Ensimmäiset kaasutukset
Matkamme starttasi kotipihasta kello 5 sateisena maanantaiaamuna. Odottavien innolla kaasuttelimme Ouluun asti ennen ensimmäistä aamukahvia. Kuskin vaihto, ja matka jatkui Sodankylään. Täällä söimme kunnon lounaan (nojaa, broileria kumminkin...)Tämän jälkeen pysähdyimme useamminkin, välillä jaloittelemaan koiria, välillä itseämme. Mieli pysyi virkeänä ratkomalla pulmakuutioita. Näistä toinen ei kasautunut Minnalla edes kotimatkan aikana... kaikki palat olivat oikeilla paikoillaan, mutta eivät vain loksahtaneet kohdilleen :)
Poroja ei näkynyt ennen kuin Inarin kohdalla (kello 18:10); muutamia näkyi tien varrella. Tässä vaiheessa oltiin tultu 919 kilometriä Korpilahdelta. Puoli kahdeksalta oltiin Kevon reitin lähtöpisteessä (paljon autoja olikin siellä parkissa). Aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta, lämpöä oli 14 astetta. Autossa vietetyn päivän jälkeen (reilu 1000 km) tuntui erinomaiselta idealta pyyhältää suoraan reitille verryttelemään jäseniä. Koirissakin oli virtaa... niinpä heitimme rinkat selkään ja lähdimme liikkeelle.
Jo parkkipaikalla oli "paljon" hyttysiä. Matkassa oli muutaman vuoden vanhaa hyttysmyrkkyä, jota pohjoinen laji ei liiemmin tuntunut kunnioittavan. Vauhdissa eivät kuitenkaan kiusanneet, joten matkasimme reippaasti kohti "omppupuutarhaa". Siltä nuo tunturikoivujen muodostamat metsiköt meistä näyttivät. Kevon polku on niin hyvin tallautunut, ettei suunnasta voi erehtyä, eikä karttaakaan periaatteessa tarvitsisi. Ensimmäinen leiri on vain kahden kilometrin päässä lähtöpaikasta, mutta siellä oli niin paljon hyttysiä ettei tehnyt mieli hiljentää vauhtia. Eihän seuraavaan leiriin ollutkaan kuin kympin matka. Kannasta pitkin kävellessä matka tuntui loputtomalta. Yhä uusien lampareiden tullessa näkyviin odotimme varsinaisen kannas-osuuden alkavan - ja tulihan sekin lopulta. Yllättävän korkealla kuljimme koko reitin, ja vettä näkyi liki koko ajan jommalla kummalla puolen.
Kympin matkalla pidimme pari juomataukoa koirille. Kannaksen päällä kulkiessa koirat saivat Siidasta pullotettua vesijohtovettä; vettä olisi saanut parkkiksen joestakin. Rannoilla koirat kävivät järvessä kahlailemassa. Ruktajärvelle saapuessamme jaloissa tuntui jo mukavaa kihelmöintiä.
Kello oli yli kymmenen, ja melkein kaikki muut olivat jo saapuneet tälle illalle. Mökissä olisi ollut tilaa, mutta teimme koirien vuoksi oman teltan. Täällä ei ollut aivan niin paljoa hyttysiä kuin aiemmin reitin varrella, mutta riittävästi jotta laitoimme koiriin ensimmäiset teepuuöljy-suojat. Kävelimme koirien kanssa palauttavan lenkin leirin ympäristössä sekä tutkailimme mihin reitti jatkuisi. Keittelimme itsellemme Doodley-kaakaota. Nukkumapaikka ei ollut sieltä tasaisimmasta päästä, mutta päivän päätteeksi ei unen tuloa tarvinnut odotella. Koirat toivat telttaan yllättävän paljon lämpöä - ainakin Helille jonka päällä molemmat koirat köllöttivät. Minna sai pärjätä yksin alle 5 asteen yössä.