Tottelevaisuuskoe on kilpailumuoto, jossa koira ja koiran ohjaaja suorittavat ennalta määrätyt liikkeet. Kokeessa on neljä luokkaa eritasoisille koirille, ja liikkeet muuttuvat luokasta toiseen. Kilpailussa liikkeen suorituksen arvostelee tuomari, joka on kouluttautunut Suomen Kennelliiton tuomarikurssien mukaisesti.
Tottelevaisuuskokeen luokat ovat alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja erikoisvoittajaluokka. Luokkien välillä edetään tässä järjestyksessä. Kaikki koirat aloittavat alokasluokasta. Alokasluokan ensimmäisenä liikkeenä tuomari lähestyy koiraa ja toteaa, että koira on ystävällinen ja helposti käsiteltävissä. Muina liikkeinä luokassa arvostellaan paikallamakaaminen, seuraaminen hihnassa ja ilman hihnaa, maahanmeno, seisomaan jääminen, luoksetulo ja esteen yli hyppääminen. Suurin osa liikkeistä on siis sellaisia, joiden perustaidot jokaisen koiran on hyvä osata!
Kaikki liikkeet arvostellaan asteikolla 0-10. Kaikkinensa alokasluokassa on mahdollista saavuttaa 200 pistettä. Jos pisteita saavutetaan yli 100, on koira suorittanut kokeen hyväksytyksi, kolmannen palkintosijan arvoisesti. jos pisteitä on yli 140, on suoritus toisen palkintosijan arvoinen. Jos pisteitä on yli 160, on suoritus ensimmäisen palkintosijan arvoinen. Tokon hieno puoli on siinä, että saavuttaakseen hyvän tuloksen kokeessa ei kilpailla toisia koirakoita vastaan, vaan jokainen voi kilpailuun osallistuva koirakko voi saavuttaa ensimmäisen palkintosijan.
Kun koira on suorittanut luokan ensimmäisen palkintosijan arvoisesti, koira saa luvan siirtyä kilpailemaan seuraavassa luokassa. Saavutettuaan kolme kertaa ensimmäisen palkintosijan, koira saa kyseisen koeluokan koulutustunnuksen, ja joutuu siirtymään seuraavaan luokkaan. Tottelevaisuuskokeiden koulutustunnus on TK. Numerot 1-4 ilmaisevat missä koeluokassa tunnus on saatu. Koira, joka on saavuttanut kolmesti erikoisvoittajaluokan ensimmäisen palkintosijan (ainakin kahdelta eri tuomarilta), ja on lisäksi esiintynyt näyttelyissä vähintään H:n arvoisesti, voi anoa Suomen Kennelliitolta tottelevaisuusvalion arvoa (TVA).
Tuomarikoulutus on kaikille tuomareille sama, ja siten arvostelulinja on perusperiaatteiltaan aina sama. Karkeimmalla tasolla: mikäli koira ei suorita liikettä lainkaan tai suorittaa väärän liikkeen, ko. liikkeen suoritus on nollan pisteen arvoinen. Mutta koska kyseessä on arvostelulaji, jokainen tuomari saattaa painottaa arvostelussaan hieman eri asoita. Onko tämä sitten epäreilua? Kilpailutilanteessa kannattaa muistaa, että tuomari arvostelee kaikki kilpailuun osallistuvat koirat samojen periaatteiden mukaisesti!
Kokeessa täytyy siis aina muistaa, että saavutetut pisteet eivät suinkaan tarkoita koiran keskimääräistä osaamista kyseisen liikken suhteen. Tuomari näkee liikkeen suorituksen sellaisenaan kuin se juuri sillä kerralla on esitetty! Kilpailutilanteen suuri vaikeus onkin siinä, kuinka ohjaaja saa koiransa suorittamaan liikkeen parhaalla mahdollisella tavalla? Yrityksiä on käytössä vain yksi.
Liikkeestä arvostellaan aina koiran taitotaso: millaisia avusteita ohjaaja joutuu käyttämään? Joutuuko ohjaaja antamaan useampia käskyjä? Kääntyykö hartialinja? Tai näyttääkö ohjaaja koiralleen apuja kädellään? Hidastaako ohjaaja vauhtiaan?
Koiran osalta arvostellaan energisyyttä ja halua suoritutua tehtävästä. Näkyykö liikkeessä epävarmuutta tai hidastelua? Tai ylenpalttista leikkimistä? Keskittyykö koira ohjaajaansa? Onko suoritus teknisesti oikeanlainen?
Näiden lisäksi suorituksen arvosteluun vaikuttaa koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö. Tavoitteena on kaunis, harmooninen ja tasainen suoritus läpi koko kilpailun. kaikenlainen koiran kurittaminen on tottelevaisuuskokeissa kiellettyä.
Ennen tottelevaisuuskokeeseen ilmoittautumista kannattaa viettää hetki itsetutkiskelun merkeissä. Miksi juuri minä haluan koirani kanssa osallistua kokeeseen? Mitä ovat omat tavoitteeni? Kuinka pitkälle haluan koirani kanssa kilpailla? Onko minulla mahdollisuuksia onnistua tavoitteissani valittuna koepäivänä?
Kaikilla ei ole - eikä tarvitsekaan olla - tavoitteena saavuttaa koiransa kanssa tottelevaisuusvalion tunnusta. Yhtä hyvä tavoite on osallistua tottelevaisuuskokeeseen testatakseen, kuinka hyvin koiran arkitottelevaisuus vastaa tottelevaisuuskokeen vaatimuksia. Tavoitteet vaikuttavat kokeeseen valmistautumiseen ja sieltä odotettaviin tuloksiin. Tärkeintä on, että itselleen osaa asettaa realiastiset tulokset. Ja tarvittaessa joustaa niissäkin.
Koiran kyky suoritutua liikkeistä kotona, omassa tutussa ympäristössä ei vastaa koiran kykyä selviytyä tehtävästä koepaikalla. Koepaikan häiriöinä ovat uusi ympäristö, lukuisat äänet, vieraat koirat, ja vieraat ihmiset. Toisinaan koepaikka on leikkikentän vierellä, toisinaan vilkkaan tien vierellä. Koiran pitää kyetä keskittymään tekemiseen myös huomattavat stressaavassa ympäristössä. Koira voi näyttää ulkoisesti hyvinkin taitavalta, mutta ohjaajalla täytyy olla itsellä tuntemus siitä, mikä koiran aito osaamistaso on. Tukeutuuko koira joihinkin jippoihin? Vai kuunteleeko koira aidosti käskyjä? Jos kilpailutilanteessa tapahtuu jotain yllättävää, pystyykö koira silti toimimaan?
Nuoren koiran systemaattinen opettaminen kohti tottelevaisuusuraa on luonnollisesti helpointa. Tärkeintä koulutuksessa on pitkäjänteisyys. Mitään liikettä ei saa valmiiksi lyhyessä ajassa. Parannettavaa löytyy aina, mitä pidemmälle oma silmä kehittyy tarkkailemaan tottelevaisuusliikkeitä. Koulutuksessa voi hyödyntää lukemattomia erilaisia apumerkkejä mm. apusanojen, vartalon asentojen, ruumiinosien ja jopa hengityksen rytmin kautta. Apu voi olla niin hienostunut, ettei edes erikoisvoittajaluokan liikettä seuraava tuomari pysty sitä erottamaan.
Kaiken opettamisen perustalla on liikkeen opettaminen. Tämän jälkeen koiralle voidaan rakentaa kestävyyttä ko. liikkeen keston suhteen, ja ko. liikkeen yhdistämisellä toisiin liikkeisiin. Kun liike on muodostunut varmaksi, mukaan tuodaan myös häiriön sieto liikkeen aikana. Näiden jälkeen ohjaaja voi kuhtuullisella varmuudella sanoa koiransa osaavan.
Harva pystyy harjoittamaan koiransa kokeen vaatimalle osaamistasolle vain yksinään harjoittelemalla. Oikeanlaisen suorituksen aikaansaamiseksi koira tarvitsee paljon toistoja, monenlaisissa ympäristöissä. Ja momenlaisten ihmisten ympäröimänä.
Ylimääräisiä silmäpareja tarvitaan muuallakin. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä on tyypillinen liike, jossa ohjaaja ei voi tietää kuinka koira suorittaa liikkeen: oma katse pitäisi suuntautua eteenpäin ja koira tekee jotain oman selän takana. Mahdollisiin virheisiin pitäisi kuitenkin pystyä puuttumaan. Tämän vuoksi on hyvä harjoitella porukassa, jossa useampi pystyy tarkkailemaan koiran suoritusta ja esittämään parannusehdotuksia.
Harjoituksissa koiraa on tapana palkita usein. Koetasoa lähestyttäessä palkitsemistapoja joutuu kuitenkin muuttamaan, sillä kilpailutilanteessahan nameja tai leluja ei voi käyttää. Hillitty kehuminen on sallittua kaikissa luokissa - alemmissa luokissa hillityn määritelmä on vain laveampi. Mutta riittääkö taputus ja ääneen lausuttu kiitos koiralle? Riittääkö se motivoimaan seuraavan liikkeen suorittamiseen ja vieläpä useamman liikkeen ajan? Nami- ja lelupalkkojen harventaminen täytyy ottaa osaksi treeniä vähitellen, jotta koira ei koe palkan "puuttumista" rangaistukseksi.
Kun osaaminen on koetasolla, on aika ilmoittautua kilpailuun. Ennen kilpailua kannattaa vielä vahvistaa koiran häiriökestävyyttä ja keskittyä harjoittelussa epävarmimpien kohtien vahvistamiseen. Valmistautumisen tärkeimpänä tavoitteena on mahdollistaa koiralle optimaalinen suoritus, jotta virheitä tulisi mahdollisimman vähän. Harjoittelu pitää kuitenkin muistaa tasapainottaa leikillä. Ja levolla. Jokainen koira on yksilö sen suhteen, kuinka paljon treeniä, leikkiä ja lepoa on hyväksi. Tämän oppii vain kokemuksen kautta omaa koiraansa tarkkailemalla. Kaikki suuremmat tapahtumat, leirit ja jopa sukulaisvierailut ovat hyviä mittareita sen suhteen kuinka koira kuormittuu, ja miten koira pystyy selviytymään uudessa tilanteessa.
Toiselle koiralle on hyväksi järjestää intensiiviset treenit kisaa edeltävälle päivälle. Toinen pärjää paremmin saatuaan viettää edelliset päivät täydessä levossa. Myös ohjaajan valmistautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Onko parempi viettää kisaa edellinen ilta leffoja katsellen vaiko ohjekirjaa kuumeisesti lukien? Kuten koirissa, myös ohjaajista löytyy moneen junaan.
Koesäännöt ja kokeen liikkeet täytyy tietää ennen kokeeseen lähtemistä, jotta liikkeitä suorittaessa on itsevarma olo. Koepaikalla tuomari ja liikkeenohjaaja ovat muistuttamassa liikkeistä, mikäli jokin yksityiskohta kilpailutilanteessa unohtuu.
Jos oma tavoite kilpauralla etenemisellä on ylemmissä luokissa kilpaileminen, alokasluokkaan mennessä tavoite tulisi olla ykköstuloksessa. Ykköstulosten kauttahan toko-uralla edetään.
Kaiken voi keskittyä suorittamaan täydellisesti: sehän on jokaisen tokoilijan unelma. Realisti voi havaita, että osa liikkeistä ei suju niin hyvin kuin toiset. Silloin kannattaa katsoa koeliikkeitä ja arvosteluperusteita hieman tarkemmin. Kaikkiin alokasluokan liikkeisiin liittyy pistekerroin, ja osa kertoimista on suurempia kuin toiset. Loogisesti ajatellen kannattaa keskittyä niihin liikkeisiin joiden pistekerroin on suurin, ja toisaalta niihin perusasioihin jotka toistuvat jokaisessa liikkeessä. Koiran halua ottaa suora perusasento on äärimmäisen tärkeää, koska muutoin jokaisen liikkeen yhteydessä tapahtuu perusasennon virheen vähennys, joka kaikkinensa kilpailun aikana voi viedä kymmeniä pisteitä!
Taluttimetta seuraamista arvostetaan tuplamäärällä pisteitä hihnassa seuraamisen sijaan. Kannattaa siis keskittyä kilpailussa siihen, että hihnaseuraamisen jälkeen koira suorittaisi taluttimetta seuraamisen mahdollisimman hyvin! Seuraaminen on osa myös maahanmenon ja seisomaan jäämisen liikettä, joten koiran perusinto seuraamiseen kannattaa pitää korkealla. Myös pidemmästi kuin muutaman askeleen matkalla!
Myös paikkamakuu ja luoksetulo ovat korkean kertoimen liikkeitä. Niiden aikana tapahtuvat virheet ovat siten vaikutukseltaan suurempia. Vastaavasti estehypyn kerroin on pieni. Kannattaako sitä hioa muiden liikkeiden kustannuksella?
Ykköstuloksen varmin resepti on se, että kaikki liikkeet onnistuvat 8:n arvoisesti. Jos jokin liike jää tämän arvostelun alapuolelle, jonkin toisen liikkeen tulee onnistua vastaavasti paremmin. Ykköstuloksen voi saavuttaa vaikka jokin liike epäonnistuu täysin, kunhan muiden liikkeiden osaamistaso on erittäin korkealla!
Alokasluokan kokeeseen voi ilmoittaa koiran, joka on täyttänyt 10 kk. Toko on avoin kaikenrotuisille - myös sekarotuisille koirille. Ainoa vaatimus on, että koiran on oltava rekisteröity Suomen Kennelliittoon, rokotettu ja tunnistusmerkitty. Nykyään tunnistusmerkintä tarkoittaa lähes poikkeuksetta mikrosirua. Tatuointikin hyväksytään.
Kaikki Suomessa järjestettävät tottelevaisuuskokeet on listattu Koiramme-lehden takasivuilla kennelpiirien tapahtumailmoituksissa. Suurin osa näistä on ns. tavallisia kokeita. Kokeita järjestetään useilla paikkakunnilla, ja kokeeseen pääsyä rajoittavat lähinnä osallistujämäärät, tai kokeessa arvosteltavat luokat.
Lisäksi useilla koiraroduilla on omalle rodulle rajoitettuja mestaruuskilpailuja kerran vuodessa. Jokaisen kennelpiirin alueella järjestetään vuosittain piirimestaruuskilpailu (PM), joka tyypillisesti on rajoitettu niille koirille, jotka asuvat ko. kennelpiirin alueella. Suomenmestaruus-toko (SM) järjestetään myös vuosittain. Sen järjestämispaikkakunta vaihtelee; esimerkiksi vuonna 2010 se järjestettiin Imatralla. SM-kilpailuun osallistutaan joukkueittain joko rotuyhdistyksen tai yksittäisen seuran edustajina.
Kaikki kokeet etenevät liki saman järjestyksen mukaan. Koiraa ilmoittaessa sitoudut tulemaan koepaikalle. Tyypillisesti noin viikkoa ennen koetta saat sähköisesti tai perinteisellä postilla ajo-ohjeet koepaikalle, aikataulut ja muuta oleellista tietoa ja muistututksia koepaikasta.
Koepaikalla tulee olla hyvissä ajoin ennen oman luokan alkua. Koepaikalla ilmoittaudutaan uudelleen, jolloin ohjaaja saa kilpailunumeron. Myös lähtölista on nähtävilllä koepaikalla, jolloin aikataulua ja omaa valmistautumista voi suunnitella tarkemmin. Ennen oman suorituksen alkua ohjaajan täytyy pystyä keskittymään edessään olevaan tehtävään. Suorituskehässä on liikkeenohjaaja ja tuomari näyttämässä liikkeiden alku- ja loppupaikkoja, sekä antamassa arviota suoritetuksesta. Koko kilpailusuorituksen keskittyminen on kuitenkin pidettävä koirassa sillä tavoin, että tekemisen suhde säilyy. Jos kehässä tuleekin epäonnistumisia, kilpailukehä ei ole paikka niiden näyttämiseen. Kun ohjaaja pitää hymyn huulilla kaikkien suoritusten ajan ja niiden välilläkin, on koiran hyvä olla.
Kilpailusuorituksen jälkeen koiran saa palkita. Palkka voi odottaa autolla, tai kehän laitamille jätetyn repun luona. Tärkeintä on osoittaa tyytyväisyytensä koiraa kohtaan. Kehässä olon ja sen jälkeen syntyneen tunnelman pohjalta koiralle jää mmielikuva siitä, oliko kilpailukokemus miellyttävä. Kun koiralle jää kilpailusta positiivinen mielikuva, on seuraavan koeosallistumisen pohja turvattu.
Koepaineen purkaminen ei pääty kentän laidalle. Koira tarvitsee kilpailun jälkeen palauttavaa toimintaa - lenkkeilyä, haistelua, lepoa. Koiran henkisestä palautumiskyvystä riippuen lepovaihe voi vaatia muutamia päiviäkin. Nämä lepopäivät ovat kuitenkin tärkeitä. Seuraavat treenit on hyvä ottaa taas palauttavina suorituksina: kerrata kenties epäonnistuneita suorituksia pitäen harjoittelutilanne hyvin leikillisenä. Kun koira osoittaa olevansa taas normaalissa treenivireessä, voidaan koiraa alkaa valmistaa seuraavaan koitokseen.