminnähden onnelliselta köllähtäessään torkkumaan auton viereen. Onni on oma turvapaikka... Lopulta ajelin Niinilahteen saakka veneenlaskupaikalle Pielisen rannalle, jotta pääsin kunnolla peseytymään. Ja vihdoin pääsin vaihtamaan kuiviin kenkiin!
Palaillessa pysähdyin Kolin retkeilyinfoon kyselemään muista paikallisreittien kunnosta. Samalla huomasin, että täältä olisi saanut samat kartat jotka Joensuusta hain, mutta puolta edullisemmin... Seuraavalla kerralla sitten :)
Herajärven kierros ilman koukkausta Ukko-Kolille ja Kolin keskustaa jää mitä ilmeisimmin alle 40 kilometrin. Toisaalta järven ympäristössä pääsee kokoemaan varsin monipuolista maastoa sekä erityisen ihastuttavat Mäkrän näkymät. Nämä riittivät meille, ainakin tällä kertaa! Juomavetenä käytin itselle kaikkia virtaavia vesiä (sekä lähteitä, sikäli kun oli merkitty). Muulle vedelle suositellaan keittämistä.