Lähtö Karhunkierrokselle
Lähdimme valloittamaan Karhunkierrosta sunnuntaina 8.6.2003 kello 17 aikoihin. Tonilla oli edessä reilun 600 kilometrin ajo Muuramesta Kuusamoon. Matka Kuopioon sujui vielä leikiten ja tämän jälkeen 120 kilometrin tuntinopeudella jopa joutuisasti. Kajaanin kohdalla alkoi uupumus painaa jo päälle. Onneksi matkan varrella oli jotain mielenkiintoistakin: Hiljaisen kansan täyttämä pelto sekä kuljettajan vireystilaa koetellut tiellä poukkoileva hirvi.
Puuduttavan 501 kilometrin ajon jälkeen pysähdyimme levähdyspaikalle ja nukuimme yömme autossa. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Kuusamoa. Siellä teimme viimeiset sukka- ym. varustehankinnat ennen Rukalle ajoa. Rukalla jätimme auton parkkiin ja hyppäsimme linja-autoon, joka ajoi meidät kierroksemme alkupisteeseen. Lähes vuorokauden reissauksen jälkeen karhunkierros oli viimein alkamassa!
Emme kuitenkaan olleet ainoita kierrokselle lähtijöitä, vaan linkkiin tuli parikymmentä vaeltajaa. Valtaosa jäi Ristikallion parkkipaikalle, mutta me jatkoimme Hautajärvelle saakka.
Hautajärvellä heitimme rinkat selkään ja suuntasimme UKK-polulle. Ensimmäiselle laavulle oli 6-7 kilometrin verran. Matka sujui joutuisasti helpossa maastossa. Ensimmäisen nähtävyyden, joessa seisovan Rupakiven näkemiseksi joutui tekemään hieman töitäkin. Reittimme oli myötäillyt Savinajokea parinkymmenen metrin korkeudelta, joten rantaan päästäksemme jouduimme laskeutumaan kohtalaisen jyrkät puuportaat. Rannassa käyntiä varten jätimme rinkat ylös rinteille, joten myöskään "jyrkänteelle" takaisin kipuaminen ei tuottanut suuria ongelmia.
Ensimmäiselle tuvalle (Savilampi) oli matkaa 15 kilometriä. Matkaan lähtiessämme olimme kuvitelleet tuon 15 kilometrin taipaleen olevan lopullinen päivämatkamme, mutta varsin pian huomasimme karttamerkintöjen valehtelevan. Tuvalta olisi vielä 4 kilometrin matka risteykseen, joka yhtyisi Ristikalliolta lähteneeseen reittiin. Piti päättää jatkaakko vai jäädä jälkeen suunnitellusta etenemistahdista.
Savilammen tuvalle päästyämme jaloissa tuntui jo melkoista väsymystä. Onneksi tuvalla oli nuotio valmiina, joten pääsimme heti lämmittelemään ja paistamaan makkaraa. 7 yöpyjän tupaan oli ahtautunut jo kymmenen vaeltajaa. Olisimme voineet jäädä pihapiiriin telttailemaan, mutta halu päästä Taivalkönkään tuvalle vielä ensimmäisen illan aikana oli liian suuri. Makkarat syötyämme heitimme siis vielä rinkat selkään ja jatkoimme puuttuvan 4 kilometrin matkan.
Savinalammen tuvalta pääsimme lähtemään riippusiltaa pitkin, mikä oli jo toinen elämys ensimmäiselle päivälle. Joelta matkamme johti metsän siimekseen. Maasto oli yhtä helppoa kuin alun taival, mutta se tuntui paljon pidemmältä. Yökin alkoi painaa päälle. Väsynein jaloin saavuimme hieman ennen puolta yötä Taivalkönkään tuvalle. Tämänkin tupa oli ääriään myötä täynnä: puuliiterin katoksessakin (maassa) nukkui vaeltajia, jotka eivät olleet ottaneet telttaa matkaan. Ellemme olisi ottaneet teltaa matkaan, olisi kohtalomme ollut vielä kurjempi. Pystytimme teltan joen rantaan ja hampaat pestyämme kömmimme nukkumaan.
