Haltin vaellus
to 2.8. Muuramesta Pelloon
Lähtö meni myöhäiseksi, sillä uni maittoi ja aamulla oli hyvin saamaton olo tavaroita tarkistellessa. Kaupassakin piti vielä käydä (pari kertaa myös matkan aikana) kun tuli mieleen mitä kaikkea oleellista voisi tarvita mukana. Kuten moottoriöljy, lasinpesuneste jne. Lähdin ajamaan pohjoiseen 13:30 Prisman pihasta. Tien päällä oli ruuhkaa ja matka melkoisen tylsä. Mun autossa on ehkä maailman huonoin antenni, joten kanavat hukkuivat vähän väliä. Pitkiä jaksoja ajelin kuunnellen pelkkää renkaiden ja moottorin huminaa. Matkan saldona oli pitkään 5 poliisipartiota, 0 hirveä ja 0 poroa. Ja sadetta.
Kemiin oli hyvä saapua, sillä aurinko alkoi paistaa ja meren näkeminen sai hymyn huulille. Siinä kohti tuli puoli matkaa täyteen. Enää 459 km Kilpisjärvelle. Ylitorniossa näin päivän ainoat porot, jotka laidunsivat bussipysäkillä. Vähän ennen Pelloa oli Soma-niminen leirintäalue. Respa oli jo mennyt kiinni (kello oli noin 21), mutta sain mökin vielä soittamalla. Ruokaa ei tarvinnut murehtia, sillä eväitä oli jäljellä omasta jääkaapista. Soma oli näköjään hillanpoimijoiden leiripaikka, sillä useamman mökin edustalla oli siivoamispuuhat käynnissä. Jos olisi ollut toinen suunta, olisin ostanut ämpärillisen matkaan...
pe 3.8. Pellosta Kilpisjärvelle. Haltin vaellus alkaa.
Aamulla herätessä paistoi aurinko kuin hyvänä merkkinä. otin Pellosta bensaa ja käteistä (leiriytymisestä viisastuneena), ja ajoin siitä yhdellä istumalla perille. Ennen Kolaria oli tiellä pari yksittäistä poroa ja hetken päästä kokonainen lauma. Sen jälkeen tiellä ei ollutkaan mitään. Ympärillä suota ja varmaan myös lakkoja. Perillä kävin luontotuvalla kyselemässä tietoja reitistä ja sääennustuksista. Juomavettä olisi kuulemma hyvin tarjolla - ja siltikin täytin varalta oman pullon mukaan. Sitten menoksi! Kello oli päälle 13.
Oli puolipilvinen keli ja pieni tuuli. Reitti kulki aluksi hyvin samaan tapaan kuin Kevolla "omppupuumetsässä", eli ympärillä oli paljon matalaa tunturikoivikkoa. Mäkeä ylös tarpoessa tuli ihan hiki! Periaatteessa lämpöä ei ollut paljon yli kymmenen asteen, mutta takki päällä ja täydellä rinkalla se oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli pakko keventää ja kulkea pelkällä pitkähihaisella, vaikka tuuli meinasikin välillä viilentää liikaa.
Maia tykästyi reissussa poron pipanoihin. Etenkin alussa tuntui napostelevan niitä jatkuvasti. Itselle oli eväänä vielä pannaria kotoa sekä kiisseliä. Keitetyt kananmunat eivät kestäneet reissaamista, joten niistä tulisi hyvä lisä iltapalaan.
Reitti oli merkitty matalilla tolpilla, polku hyvin tamppautunut ja alusta saakka tuli paljon vaeltajia vastaan. Ei ollut vaaraa eksyä :) Kengät ja lahkeet peittyivät nopeasti mutaan. Koko kesän oli sadellut tasaisesti ja kosteahko maa oli paikoin todella liejussa. Pahimmissa paikoissa oli kyllä pitkoksia. Aurinko viihtyi meidän kanssa valtakunnan rajalle saakka, jonka jälkeen pilvet alkoivat täyttää taivasta. Viimeistään tässä vaiheessa polku muuttui pysyvästi enemmän kivikoksi kuin tallatuksia maaksi.
Polkua tuntui aina vain riittävän. Vaikka katsoin kartasta seuraavan etappikohteen jonne oli pari-kolme kilometriä, tuntui kantamusten kanssa matka ainakin tuplasti pidemmältä.
Saarijärvelle saavuimme omaan makuun varsin aikaisin. Omia voimia olisi ollut jatkaa, mutta Maia alkoi olemaan väsynyt. Mökin luona ei ollut hyvää telttapaikkaa, mutta kun taivas heitti niskaan muutamia pisaroita, päädyin laittamaan teltan mäen päälle. Tuuli oli kova ja meinasi viedä teltan pystyttäessä. Tekniikkalaji, näköjään. Tutkin Maian tassut, mutta niissä ei ollut mitään vikaa. Ehkä vajaan 3 kilon kantamus oli äkkiseltään liikaa. Onneksi taakka kevenisi koko ajan.
Mentiin siis nukkumaan aikaisin. Sylittely ja rapsuttelu kelpasivat Maialle. Tyttö nukahtikin syliin samalla kun luin karttaa. Yksi suuri puute kävi ilmi saman tien - Maian karvat kainaloiden seudulla rastottuvat reppujen kantamisesta. Paremman puutteessa availin takkuja lyijykynän terällä. Tuulen vuoksi ilta tuntui myös todella viileältä. Olin ajatellut että Maia pärjää makuualustalla, mutta varmuuden vuoksi laitoin omat fleecet lisäpatjaksi ja heitin oman takin Maian päälle. Siinä tuntui olevan kovinkin lämmin :)
