Viimeinen puristus
Heräsimme todella nättiin aamuun. Reissumieltä tosin madalsi se, että Novan tassunpohjat ovat yhä pahemmin auki ja Nova ontui. Osittain varmasti lihasjäykkyyttä, ja osittain kipeitä tassuja. Annoimmekin aamulla ylimääräisen kipulääkkeen. Pakkasimme Novan tavarat emännän rinkkaan, mutta kun Nova kirmaili pitkin polunvarsia kuin pieni peura, päätimme lykätä reput takaisin tytön selkään 2 kilon painolla.
Matka Ruktajärvelle oli todella helppo: nättejä tuntureita. Vettä näkyi vain kauempana polusta - onneksi pulloissa oli vielä juomavettä sekä meille että koirille. Ruktajärvellä söimme taas kiisseliä ja jatkoimme matkaa; jaloissa tuntui mutta mieli oli jo kevyt kotiin suunnatessa.
Loppusuoraa edettiin todella kovaa tahtia - liian kovaa sekä koirien että ihmisten kunnolle. Matkantekoa kiihdytti vielä poropaarma, joka kiusasi meidän ympärillä kilometrin matkan ennen kuin jäi jälkeen. Matkaa tehtiin t-paidassa kuumassa auringonpaisteessa hiekkatietä vasten... oli lämmin! Kun 2 km leiripaikka lopulta tuli vastaan, pistimme teltan välittömästi pystyyn. Täälläkin oli hirvittävästi hyttysiä. Söimme Blå Blandin herkkusienipataa - ei niin hyvää. Lepäilimme pitkään, puolentoista tunnin ajan. Koirat olivat ihan poikki. Tuntui pahalta patistaa joukko vielä viimeiselle 2 km taipaleelle, mutta ajatus sateessa tarpomisesta sai omiinkin jalkoihin vauhtia. Koirista näki, että loppumatka oli tassujen tuskaa. Novalle etenkin portaiden nousut ottivat koville.
Autolla odotti suoja hyttysiä vastaan. Teimme vielä viimeisen kiisselin, ja lähdimme ajamaan Karigasniemeen ajatuksena ajella Tenoa pitkin Utsjoen suuntaan. Norjan puolelle emme voisi koirien kanssa mennä. Autolle tullessa teimme pahan virheen - koiria olisi pitänyt vielä jäähdytellä ennen autoon laittoa. Peräkontissa paikat jäykistyivät entisestään, ja ulos tuleminen & liikkuminen oli myöhemmin illasta todella vaikeaa. Autolla tytöt saivat kuitenkin kyypakkaukset: kortisonia helpottamaan kipuja.
Tenon erämaakievari ei majoittanut koiria, joten seuraava josta kysyimme oli Unien majatalo. Tänne olimme tervetulleita, joten siirsimme kamppeemme huoneeseen, ja koitimme liikuttaa linkuttavia koiria iltalenkin verran. Lakanat saimme pyytämällä (alunperin meidän piti majoittua hotelliin) ja sauna laitettiin lämpiämään - oli todella ihanaa päästä kunnolla peseytymään ja viimein käpertymään pehmeälle patjalle, talon lämpöön.
Aamulla saimme vielä aamiaisen jota emme todellakaan odottaneet kuuluvaksi tähän majoitukseen. Lisäksi kuulimme mitä öiset unemme saattavat tarkoittaa: omat takaa-ajounet kertovat käsittelemättömistä ongelmista jotka ovat tunnistettavissa unen yksityiskohdista. Tai vaihtoehtoisesti ne kertovat elämässä jatkuvasti vaivaavasta kiireestä, joka nyt lomalla alkaa purkautua. Nukahtaessa portaita alas putoaminen on varoitus liian vastuun haalimisesta ja liian kunnianhimoisten tavoitteiden asettamisesta.