Salamajärven ja Saarijärven koekierrokset 2014

Tarkoitus oli lähteä kokeilemaan vaellusta kahden koiran kanssa (onneksi ostin viimeksi kolmen hengen teltan, enkä yhtään pienempää). Vettä luvattiin tasaiseen tahtiin koko Suomeen. Itä-Suomen pidempi keikka ei siis tulisi kyseeseen. Lopulta päädyin "lähireissuun" Salamajärven kansallispuistoon. 18 km vaadinreitti olisi sopiva vaikka vähän kastuisikin.

Lopulta mukaan piti ottaa (yhtä yötä varten!) täysi rinkka, kun en uskaltanut summassa luottaa että reitille merkittyyn kotaan saisi koirat, tai että se olisi tyhjä. Tytöt kantoivat ruokiaan (kaikki 4 annosta) puoliksi, aina välillä vaihdettiin kantajaa. Yllättävän vähillä muutoksilla valjaat istuivat molemmille.

13.8.2014

Katsoin sääennusteet ja lähdin ajamaan Kivijärveä kohti kamalassa vesisateessa. Vettä tuli Saarijärvelle asti; sen jälkeen alkoi vähän rauhoittua. Kun lopulta pääsimme kansalispuistoon, oli sade jo loppunut. Ekan illan 8 km meni pimeää vastaan tallustaessa. Metsämaata ja suomaata, helppoa tallustaa. Sateen liukastamilla kivillä välillä mietin, että eikö sitä olisi voinut vähemmillä tavaroilla lähteä? Mutta matka taittui. Ainoat vastaantulijat olivat ekalla laavulla: Coma piti laittaa kiinni kun olisi muutoin käynyt lähempää katsomassa heidän evästarjontaa.

Suojoen yli menevällä pitkossillalla pari sydämentykytystä, kun Comalla lipsahti tassu lautojen väliin. Fiksuna tyttönä ei alkanut riuhtomaan, vaan varovasti veti tassun ulos. Juomapaikat koirille olivat yllättävän vähissä. Suota, suolampia ja ojiakin oli, mutta kaikissa niin jyrkät reunamat, että juomareissusta olisi tullut uintireissu. Eikä ylös olisi päässyt omin voimin. Taukopaikoilla nostin tytöille vettä palosaavilla. Vähän nyrpistelivät oudolle hajulle, mutta kumpikin joi. Kyllähän kävellessä jano tulee.

Yöpaikalle (Pyydyskoski) saavuimme hämärän jo alkaessa. Puucee oli tosi kiva ylläri! Mietin hetken nukkuisinko (melko avoimessa) kodassa kun hyttysiäkään ei ollut vuodenaikaan nähden nimeksikään, mutta kun teltta oli raahattu mukaan, niin olisihan sitä pakko käyttää. Iltapalana piti olla pastaa ja chili-kana-pullasia. Kaivelin esiin kaasukeittimen ja olin juuri lähdössä hakemaan vettä, kun tajusin, etten ollut pakannut mukaan tulitikkuja. Se siitä sitten. Iltapalana kylmiä chili-kana-pullasia (ei toimi) ja pähkinöitä. Ja hieman kotoa kannettua vettä. Ajatus oli ollut keittää matkalla lisää juomavettä, mutta ei siis sitäkään...

Karttaan oli merkitty telttapaikka, mutta olin siitä vähän toista mieltä. Näin tasan kaksi teltalle mahdollista paikkaa, joista kumpikin aivan polun vieressä. Noh, eipä sillä muuta väliä, kuin ettei "pikkukoira" syöksyisi kankaasta läpi aamun ensimmäisten vaeltajien tullessa paikalle... Teltan psytytys oli Maialle jo tuttu juttu. Coman kanssa harjoiteltiin viimekesänä kerta-pari omalla pihalla. Niinpä oman nukkumapaikan löytäminen oli alussa vähän hankalaa. Alkuilta meni myös suolintujen ääniä kuunnellessa. Lopulta se paras paikka löytyi mun jaloista (paksummalta patjalta) - mikä tarkoitti, että yritin itse nukkua poikittain teltassa että pääsisin olemaan suorassa.

14.8.2014

Itse en nukkunut kamalan hyvin, mutta tytöt olivat aamulla täynnä virtaa matkaa jatkamaan. Vain kymppi takaisin autolle ja lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin. Kun ei tarvinnut aamuruokaakaan keitellä ;) Ulkotelttaan oli tiivistynyt jonkin verran yökosteutta jota en saanut paikalla kunnolla kuivattua. Pohja kuitenkin melko kuiva.

Maasto jatkui hyvin samanlaisena. Vuokratuvalle tulimme aika nopeasti. Mukavan oloinen paikka. Tähän lampeen oli tehty uimaranta, jossa tytöt viimein pääsivät kahlailemaan. Ja juomaan kunnolla. Kaivosta ei noussut kohtuullisella yrittämällä vettä, joten itse jatkoin kuivin suin. Kaivoin kameran esiin ja otin enemmän kuvia.

Seuraava tuoko oli metsäsaarekkeessa. Seuraavissa kosteikoissa etsiskelin lakkoja: vain muutama ylikypsä ja huonon näköinen marja löytyi. Sitten olimmekin jo viimeisen risteuksen kohdalla ja lähestyimme autoja. Aloin miettiä että täytyykin laittaa tytöt kohta kiinni... ja tajusin samalla, että hihnat eivät ole enää mukana. Jääneet siis jollekin taukopaikalle. Vuokratuvalla ne vielä olivat, mutta sen jälkeen ei mitään muistikuvaa. Niinpä jätin rinkan maahan (myös koirien repun) ja lähdettiin takaisinpäin. Tuuri ei ollut matkassa - sain kävellä kaksi-kolme kilometriä ennen kuin hihnat löytyivät sievästi maasta, mihin olin ne viimeksi jättänyt. Lisäreissun ainoa hyvä puoli oli, että oli ihana kävellä vaihteeksi ilman rinkkaa! Lakkapaikat tuli skannattua toiseen kertaan. Myös mustikoita oli kiva jäädä syömään ilman lisäpainoja.

Koirat olivat lisäreissusta selvästi eri mieltä. Ei ainuttajaan juomapaikkaa. Kuuma. Niinpä takaisin palatessa päätin, että koukkaamme Koirajärjen rantaan. Tosi kallio-kivikkoinen ranta. Maia löysi nopeasti juomapaikan, mutta Coma joutui miettimään pidemmästi ennen kuin pääsi rantaan, juomisesta puhumattakaan. Lopulta molskahti kivikkoon. Seuraava haaste olilöytää rinkka. Tiesin, että johonkin järven rantaan se jäi... epätoivo alkoi iskeä. Lopulta jatkoin autollepäin, ja rinkat tulivat lopulta vastaan. Pidemmältä, kuin muistin. Taivaalle alkoi kertyä pilviä, mutta vaihdoin silti t-paitaan (pitkähihaisessa alkoi tulla jo kuuma). Autolle oli ehkä puolisen kilometriä. Päivä vasta puolessa.

Olin suunnitellut, että kävelisimme Salamajärvellä vielä 6 km polun, mutta tytöt näyttivät kaipaavan päiväuniaan. Taivaalle alkoi nousta pilviä. Ja tarkoitus oli, että tulisin muutaman päivän päästä tekemään samoihin maastoihin vajaan 60 km kierroksen (vaikka enpä silloin tiennyt, että ei ainakaan samana vuonna toteutuisi). Niinpä lähdimme ajelemaan Saarijärveä kohden. Pysähdyin Julmille lammille, siinä oli 3 km lenkkimahdollisuus.

Alkutaival oli helppoa, mutta varsinaisille lammille tullessa päästiin kiipeämään alaspäin. Keskimmäisen lammen rannassa tytöt kävivät taas kahlaamassa. Kävelimme lammen rantaa pitkin ja jäljistä näin, että myös hirvi on käynyt lammella juomassa. Polku löytyi taas metsästä ja kiersimme kolmannelle lammelle. Se olisi ollut paras uimapuuhiin... Palasimme toista rantaa pitkin takaisin. Viimeisenä oli reipas nousu portaita pitkin.

Lammilta lähdimme mökkeilemään. Coma veti ensimäisen tunnin unta täysin tiedottomana. Rankkaa tämä pikkukoiran retkeily. :)