Maian terveystietoja
Virallisia lausuntoja
- silmät: ei perinnöillisiä silmäsairauksia
- polvet: 0/0
- lonkat: A/A
- kyynärät: 0/1
- DM-kantaja
- borrelioosi 5/2013
- eutanasia 06/2016
Veriarvot
Borrelioosin myötä alkoi munuaiset oireilla. Tähän on kerätty veriarvojen kehittymistä:
| viitearvo | 20.5.13 | 28.5.13 | 26.7.13 | 30.9.14 | 11.11.14 | 11.3.15 | 28.7.15 | 26.10.15 | 16.2.16 | 2.5.16 | 6.6.16 | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| paino, kg | n. 36 | n. 34 | n. 36 | 34.4 | 34.2 | 33.2 | 34.5 | 33.3 | 32.4 | 30.6 | ||
| ALB G/L (seerumiproteiini: nestetasapaino, suolisto, maksa, munuaiset) | 25-44 | 24 | 27 | 29 | 25 | 27 | 31 | 29 | 30 | 31 | 31 | 29 |
| ALP U/L | 20-150 | 76 | 39 | 52 | ||||||||
| ALKP U/L (AFOS, alkaliinifosfataasi: maksa) | 23-212 | 34 | 32 | 32 | 32 | 21 | 17 | 19 | 18 | |||
| ALT U/L (ALAT, alaniinaminotransferaasi: maksa) | 10-118 | 138 | 46 | 80 | 33 | 23 | 27 | 25 | 41 | 15 | 37 | 33 |
| AMY U/L | 200-1200 | 763 | 768 | 1125 | ||||||||
| AMYL U/L (amylaasi: haima, munuaiset) | 500-1500 | 1289 | 1253 | 1265 | 1218 | 1628 | 1365 | 1272 | 978 | |||
| TBIL µmol/L (bilirubiini: maksa, punasolujen hajoaminen) | 2-10 | 6 | 5 | 6 | 2 | 4 | 4 | 4 | 4 | 4 | 4 | 6 |
| BUN / UREA mmol/L (munuaiset, maksa, sydän, virtsa, kuivuminen) | 2.5-8.9 / 2.5-9.6 | 17.5 | 9 | 6.6 | 22.1 | 11.3 | 10.1 | 14.9 | 19.7 | 27.3 | 36.8 | > 46.4 |
| CA mmol/L (kalsium: kasvaimet, lisäkilpirauhasten liikatoiminta, munuaiset) | 2.15-2.95 | 2.51 | 2.53 | 2.15 | 2.34 | 2.38 | 2.42 | 2.48 | 2.59 | 2.58 | 2.64 | 2.59 |
| PHOS mmol/L (fosfori: munuaiset, kilpirauhasen liikatoiminta) | 0.94-2.13 | 1.73 | 1.45 | 1.32 | 1.74 | 1.62 | 1.54 | 1.58 | 2.08 | 2.63 | 3.11 | 4.09 |
| CRE µmol/L (CREA, kreatiniini: munuaiset) | 27-124 | 144 | 143 | 143 | 180 | 247 | 299 | 316 | 393 | 472 | 525 | 627 |
| GLU mmol/L (glukoosi: verensokeri) | 3.3-6.1 | 5.4 | 4.9 | 5.3 | 5.24 | 5.58 | 5.43 | 5.59 | 5.15 | 4.91 | 5.42 | 5.46 |
| NA+ mmol/L (natrium: nestetasapaino) | 138-160 | 142 | 136 | 143 | 152 | 156 | ||||||
| K+ mmol/L (kalium: kohonneissa arvoissa elektrolyyttien vajaus) | 3.7-5.8 | 4.5 | 5.1 | 4.8 | 4.7 | 4.4 | ||||||
| TP G/L (kokonaisproteiini: nestetasapaino, maksa, munuainen) | 52-82 | 69 | 67 | 59 | 53 | 57 | 64 | 65 | 70 | 59 | 64 | 62 |
| GLOB G/L (seerumiproteiini: krooniset tulehdukset) | 23-52 | 45 | 40 | 30 | 28 | 30 | 33 | 36 | 40 | 28 | 33 | 33 |
| GGT U/L (gamma-glutamyylitransferaasi: maksa) | 0-7 | 2 | <0 | <0 | <0 | <0 | <0 | 0 | 0 | |||
| CHOL mmol/L (kolesteroli: kilpirauhasen vajaatoiminta, maksa, sokeritauti) | 2.84-8.26 | 6.12 | 5.35 | 8.44 | 9.90 | 8.46 | 6.60 | 7.98 | 7.69 | |||
| LIPA U/L (lipaasientsyymi: haima) | 200-1800 | 1650 | 1575 | 1524 | 1668 | 1661 | 2555 | 1503 | 1286 | |||
| Cl mmol/L (kloridi: kuivuminen, Addisonin tauti) | 109-122 | 113 | 110 | |||||||||
| Osm Calc mmol/kg | 308 | 341 | ||||||||||
Hampaiden vaihtuminen
Pentusena Maian yläleuka oli aavistuksen alaleukaa pidempi. Näin vielä hampaiden vaihtuessakin. Saa nähdä jääkö tämä purentamalli ikuiseksi, vai kasvaako alaleuka vielä...
Keskimmäiset ylähampaat alkoivat heilua vajaan 14 viikon iässä. Tasan 15-viikkoisena luuta järsiessä tippui lopulta vasemmanpuoleinen keskimmäisistä ylähampaista. Ja parin päivän päästä Kassun kanssa leikkiessä lähti toinen. Heilumisaika oli Maian mielestä epämukavaa. Luuta syödessä önisi ja kiljahtelikin, kun hampaat liikkuivat holtittomasti. Heilumisen alkaessa luiden kaluaminen ja leluilla leikkiminen väheni. Mieluiten vain lullutti pahvia suussaan.
15-viikkoisena heiluu molemmat keskimmäiset alahampaat (vähäsen). Uusia alkuja on puhjennut vasta välihampaisiin ja yläkeskihamapiden paikalle. Ylhäällä ehti olla yksi tuplahammas hetken aikaa.
16-viikkoisena Typyn korvakarvoissa riippuessa tippui vasen keskimmäisistä alahampaista. Tyhjä kolo kesti ainakin pari päivää viereisen kaverin jatkaessa heilumistaan. Samaan aikaan yläleuan oikeat hampaat jatkoivat kasvamistaan, ja nyt näkyy ero leukojen koossa. Purentapintoihin jää melkein puolen sentin rako. Alahampaat puhkesivat sitten aivan alaleuan etureunaan, joten saa nähdä kuinka ero tulee tasoittumaan.
17-viikkoisena Tiina nyppäisi viimeisen pienistä yläetuhampaista, joka oli pitkään heilunut ja jäänyt lopulta aivan vinoon tuplahampaan tielle. Alaleukaa koristi viikon lopulla vielä yksi maitohammasnykerö, mutta uuden viikon alkaessa sekin oli tippunut. Uudet hampaat ovat kasvaneet valtavasti. Ihan hyvä purenta tytölle tulee! Alaleuka vaan voi käydä ahtaaksi...
Kuukautta myöhemmin kaikki etuhampaat olivat vaihtuneet. Vanhojen nykeröiden tilalla on jo paljon kulmahampaita isommat taltat. Samalla purenta on tullut oikeaksi. Poskihampaista osa on lähtenyt, osa on yhä kiinni. Uusia hampaita on tullut taaemmas kitalakeen sekä ylös että alas. Leukojenkäyttö on vähentynyt; puruluita ei jyystä enää ihan yhtä mielellään kuin ennen. Eikä leluillakaan tee mieli leikkiä vanhaan malliin.
Leikkitauko meni ohi nopeasti. Aika lailla vuodenvaihteeseen mennessä kaikki uudet hampaat olivat puhjenneet. Ja loputkin tulivat puolen vuoden ikään. Täydellinen purukalusto!
Purukaluston puhkeamispäivät. Kaikki hampaat tulivat puolen vuoden ikään mennessä.
Tällit
Kun meno on kovaa tulee kolhujakin. Ekan kerran noin 12-viikkoisena Maia paineli Karman kanssa, ja poika juoksi yli lehtialustalla. Kiljahti ja piti vasenta takajalkaa koukussa jonkin aikaa. Mutta hetken kuluttua jatkoi sillä menoaan. Vajaa viikkoa myöhemmin leikeissä tuli taas tälli samaiseen jalkaan. Samat oireet, ja meno taas jatkui.
14-viikkoisena kiljahti kahdesti, kun tuphati selälleen leikeissä. Toinen näistä kuulosti melkein rääkäisyltä. Mutta näistäkin meno taas jatkui... ja sitten ikää olikin jo 16 viikkoa, eikä kummempia kiljahduksia enää kuulunut. Kuitenkin pohdinnassa on, jospa Maia lähtisi käymään osteopaatilla jonkun ison koiran matkassa. Ihan varmuuden vuoksi.
17-viikkoisena venähti vasen etujalka (pe-ilta). Se jäi juostessa kahden puun väliin. On epäselvää taittuiko jalka vai kolahtiko pelkkä olka. Heti onnettomuuden jälkeen Maia jatkoi menoa, mutta pari tuntia myöhemmin iltalenkillä alkoi pieni ontuminen, jota kesti sunnuntaihin asti. Viikonlopun aikana ontuminen oli pahimmillaan heti aamusta. Maanantaina ei erityisesti ontunut, mutta kiljahti heti kun pääsi juoksemaan vapaana. Tiistai otettiin sitten taas huilaten. Pikkuhiljaa oireet on kuitenkin helpottaneet, joten jospa tämä menisi itsestään... ja menihän se. Viikon päästä ei tullut enää uusia kiljahduksia, ja meno pääsi palaamaan ennalleen.
5-kuisena tytöllä oli kauhea kiire päästä portaita ylöspäin (su-iltapäivä). En tiedä mitä tapahtui, mutta Maia muuttui kolmijalkaiseksi. Ei huutanut, alkoi vain roikottaa kinttua ilmassa eikä juurikaan siirtänyt sille painoa. Ylös jalan pystyi koukistamaan... Koko sunnuntai meni ontuessa, samoin seuraava aamu. Ulkona ei käyty oikein muutoin kuin tarpeilla. Maia oli kyllä innokas nousemaan ja kinkkailemaan eteenpäin. Etenkin kun tuli vieraita... Ti-aamuna aristi jalkaa enää vain vähän ja liikkui jo reippaasti. Illasta paini vähän isojen tyttöjen kanssa. Siinä ei ehtinyt jalkaa varomaan, mutta kotona kinkkaus jatkui. Ke ja to kinkkaus näkyi lähinnä lenkeillä. Liikkumisen jälkeen alkoi kinkata voimakkaammin. Jos vapaana pääsi juoksemaan, Maia viipotti hetken kovaa juoksua eteenpäin, mutta alkoi sen jälkeen aristaa jalkaa. To-iltana Maia paini sisällä isojen tyttöjen kanssa ilman isompia aristeluja. Samoin iltalenkillä enää pientä askeleen venyttämistä. Pe-aamun lenkki tehtiin normaalisti. Tyttö otti umpihankijuoksujakin, eikä jalka enää haitannut. Huokauksella siis selvittiin tästäkin...
Maia kävi osteopaatilla viimein tammikuun puolivälissä. Liikkumisessa ei ollut enää isompia oireita. Silloin tällöin näytti, kuin tyttö saattaisi keventää pompahtamalla oikeaa takajalkaa. Ja tyttö alkoi kiljahtelemaan juoksuleikeissä juuri ennen kuin (vieraammat) koirat juoksivat kiinni. Näillä olettamuksilla Maian piti olla ihan kunnossa. Osteopaatin kädet kertoivat muuta.
Kummallakaan puolella lonkat eivät avautuneet. Lantion asento on kiertynyt. Vasemman puolen lihaksisto on kehittynyt oikeaa voimakkaammaksi. Selän nikamissa on lukko, ja aivan selän lopussa L7 ei liiku lainkaan. Nämä kaikki vetävät selkää mutkalle. Hyvät uutiset ovat siinä, että parempi huomata nyt kuin parin kuukauden päästä, jolloin lukkoa olisi jo huomattavasti vaikeampi saada auki. Tosin onnistuikohan se vieläkään? Tyttö venkoili koko käsittelyn ajan, ja vain lyhyen hetken otti vastaan korjaavaa liikettä rentona.
Nyt tarvitaan sitten paljon aktivointia, jotta selkä saadaan suoralle linjalle. Kaikki kiva viedään pois: ei lelujen heittelyjä ja pikapinkaisuja; ei syvässä lumessa pelmuamista; ei hyppyjä, ei laukkaa. Tilalle tulee hihnakävelyä ravissa. Maian täytyy tiedostaa paremmin molemmat takajalkansa hitaassa liikkeessä. Peruutusharjoituksia, istumisharjoituksia tasapainoisesti kankkujen päälle, vasemman etujalan nostoja hyvällä ryhdillä. Jalkoja saa puristella ja sitä kautta aktivoida hermojen tietoisuutta. Liikerataharjoituksia voi tehdä ilman jalan venyttelyjä. Diagonaaliharjoitukset ovat hyvästä.
30-viikkoisena tuli taas koirakaverien kanssa useampikin osuma. Joku juoksi suoraan vasempaan lapaan, mikä kirvoitti Maista pienen huudon. Heti tapahtuman jälkeen ei erityisesti oireillut, mutta pikkuhiljaa alkoi keventää oikean takajalan liikettä. Lenkin lopuksi ontui sitä jo reilusti. Vasta kolmen päivän kuluttua alkoi liikkua jalalla reilummin. Rasituksen yhteydessä Maia on aikaisemminkin oireillut oikeaa takasta, joten ihan kuntoon se ei vielä edellisellä käsittelyllä tullut.
Maaliskuun lopulla päästiin seuraavan kerran osteopaatille (34vk). Selän jumit ovat poistuneet, mutta ristiluu ei hengitä leveyssuunnassa, hännäntyvi on hyvin kipeä ja vinossa asennossa, ja diagonaalilinja vasemmasta etujalasta oikeaan takajalkaan on mutkalla. Maiassa olikin paljon käsiteltävää, eikä tyttö meinannut pysyä ollenkaan aloillaan. Koko ajan venkosi, läähätti ja koitti tehdä jotain. Vaikka nuolla käsiä ja kasvoja. Kuulemma koko koira on "kipuhaarniskan sisällä", ei ihme jos on vähän levoton... Käsittelyn jälkeisenä päivänä Maia oli huomattavasti rauhallisempi. Sekä lenkkeillessä, että kotona pötköttäessä. Iltapäivästä lähdettiin jäälle. Heli kuvaili, ja Maia juoksi suoraan päin... osui vasemmalla lavalla, taas vinkaisi. Sen jälkeen alkoi kipuilla koirien kanssa leikkiessäkin, joten leikit jäivät siltä osin siihen. Melkein 20 tuntiahan se ehti olla ehjä...
Massu
Maia on ihmeellinen pentu. Tullessaan ei reagoinut mahallaan muutoin, kuin kaasuttelemalla koko ensimmäisen yön uudessa kodissa. Sitten maha olikin pitkään aloillaan.
Ensimmäiset kanansiivet tyttö oksensi useampi tunti ruokailun jälkeen. Tämän jälkeen kanat alkoivat pysyä sisällä.
Ensimmäisen rokotuskäynnin jälkeen ja matolääkkeen aikaan maha meni löysäksi. myös toisen rokotteen jälkeen tuli koko päivän kestänyt ripuli. Seuraava ripuli iski viikko edellisen jälkeen.
Jokaisen mahan löysyyden aikaan Maia on syönyt kanaa. Toisaalta jokaisesta kanaerästä ei ole tullut ripulia. Kaikkiin mahan löysyyksiin on liittynyt riehumista toisten koirien kanssa. Saa nähdä milloin maha meee seuraavan kerran, jospa sitten taas tiedetään lisää...
Seuraava massun löysyys tuli vasta pitkän ajan päästä (Maia 5,5 kk). Massu meni ihan vesiripulille saakka. Edellispäivien eväisiin kuului possun selkarankaa (eka satsi ok, mutta toisen annoksen jälkeen meni maha kuralle) ja kanaruuan jämät (kypsää lihaa). Ei siis vieläkään mitään kaikenkattavaa ahaa-elämystä. Tilanne vaikutti korjaantuneen Inupekt Fortella, mutta löysyys jatkui tästä koko seuraavan viikon. Ja sitten massu veti vesiripuliin saakka. Tällä kertaa pohjalla ei ollut mitään erikoisruokia. Pelkkää nappulaa. 24 tunnin täyspaasto ja Inpekt saivat mahan taas asettumaan - viikoksi. Jälleen vesiripulilla, ruokana edellisestä vogelia ja nappulaa. Reilu 2 viikkoa mahaongelmia näkyy nyt jo painossa. Sitä ei tule entiseen tahtiin, ja nestettä poistuu paljon. Tytölle on juotettu jonkin verran vesi-öljyä ja tyttö on kaikin puolin pirteä, mutta jo saisi kakkarumba päättyä...
Nappula, neu, kaurapuuro, riisi, kaupan keinoluut, pätkäjänne, piimä, frolicit. Siinä on Maian menuun ainekset viimeiseltä viikolta. Ulkoa suuhun uppoaa muutakin: oksia, marjoja, karvatolloja, omaa kakkaa, muiden kakkaa, autoista tippuneita likakokkareita, nenäliinoja ja ties mitä muuta.
Maia oli lopulta reilut pari viikkoa pelkällä nappulalla. Inupekt Fortea syötiin koko ajan 1-3 kpl päivässä. Ruokailukerrat tiputettiin kahteen päivässä. Tämä kuuri näyttää tuottaneen tulosta. Massu on pysynyt hyvänä ja muutamia kertoja on kokeilu puuro-lihojakin. Hyvää kesti kolmisen viikkoa. 30-viikkoisena maha meni taas kunnolla kuralle. Tällä kertaa otetiin 3 päivän tehokuuri Attapektiä. Vasta kolmantena päivänä maha alkoi pysyä kovana. Jatketaan vielä inupektilla varmistelua.
Sapuska
Taloon tullessaan Maia söi pääosin jauheliha/keuhko/broileri -puuro-kasvisseosta. Nappulana (1/3) oli JahtiVahti Pentu niin pitkään kun vajaata pussia riitti. Pentunappulan aikaan korviin tuli aika paljon töhnää. Tämän jälkeen nappula vaihtui muutamaksi viikoksi JahtiVahti Adult kanaksi. Korvat puhdistui, mutta painon mukainen nappulamäärä oli pienen tuntuinen. Lisäksi Maia alkoi kasvattaa melko kiillotonta aikuiskarvaa. Niinpä vajaa 5-kuisena vaihdettiin nappulat vielä JahtiVahti Junioriin. Samalla tyttö alkoi saada helokkiöljylisää. Ainakin nappulamäärät ovat nyt huikean suuria (10,5 dl / pv) entiseen kolmeen ja puoleen verrattuna... katsotaan mitä vaaka näyttää, ja muutetaan ruokintaa taas sen mukaan :)
Yleensä joka päivä jokin annoksista on nappulaa. Toisinaan kaikki, toisinaan ei yksikään. Ei se ole niin justiinsa, kunhan tyttö jotain saa napaansa. Kaikki sinne ilolla uppoaa :)
Häntä
Maia roplattiin läpikotaisin sekä Itävallassa, että uudestaan kotiin päästyä. Terve ja normaali pentu nenästä hännänpäähän. Mutta helmikuun alussa 2011 hännän lopussa tuntui, kuin siinä olisi mutka. Tai taitos. Tai patti. Pitihän se sitten käydä näyttämässä eläinlääkärille ja kuvaamassa.
Kennelliiton lausunto: 5. häntänikaman (loppupäästä laskien) etuosassa luupiikki. Ei koukkuhäntää.
Juoksut
Ensimmäiset juoksut alkoivat tytön juuri päästyä 8 kk ikään. Niistä ei saatu mitään ennakkovaroitusta; ei ainakaan merkkailuja. Tiettyä levottomuutta tytössä oli aikaisemminkin, mutta sille on toisenlaisiakin selityksiä... Samaan aikaan oli naapurin Tuutilla + Leialla juoksut, joten olisikohan Maia alkanut matkia isoja tyttöjä? Vuoto oli tosi vähäistä, käytännössä pärjäsi ilman pöksyjäkin... Ensipukemisen häsellyksen jälkeen Maia suhtautui tyynen rauhallisesti uuteen vaatetukseensa.
Vuoto loppuikin parissa päivässä, ja alkoi uudestaan (ilman ennakkovartoituksia) pääsiäisen alla 21.4.2011. Tällä kertaa vuoto oli runsaampaa, joten näitä voi syyllä kutsua ensimmäisiksi juoksuiksi.
Lääkärin huollot
Silmien jatkuvan punoittelun vuoksi Maia pääsi käymään eläinlääkärissä pian ensimmäisten valejuoksujen jälkeen. Samaan syssyyn tuli merkillisiä pissaoireita, ja pissatulehdushan siellä oli. Silmiin siis kortisoni-antibioottitippuja, ja muutoin normaali antibiottikuuri. Silmien rähmiminen ja punotus loppuikin tällä. Ell epäili, että taustalla olisi pikemminkin allergia-peräinen oireilu (joka selittäisi mahaoireetkin) kuin varsinainen tulehdus, joten jäädään odottelemaan alkaako punoitus uudestaan.