Meidšn kuulumisia

Hakutuloksista nšytetššn enintššn 6 uusinta kirjoitusta. Haulla rajaamalla lŲydšt vanhempia juttuja.
Hakusana
Riia Kuura Maia Coma
Pvm -

sunnuntai 28.04.19
Lähes vuoden mittainen päivitys
Aika menee näiden kahden kanssa kuin siivillä. Mistähän lähdetään purkamaan... ehkä isommat ensin? Kuura täytti jo 3 vee. Viime elokuun jälkeen on kokeiltu osteopatiaa ja kipulääkettä. Anaalien kanssa oli säyseämpi jakso, mutta kun ne alkoi talvella vaivaamaan melkein non-stoppina, niin Kuuran perä sai treffit leikkausveitsen kanssa. Anaalit läks, perän hankaus maata vasten jäi! Noh, onhan se rauhoittunut paljonkin, mutta jokin tuntemus suolistossa(?) saa edelleen Kuuran vetämään perää maata vasten. Jatkohavainto: ilmeisesti Kuura ei taivu putsaamaan muutoin omaa peräänsä?
Epämääräiset liikkumiset eivät ole parantuneet. Heti leikkauksen jälkeiset päivät Kuura oli kuin eri koira, mutta sitten kivut taas palasivat. Sääli että eläinlääkäri ei suostunut kirjoittamaan morfiinia Kuuralle non-stoppina... mutta kun mitään muutakaan ei enää keksi, niin Kuura saa toistaiseksi gabapentiinia. Ja kuukauden verran kipulääkettä saatuaan alkoi liikkuminen taas maistumaan. Tai pikemminkin: Kuura alkoi omasta halustaan taas leikkimään Riian kanssa. Ja samalla pystyttiin tekemään pidempiä lenkkejäkin. Eli näytti jo todella hyvältä!
Mutta tämäkään ei ollut taikaratkaisu. Kolmisen viikkoa takaperin tapahtui jotain, ja liike ja leikki loppui taas kuin seinään. Siitä hiljalleen on palauteltu ja väliin liike näytti paremmalta, mutta edelleenkään tyttö ole siinä kunnossa, että pystyisi tekemään puolentoista tunnin lenkkejä peräkkäisinä päivinä. Liian rankkaa, ei kroppa kestä. Näyttäisi, että vasen takajalka ei kannata painoa kunnolla.
Kropasta on kuvattu röntgenillä koko luusto tassuista rankaan. Lisäksi ranka on katsottu magneetilla. Osteopatialla (2 muotoa testattu) ei löydy syytä, eikä edes epäilyttävää kohtaa. Se kyllä tuntuu että tyttö on jumissa ja kipeä, mutta taustasyy ei aukea. Turhautumisen määrä on valtaisa.
Viimevuoden Kuura söi lähes kokonaan laihdutusnappulaa ja paino tippuikin 28,5 kilon tietämille. Mutta jokin siinä ruuassa kiusasi: kenties jatkuva nälän tunne ja silloin tällöin esiintyneet närästykset? Niinpä ajattelin luopua laihdutusnappulasta ja palata vanhaan, mutta myös tämän kanssa oli satunnaisia närästyksiä (kalapohjaisia). Niinpä rinnalla on nyt uusi nappula, joka tuntuu kyllä maistuvan. Paino on vaan noussut takaisin 30 kiloon :/
Treeneissä tyttö on ollut tämän vuoden puolella kuin eri koira - haluaa tehdä töitä! Ja sen verran kipulääkkeet on auttaneet, että liikkeisiin on tullut myös vauhtia. Laiska ravi on vaihtunut laukkaan mm. noudoissa. Tästä innostuneena ollaan haettu myös luoksetulon pysäyttäviä laukassa. Siinäpä tuntuukin olevan työtä, että laukka pysyisi kaikilla osuuksilla. Tunnaria työstettiin viimetalvena porukkatreeneissä, ja Kuura tuntuu oppineen siitä jutun juonen!
Pikkulikka Riiakin täytti jo vuoden! Riian talveen kuului valmennusryhmässä tokon treenausta, eli kontaktiin on tehty ihan hyvää pohjatyötä. Silti hyvin huomaa, että treenipaikka on ollut yksi halli, joten pitää tehdä nyt kesäkaudella töitä että sama osaaminen yleistyy muihinkin paikkoihin (ylipäätään ulkotiloihin). Riia on hirmuisen innokas tekemään töitä - mutta ei jaksa kovin pitkiä sessioita. Erityisesti jos treenin lomassa tulee "juttelutuokioita", tyttö kyllästyy (eli alkaa tutkia ympäristöä) ja herättäminen uudestaan töihin ei tahdo onnistua.
Riia on pysynyt (kop kop) terveenä ja on ihanan liikkuvainen paketti. Kooltaan se on ihan minimaalinen, mutta punkeaa itsensä silti isoillekin kiville poseeraamaan. Laukassa on ihan eri ulottuvuus kuin Kuuralla. Ja kestävyys on mainio. Ollaan nyt lomailtu Paljakassa, ja Riia on tehnyt päivittäin 2 x 1,5-3h lenkkejä vapaana maastossa. Viikon jälkeen on havaittavissa, että Riia ei enää ihan niin paljon häsellä ympäriinsä. Jos pysähdyn, tyttö saattaa jopa itsekseen käydä makuulle :D
Hetken aikaa tammi-helmikuun aikaan sain pelätä Riian tassuun kasvanutta pikkurillinpään kokoista kovaa pattia. Se oli kovin samanoloinen (hyvänlaatuinen ihokasvain) mitä Maialla oli, joten käytiin hakemassa eläinlääkäriltä ohje katsella tovi. Katseltiin reilut 6 viikkoa, ja sitten patti otti ja lähti. Huh! Ei lisää tällaisia.
Onhan tytöillä ollut toki juoksujakin. Kuura otti ja yllätti aloittamalla omansa jo joulukuussa (odotin maalis-huhtikuulle), joten nyt on ihan mysteeri millaisella syklillä Kuuran seuraavat tulevat. Olen myös miettinyt Kuuran sterilointia, mutta en kesäkaudelle (eli uintikaudelle). Riia oli myös henkinen hirviö joulukuussa, joten uskoin, että se aloittaa juoksut samaan syssyyn. Mitä vielä! Tippaakaan verta ei näkynyt, ja kun Riia kävi osteopaatilla, kaikki ärsyttävät tavat hävisivät kolmeksi viikoksi! Ajattelin, että ehkä siinä oli silti veretön juoksu - kunnes Riia täysin yllättäen teki juoksut maaliskuussa.
Juoksujen jälkeen Riian aktiivisuus on tasoittunut valtavasti. Enää tyttö ei pyöri lelujen kanssa ympäri taloa, vaan käyttää sisälläolon nukkumiseen. Ulkona on sitten keskityttävä reviirin merkkailuun ja puskien tutkimiseen :o

kuulumisia

Joulukaktus

sunnuntai 19.08.18
Sitten niitä onkin kaksi...
Toukokuussa Kuura sai vielä peräpukamavoidetta, ja se rauhoitti takapäätä ja yleisolemus taas rentoutui. Kuura oli ihan mielellään taas leikkimässä muiden kanssa, olo tuntui hyvältä. Sitten mentiin lenkillä yhden ison ojan yli - ja Kuura laskeutui hypystä etupäälleen. Ontui oikeaa etujalkaa pari päivää, ja vielä viikon jälkeenkin vingahti, mutta hiljalleen se asettui. Kulkeminen vain muuttui tosin hankalaksi kun etupäälle ei pystynyt tuomaan painoa samaan tapaan kuin ennen. Kesäkuun alku vietettiin siis hyvinkin hiljaiseloa.
Tuli juhannus ja saatiin actionia taloon. Eli lauman jatkoksi muutti Riia-pentu. Kuura piristyi ja oli innolla leikittämässä pentua 24/7. Muutaman päivän jälkeen Kuurasta alkoi tuntua, että pentu (ja samalla itse) voisi joskus nukkuakin... Riia on siis ollut varsin pirteä tapaus. Kesä helli hyvillä keleillä, joten paljon ollaan oltu takapihalla. Riia ei vain malta nukahtaa ulos, joten on vetänyt välillä melkoista väsymys-härinä-elämää. Ekoina päivinä ei tosin malttanut nukahtaa sisällekään - onneksi siitä on jo päästy yli ;)
Riia on melkoinen puutarhuri, erityisesti kasvien harvennuksen ja kuoppien kaivamisen osalta. Hereillä ollessa pitää jatkuvasti puuhastella jotain. Luita voi toki järsiä, mutta pienillä hampailla niistä ei kummoisesti tavaraa irtoa, joten se on tylsää. Kivempaa on roikkua Kuuran huulissa, kaulalla ja kintereissä. Onneksi Kuuralla on mahdottoman pitkä pinna.
Riialla jalat on kasvanut kovaa kyytiä. Jo alussa Riia liikkui ihan reippaasti pikkukävelyt päiväkodin ympäri, mutta nyt 16-viikkoisena Riia alkaa liikkua jo reippaammin ja kestävämmin kuin Kuura. On jo pari kertaa hypännyt autoonkin. :o
Kuuralla takapään hankaamminen lisääntyi taas heinäkuulla kun lopetin peräpukamavoiteen, joten käytiin lääkärillä. Anaaleita tyhjennettiin sarjana pari viikkoa. Operaatio on Kuuran mielestä tosi ällöä ja kipeää. Ensimmäisillä kerroilla sisältö oli epäilyttävää, sen jälkeen ollut melko tyhjät. Eli anaalit kyllä välillä kiusaa, mutta ne tuskin aiheuttavat kokonaan Kuuran huonoa oloa. Samaan aikaan tyhjennysten kanssa otettiin laseria takajalkojen lihaksille ja gabapentinia hermoille. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut kummempaa vaikutusta liikkumiseen, mutta parin viikon jälkeen kipualue oli siirtynyt selkeämmin lantioon.
Pari päivää viimeisen laserin jälkeen lenkillä takahtui jotain (olivat vapaana, kulkivat risukossa mutta ei mitään erityisempää sattunut) kun Kuura alkoi taas kulkea tosi kivuliaan oloisesti ja lopettin Riian kanssa leikkimisen. Hitsi kun ymmärtäisi mitä siellä tapahtuu.
Riia on saanut viettää varsin rentoa pentuelämää. Jälkiä on saanut ajaa jonkin verran ja näköjään se on oppinut menemään maahan (superkivaa!). Itse huomaan jatkuvasti "ei se osaa tuotakaan" ja "pitäisi tuotakin aloitella", mutta ehkäpä se vielä ehtii oppia.
kuulumisia

Joulukaktus

keskiviikko 09.05.18
Nyt tiedetään, että ei tiedetä
Olipa tuskallista odottaa Kuuran lääkäripäivää! Ei tiennyt mitä sieltä voisi löytyä. Kolmisen viikkoa kesti Kuuran huonompi jakso (jolloin edes kipulääke ei tuntunut kunolla vaikuttavan), ja sen jälkeen on ollut parempi fiilis vaikke lääkettä otettukaan. Ei täysin oireeton, mutta selvästi parempi. Ajattelin kipeyttää Kuuran uudestaan hieman ennen lääkäripäivää - mutta tyttö ei kipeytynyt samalla tavalla. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta oli älytön olo lähteä lääkärireissulle.
Näytin hyppyvideot. Kuura sai kulkea edestakaisin pihalla (hirmuisesti silmiä katselemassa), ortopedi tutki, neurologi tutki. Kuulemma jalat tuntuvat hyviltä, niitä ei ole syytä kuvata. Vasen puoli kropasta antoi kipuoireita sekä edestä että takaa. Ja oikean takajalan ontumaa näkyy liikkeessä. Lonkankoukistajista oireita molemmin puolin. Röntgenissä valaisiin siis vasen olka, kyynär ja koko ranka.
Kuvat olivat aivan yhtä hyvät kuin vuosi takaperin. Ei mitään moitittavaa. Ainoastaan lonkat aiheuttivat harmaita hiuksia. Virallisten tulosten (c/b) perusteella vasemman olisi pitänyt olla huonompi, mutta oikeassa oli enemmän moitittavaa: reisiluun pään muoto on kulmikkaampi, ja sillä puolella tiheys on hyvin erilainen. Kuitenkaan ei näy selviä merkkejä nivelrikosta. Rustovaurioita saattaa olla, mutta niitä ei näy kuvassa.
Niinpä suositeltiin magneettikuvausta koko selälle. Ja pitkällisen odotuksen jälkeen: ei mitään epänormaalia. Normaalit selkäydin, hermojuuret, nikamat ja välilevyt. Eli paperilla terve koira.
Päätin sitten että otetaan vielä yksi verikoe borrelioosia varten. Pikatestissä sen tulos oli negatiivinen, ei tartuntaa.
Ja kuitenkin lääkäristä lähti kotiin sama koira joka aamulla sisään meni. Kun pysähdyttiin matkalla välipissalle, heti hypättyä autosta alas oli hillitön tarve kirputtaa selkää. Anaaleita piti vetää pitkin maata iltalenkillä. Aamulenkillä taas selän kirputus heti, kun vaihtoi liikkeen isompaan raviin.
Eli nyt tiedetään, että selässä ei ole rakenteellista muutosta joka aiheuttaisi neurologisia ongelmia. Mitään muuta ei sitten tiedetäkään.
Kipulääkkeistä voidaan sitten arpoa Rimadylin ja gabapentiinin välillä :/
kuulumisia

Joulukaktus

tiistai 17.04.18
Aamukampa käytössä...
Juoksut päättyi melkein kuin seinään viimeisen päivityksen jälkeen. Korvatkin löytyi, mutta lenkkeilyvauhti ei palautunut. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon hidasta lenkkeilyä. Kuuran tuntuu olevan vaikea nostaa käynnistä ravia, tai liikkua ylämäkeen. Välillä ihan tasaisen tallaaminenkin meinaa olla hankalaa. Ja hetken menee taas sujuvasti.
Olihan juoksujen ennen ja jälkeen useampi viikko jolloin oli peräkkäisiä koiratreffailuja, mutta nyt kroppa ei ole palautunut edes itsekseen ollessa. Kipulääkettä on saanut melkein non-stoppina, mutta se ei tee dramaattista eroa. Viimeisen viikon aikaan jokainen 1,5 km aamulenkki on mennyt ainakin osittain hidastellessa. Korttelin ympäri 600 m kulkee joskus hyvällä vauhdilla alusta loppuun, joskus hyytyy puoliväliin. Olen pohtinut onko syynä alusta (lumi / jää / röpelö / hiekoitussepeli), mutta selkeää syytä ei löydy. Eikä ole merkitystä, onko Kuura hihnassa vai irti. Parina viikonloppuna ollaan tehty pidempi 4 km lenkki (hah, oikeasti tätä pitää nykyisellään kutsua pitkäksi!) Vaarun poluilla. Hitaasti kun mennään, niin kyllähän se taaperretaan. Mutta liike ei olennaisesti muutu edes "uusissa paikoissa", tai seurassa. Kaikkein huolestuttavinta onkin, ettei Kuura enää halua leikkiä. Haluaa edelleen toisten koirien luo, mutta fyysinen kontakti ei ole kivaa.
Joskus saattaa intoutua riemuhepuliin, ja sunnuntain treeneissä menee laukaten ruutuun ja merkkiä ympäri. Mutta kotiin tullessa onkin sitten ihan könkkä koira. Eli kyllä tässä nyt aamuja lasketaan milloin päästään kunnolla kopelotavaksi ja läpivalaisuun. Kolme pitkää viikkoa pitäisi vielä sinnittää ja elää "kevyesti".
Millä kaikilla tavoin Kuura oireilee? Miettii kotonakin tarkkaan nouseeko ylös makuulta - nousee vain jääkaapille. Nuolee ja puree tassujaan, kinnertä ja polvia. Ei enää tule leikkimään / tuo lelua leikittäväksi (aikeisemin useita kertoja päivässä). Ei hae leikkiä / vastaa leikkiin edes toisten koirien kanssa. Viivyttelee lenkille lähtöä. Lenkillä enimmäkseen peitsaa / puhtaasti kävelee. Pysähtelee. Vaikeus nostaa ravia. Jos ravaa, kääntyy äkillisesti kirputtamaan hännäntyveä. Saattaa kesken kävelyn äkillisesti istahtaa maahan. Vetää anaaleitaan pitkin maata. Jos vaihtaakin raviin, vaihtaa nopeasti takaisin käyntiin. Ravissa askel ei ole eteenpäinliikkuva vaan lyhyt, töksähtävä. Vie takajalkoja (erityisesti vasenta) vatsan alle. Toisinaan haluton hyppäämään autoon. Hidastelee syödessä raakaa broileria (luineen)! Ja mitähän vielä... kaikkea tätä, vaihtelevilla voimakkuuksilla ja kestolla. Kuuran olemuksessa ei ole puhettakaan samasta riehakkuudesta, jolla kuukausi takaperin lähdettiin hiihtolenkille.
Kuuran henkinen olo on koetuksella. Onkin alkanut tekemään tuhojaan "vanhoilla päivillään". On päivisin hakenut useamman kerran lehtikorista tyhjiä pahvilaatikoita silputtavaksi. Toissapäivänä poimi jostain huulirasvan, ja teki sen kuorista palasia. Sisältöä en koskaan löytänyt, mutta ei maha mennyt ripulillekaan :D
Tunnaria on harjoiteltu "terassikauden alettua", ja pienen muistuttelun jälkeen se tuntuu olevan helppoa. Pitänee alkaa sitä vaikeuttaa. Kaikki muu tokoilu menee vahvasti fiiliksen mukaan. Tekniikkatreenaus on jäissä, kun on hankala tietää mikä kaikki kroppaa kuormittaa. Vauhti ainakin. Kunhan metsä sulaa, voisi kokeilla vaikkapa jälkeä.
Paremman tekemisen puutteessa Kuura on kunnostautunut "omissa lajeissaan". Talven aikaan mulle on tuotu hankeen jäänyt punatulkku, pikkukaloja (jäältä), varis ja mahdollisesti kauriinvasan pää. Näistä viimeisin löytyi puoliksi syötynä ja kohtuullisen haisevana, joten ei jääty tekemään sen kanssa tarkempaa tuttavuuta.
kuulumisia

Joulukaktus

sunnuntai 25.03.18
Kevättuoksuja
11 kuukautta juoksuväli! Aika loistava. Etenkin kun koko alkuvuoden jännäsin, mitkä kaikki reissu- ja hoitosuunnitelmat menee uusiksi. Tällä kertaa on ollut aika voimakas juoksu. Tyttö kadotti korvat, nenä vie ja koirat kutsuu. Reilu 2 viikkoa ensimmäisestä tipasta näyttää siltä, että alkaa mennä ohi. Paitsi hajut - niissä on nyt jotain ihan maagista. Kaikki keltainen lumi teiden varsilla kutsuu viettämään aikaa.
Hyppytekniikkaharjoituksia aloitettiin joulun välipäivinä ja tehtiin systemaattisesti kuukauden ajan 2 kertaa viikossa. Kuvasin kaikki hypyt. Ja tadaa - mitään ei oleellisesti muutu. 65-senttisen esteen vielä hyppää, 70 cm kiertää. Eli omin avuin ei taideta saada korkeushyppyä kuntoon, ja joka tapauksessa nyt käydään 2-v synttäreiden kunniaksi uudestaan läpivalaistavana. Kohtahan sekin on jo nurkan takana.
Kevätjäiden aikaan Kuura pääsi tutustumaan hiihtoon. Tai siis on ollut irtokoirana mukana jääladuilla. Rankkaa pienelle koiraparalle, kun joutuu koko reissun oikeasti liikkumaan, eikä voi vain jäädä nuuskimaan puskia. Tai jos jää, niin saa tosissaan juosta että saa mut taas kiinni. Kuura on hyvin oppinut ohittamaan muut hiihtäjät. Toiset koirakko-hiihtäjät meinaa olla kamalan kiinnostavia, ja jos toinen (irto)koira tulee parin metrin päähän "katselemaan", ei Kuura voi itselleen mitään, vaan on ihan pakko lähteä katsomaan kuka se oikein on. Kohtaamisissa otan Kuuran hihnaan, ja kertaalleen Kuura jo nykäisi minut kumoon, kun ei malttanut pysyä mun mukana. Sääli, että jäähiihtokausi oli tänäkin vuonna vain noin 1,5 kuukauden mittainen. Nyt jäälle on jo noussut vettä, ettei päästä edes kävellen jäälle lenkkeilemään.
Metsissä on vielä enemmän kuin tarpeeksi lunta. Käytiin kartoittamassa tilannetta harjulla: lunta on niin pajon ettei Kuura liiku muualla kuin polulla, ja kaikki harjulle vuodenvaihteessa tamppaamani omat polut ovat ummessa. Jospa kuukauden päästä olisi kuitenkin maata näkyvissä?
kuulumisia

Joulukaktus

maanantai 18.12.17
Aika rientää kun on kivaa
Hirmuisesti on tapahtunut kaikkea. Reissaamaan ja kävelemään on ehditty lomilla, joten nyt myös matkakertomukset/kuvat on päivitettynä. Kuurasta on kehkeytynyt ihan pätevä reissaaja. Kestävyys on vielä työn alla, mutta lyhyet päiväreissut kestää kyllä.
Kuura on treenaillut syksyn toko-painotteisesti, ja PK-liiton tulevalla lisenssipaineella päätimme kokeilla taitotason virallisissa kokeissa. Rallyissa kävimme korkkaamassa yhteistyötä, ja TOKOissa kävimme toivomassa tuloksia. Tyttö yllätti lopulta positiivisesti (eli teki hyviä tuloksia), ja nyt voimme taas hyvällä syyllä pitää ensi vuoden kisataukoa. Eli harjoitella niitä "oikeita" luokkia varten.
Syksyn mittaa tyttö on kyllä kehittynyt, mutta on henkisesti täysin kakara. Palkaton treeni puuttuu, samoin kestävyys. Itsehillintää alkaa orastavasti näkyä, mutta edelleen on veitsenterällä valitsemassa, tekeekö töitä minun kanssa vai lähtisikö moikkaamaan koirakavereita. Yllykkeitä ei ainakaan vielä kestä :)
Tarkoitus oli treenailla pk:ta varten, mutta se kilpistyi hyppyihin. Käytiin eläinlääkärillä asti etsimässä missä vika, mutta hieman on mysteeri. Isot (60-70 cm) hypyt ei lähteneet toimimaan ollenkaan. Jalat tärisivät, haluton hyppäämään. Kokeiltiin kropalle kipulääkettä, hierontaa ja taukoa. Anaalitkin vaivasivat, ja niihinkin haettiin lääkettä. Lopulta syksyn mittaa kroppa alkoi avautua. Hypyt ovat kuitenkin olleet (tokon täsmätreenejä lukuunottamatta) pannassa. Kenties lähdetään talven mittaa rakentamaan treenejä hallissa.
Agi-A:ta ollaan syksyn mittaan kokeiltu, ja siitä on tullut Kuuran lemppari. Alamäen jarruttelu on hankalaa, mutta ylös kiipeäminen on kivaa. Karkailee nykyään esteelle jos silmä välttää....
kuulumisia

Joulukaktus

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 19.08.2018 07:54