Muistiinpanoja osteopatian luennolta

Maaria Kaiperla kävi 20.3.2011 Riihimäellä kertomassa mitä on koiran terveys, sairaudet ja kipu (Tavoitteena elinvoimainen koira). Hän kertoi mitä osteopatia on ja mitä sen kautta voi saada aikaiseksi. Maaria Kaiperla hoitaa osteopatian keinoin ihmisiä, koiria ja hevosia lähinnä Sipoon ja Helsingin alueella. Tämä kirjoitus on pääosin referaatti luennosta, mutta sisältää myös omia täydennyksiä ja pohdintaa.

Lisätietoa Maariasta sivuilla http://elainosteopatia.fi/

Osteopatia sairauden hoidossa

Osteopatia on A.T. Stillin 1980-luvulla Yhdysvalloissa kehittämä hoitomuoto. Suomessa osteopatia on virallistettu vuonna 1996, ja se sijoittuu perinteisen koululääketieteen ja vaihtoehtohoitojen välimaastoon. Kyseessä on sormin tunnustelemalla tehtävä hoito, jossa tavoitteena on palauttaa kehon normaali olotila ja saada selkärangalle terve toiminta. Selkärangan sisältä tapahtuva selkäydinnesteen kierto ja hermoston esteetön toiminta antavat edelleen pohjan sekä lihasten että verisuonten toiminnalle. Tyypillisenä parannuskohteena on nivelten liikkuvuuden palauttaminen rangan koko alueella.

Osteopaattinen hoito on aina yksilöllistä. Hoidossa keskittytään kokonaisuuteen yksittäisten ongelmakohtien sijaan. Nikamalukko tai muu vastaava häiriä tuottaa sairautta kehoon. Hoitona ei kuitenkaan ole mekaaninen nikaman naksauttaminen paikoilleen. Ylipäätään osteopatia pyrkii vältttämään kipukohdan suoraa manipulaatiota. Hoito ja parannuskeino pyritään löytämään kehon sisältä käsittelemällä muita alueita ja niiden kautta tuomalla terveyttä sairaalle alueelle. Esimerkiksi kallon sisäistä painetta voidaan helpottaa lantion alueen käsittelyllä. Tällöin hoito on pehmeämpää, turvallisempaa ja tuloksellisempaa. Vaikka osteopaattisessa hoidossa tehtävä manipulaatio on näennäisesti pientä, luonto jatkaa parantumisprosessia jopa 6-8 viikon ajan.

Kädet ovat osteopaatin silmät, joten osteopatia edellyttää äärimmäisen tarkkaa tuntoa ja intuitiota tulkita potilaan oireet oikein. Liikkeen tarkkailu on toinen osa osteopaatin työtä. Onko esimerkiksi selkärangan liike oikeanlaista? Esiintyykö liikkeessä kääntymistä tai vinoumaa? Liikettä esiintyy aina elollisessa olennossa, myös koiran maatessa kyljellään lattialla. Vain kuolemassa liike lakkaa. Koirasta voidaan havainnoida pienempiäkin muutoksia: onko silmien kirkkaus muuttunut? Onko koiran tuoksu muuttunut? Sen sijaan että etsitään silmillä yksittäisiä ongelmien syitä, keskittyy osteopatia kokonaisvaltaisempiin muutoksiin.

Osteopatisia hoitoja voi jakaa osa-alueisiin. Ortopedinen osteopatia muistuttaa käsittelytavoiltaan enemmän kiropraktikon alaa, ja se sisältää mekaanisia vääntöjä ja niksautuksia virheasentojen korjaamiseen. Viskeraalinen osteopatia keskittyy sisäelinten hoitoihin. Kraniaalinen osteopatia keskittyy puolestaan selkäydinnesteen rytmin tasapainottamiseen, ja operoi erityisesti kallon luiden ja ristiluun jouston kautta. Kaikki hoitomuodet täydentävät toisiaan, mutta Maarian hoidot painottuvat näistä viimeksimainittuun.

Osteopatian periaatteita voi ymmärtää tarkkailemalla ohimoiden liikettä. Ohimot pullistuvat hengityksen tahdissa. Vastaavasti koko kallo joustaa - vaikka ei yhtä näkyvästi - verenkierron ja selkäydinnesteen aiheuttaman liikken rytmissä, joka kulkee selkäytimen läpi vuoroveden tavalla. Luu ei siis ole kovaa tai muuttumatonta kudosta, vaan se on hyvinkin joustavaa ja jatkuvassa liikkeessä. Mikäli sairaus tai trauma on muuttanut rytmin normaalitoimintaa, se voidaan palauttaa pienillä, passiiivisilla liikkeillä, jolloin kehon omat parantavat voimat aktivoituvat ja saavutetaan homeostaasi. Hoidossa muistutetaan kehoa siitä kuinka sen tulisi toimia.

Koiran rakenne ei ole syntymässä saatu vakio

Luusto kehittyy koiran saaman perimän, DNA:n, ohjaamana ja muodostaa koiran tukirangan ja suojan sisäelimille. Luiden päälle rakentuvat lihakset, jotka mahdollistavat varsinaisen luiden liikkeen. Lihakset puolestaan ovat kulkualusta koiran verenkierrolle ja hermostolle.

Rotu määrää pitkälti koiran rakenteen, sillä rakenne on luotu vastaamaan rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Ulkonäköön pohjautuva jalostus on muuttanut alkuperäistä ihannetta, joten nykykoirien rakenne ei välttämättä kestä käytön aiheuttamaan rasitusta. Kuitenkin luuston muodostama rakenne ja toisaalta kehon toiminta vaikuttavat toisiinsa. Rakenne muokkaa kehon toimintaa sallien ja rajoittaen koiran liikkeitä, mutta myös kehon toiminnalla ja kehoa tietyllä tavoin käyttämällä voidaan rajallisissa määrin muokata rakennetta. Siksi on tärkeää, että koira saa liikkua rakennettaan parhaiten tukevalla tavalla.

Luuston herkimmin "rikkoutuvia" osia ovat esimerkiksi liukastumisten yhteydessä lantio, sen liitos ristiluuhun ja lannerankaan. Hihnassa vetäminen tai äkillinen nykäys puolestaan voi vaurioittaa kaularankaa. Päähän osunut isku tai kolaus voi vahingoittaa kallon ja kaulan liitosta. Usin koirilla on ongelmia myös lapojen tai esimerkiksi leukanivelten kanssa.

Koiran hyvä elämä: aktiviteetit, ravinto ja elämän peruspalikat

Perustarpeiden eli ruuan, suojan ja terveydenhoidon täyttäminen eivät yksin tee koiran elämästä hyvää. Koiran tulee saada toteuttaa fyysisiä aktiviteettejaan lajityypillisellä käyttäytymisellä, liikunnalla ja leikkimällä. Omistajan tehtävänä on taata tasapainoinen psyykkinen kehitys tarjoamalla koiralle sosiaalisia suhteita itsensä ja muun ympäristön kanssa. Koira on laumaeläin, minkä vuoksi koiran täytyy oppi laumadynamiikan tasapaino ja harmonia. Sitä kautta koira kokee turvan ja kykenee rentoutumaan.

Vaihtoehtoja ruokintaan on useita: karkeana jakona teollinen ruokinta, kotiruoka tai raakaruokinta. Hyvä ravinto on yksilöllistä. Sama ruoka kahdelle eri koiralle syötettynä käyttäytyy eri tavoin, koska ruoka imeytyy jokaiseen koiraan yksilöllisesti. Tämän vuoksi ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa ruokintamallia. Hyvä ruoka on se, jonka biologinen hyötysuhde on koirassa paras mahdollinen. Ruuan puhtaudella voi olla suuri merkitys koiran terveyteen: esimerkiksi ihmisillä ravinnon laadulla ja puhtaudella eli lisäaineettomuudella on suuri merkitys syövästä selviämiseen. Myös eri ravintoaineet tukevat eri elinten kykyä parantua sairauksista.

Koiran DNA määrää ne peruspalikat joista koira rakentuu. Aikaisemmin on tulkittu että vain muutama prosentti DNA:sta on "merkittävää", sillä siinä esiintyy suurimmat lajityypilliset geneettiset erot. Geenit periytyvät sellaisenaan sukupolvelta toiselle, ja ne määräävät mm. kuinka corgi jää lyhytraajaiseksi, tai kuinka kirahvin kaula kasvaa pidemmäksi.

Nyttemmin on havaittu, että DNA:n perusosan ulkopuolelle voidaan vaikuttaa koiran elinaikana. Siten emä voi siirtää sellaista geneettistä tietoa jälkeläisilleen, jota se itse ei ole saanut. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Muutokset johtuvat ympäristön vaikutuksesta. Mekaanisella tasolla kyse on proteiinien vaikutuksesta, jota ei ainakaan toistaiseksi pystytä säätelemään. Tutkimusten valossa ainakin koiran saama ravinto ja erilaiset kemikaalit kykenevät sammuttamaan metylaatioprosesseja, jotka ohjaavat DNAn säätelytekijöitä. Pahimmillaan "häiriö" esimerkiksi sammuttaa syövän suojageenin, jolloin sairauden todennäköisyys kasvaa.

Kokonaisvaltaisen terveyden kannalta on havaittu, että koiranpennun tulisi saada elämänsä ensikuukausina paljon ärsykkeitä ympäristöstä. Tämä alkaa jo synnytyksessä, jolloin synnytyskanavan puristus kallon luissa stimuloi keskushermoston, rintakehän ja keuhkojen kehittymistä. Koordinaation kehittymisen kannalta pennun tulisi päästä liikkumaan pehmeälle metsäalustalle ja kulkemaan pieniä ala- ja ylämäkiä. Tällöin koko kroppa joutuu käyttöön. Lepohetket ovat myös välttämättömiä hermojen kehityksen kannalta; koiran on opittava rauhoittumaan. Mikäli pentu ei itse malta rauhoittua, sille voi erikseen järjestää lepohetkiä esimerkiksi omaan, rauhalliseen tilaan.

Koiran terveyden tasapaino

Terveys on tavoitetila, mutta se määritellään jokaisen yksilön suhteen eri tavalla. Esimerkiksi vanhalta koiralta ei voi edellyttää samanlaista terveyttä kuin nuorelta; kuitenkin sillä on yhtäläinen oikeus kivuttomaan elämään. Terveys on koiralle vapautta fyysisellä, psyykkisellä, emotionaalisella ja henkisellä tasolla. Elinvoima on kyky parantua elimistön epätasapainosta (esimerkiksi leikkauksesta tai onnettomuudesta). Terveyden määrää ei voi suoraan mitata elinvoimalla, sillä nuoren eläimen elinvoima on luonnostaan vanhaa suurempi. Kuitenkin terveys lisää elinvoimaa, ja sairaus kuluttaa sitä.

Liki jokainen koira kantaa perimässään sairauksille altistavia geenivirheitä. Sairastumisen mekanismia ei tunneta, mutta ulkoisilla ärsykkeillä kuten ruuan sisältämillä hormooneilla tai rokotteiden raskasmetalleilla on yhteyksiä sairauksien puhkeamiseen. Korkea elinvoima voi osaltaa madaltaa sairauksien puhkeamista. Todennäköisesti millään keinoin ei sairauksia voida täysin estää, mutta ainakin elinvoiman laatua voidaan tukea elinympäristön, -tapojen ja koiralle annetun hoidon kautta.

Epäterveys on matka kohti sairauksia

Sairaudet ja niiden ilmentämät oireet voivat olla hyvin eriasteisia. Usein sairaudesta näkyy ensin vain pinnalliset oireet, esimerkiksi märkivä ihottuma. Mikäli hoitomuotona käytetään "laastaria" ja hoidetaan tätä yksittäistä oiretta tutkimatta sen todellista syytä, sairaus pääsee pahenemaan ja etenee syvemmälle tasolle. Ääritapauksena pitkään koirassa jatkunut sairaus voi kehittyä hyvin vaikeaksi ongelmaksi (syöpä), tai edetä aina mielen ongelmien tasolle.

Tämän tarkoituksena ei ole esittää, että hoitamaton iho-ongelma johtaa syöpään, tai että syövät johtuisivat hoitamattomista korvatulehduksista! Hoitamaton sairaus pahenee ja sen oireet saavat yhä monimuotoisempia piirteitä jos varsinaista syytä ei saada ratkaistua.

Koiran kipu ja kivunhoito

Koirat kokevat ja ilmaisevat kivun yksilöllisesti. Kipu voi olla fyysistä, fysiologista tai psyykkistä tunnetilan kipua. Kivu voi olla akuuttia tai kroonista. Koira voi osoittaa kipukohdan selkeästi esimerkiksi puremalla kipukohtaa, tai kyseessä voi olla heijastekipu, jolloin koira esimerkiksi ontuu vastakkaista jalkaa. Koiraa voidaan tutkia, mutta syytä ei tunnu löytyvän.

Kivun fyysisinä oireina voi olla esimerkiksi koiran haluttomuus lähteä lenkille, jäykkyys tai ontuminen liikkeelle lähdettäessä/jälkeen, vetäytyminen, masennus, kosketuksen sävähtäminen, vapina raajoissa ja ruokahaluttomuus. Koira voi nuolla tai rapsutella itseään. Se voi lakata venyttelemästä, tai vastaavasti koira venyttelee jatkuvasti. Toisinaan kipu ilmenee myös ylivilkkautena, jolloin kipua on vaikeampi tunnistaa, koska "koira on jatkuvasti niin touhukas ja iloinen".

Liikkeessä voi näkyä, kuinka koiran selkälinja muuttuu (pyöreys, notkoselkä, vinous, kiertymä) minkä johdosta koira alkaa liikkua vinossa. Raajojen asennoissa voi olla muutoksia, tai niiden liikkeet ovat rajottuneita. Kivulias koira liikkuu usein jäykästi, ja se alkaa välttämään hyppyjä. Koira ei välttämättä enää pysty ravaamaan ja peitsauksesta tulee pääasiallinen liike.

Henkisellä puolella kipu aiheuttaa koiralle stressiä. Koirasta voi tulla pelokas, ääni- ja ärsykeherkkä tai aggressiivinen. Koira ei pysty keskittymään eikä opi. Kivulias koira voi alkaa kärsiä eroahdistuksesta. Tai jälleen vastapainona, kivulias koira voi olla ylettömän miellyttämisenhaluinen.

Krooninen kipu voi olla esimerkiksi nivelrikon aiheuttamaa jatkuvaa kipua. Tällaiseen kipuun ei ole pysyvää kertahoitoa. Hoito täytyy uusia aina, kun koiran elinvoima ei jaksa ylläpitää hoitotulosta. Osteopatia ei estä eikä kiellä perinteisen lääkehoidon käyttöä. Esimerkiksi kivun hillitsemisene tarvitaan muutakin kuin pelkkää osteopaatin käsittelyä; kuitenkin on tarkoitus päästä koiran kokonaisvaltaiseen hoitoon. Onnistunut hoito on nopea, pehmeä, pysyvä ja todellinen.

Kiputunne tulee pyrkiä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti, sillä kivun eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja lisäävät entisestään koiran epämukavuutta:

Kotihoidon menetelmiä

Osteopaatin toimintaa katsomalla ymmärtää vain sen, ettei itse pysty koskaan tavoittamaan hoidon ja sen vaikutuksen laaja-alaisuutta. Osteopaatin tuottama kosketus on hoitavaa, mutta myös omistajan kosketuksella on vaikutusta koiraan. Hellä, ei-uhkaava fyysinen kosketus tuo turvallisuutta ja hoitaa ainakin emotionaalista puolta.

Internetistä löytyy tietoa esimerkiksi Tellington Touch -menetelmästä. Kyseessä on liike, jonka tarkoituksena on rauhoittaa ja edistää kehon paranemista. Kyseessä on ympyrän muotoinen liikerata joka muotostetaan pitäen käden paikkaa peukalon ja nimettömän avulla paikoillaan, ja muodostamalla etusormella, keskisormella ja nimettömällä yhtä aikaa myötäpäivään katkeamaton, pyöreä liike, joka lähtee kello kuuden kohdalta, kiertää täyden ympyrän ja päättyy samaa ympyrärataa kello yhdeksään. Jokainen ympyräliike on itsenäinen "hoito". Ympyrä voidaan piirtää erikokoisena. Tavoitteena on käydä läpi koko koiran keho siten, että samaan kohtaan ei piirretä päällekkäistä ympyrää.

Kosketuksen ei tarvitse olla painava eikä kova. Koira oppii reagoimaan liikkeeseen rauhoittuen ja rentoutuen. Hevospuolella Tellington touchin käytöstä on tehty mielenkiintoisia havaintoja: jos tammaa on kantoaikana hoidettu ympyräliikkeillä ja tamma saa kosketuksen kautta hyvänolontunnetta, vastaava tunnetila on olemassa varsallakin. Varsa vierastaa luonnostaan ihmistä, mutta tuntiessaan tutun kosketuksen se kykenee nopeasti rentoutumaan.

Osteopatian rajat?

Hoitoalan luonteesta johtuen ei voi koskaan antaa täydellistä luetteloa siitä, mitä osteopatian keinon voidaan tai ei voida hoitaa. Ääriesimerkkejä voi kuitenkin antaa: avomurtuma vaatii aina perinteisen lääkintähoidon. Osteopatia voi kuitenkin toimia tukena liikeratojen palauttamisen suhteen. Vastaavasti välilevytyrä vaatii leikkauksen, kun taas välilevypullistumaa voidaan hoitaa osteopaattisin keinoin. Paha ripuli tai oksentelu vaatii tasapainottavaa lääkehoitoa, mutta akuutin vaiheen mentyä ohi osteopatian keinoin voidaan tasapainottaa suolen toimintaa.