Matka alkaa
Torstai alkoi normaalilla aamuheräämisellä. Kone oli lähdössä vasta puolen päivän aikaan Helsingistä, joten kentälle ajelu meni leppoisissa merkeissä. Helsinki-Vantaalla vähän arvoimme reittiä parkkikselle, mutta lopulta päädyimme sinne minne olimme aikoneetkin (neloseen). Jätimme auton ja patikoimme laukkuinemme terminaaliin. Check-in, tavaroista eroon, ja sitten odottelemaan lähtöä. Olimme hyvissä ajoin, mutta odottavan aika sujui mukavasti. Pääsimme lennolle ajallaan, ja saavuimme ennakoidusti Munchenin kentälle. Yritimme bongailla Itävallan karttaa, mutta emme löytäneet. Autovuokraamo sen sijaan löytyi. Vaikeaa olikin sitten firman valinta. Pyysimme yhden tarjouksen ja kiersimme pari muutakin tiskiä. Useimpiin olisi tarvittu auton ennakkovaraus, joten päädyimme Europcarin pikkuautoon. Se oli punainen varoituspommi, mutta kilometreiltään melkein pakasta vedetty. Vasta reilut parisataa kilometriä takana :)
Matkalaukut mahtuivat perään kun vähän modifioimme hattuhyllyn kiinnitystä. Ja sitten matkaan! Kaarsimme ulos parkkihallista suoraan kolmikaistaiselle liittymälle. Mihis sitten? Vuokraamosta saimme kartan, jolla pystyisi ehkä navigoimaan Saksan halki. Mutta kentältä lähtöön se ei auttanut lainkaan. Eka liittymä meni ohi jo ennen kuin tajusimme millä kaistalla olisi pitänyt ajaa, joten pyyhälsimme kenttää ympäri seuraavaan liittymään. Nyt löytyi sopiva kaista ja pääsimme isommalle tielle, joka pian muuttui vielä isommaksi. Ensimmäinen mieltä askarruttanut kysymys oli kuinkahan kovaa moottoriteillä pitäisi ajaa? Muut tuntuivat menevän melkoista haipakkaa ohi. Menkööt. Ei meidän nuhapumppumme oikein kihtynytkään... Ekat kilometrit meni kulttuuriin sopeutuessa. Sitten aurinko alkoikin painua mailleen, ja saimme kiusaksi vielä melkoisen sumun. Onneksi meidän ei tarvinnut miettiä tieltä poistumisia. Vasta hieman ennen Passauta pysähdyimme huoltoasemalle ostamaan vignetten - Itävallan tietullimaksun (7,70 e 10 päivälle). Samalla saimme Itävallan kartan, joka tuntui hulvattomalta edelliseen Saksan karttaan verrattuna. Pohdimme myös Passaun kaupunkikartan ostamista, mutta lähdimme eteenpäin seikkailulinjalla. Kyllähän kaupunkien keskustat on merkitty, ja ainahan sieltä hotelli löytyy?
Ajoimme ainakin kerran harhaan keskustan liittymistä, mutta kaarsimme takaisin kaupungin toista sivua ja osuimme hienosti keskustakortteleihin. Laitoimme auton parkkiin ensimmäiseen vapaaseen taskuun ja jalkauduimme. Hotelli oli näkynyt sata merkiä aiemmin samalla kadulla. Ja kun tilaa löytyi, niin sinne me jäimme. Pyysimme hieman ajo-ohjeita autotalliin päästäksemme - ja saimme nyt sen kaupungin kartan :)
Parkkihalli oli melko ahdas, mutta päättelimme että sama ahtaus mahtaa vaivata montaa muutakin parkkista tässä kaupungissa. Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme saman tien kävelemään keskustaan. Kaupat olivat menossa jo kiinni (kello 19) joten shoppailimme vain ikkunoissa. Aikomuksenamme oli kävellä saarekkeen päähän, mutta ravintolaa etsiessä emme päätyneet aivan sinne saakka, sillä kadut alkoivat käydä varsin pieniksi ja pimeiksi. Käännyimme ympäri, ja menimme ensimmäiseen isompaan ravintolaan joka tielle osui. Saimme hoitaa tilauksen saksankieliseltä menuulta. Olimme tilaavinamme Wienin leikettä - pöytään saapui äärimmäisen karsinogeeneille kypsennetty possupihvi. Jo oli kuivaa. Onneksi viini oli hyvää.
Ruuan jälkeen kävelimme kaupunkia takaisinpäin hotellille. Nukutti ihan armottomasti - kylläpä päivän seikkailut olivat ottaneet koville ;) Menimme hyvissä ajoin yöpuulle, jonka ansiosta jaksoimme aamulla nousta melko aikaisin kaupunkia katsomaan. Sumu ei ollut kokonaan haihtunut, mutta valossa oli enemmän nähtävää. Nyt kävimme ihan saaren päässä saakka katsomassa kuinka Tonava ja Inn kohtaavat. Ihmettelimme taloja, joita oli vastarannalla maalattuna kaikissa pastellisävyissä.
Kello 9 aikaan kaupat alkoivat aueta, ja osuimme sattumalta myös torille. Innostuimme maistelemaan kuivahedelmiä, ja jokunen kuivattu karpalo tarttui matkaankin. Tarjolla olisi ollut myös monenmoista venhäistä, hedelmiä, vihanneksia, juustoa ja lihaa.
