Guivilta Njavgoaiviin
Yö oli kylmä, ja herätessä oli jäykkyyttä sekä ihmisissä että koirissa. Koska parin päivän päähän luvattiin sadetta, muutimme alkuperäistä matkasuunnitelmaamme jättämällä Guivin huipun valloittamisen väliin, ja jatkamalla suoraan kohti päätepistettä. Omilla väsyneillä jaloilla ei varmaankaan ollut mitään tekemistä tämän päätöksen kanssa... ;)
Valmistimme ja söimme aamupalan tuvassa - lämmön autuus! Reitti alkoi jälleen saman puron ylityksellä jonka halki olimme tulleet. Ensimmäiset 10 km olivat todella helppoa maastoa ja etenimme reippaasti. Muutaman tauon jouduimme pitämään; osin vaatteiden vähentämiseksi (tuuli oli meidän takana ja selvisi pitkähihaisella ilman takkia) ja kiisseli-välipalaa varten. Koirat jaksoivat tämän ensimmäisen patikan hyvin ilman väsymyksen tai jäykkyyden oireita.
Evästaukoa vietimme uudessa tuvassa joka oli vuosi sitten rakennettu vanhan kammin viereen. Vuorossa oli Blå Blandin currykanaa - ei aivan niin maukas ja täyttävä kuin aikaisemmat ruokamme. Koirille laitoimme taas teltan, ja tytöt kokeilivat kuinka teltta liikkuu alarinteeseen jos sen seiniä pitkin tassuttelee... Sen verran pyörähtivät ympäri, että säikähtivät, ja jättänevät vastaisuudessa moiset kokeilut väliin. Makoilimme taas koirien kanssa puolisen tuntia teltassa ennen kuin jatkoimme matkaa päivän seuraavalle 7,5 km osuudelle.
Matka jatkui helppona maastona, ja koirille riitti juotavaa vaikkei purot isoja olletkaan (viimeistä lukuunottamatta). Täällä tankkasimme vesipullot, sillä seuraavan kämpän tietämille ei vettä näkynyt meidän kartassa. Joenylityksen jälkeen pidimme hetken huilitauon, mutta silti meidän kaikkien jaloissa alkoi jo tuntua päivän tarpominen. Viimeinen kilometri ei taaskaan tuntunut päättyvän.
Tuvan ympäristö oli märkää, mutta varsinaiselle vesipisteelle olikin enemmän matkaa. Käytimme ruokiin pullovesiämme, mutta koirille löytyi maasta juotavaa. Leiripaikalta löytyi lunta, mutta tytöt olivat liian väsyneitä leikkiäkseen. Kiipesimme hivenen tunturin rinnettä maisemia tähystääksemme - ja lähinnä kuivan telttapaikan kartoitukseen. Täällä olikin pehmein pohja varpujen päällä. Tosi hyvä nukkua. Väsymys näkyy koirissa jo uudellakin tavalla. Kaikkea omituista pitää puhkua: valkoista kiveä, vaeltajien tekemiä kivikasoja...
Koirien mukana tuli telttaan kymmenittäin mäkäräisiä. Suurin osa syöneitä. Ja mäkäriä kömpi turkista vielä useamman päivän jälkeenkin.