Elämää hammasvaivaisen gerbiilin kanssa

Terve gerbiili on hirmuisen helppohoitoinen. Vaihdetaan puruja, lisätään ruokaa, vaihdetaan vettä, pörrötetään kädessä, juoksutetaan, annetaan pahvia, saviruukkuja ja käpyjä mielen virkistykseksi. Joskus harvoin saatetaan pestä koko terraario. Mutta aina kaikki ei mene niinkuin suunniteltiin. Meillä suunnitelmat muuttuivat eräänä päivänä juoksutuksen yhteydessä: Pujo pelästyi lattialla ollessa, juoksi päin telkkutasoa, hetkeksi pörertyi ja viipelsi sitten paniikissa piipittämään telkkutason taakse turvaan. Seuraavat päivät Pujo oli todella hiljainen. Ei juurikaan liikkunut eikä touhuillut omia juttujaan.

Kuukauden päästä näki, että Pujo oli laihtunut aivan hirvittävästi. Poika kuitenkin näytti käyvän säännöllisesti ruokakupilla, joten vika ei tuntunut olevan ruuassa. Mietimme, olisiko luita särkynyt pojan sisällä. Lopulta lähdimme Pujon kanssa eläinlääkäriin joka ei löytänyt pojasta varsinaisesti mitään vikaa. Vain hampaat lyhennettiin, sillä ne vaikuttivat pitkiltä.

Kuukauden päästä tilanne oli mennyt edelleen huonompaan suuntaan. Pujo ei erityisemmin ollut piristynyt ja laihtui edelleen jatkuvasti. Kävimme uudestaan eläinlääkärillä, joka diagnosoi heti väärään suuntaan kasvavat hampaat: kaikki olivat yli sentin mittaiset, käyriksi torahampaiksi vääntyneet. Joutui nukuttamaan Pujon leikkauksen ajaksi enkä päässyt näkemään kuinka lyhennys tapahtuu. Viesti oli kuitenkin nyt selvä; hampaita on leikattava, muuten Pujo ei pysty syömään.

Kolmannen kerran kävimme eläinlääkärissä pari viikkoa edellisen jälkeen. Taas oli leikattavaa ja nyt sanoin haluavani nähdä kuinka operaatio tapahtuu. Eläinlääkäri käytti leikkaamiseen pienen pieniä sivuleikkureita. Kyselin mistä moiset voi ostaa ja seuraavat päivät kiersin kaikki Jyväskylän rautakaupat läpi. Riittävän pieniä sivuleikkureita ei ollut missään. Pienimmät löytämäni leikkurit olivat liki viidenkymmenen euron hintaiset, ja nekin näyttivät vielä melko kookkailta gerbiilin suuhun. Tässä vaiheessa päätin soveltaa ja kävin ostamassa pienimmät Fiskarssin koruompelusakset.

Ensimmäinen oma hampaiden lyhennys oli parin viikon kuluttua. Minua jännitti luultavasti enemmän kuin Pujoa. Mitä jos osun kieleen? Pujo tunki etukäpäliään suuhun mikä ei millään tavoin helpottanut omaa hommaa. Varmaan parikymmentä minuuttia meni ennen kuin kaikki neljä hammasta oli leikattu.

Mutta tästä lähti Pujon kuntoutuminen etenemään. Pikku hiljaa luurangonlaihaksi käynyt Pujo alkoi tuntua taas hyvältä käteen; luut eivät enää törröttäneet nahkan läpi. Turkkiakin alkoi tulla läpikuultavaksi kuluneen tilalle. Aina parin viikon välein oli vuorossa hampaiden lyhennys. Joskus koko hammas saattoi lähteä, toisinaan lyheni niinkuin oli tarkoitus. Gerbiilillehän ei ole vaaraksi menettää kokonainen hammas. Uusi kasvaa nopeasti irronneen tilalle. Hampaiden ollessa pitkinä Pujo söi mieluiten vain pilttiä. Lyhyillä hampailla saattoi narskutella siemeniäkin.

Pujon hampaista ylhäällä vasemmanpuoleinen kasvaa liki normaalisti. Yläoikea kasvaa voimakkaasti sisäänpäin suuhun. Alhaalla vasemmanpuoleinen kasvaa myös liki normaalisti, ja alhaalla oikeanpuoleinen kasvaa liiaksi oikealle, sivulle. Yksikään hampaista ei kulu käytössä riittävästi joten kaikkia täytyy leikata.

Oma arvioni on, että telkkutasoon törmätessä Pujon leuat murtuivat ja hampaiden kasvusuunnat kääntyivät. Ensimmäisillä käynneillä eläinlääkäri epäili, että hampaiden lyhennyttyä kasvusuunta ja siten myös hampaiden kuluminen normalisoituvat. Näin ei ole meillä käynyt. Toisaalta, elämä on ottanut oman uomansa Pujon kohdalla. Meidän arkirutiineihin kuuluu vähän enemmän hoitotoimia.

Pujo ei pysty käyttämään hampaitaan normaaliin jyrsimiseen. Edes pahvi ei leikkaannu pojan käsittelyssä. Auringonkukan siementäkään Pujo ei pysty omin avuin avaamaan. Siemensekoituksena käytetäänkin nykyään hamsterin sekoitusta, jossa jyvät ovat keskimäärin pienempiä. Siten Pujolle tuntuu löytyvän enemmän syötävää. Tuoreruokaa Pujo syö mieluiten, lähinnä erilaisia pilttejä. Viimeiakoina parsakaalista on tullut uusi herkku. Auringonkukan siemeniä Pujo syö mielellään, mutta ne on kuorittava valmiiksi. Pähkinää poika pystyy syömään omin avuin. Näiden herkkujen annostelussa on kuitenkin omat vaikeutensa, sillä terraarion muut asukin ovat persoja samoille herkuille. Näiltä tervehampaisilta homma hoituu myös huomattavasti nopeammin. Muutoin kämppäkaverit ovat suhtautuneet hammaspuoliseen toveriinsa yllättävän hyvin. Myös silloin, kun poika oli heikoimmillaan, hänelle annettiin tilaa tulla ruokakupille. Pujoa ei missään vaiheessa hylätty laumasta.

Pujo oli vajaan vuoden ikäinen hampaiden kääntyessä. Nyt poika on hieman yli kaksivuotias. Pirteä tunnelinkaivaja. Joka kerta inhoaa edelleen hampaiden lyhennysoperaatiota, mutta nyt homma käy jo huomattavasti rutinoituneemmin. Kummaltakin.

• ei menty riittävän ajoissa eläinlääkäriin
• uskottin ensimmäisen käynnin perusteella, että "vikaa" ei ole
• en ollut paikalla vahingon sattuessa, en ensimmäisen kuukauden aikana enkä ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Aina nämä sattuu kun on itse poissa...
• kun Pujon kunto näytti hyvältä, leikkuuväliä pidennettiin. Hampaat kasvoivat taas ylipitkiksi ja vointi huononi.