Pörröpentukausi on enää haalea muisto vain Novan saavutettua puolen vuoden iän. Tyttö on saavuttanut jo ihan oikean koiraan koon. Nyt taloa vartioi lähemmäs kolmikymmenkiloinen löllyllä, joka edelleen hyppää mieluusti syliin antamaan ison halin. Energiaa on vaikka muille jakaa.
Päivät käynnistyvät Novan kohdalla vakiona puoli kahdeksan aikaan. Silloin aletaan hissuttelemaan ympäri makuuhuonetta, vaikkakaan emäntä ei suostu ylös nousemaan ennen kuin Nova on rauhassa aloillaan. Isäntää herätellään reippaammin kuonolla tökkien - se on niin helppo, että sieltä saa aina rapsutuksia.
Heräämisen jälkeen rakko kestää jo sen, että emäntä käy vessassakin ennen kuin sännätään pihalle aamutarpeille. Pantaa ja hihnaa puettaessa Nova sukeltelee jaloissa ja hieroo päätään housuihin tai kylpytakkiin. Onhan se kätevä keino saada aamurähmät silmistä. Pihalla ensimmäinen ajatus on pissi, jota seuraa kakka. Sitten olo helpottaa, ja tekisikin mieli juoksennella sekä käydä syömässä vähän kakkoja (omia tai muiden...). Siksipä aamulenkillä ollaankin nykyään tiukasti kiinni hihnassa.
Sisälle päästyä tulee ruokaa!
Emäntä lähtee töihin, ja isännän vuoroista riippuen Nova jää joko yksin, tai köllöttelemään aamua isännän kanssa. Nova on kuulemma kohtuullisen rauhallinen kaveri aamuaikaan. Yksin jäätyään jotain kuitenkin tapahtuu - toimettomuutta tai mielenosoitusta, mutta joka tapauksessa talossa täytyy suorittaa inventaario, ja varastaa pyödälle huolimattomuutta jääneet tavarat (vaatteet ja ruokailuvälineet ovat isoja suosikkeja, samoin kuin gerbiilien tavarat). Lehtien repiminen ja raatelu on nykyään myös tytön suuria huveja. Pissipaperithan ovat vielä laittialla, ja noin joka toinen päivä ne saakin siivota - tosin pidätyskyky tuntuu vaihtelevan aaltoina, ja kuivat kaudet seuraavat kosteita kausia. Pidätyskyvyn maksimi on tainnut olla 5 tuntia. Yöllä 10 tuntiakin onnistuu vaivatta.
Kotona siis odottaa aina melkoinen paperisilppu, varastettujen tavaroiden sekamelska sekä villisti vasten hyppivä ja vinkuva tyttönen. Pihalle on rakon vuoksi heti päästävä, ja pahimman hädän mentyä Novan tekee mieli leikkiä! Tyttö haukkuu, hyppii päälle, repii hihnasta... mitä tahansa, jotta saisi huomiota osakseen.
Kuudelta saadaan taas ruokaa!
Illalla käydään vielä parilla lenkillä, leikitään, rapsutellaan, harjaillaan, leikkaillaan kynsiä ja ollaan kotosalla, ellei lähdetä kyläilemään. Kaikki käy Novalle, kunhan jotain tapahtuu. Jos tekemiseen liittyy mahdollisuus saada nameja, se on tietysti huippukivaa! Kun kotiväki vain katselee telkkaria, Nova ryömii sängyn alle yöunille.
Kuukauden verran lenkkeilyä namipussi taskussa ja ihmisten ohittaminen namien avulla ovat tuottaneet sen verran tulosta, että suurin osa ihmisistä voidaan ohittaa haukkumatta. Juttelemaan pysähtyminen on kuitenkin edelleenkin jotain aivan kauheaa. Tosin kauheus ei taida olla siinä toisessa ihmisessä, vaan siinä, ettei Novaa taas huomata :)
