Esittely lemmikkipalstalla

Lemmikkieläinliike Karvakorvissa on asustellut jo jonkin aikaa kolme chinchillaa; Eemeli ja Emilia jälkikasvunsa kanssa. Liikkeen aukioloaikaan häkeissä on yleensä hiljaista. Chinchillat ovat ilta- ja yöeläimiä, ja siksi suurin osa päivästä menee torkkuessa. Joskus jokin epätavallinen ääni - tai vaikkapa liikkeessä vieraileva koira - saattaa saada unikeot heräämään. Eemeliltä häiriön lähde saa osakseen lähinnä julmistuneen mulkaisun: pitikö taas herättää? Tytöt ovat innokkaammin tutkailemassa mitä ympärillä tapahtuu ja kuka liikkuu.

Kun liikkeen ovet sulkeutuvat, alkaa chinchilloiden juhla-aika. Ne saattavat päästä juoksentelemaan liikkeeseen; joskin valvovan silmän alla. Kodin sisustuksesta chinchilla saattaa uudelleenmuotoilla vapaana ollessaan esimerkiksi sohvan jalkoja, lattialistoja tai jopa betoniseinää. Chinchillan hampaat kasvavat läpi elämän ja tokihan niitä pitää johonkin kuluttaa.

Chinchillat asuvat useimmiten tilavissa häkeissä, jossa puuhailua varten löytyy tasoja, putkia tai riippumattoja. Puiset sisustukset ovat asukkaiden kannalta turvallisimpia, mutta mikäli asukkaat eivät ole kovin persoja muovin perään, myös muoviset käyvät. Esimerkisi Eemeli jyrsii kaiken muovisen hetkessä hajalle. Häkin pohjalle laitetaan kerros purua pehmikkeeksi ja virtsan imijäksi. Chinchillat eivät varsinaisesti kaivele, joten muuta virkaa ei pohjakuivikkeella ole. Vaihtoväliksi riittää viikkko tai pari. Kylpyhiekka on sen sijaan ehdoton chinchillaan ihon- ja turkinhoidon kannalta: siinä kieriskely taitaakin tuoda melkoisen onnen tunteen.

Eläimenä chinchillat ovat sosiaalisia sekä ihmisten että lajitoveriensa suhteen, vaikka eivät olekaan varsinaisesti sylissä paijattavia. Mieluummin chinchilla saattaa esimerkiksi tasapainoilla omistajansa harteilla. Kissamaiseen tapaan chinchilla tyydyttää läheisyydentarpeensa itse pyytäen; ei väkisin sylissä pidettynä. Toisaalta Eemeli saattaa olla varsin tyhmänrohkea ja käy reippaasti tutustumassa esimerkiksi omistajan koiriin täysin ymmärtämättä omaa kokoaan suhteessa egonsa suuruuteen.

Tavallisimmin chinchillat elävät omistajiensa luona 2-3 yksilön laumassa. Lemmikkinä chinchilla on melko äänetön; niiden keskinäinen jutustelu kuulostaa lähinnä puuskutukselta. Enemmän ääntä ne tuottavatkin liikuskellessaan häkkinsä tasoilla.

Chinchillat ovat tottuneet melko niukkaan elinympäristöön. Ruoka on kuivaa jyväseosta tai pellettiä. Herkkuna voi käyttää säännöstellysti kuivaa leipää tai chinchillojen omia herkkutankoja. Tuore kasvis- tai eläinperäinen ravinto aiheuttaa ripulia, joka vie nopeasti eläimen huonoon kuntoon. Turkki on äärettömän hienojakoista ja tiivistä: jatkuvasti pörhöllään ollessa se saa chinchillan näyttämään huomattavasti todellisuutta suuremmalta. Turkki pysyy hyvänä ilman pesua tai harjausta. Se ei kuitenkaan suojaa niin hyvin viileältä, ettei häkin sijoittamisessa esimerkiksi vetoisuutta tarvitsisi ottaa huomioon: chinchillat vilustuvat helposti. Lisäksi karvat tippuvat helposti eläimen stressaantuessa.

Chinchillan ulkonäössä silmiinpistävintä on suuret dumbo-korvat. Eläinten kuulo ei kuitenkaan ole ilmeisesti juurikaan normaalia parempi; korvien tehtävänä lieneekin pikemminkin viilentää eläimen oloa. Värimuunnoksia on useita ja perus-harmaa on yleisin, mutta Suomesta löytyy myös hopeanmustia ja beigejä eläimiä.

Eemeli on saanut viettää viime aikoina erakon elämää. Mieluiten chinchillat elävät laumassa: naaraat ja urokset omissaan. Näin säännöstellään syntyvyyttä, sillä jatkuva poikiminen ei ole naaraille hyväksi. Pesueessa on yleensä vain 1-2 poikasta, mutta näidenkin huolehtimisessa on emolle riittävästi puuhaa. Chinchillat ovat moniin muihin lemmikkeihin verrattuna hyvin pitkäikäisiä: ne elävät jopa kaksikymmenvuotiaiksi. Siksipä niiden hankinta ansaitsee tavallista perusteellisemman harkintakierroksen.

Eemeli ja Emilia eivät ole liikkeessä myynnissä, vaan evakossa liikkeen omistajan kodinvaihdon tieltä.