Nyt se on sitten meillä. Nova siis.
Nova tuli meille perjantaina 21.10. kotiinkuljetuksena. Nova tutustui ensin taloon äipän ja Nikin kanssa, mutta sitten tuttu väki lähti, ja Nova jäi taloon emännän kanssa. Ensimmäisen illan aikana käytiin jo pari kertaa pihan puolella (molemmilla kerroilla hieno pihapissi) sekä leikittiin ja paijattiin. Tonikin tuli taloon illalla, ja sittenhän meitä olikin jo koko perhe koossa.
Leikkien välissä, isäntäväen makaillessa soffalla, Nova otti unta. Jo kymmenen aikoihin mentiin nukkumaan, tosin valojen sammutus aiheutti hirmuisen ulina-haukku-vingutuksen. Ja tehtiin iltakakkaa, heräiltiin pari kertaa yöllä, tehtiin lisää kakkaa :) ja puoli kuuden aikaa yöunet oli Novan osalta nukuttu. Huokaus. Ei kai se tästä enää pahentua voi?
Seuraava päivä meni leikkien, pihalla käyden, pantaan totutellen, harjaten, kynsiä leikaten, hampaita katsoen ja nukkuen. Vähän väliä piti istahtaa pyllylleen vinkumaan - ja etenkin peilin ohi kulkiessa oli selvästi kavereita ikävä. Mutta ruoka kuitenkin maittoi - ehkäpä se ensi yökin on jo rauhallisempi?
Toinen yö menikin paljon rauhallisemmin. Untakin jaksettin ottaa puoli seitsemään saakka. Ja seuraavana päiväna (sunnuntai) alettiin maailmaa valloitta oman pihan ulkopuoleltakin. Ulkona on käyty hihna-kävelyllä nyt (maanantai-aamuun mennessä) kolmesti, ja ensi-jojo-askeleiden jälkeen näyttää hyvin lähtevän menemään. Ja nyt kun menin kehumaan, tulee varmana takapakkia :) Myös istuminen alkaa mennä namilla kivasti. Käskysanan merkityksestä ei Novalla varmasti ole vielä pienintäkään tietoa, mutta kyllä se tästä, vähitellen.
Kaksi vierasta ollaan tähän mennessä tavattu. Ansku kävi takapihalla morjestamassa ulkoilevaa Novaa, ja uuden ihmisen näkeminen jännitti ihan sikana! Pikkaisen uskaltauduttiin nuuhkaisemaan, mutta siihen sai tuttavuuden teko Novan osalta jäädä. "Anoppi" kävi myöhemmin illalla sisällä tutustumassa pikkuiseen, ja taas oli hirmuisen jännittävää. Nova piiloitui vuoroin isännän, vuoroin emännä syliin ja selän taakse. Mutta kun herkulla houkuteltiin, uskaltautuihan sitä jopa käydä namin vieraasta kätösestä hakemassa. Lisää ihmisharjoittelua siis tarvitaan.
Kun asumista on takana päivää vaille viikko, taloon on jo muotoutunut jonkinlainen päivärytmi. Aamulla puoli viiden tai puoli kuuden aikaan Toni lähtee töihin. Nova saattaa Tonin matkaan hirmuisella ulinalla - Tonin lähtö on neidille edelleen kova paikka. Vaikka emäntä saakin kiertää talossa melkein aina ilman peräänkuuluttamista, ei Tonille moista kunniaa vielä suoda. Noh, lopulta emäntä rauhoittelee pikkuisen takaisin uneen. Sitä luksusta riittää noin seitsemään saakka. Emäntä pukee pikavauhtia, ja sitten käydään takapihalla pissillä ja aamukakalla. Tullaan takaisin sisälle, Nova riehuu ehkä hivenen aikaa lelun kanssa, kunnes tulee emännän syliin kölöttelemään, ja yleensä nukahtaakin. Joskus myös emäntä nukahtaa :)
Kahdeksan aikaan Nova herätellään, käydään takapihalla, annetaan aamuruoka ja mennään taas joko takapihalle tai hihnakävelylle. Sisään tultaessa energiaa on yleensä vielä aika vähän, eli on hyvä tilausuus ottaa pientä koulutusta. Tai sitten vain sylirapsutellaan. Koiran nukahdettua emäntä yleensä livahtaa suihkuun. Joskus emäntä menee suihkuun jo ennen nukahtamista - koira löytyy silloin kielletystä säkkituolista, tai kaivamasta nurkkia... mutta yhtä kaikki, yhdeksän aikoihin uni on taas silmässä. Kymmeneltä on jälleen herätty, käyty takapihalla tai lenkillä, ja puuhailtu jotain. Näihin aikihin päivittäin on tehty pieniä yksinoloharjoituksia. Koira on edelleen melko raukeassa tilassa, ja nukkuukin helpolla puoleenpäivään saakka. Taas pientä aktiviteettia, ja lisää unta. Aamupäivät siis ovat melko rauhallisia :)
Yhdeltä saadaan lisää ruokaa (ainiin, taas ennen ruokaa takapihalle). Ruuan jälkeen taas takapihalle tai hihnakävelylle, pientä leikkiä tai koulutusta - emäntä lähinnä koittaa rauhoitella pikkuisen taas uneen (ruokalepo). Iltapäivän kuluessa unet lyhenevät, valveillaolojaksot pidentyvät, ja Novan kanssa on mukava puuhailla. Ja sitten tulee ilta. Ja Toni tulee kotiin. Voi maailman ihanuutta! Nova on tästä eteenpäin onnesta soikeana koko illan! Kuudelta sentään maltetaan syödä... ja jos Toni illalla makoilee soffalla leffaa katsellen, malttaa koiruuskin jossain vaiheessa käydä makuulle. Illat on kuitenkin melkoista ylikierros-väsymyksen aikaa. Kymmeneltä on viimeinen ruoka, ja sen päätteeksi ei meinata millään rauhoittua. Nukkumaan mennään harvemmin suosiolla, vaan meteli pitää nostaa. Eihän nyt kesken hauskan... vaikka juuri aikaisemmin oltaisiinkin vain makoiltu keittiön pöydän alla.