Kuubassa omatoimimatka 2018

Netistä löytyy useita matkablogeja Kuubasta, joten en edes yritä tehdä tästä kaikenkattavaa opasta. Hyvä, jos kirjoitus antaa joitain vinkkejä.

Turistikortin hankinta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Itse lähetin hakemuksen postitse marraskuun lopussa. Jouluna tuli sähköpostiin maksupyyntö. Kaveri kävi noutamassa valmiin turistikortin puolestani tammikuun lopulla. En tiedä, olisiko se ehtinyt postissa perille ennen reissua (lähtö 29.1.). Sähköpostikyselyihin en saanut koskaan vastausta. Aina kun yritin soittaa puhelimella, oli linja varattuna. Toimistohan on auki kolmena päivänä viikossa klo 9-12 välillä, joten kannattaa suunnata ylimääräinen Helsingin reissu toimistossa asioimista varten.

Tammi-helmikuu on Kuuban talvea. Meidän reissun lämpötilat pyörivät noin 23-26 asteen tuntumissa. Maan ennätyskylmyydet on mitattu nollan tienoilla. Kylmä tuuli saa tuon 23 astettakin tuntumaan tosi viileältä (paikalliset käytti toppavaatteita), eli matkaan kannattaa varata myös pitkiä hihoja / lahkeita. Suurimman osan reissusta oli kuitenkin lämmin tuuli, ja silloinhan tarkenee hihattomassa paidassa.

Maa muuttuu koko ajan. Kahtiajako rikkaiden ja köyhien välillä varmasti vain kasvaa. Turistikohteissa / -kortteleissa on varsin siloteltuja rakennuksia, ja "tavallisia kuubalaisia" ei pahemmin näy. Muutama kortteli sivummalle näyttää normaalimpaa elämää. Monet blogit sanovat, että kaikesta on pulaa ja kannattaa viedä mukana palasaippuaa majapaikkaan jätettäväksi. Joko Kuubaan oli juuri saapunut suunnaton saippualasti tai tilanne on muuttunut. Saippuaa oli kaupoista yleisesti saatavilla, eikä hintakaan päätähuimaavalta vaikuttanut. Tosin tuotteita tuntuu olevan jaksoittain saatavilla. Kaupassa saattoi esimerkiksi olla hyllymetreittäin spagettia - sitä yhtä ja samaa laatua. Sen lisäksi kaupassa saattoi olla voileipäkeksejä, pesuaineita, vettä ja rommia. Eikä paljon muuta ollutkaan. Seuraavassa kaupassa oli vauvanruokaa, tomaattikastiketta, kenkiä ja rommia. Rommi tuntui olevan ainoa, jota oli aina saatavilla. Kaikki muu löytyy eri kaupoista keräillen. Vessapaperia kannattaa ottaa rulla matkaan - just in case. Julkisissa paikoissa ei aina ollut paperia saatavilla. Ja käsidesi tai vastaava, jolla pyyhkäistä kädet ennen ruokailuja!

Mobiilidataa olisi voinut käyttää 0,61 € / alkava 50kt, eli järkyttävällä hinnalla. Hotelleista löytyy (aina?) wifi, mutta omatoimimatkaaja saa netin halvimmalla suuntaamalla keskustan puistoihin ja etsimällä ETESCA-verkkoa. Katukauppiaalta 1 tunnin käyttöoikeuden antavan Nauta-kortin sai 2CUC hintaan, ja toimistosta 10 kortin paketin saa 15 CUC:lla. Yhdellä kortilla pystyy kirjautumaan useamminkin, jos Facebookissa / WhatsUpissa ei tarvitse yhtenään roikkua. Kirjautuminen vaati välillä pitkää pinnaa tai uuden käynnin myöhemmin. Käyttäjämäärä on rajoitettu ja samaan verkkoon pyrkii kaikki paikallisetkin. Varadero oli ainoa kaupunki, jossa kirjautumaan pääsi saman tien. Googlea ei kannata käyttää hakuihin. Se johti saman tien Nauta-yhteyden katkeamiseen.
Puhelinverkko toimi hyvin Havannassa ja Varaderossa. Trinidadissa oli selkeitä katvealueita: tekstiviestin lähtemiseen saattoi mennä useampi tunti.

Pokemon GO:hon ei pystynyt kirjautumaan edes nauta-kortilla :(

Google Mapsiin kannattaa ladata Kuuban kartat etukäteen offline-moodiin. GPS:ää voi huoletta pitää päällä ja samalla pääsee tutkailemaan reittiä esimerkiksi seuraavaan casaan (jos osoite on tiedossa). Automatkoilla Google löytää lyhimmän reitin, mutta paikalliset tietävät paremmin teiden kunnon ja mistä oikeasti pääsee autolla. Pienemmät tiet ovat suomalaisittan joko kuoppaisia ja osin jopa ajokelvottomassa kunnossa. Paikallisten mielestä puolimetrinen kuoppa keskellä tietä on ihan normaalia.

Meidän reissu

Havannan kierros alkoi kylmällä tuulella. Siitä huolimatta tuli pyörittyä lähinnä vanhan kaupungin puolella. Fidelin kuva löytyy monesta paikasta. Rakennuksista, tienvarsikylteistä, lippukojuista, sivukujilta... mistä vähiten osasi odottaa.

Autoajelulla löytyi vihreyttä kaupungin laidalta. Melkoinen keidas ja upeita, vanhoja puita.

Maalausta köysien varassa. Onkohan kaupungissa edes nosturia?

Kaduilla näkyi paljon irtokissoja ja -koiria. Trinidadin koirista lähes jokainen ontui, tai oli muuten kovia kokeneen näköinen. Varaderossa koirat tuntuivat paremmin syöneiltä ja terveemmiltä. Kaikissa kaupungeissa näkyi myös rotukoiria hihnan päässä. Ainakin lapukka, perun/meksikon karvaton koira, rottweiler, chihu ja sharpei. Lisäksi oli yllättävän paljon huskyn näköisiä paksuturkkisia koiria.

Havannassa käytiin molempina iltoina sämpylöillä & banaanlastuilla Bembe Tapas Barissa. Hyvää ja sopuhintaista. Jälkimmäisellä keikalla kuultiin myös live-musiikkia käytännössä yksityisesityksenä.

Yövyimme läpi reissun casoissa (kotimajoituksessa). Varaderon casan (Sarita Rooms, varaus onnistui nettipalvelusta ennen reissua) emäntä järjesti yhteiskuljetuksen ja majoituksen Trinidadiin. Kaikkialla Havannassa näkyi vanhoja autoja. Skeptisenä mietin, että ovatkohan ne vain turistihapatusta. Mutta ihan samanmoisella suuntasimme matkaan. Lähtö oli etuajassa (!) kahdeksalta, joten aamupala jäi välistä. Perillä olimme iltapäivällä n. 14 aikaan. Kerran pysähtyimme selvään turistien taukopaikkaan, ja toisen kerran pysähdyimme katsomaan mikä ongelma oli tienvarteen hyytyneellä autolla. Yhteisöllisyys on vahva - avun tarvitsijaa aina autetaan.
Meidän omat matkahaasteet olivat toisenlaisia. Meistä kaksi sai jonkin sortin turistitaudin / ruokamyrkytyksen. Vietin edellisyön vilusta täristen ja tyhjentäen mahaa, eikä aamulla edes vesi olisi pysynyt vielä sisällä. Imodiumin voimin lähdettiin kuitenkin liikenteeseen, ja taukopaikalla kokeilin ottaa pari huikkaa paikallista jaffaa. Hetken perästä pöyrryin ja oksensin jaffat pihalle. Hetkessä oli auttajia ympärillä! Trinidadissa sain casan emännältä riisiä ja paikallista "mahanparantajahedelmää". En vieläkään tiedä mitä se oli, mutta sitä oli tarjolla joka aamu Trinidadissa viettämämme ajan. Ja kovasti kyselivät voinnin perään!

Kesäaikaan kaupungista löytyy varmasti enemmän kukkaloistoa. Nyt sai tyytyä kattojen kauneuteen.

Vallankumouksen ja Castron ihannointi näkyy edelleen vahvasti mm. teiden varsilla.

Yksi päivä Trinidadissa meni Playa Anchonin rannalla maaten. Matkalla rannalle taksi joutui poliisin pysäyttämäksi risteykseen. Aikamme ihmettelimme (kukaan ei puhunut englantia, että olisi kertonut minkä takia seisoimme paikallaan), ja sitten selvisi syy: tie oli suljettu, koska pyöräilykilpailu oli käynnissä. Ensin etujoukko pyyhälsi ohitsemme, ja hetken perästä tuli "pääjoukko". Mahtaa olla vanteet mutkalla sen siirtymän päätteeksi...

Jokaiselta paikkakunnalta taitaa löytyä Beatles-niminen kuppila.

Trinidadin läheltä löytyy Topes de Collantesin puistot, ja siitä vielä ilman pidemmältä Guayaranan retkikohde. Kuubassa ei ole jokamiehenoikeuksia joten puistossa käyntiin tarvitaan paikallinen opas, mutta Trinidadista löytyy useampia järjestäjiä. Kannattaa ottaa max 10 hengen porukka, muuten voi tulla ahdasta nähtävyyksillä. Kurkattiin putousten vierestä löytyvää lepakkojen luonnonluonaa, ja tietysti ihmeteltiin näitä putoksia (el Rochio).

Pienen kävelyn jälkeen onkin jo kuuma, joten mikä olisi parempi, kuin pulahtaa hetkeksi kirkkaaseen lampeen? Paikallisten mielestä vesi on kylmää. Minun mielestä noin 19 asteinen vesi on aika lämmintä... Nuo pienen putoukset olivat samalla mainio niska-hartiahieronta, ja niiden takana oli pikkuiset luolat.

Trinidadista lähdimme jälleen yhteistaksilla Varaderoon - paitsi ettei taksissa ollut meidän porukan lisäksi muita. Tällä kertaa taukopaikka oli vähän isommalla huoltamolla, jonka pihalla oli eläviä kilpikonnia ja jonkin sortin monneja ällön-keltaisessa vedessä. Raukkaparat.
Kuski piti reipasta vauhtia, ja saavuimme jo puolenpäivän aikaan Varaderossa casaan. Emäntä ei taaskaan puhunut englantia, eikä meille ollut huonetta. Hetken aikaa istuimme takapihalla, ja sen jälkeen meitä tuli hakemaan nuori tyttö, joka ei myöskään puhunut englantia. Jännityksellä lähdimme seuraamaan häntä. Kävelimme muutaman kortteli päähän pihaan, joka oli jo paljon kutsuvampi. Talosta löytyi meille kaksi huonetta sekä yhteinen eteinen ja keittiö - kokonaan meidän käyttöön! Aivan loistava kokonaisuus. Pihalta bongasimme koiran, pari ankkaa ja tietysti näitä ihania pieniä liskoja aurinkoa ottamasta.

Varadero on turistikohde. Siellä vietetän aikaa rannalla maaten tai ulkona syöden. Avoautolla cruisailu päätietä pitkin on kai pakollinen paha - jota itseasiassa pääsee / joutuu tekemään joka päivä. Riippuen hieman missä kohti keskustaa sattuu majoittumaan, ja onko tarve päästä puistoon wifittämään :) Tien varrelta löytyy useampia basaareja turisti-ostoksia varten. Käy yhdessä, niin olet käynyt niistä kaikissa. Iltaelämää pääsee nauttimaan 50-90 -lukujen länkkäribiisejä kuunnellen paikallisten bändien johdolla. Tätä ohjelmaa saa toistaa päivästä toiseen.
Pieni pako rutiineista löytyi snorklausreissusta koralliriutalle. Opas vei meidän Mantanzanin lähettyville, ja paikalta löytyi snorkkelit, räpylät + pelastusliivit. Opas uitti meitä 40 minuutin reitin meressä. Vesi oli kirkasta, kalat tuntuivat olevan ihan käden ulottuvilla, ja samoin korallit tuntuivat olevan liiankin lähellä. Ei mitään mieletöntä väriloistoa, mutta voittaa Suomen järvien näkymät 10-0. Riutta oli kuulemma paljon laajempi ja upeampi vielä muutama kuukausi takaperin. Marraskuun -17 hurrikaani kävi Kuuban rannikolla tuhoten riuttaa merkittävästi. Tämän hetken parhaat riutat löytyvät Karibianmeren puolelta mm. Sikojenlahden tuntumasta. Meiltä ne jäi seuraavaan kertaan.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä Saturno's Cavelle luonnonluolaan makean veden uinnille. Portaat veivät luolan sisään, ja pohjalla oli melkoinen luonnon tarjoama uima-allas. Paikallisten mielestä kylmäää vettä, suomalaisille ihan normaalilämpö :)

Toinen päiväreissu oli viereiseen Mantanzasin kaupunkiin. Kävimme näköalapaikalla ja keskustan museoidussa apteekissa. Reissun mielenkiintoisin kohde oli tippukiviluolasto, jossa olisin viihtynyt huomattavasti pidempään kuin 45 minuutin kierroksen. Luolastoa olisi ollut nähtävänä vielä parin kilometrin matka.

Pääsimme siirtymään suoraan Varaderosta Havannan paluulennolle. Kuski oli varsin optimistinen ajo-ajan suhteen. Yhteinen sanavarasto oli taas hieman rajallinen, mutta tällä kertaa olimme vain 10 vuotta vanhalla Kialla liikenteessä. Sovimme että haluamme Havannan lentokentälle, mutta meidän olisi kannattanut kertoa kuskille myös terminaalin numero. Nyt kävimme ensimmäisessä ihmettelemässä, että eipä näy Suomen lentoa. Kakkosterminaali oli muutaman kilometrin päässä, mutta onneksi kuski oli autolla odottelemassa ja ehdittiin vielä oikeaan terminaaliin paluulennolle. Package dropissa oli vielä ainakin 10 minuuttia aikaa jäljellä ;)

Mukavan lämmintä ja rento asenne. Lähtisin uudestaan!

Kuuba ja vanhat autot kuuluvat yhteen. Kollaasi autoista...