Tunturivaellusta
Ensimmäinen aamu valkeni kuumana ja aurinkoisena. Matkaajia oli yön aikana kiusannut pieni vilu, kamala pissihätä, suonenveto sekä issiasvaivat. Keitimme aamupuurot, putsailimme Novan hännän rupea ja pakkailimme tavarat leppoisaan tahtiin. Taisi olla puolipäivä, ennen kuin pääsimme liikkeelle. Alun 3 km jatkui samaisessa omppupuutarhassa. Sen jälkeen menimme ensimmäisen puron yli - Minna kahlasi Novan kanssa, Heli ja Typy menivät fiksuina siltaa pitkin. Tämän jälkeen reitti nousi nopeasti tunturille, jossa matka jatkui mukulakivi-vaelluksena seuraavat 8,5 km. Pian tuntureille nousun jälkeen oli vastassa pieni vesiputous, jossa Minna ja koirat kävivät kiipeilemässä. Tuntureilla tuli vastaan myös turvesuoja, josta kartta ei varottanut. Jonkin aikaa käveltyämme näimme vastakkaisella tuntureilla valkoisia länttejä - lunta! Ja pienen matkan päästä osui meidänkin kohdalle ensimmäinen lumikasa. Koirat pääsivät sinne telmimään ja laskemään mäkeä. Tällaisilla pienillä "nähtävyyksillä" saimme matkanteon jaettua pieniin patikointeihin ja lepohetkiin. Ja itsekin ehdimme laittaa ensimmäisen Compeedin paikalleen jo ennen kuin rakkula oli hiertynyt auki.
Välietapilla syötiin erittäin hyvää metsästäjänpataa (hopeinen pussi) ja laitettiin teltta pystyyn sekä koirille että ihmisille hyttyssuojaksi pienten päiväunien ajaksi. Seuraava matkan osuus oli vain 1,5 km siirtymä seuraavaan leiriin, jonka varrelle osui reitin hienoin kanjoni-maisema. Toisessa auringonvalossa näky olisi voinut olla vieläkin sykähdyttävämpi, mutta kelpasi meille näinkin :)
Jatkoimme matkaa lähileirin ohi tavoitteena päästä yöksi Fjellun putoukselle. Olisi paljon kätevämpää antaa koirien kuivatella joenylityksen jälkeen, kuin jatkaa vaellusta märällä turkilla. Niinpä jatkoimme päivän viimeiset 5 km, jossa oli pieniä nousuja ja laskujakin. Pysyimme tunturin päällä aivan putoukselle saakka. Oli taas jo ilta saapuessamme kahlaamolle, mutta eipä yötön yö vaelluyksen aikaa katso :) Rinteen alas laskeutuminen väsyneillä jaloilla meinasi olla projekti itsessään. Kahlaamolla oli uusi ongelma; kuinka organisoida ylitys?
Vettä oli hieman runsaammin kuin normaalisti, eli enimmillään polveen saakka kivien päällä kulkien. Ylitystä auttaa vaijeri ja silmukat, joista saa tukea Koirilta otettiin kantamukset pois, ja ajattelin mennä ensin oman rinkan kanssa; tulkoon Nova perässä jos tulee. No eihän se tullut :) Eli palasin hakemaan koiran hihnassa. Koiran kantamukset olivat toisessä kädessä. Nova tuli alun hyvin, mutta sitten ei enää keksinyt mistä olisi päässyt seuraavalle kivelle. Reppu toisessa kädessä oli vaikea auttaa. Onneksi Heli tuli hakemaan repun, jolloin Nova sai vetoapua niskavilloista lähtien. Pelkkää hihnaa vetämällä panta olisi tullut päästä läpi.
Heli ja Typy tulivat kantamuksineen kerralla yli. Siinäkin oli pitelemistä, kun koira oli päättänyt epäröidä ylityksessä jouduttuaan hetkeksi virran viemäksi... suosittelen lämpimästi viemään yli ensin (kaikki) tavarat, sitten koira.
Teltalle oli vaikea löytää luontaisesti hyvää pohjaa (paljon kiveä) emmekä viitsineen alkaa pohjaa kasaamaan - alustoja kyllä on paikan päällä. Lopulta paras paikka löytyi ihan turvekammion läheltä. Koirat olivat hetken ilman suojaa, ja joutuivat saman tien hyttysten kiusaamiksi. Paljon teepuuöljyä, nopeasti teltta kasaan, ja koirat suojaan. Oman iltapalan tekeminen oli yhtä tuskaa hyttysten lennellessä suihin ja sieraimiin. Käytiin iltalenkki pöyrähtämässä putouksella, ja sitten puolimärkien koirien kanssa nukkumaan.
