Kipinöitä koulutukseen: mitä käskyt ovat, ja miten hioa seuraamista, noutoja tai eteenlähetystä?

Leikki on kouluttajan työkalu ja koiran palkka

Toko ja tottis - mikä sopii minnekin?

Alempien luokkien toko ja tottis rakentuvat hyvin pitkälle samoista liikkeistä ja tehtävävaatimuksista: seuraamisesta, liikkeen yhteydessä pysähtymisistä, luoksetuloista, hypyistä, noudoista, ja paikallaolosta. Molemmat ovat arvostelulajeja, eli liikkeen arvostelusta onnistumisesta päättää tuomari. Kuinka arviot poikkeavat toisistaan?

Toko eli tottelevaisuuskoulutuksen liikkeet arvioidaan ennenkaikkea teknisen puhtauden perusteella. Kaikkinensa tokossa arvostetaan yhteistyön harmoniaa, sulavuutta ja täsmällisyyttä. Tottis eli palveluskoiralajien tottelevaisuusosa painottaa koiran halua suorittaa liikkeet. Käytännössä siis nopeutta ja innokkuutta. Ihanteellinen toko- ja tottissuoritus eivät ole toisiaan poissulkevia. Innokkuus, täsmällisyys ja tekninen osaaminen ovat osa-alueita, joita jokaista täytyy erikseen harjoitella. Suurin ero koulutustavoissa on siinä, että toko-koulutus perinteisesti etenee teknisen osaamisen kautta vauhtiin, kun taas tottiksessa vietin päälle rakennetaan koiran hallinta. Tekninen opettaminen kestää useita peräkkäisiä toistoja samalla harjoituskerralla. Vietin kautta opetettaessa toistoja voidaan ottaa huomattavasti vähemmän, ja koira tarvitsee enemmän lepoa harjoitteiden välillä.

Ei ole vain yhtä resepiä jolla koiran saisi oppimaan toko- tai tottisliikkeen oikein. Koulutuksessa on aina kyse ohjaajan ja koiran vuorovaikutuksesta, ja siksi myös koulutustavan täytyy miellyttää molempia. Yksittäisten liikkeiden hiomiseen löytyy vielä enemmän variaatioita. Tässä joitain harjoitustapoja, joilla hiottiin liikkeisiin motivaatiota ja tarkkuutta eritasoisille koirille. Ideat on poimittu pääasiassa Markus Kuuselan koulutuspäivästä 14.2.2010.

Äänenkäyttö ja keskittyminen

Koiran on tarkoitus pystyä keskittymään ohjaajaansa ja suorittamaan ohjaajan antama käsky välittömästi, puhtaalla tekniikalla. Moni ohjaaja tekee tämän koiralle tarpeettoman vaativaksi: suusta pulppuaa puhetta, kädet huitovat ja jalatkin pyrkivät heilumaan.

Ennen käskyä ohjaajan tulee pystyä rentoutumaan ja keskittymään itse tulevaan tehtävään. Suu sulkeutuu. Hengitys rentouttaa ohjaajan ja valmistaa koiran kuulemaan tehtävän. Käskysana on yksittäinen sana, ei koskaan "istu istu iiiistuuu". Käskysanan jälkeen suu sulkeutuu taas. Silloin on koiran vuoro suorittaa. Kaikki ylimääräiset tsemppipuheet kannattaa unohtaa. Omaa äänenpainoaan täytyy miettiä, jotta käsky on aina ja kaikissa tilanteissa samanlainen. Vartalon avut ovat osa käskyä. Vaikka vartaloapujen osalta pyritään minimiin, opetusvaiheessa ne ovat koiralle huomattavasti suurempi ja tärkeämpi apu kuin ääni.

Koira palkitaan onnistuneesta suorituksesta. Palkitsemisessa voi käyttää ääntä, namia, lelua tai näiden yhdistelmää. Tärkeintä on, että koira nauttii palkastaan. Ennen seuraavaa suoritusta ohjaajan suu taas sulkeutuu.

Mitä pidemmälle koiran koulutus etenee, sitä passiivisemmaksi ohjaajan käytös muuttuu ja ääneen puhumisen osuus pienenee. Tsemppipuheet vähenevät ja loppuvat myös liikkeiden välillä. Näillä valmistellaan koiraa kisatilanteeseen, jossa ohjaajan ainoa palkka on pelkistetyimmillään vain ääneen sanottu "hyvä" ja nopea silitys.

Kuunteluharjoitus

Tällä harjoituksella harjoitellaan yhtä käskyä kerrallaan. Ennen harjoituksen aloittamista koiralla tulee olla jo selvä ymmärrys suoritettavasti likkeestä (perusasento, maahanmeno, istuminen).

Ohjaaja pitää kädessään namia, ja liikuttaa sitä koiran kuonon edessä siten, että koira joutuu jahtaamaan kättä. Ohjaajan kannattaa käyttää hyvin tilaa ympärillään eikä juuttua seisomaan samoille jalansijoilleen. Tällöin koirallakin on enemmän tilaa liikkua ja saalistaa kättä. Koiran on tarkoitus tavoitella kättä hyvinkin innostuneesti.

Suurimman jahtaamisinnon kohdalla ohjaaja sanoo käskysanan (MAAHAN / ISTU/ TMS). Mikäli koiralla on selviä vaikeuksia reagoida käskysanaan tai reagointi on hyvin hidas, voi avuksi ottaa vartalolla tai kädellä ohjaamisen. Tärkeää on, että koiralla on mahdollisuus suorittaa pyydetty käsky nopeasti ja oikein. Kun koira suorittaa liikkeen oikein, koira vapautetaan ja koira saa kädestä tavoittelemansa palkan.

Kun koira on syönyt namin, otetaan uusi nami käteen ja harjoitus toistetaan. Tavoitteena on, että koira alkaa terävöittämään kuuloaan tulevalle käskylle myös silloin, kun edessä on jotain tavoittelemisen arvoista. Tällöin koira alkaa reagoimaan käskyyn yhä nopeammin, ja yhä pienemmillä vartalo-avuilla. Toistoja voi tehdä useita, kuitenkin siten että kiinnostus namin jahtaamiseen säilyy hyvänä.

Kun suoritus alkaa sujua ja koira toimii yhä ripeämmin, harjoitus lopetetaan. Kuuntelun idea jätetään hautumaan koiran päähän viikoksi tai pariksi ennen kuin harjoitus toistetaan.

Leuka ylös, ja käsi voisi olla myös alempana.

Tiivis seuraaminen

Seuraamispaikka tulisi olla vasemman jalan vierellä siten, että koiran ja ohjaajan väliin saa (ja on suotavaa) jäädä tilaa. Ilmatilaa ei kuitenkaan saa olla kymmentä senttiä enempää, ja etäisyys täytyy pysyä samana kaikissa käännöksissä, nopeuksissa ja perusasennoissa.

Helpoin tapa opettaa seuraaminen vakiopaikassa on palkita koira aina täsmälleen samasta kohdasta. Koira hakeutuu paikkaan josta palkka tulee. Ihmiselle helpointa tämä on pitämällä vasen käsi tiukasti kiinni vasemmassa jalassa. Tarvittaessa apuna voi käyttää vaikkapa narua, jolla käden sitoo kiinni jalkaan.

Vartalosta irrallaan huitovan käden lisäksi koira irtautuu ohjaajasta, mikäli pää ja hartialinja kääntyvät koiran perusasentopaikan suuntaan. Siksi harjoituksissa on tärkeää muistaa pitää pää ylhäällä ja katse suunnattuna suoraan eteenpäin.

Mikäli koira pyrkii seuraamaan liian edessä, voidaan koiraa alkaa palkkaamaan kyljessä kiinni olevalla kädellä. Koko seuraamisen ajan koira saa syödä namia kädestä vähitellen. Palkkaa tulee siis koko suorittamisen ajan, ja vain silloin kun koira seuraa oikealla kohdalla. Seuraamisharjoitusta voi edelleen helpottaa siten, että ohjaaja ei liiku suoraan, vaan pyörii liki paikallaan vasemmalle. Tällöin koko ohjaajan hartialinja "työntää" koiraa taaksepäin, ja koiralla on suurempi mahdollisuus suorittaa liike oikein.

Kun uusi seuraamispaikka on vakiintunut, ohjaaja voi tehdä paikallaan käännöksiä vasemmalle. Vasta kun koira osaa hyvin korjata perusasentonsa takapäänsä avulla, joidaan seuraamisessa lähteä liikkeelle eteenpäin.

Seuraaminen ihmisryhmässä tai vastaavassa häiriössä

Ennen kuin seuraamiseen lisätään häiriötä, koiralla tulee olla hyvä perusvalmius seuraamiseen kaikissa nopeuksissa.

Mikäli ihmisryhmä jännittää koiraa, koira alkaa helposti hidastamaan kulkuaan, jäämään taakse ja katselemaan ympärilleen. Ainoa apu mitä tällaisessa tilanteessa koiralle voi (myös kilpailutilanteessa) antaa, on oman kävelytempon muutos. Oleellisesti siis askelrytmi pysyy samana, mutta askel pitenee. Koira joutuu tekemään aktiivisemmin töitä pysyäkseen mukana ohjaajan liikkeessä. Koira palkitaan, kun se palaa oikealle seuraamispaikalleen.

Katse pidetään ylhäällä jotta oma hartialinja tai painostava ilme ei entisestään painosta koiraa. Passiivisuutta seuraamisharjoituksissa kehitetään heti, kun koira ei enää vaadi aktiivista houkuttelua vaan ymmärtää seuraamisen idean; kun koira itse on aktiivinen, se palkitaan.

Jahtaa ja jahtaa, mutta ei saa kiinni

Seuraamiskeston viettiharjoitus

Seuraamisen kestoa voi alkaa harjoittelemaan vasta, kun koira jo ymmärtää seuraamisen perusvaatimukset (kontaktin, paikan säilyttämisen, ja useamman askeleen mittaisen liikkeen).

Koira viritetään harjoitukseen antamalla koiran jahdata liikkuvaa palloa. Liikkuvan pallon jahtaaminen laukaisee koirassa saalisvietin ja tarpeen saada saalis itselleen. Tässä vaiheessa koiran ei anneta saada palloa itselleen eikä edes suuhunsa.

Leikki keskeytetään äkillisesti ja koira pyydetään liikkeeseen mukaan seuraamaan. Seuraamista jatketaan jonkin matkaa koiran osaamistason mukaan. Koira vapautetaan ja leikkiä jatketaan ilman, että koira tavoittaa palloa. Koira pyydetään seuraamaan taas muutama askel, ja jälleen jatketan leikillä. Tätä voi tehdä joitain kertoja, ennen kuin koira lopulta leikissä tavoittaa saaliinsa.

Harjoitus tapahtuu oikein, kun koira alkaa kuolaamaan leikkipätkien välissä. Tällöin koira todella odottaa saavansa saaliin kiinni. Mikäli koira ei enää aktiivisesti tavoittele saalista, on palkitsemattomia pätkiä otettu liikaa. Koiran kannalta vasta viimeisessä leikissä suuhun saatu pallo on saavutettu saalis, eli palkka.

Harjoitusten myötä leikin väliin tulevia seuraamispätkien pituutta kasvatetaan. Seuraamiseen ei tarvitse eikä kannata lähteä perusasennosta.

Mikäli koira on huono leikkimään, saman jahtaamisleikin voi tehdä myös makupalalla.

Nouto: vauhti ja motivaatio esineen tuomiseen

Tämä harjoitus käy koiralle, jolla on jo olemassa noudon perusidea. Harjoituksessa käytettävän esineen ei tarvitse olla varsinainen noutoesine; harjoittelussa koira saattaa purra voimakkaastikin esinettä ilman että siihen tulee puuttua.

Ohjaaja ottaa kiinni koiran valjaista tai pannasta. Kapula heitetään kuten aikaisemminkin. Apuohjaaja menee kapulan luo, raahaa sitä vielä kauemmas ja voi innostaa koiraa "saaliin perään". Koiraa ei vielä lasketa irti. Apuohjaaja poistuu kapulan luota.

Ohjaaja valmistautuu noutokäskyyn hengittämällä hitaasti sisään. Hengityksen tarkoitus on padota koiraa, ja samalla myös valmistaa tulevaan tehtävään. Ohjaaja antaa TUO-käskyn, jolloin koira saa lähteä kapulalle. Apuohjaajan tekemän motivoinnin myötä meno-vauhdin pitäisi olla hyvä.

Koira saa tarttua kapulaan. Heti kun koira kääntyy kapulan kanssa ohjaajaa kohti, ohjaaja innostaa koiraa tulemaan luokseen leikkimään esim heiluttamalla patukkaa sivullaan siten, että lelu on selkeästi koiran nähtävillä, ja koira voi helposti suurellakin vauhdilla juosta mukaan leikkiin. Koira saa tiputtaa kapulan suustaan missä tahansa vaiheessa. Koiran kanssa leikitään palkaksi.

Koiralle siis rakennetaan motivaatio juosta nopeasti kapulan luo, poimia se suuhun, ja palata nopeasti ohjaajan luo. Tässä tarvitaan useita toistoja, jotta koiralle jää vahva mielikuva molempiin suuntiin liittyvästä vauhdista. Kun harjoitus etenee, odotetaan hetki koiran liikuttua ohjaaja kohden ennen kuin lelua heilutetaan koiralle. Lopulta lelu näytetään vasta, kun koira on jo melkein kohdalla.

Nouto yli esteiden

Hyppytekniikka

Hyppäämisen opetuksen alkuvaiheessa on tärkeää, että koiraa opastetaan ilman ylimääräistä häsellystä. Rauhallisuus auttaa koiraa keskittymään. Hypyn motivoijana voi käyttää lelua tai namialustaa. Alusta asetetaan riittävän kauas siten, että ohjaaja näkee alustan esteen yli. PK-puolen hyppy suoritetaan aina ensin ohjaajasta poispäin, ja vielä takaisin ohjaajan luo. Tämän vuoksi on tärkeää, että koira (ja myös ohjaaja!) osaa arvioida sekä hyppyyn että laskeutumiseen tarvittavan matkan.

Hyppykorkeutta lisätään vähitellen. Kun harjoituksissa on suoritettu 10-15 hyppyä ilman, että koira on kertaakaan kolauttanut jalkojaan esteeseen, voidaan esteen korkeutta lisätä 10 senttiä kerrallaan. Kun korotetusta korkeudesta on selvitty 10-15 kertaa ilman kosketuksia, voidaan korkeutta jälleen lisätä. Kun esteeseen tulee lisää korkeutta, myös etäisyyttä esteeseen kannattaa kasvattaa.

PK-puolen koirille korkeutta voi nostaa jopa 120 senttiin saakka, jolloin 1 metrin kisähyppy on koiralle hyvin rutiininomainen. Hypyn lähetysetäisyyttä ei ole määritelty. Toko-puolen hyppy on aina matalampi: noin koiran oma säkäkorkeus. Hyppyvarmuuden vuoksi myös toko-koira kannattaa opettaa hyppäämään hieman tätä korkeampia esteitä. Alokasluokan hypyn voi lähettää haluamaltaan etäisyydeltä, mutta ylemmissa luokissa lähetysetäisyys on kaikille 3 metriä.

Nouto yhdistetään hyppyyn vasta, kun koira osaa teknisesti hypätä oikein.

Eteenlähetykseen vauhtia

Tärkein osa eteenlähetystä on koiran halu juosta ohjaajasta poispäin, kovalla vauhdilla, mutta kuitenkin hallitusti.

Halu lähteä pois ohjaajan luota rakentuu siten, että koira näkee ja tietää mitä edestä löytyy. Palkka voi olla esimerkiksi treenikentän laidalla. Ohjaaja voi käydä yhdessä koiran kanssa viemässä jonkin matkan päähän lempilelun tai -nameja. Koira saa tavoitella palkkaansa kun palkka jätetään maahan; ohjaaja vie koiran pois palkan luota taisesti hihnalla ohjaamalla. Kieltoja tai hihnasta nyppimistä ei kannata käyttää, sillä ne vähentävät koiran halua palata palkan luo. Koira päästeteään irti "ETEEN" -käskyn säestämänä. Koiraa kehutaan kun se saavuttaa palkkansa. Jo alkuvaiheessa etäisyys palkan ja lähetyspaikan välillä kannattaa olla ainakin kymmenisen metriä, jotta koira aidosti etenee matkalla.

Alkuvalmistelut voi tehdä myös toisin: apuohjaaja voi selkeästi näyttää jättävänsä palkan kentän laidalle. Kun apuohjaaja on poistunut sivulle, koiralle annetaan "ETEEN" -käsky ja koira saa juosta palkan luo. Kun koiralla on idea palkan luo juoksemisesta, voidaan harjoituksissa lisätä välimatkaa. Pidemmällä matkalla koiran vauhti usein luonnostaan kasvaa laukaksi.

Lisää vauhtia voidaan hakea turhauttamisen kautta. Alkuvalmistelut tehdään samoin kuin edellä. Lähetyspaikalla koiran pantaan kiinnitetaan liina. "ETEEN" -käskyn jälkeen koira lähtee etenemään normaalisti, mutta apuohjaaja jarruttaa koiran vauhtia liinan avulla. Jarrutuksen voima ei saa olla koiraa äkillisesti nyppäävä, eikä se merkittävästi hidasta etenemistä: juuri sen verran, että koira joutuu hieman ponnistelemaan liinaa vastaan päästäkseen palkalle. Alkuharjoittelussa riittää hyvin lyhyt ja kevyt jarrutus koiran lähdettyä liikkeelle. Kun koira luottaa pääsevänsä palkiolle ja selvästi ponnistelee jarrutusta vastaan, voidaan voimaa ja jarrutuksen kestoa vähitellen lisätä.

Kun koiralla on selvä halu lähteä etenemään, osa harjoituksista muutetaan siten että palkka ei ole suoraan näkyvillä. Se voi olla esimerkiksi heinikossa piilossa. Tällöin koira etenee sen luottamuksen varassa, että vaikka palkkaa ei näy, se löytyy kyllä. Pimeän palkan ja näkyvän palkan harjoituksia vaihdellaan toistuvasti.

Harjoituksissa edetään siten, että hieman ennen kuin koira saavuttaa palkan, se käsketään maahan. Ensimmäisillä harjoituskerroilla apuohjaaja voi varmistaa, että koira ei saa palkkaansa ennen kuin se on totellut käskyn. Alkuvaiheessa koira saa palkan kahdesti: ensin maahan menemisestä, jonka jälkeen se vielä vapautetaan varsinaiselle eteenlähetyksen kohdepalkalle. Jatkossa harjoituksissa koira palkitaan vain nopeista reagoinneista maahan-käskyyn.

Koiran tarkkaavaisuutta ja vauhtia etenemisen aikana pidetään yllä siten, että treeneissä tehdään vaihtelevasti läpijuoksuja suoraan palkalle ja pudotuksia maahan-käskyillä. Kokeneen koiran harjoituksiin saadaan vaihtelevuutta tuomalla etenemisreitille erilaisia häiriöitä (esineet, ihmiset, toiset koirat) ja palkkaamalla onnistuneet suoritukset suurella palkalla.