Dubliniin - kaupungin vanhoja rakennuksia ja linnoja!
Aamuherätys. Gerbiilien ruokinnat, pahvitukset ja oman aamupalan laittoa. Nova vahtasi kassien vieressä: joko mennään? Mutta tällä kertaa reissuun lähti pelkkä emäntä. Ihmis-tytöt ruopivat jo lähtökuopissa. Lähdettiin kohti Tampereen kenttää ja pienellä harha-ajolla löytyi oikea terminaali. Tungoksessa odotellessa tuli vähän ikävä Finnairin lentoja... ja sitä, ettei tarvitsisi mennä sopulijonoon lentokoneen portille. Eikös siellä jokaiselle riitä paikkoja??
Lento itsessään meni hyvin. Päivä oli aurinkoinen ja vähän väliä alla vaihteli maa ja meri. Olisi ollut kiva tietää minkä mantereiden päällä lentelimme. Kellon kulusta ei ollut tietoakaan, ja lopulta kolmen tunnin lento meni nopeasti. Laskeuduttiin - ja hei, oltiin perillä!
Ostimme kaksi perhelippua kaksikerroksiseen bussiin, jonka katolla huristimme hotelliimme Ashlingt Best Westerniin. Hotellin remppa oli juuri saatu valmiiksi, ja se näkyi aulassa ja ainakin meidän huoneessamme: oli tosi siistin oloista. Heitimme kamat sisään ja jatkoimme matkaa kävellen kohti keskustaa. Hetken käveltyämme osuimme Spar-kauppaan, jonka kyljessä oli pieni kahvila. Sieltä otimme hieman suupalaa, ja paremmalla mielellä jatkoimme taivalta. Pian kaupunkiin päästyämme pääsimme kokemaan perusirlantilaista sadetta. Kävelimme summittaisesti toivoen törmäävämme info-pisteeseen. Tiesimme, että se olisi siellä. Ja lopulta se tulikin vastaan!
Kartan ostettuamme havaitsimme kävelleemme mm. Dublin Castlen ohi. Kaikkea sitä voikin olla huomaamatta... Sen sijaan silmään pisti välittömästi kylpyvaahtokauppa, sekä liki jokaisen talon ikkunoilla ja lyhtypylväissä roikkuvat mahtavat, värikkäät kukkaistutukset. Jatkoimme matkaa nälän ohjaamana kohti mainoksesta bongaamaamme Mona Lisaa, tavoitteena saada pastat ja pizzat kaksi yhden hinnalla. Tarjous ehti juuri päättyä meidän astuessa sisään, mutta löysimme menuulta korvaavat burgerit. Paikka oli mitä ihmeellisempien tarjousten luvattu maa. Pöytään kannettiin tolkuttoman isot purilaiset, joiden suureksi miinukseksi täytyy laskea majoneesin puute. Niinpä purilainen oli varsin kuivakkaa. Onneksi oloa helpotti Bulmers - ihana siideri!
Maha täynnä valuimme joenrantaa kohden bussipysäkeille, ja edelleen hotellia kohti. Matkalla kuljimme Temple Barin alueen läpi. Hyvänrytminen musiikki oli houkuttelevaa, mutta jatkoimme kohti bussia, ja hotellilla otettua viinilasia.
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamupalalle kohti kaupunkia. Otimme kulkupeliksi Luasin - "ratikan" - ja jäimme pois vähän väärässä kohdassa. Mutta ei se mitään, siitä löytyi hyvä kahvio aamuleivälle. Hyppäsimme uudestaan ratikkaan ja ajoimme asemalle saakka. Vaihdoimme kulkupeliksi alle paikallisjunan eli Dartin (onneksi lipunmyyjillä on hyvä kyky arvata millaisia lippuja haluamme ostaa :) ja suuntasimme kohti Dalkeytä ja sen "linnaa". Vaikka itse linna ei mikään iso ihme ollutkaan, sen esittelijöinä toimi muutama rooliinsa niin hyvin eläytyvä näyttelijä, että vierailusta jäi väkisinkin hyvä mieli.
Linnakierroksen jälkeen herkuttelimme lähikahviossa omenapiirakalla. Kävimme kirjakaupassa (jonka sisustuksesta suomalaisilla olisi paljon opittavaa - täällä näytti suorastaan kutsuvalta!) ja olisimme myös käyneet eläinkaupassa. Ikäväksemme siellä oli juuri ruokatauko. Suuntasimme siis takaisin asemalle ja kohti keskustaa. Aikatauluille olisi ollut käyttöä, sillä saimme odottaa jonkin aikaa junan saapumista. Kaupungissa tytöt kävivät tuopilla, ja itse poikkesin turisti-infossa varaamassa matkan seuraavalle päivälle. Ja sitten jatkoimme kohti pohjoispuolen linnaa Malahidessa. Kipitimme puolijuoksua ensin asemalle, ja asemalta linnametsien ja -nurmikkojen kautta itse linnalle. Ehdimme juuri päivän viimeiselle kierrokselle! Sääli että linnassa valokuvaaminen oli kiellettyä. Tämä oli sisustettu aikansa mukaisesti joten sisällä oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Linnan piha ja puistoalueet näyttivät olevan yleisenä piknik-alueena. Hyvä pitää mielessä aurinkoisena päivänä!
Poispäin kävellessä ei enää ollut mihinkään kiire, joten tytöt huvittelivat linnan kuntolaitteissa ja poikkesimme hieman murattien peittämässä metsässäkin. Siellä oli pelottavan vihreää. Söimme sandwich-lounaan paikallisessa pubissa (Duffy's Pub) pakollisen pintin ohella, ja jatkoimme matkaa Dubliniin. Jäimme seurailemaan illanistujaisia ja soittoa siinä "punaisessa Temple Barissa" joka itseään turisti-infossa mainostaa. Esiintyjät vetivätkin hyvän shown (etenkin rummuttelijan kestävyyttä täytyy vain ihmetellä), vaikkakin irlantilaisia kappaleita oli siivittämässä koko joukko länsimaisia hittejä. Jotain tuttua turisteillekin?