Suolakaivos, linna ja kotiinpaluu
Krakovaan menijälle suosittelen ehdottomasti käyntiä Wieliczkan suolakaivoksessa! Sivistymätön moukka kun olen, minulla ei ollut aavistustakaan, että sellaisia maanalaisia luolia kuin Taru Sormusten Herrassa on kuvattu, voisi olla olemassa. Nyt tiedän.
Suolakaivoksen kierroksella laskeudutaan 135 metrin syvyyteen. Matkalla selostetaan suolan valmistusprosessin vaiheet sekä kuvataan työläisten elämää kaivoksella. Kaivoshan on edelleen käytössä, mutta nykyaikaista työtä emme sentään päässeet katsomaan.
Suolakaivoksessa on paljon upeita yksityiskohtia, patsaat näistä perinteisimpinä. Itse salit ja kappelit kaivoksessa ovat myös vaikuttavia paitsi kooltaan, myös koristelultaan. Kierroksen päätteeksi nautimme lounaan kaivoksen tiloissa (ja täällä toimi kännykkä :) uskoen vakaasti olevamme nyt uramme huipulla. Maan pinnalle nousimme Varsovan kotimaan terminaaliakin ahtaammassa hississä (8-9 aikuista hyvin tiiviissä, pimeässä verkkohäkissä). Kun matkaa taitettiiin 4 m/s, ei ylös pääsemiseen niin kovin kauan kulunut.
Kaivoksen jälkeen palasimme kaupungille tekemään viimeinkin viralliset turistikierrokset. Lenkki aloitettiin Wawelin (vaaveli) kuninkaanlinnasta, jossa piipahdimme varsin pikaisesti. Koko linnan kiertämiseen olisi kuulemma kulunut koko päivä, joskin palasimme vaaveliin vielä yön pikkutunteina ja kävimme ihmettelemässä Wawelin hirviötä - lohikäärmepatsasta - linnan muurien ulkopuolella. Eipä ollut turistiryntäystä haittaamassa tutkimusretkiä.
Wawelin jälkeen kiersimme vielä vanhan kaupungin katuja ja piipahdimme Neitsyt Marian Kirkossa. Osa porukasta jatkoi matkaansa oopperaan, ja osa jatkoi iltaa omien kaupunkikierrosten merkeissä. Vaikka näin sunnuntai-iltana valomerkki tulikin suomalaisille normaaliin aikaan, jäivät yöunet jälleen vähiin.
Seuraavana aamuna piti herätä taas aikaisin viimehetken ostoksille. Käytännössä kuitenkin ensimmäisille ostoksille, sillä aiempina iltoina kaupat olivat olleet jo kiinni "vapaa-ajan" koittaessa. Rahat menivät viimeistä grossia myöten, mutta jäipähän kotiinviemiseksi mukaan mm. lampaan talja.
Paluumatkan lennoilla oli enemmän onnea kuin tullessa - lennot olivat ajallaan ja odotusajatkin lyhyempiä. Silti kotiin tullessa ainoa ajatus oli omaan sänkyyn kellahtaminen. Viimeinkin unta :)