Coma | kasvua | albumi | kollaasi | tuloksia | blogitusta

Kuvaustulokset

Hampaat

Vasen alakulmuri puhkesi suuhun vasta 8 viikon iässä ja oikea puoli paria viikkoa myöhemmin. Molemmat hampaat ottivat kasvusuunnakseen takakenon ja sijainnin ikenen sisäpuolelta. Kun vasen puoli alkoi lähennellä kitalakea oli aika tehdä jotain. Alla kuvat molemmin puolin 12-viikkoisena

Molemmat alakulmurit poistettiin leikkaamalla vajaa 14-viikkoisena. Toiveena on, että pysyvät hampaat pääsevät puhkeamaan paremmin oikeille paikoilleen ja alaleuka saa mahdollisuuden levitä. Leikkaus itsessään oli "rutiinitoimenpide" vaikka se lopulta veikin melkein tuplasti ennakoidun ajan. Vasemman puolen hammas saatiin suusta siististi kokonaisena (kuvassa oikealla). Aivan mielettömän iso! Oikea puoli tuotti enemmän työtä. Kuten kuvasta näkyy, se lähti useina palasina ja leukaan jäi vielä osa juurta. Kaiken todennäköisyyden mukaan juuri ei aiheuta ongelmia, vaan sulaa leukaan nopeasti. Ienten ulkopinnat avattiin leikkausta varten ja molemmin puolin jäi sulavat tiki pitämään pakettia kasassa. Jälkihoitona kotona kaiken kovan pureskelu oli kielletty 2 viikon ajan.

Nukutuksen jälkeisen pöhnän selvittyä Coma oli oma itsensä, eikä puuttuvat hampaat haitanneet Comaa lainkaan. Tyttö myös tyytyi pääasiassa pehmoleluihin. Lisäksi tyttö alkoi pureskella tassujaan, takajalkojaan ja häntäänsä. Viikon jälkeen huomasin, että suuhun tulee ensimmäiset pysyvät hampaat, joten ei ihme jos kutisee.

Hampaiden vaihtuminen meni pääasiassa ok. Vasen ylämaitokulmuri kuitenkin katkesi, kun uusi hammas oli tulossa tilalle. Niinpä molemman puolen yläkulmuritkin poistettiin nukutuksessa.

Hammaskartassa näkyy rautahampaiden puhkeaminen. Rautakulmurit sijoittuivat myös alaleuassa erinomaisen hyville paikoille. Purennasta näyttää tulevan hyvä :)

Rakko

Saatuaan hammasleikkauksen rauhoituspiikin Coma pissasi alleen (oli kyllä ulkoilutetttu ennen klinikalle menoa), ja päästi reippaasti pissaa läpi myös leikkauksen aikana. Ja vielä lisää matkalla kotiin, ja kotona hortoillessaan. Kaikki tuo voi olla normaalia, tai mahdollisia oireita rakon rakenteellisista poikkeamista. Tähän tietoon ei olla vielä menossa rakon puolesta jatkotutkimuksiin (ainoat paikat Suomessa olisivat yliopistollinen eläinsairaala tai Kouvolan eläinlääkäriasema) vaan jäädään seurailemaan miltä sisäsiisteys alkaa näyttämään.

Comahan pystyy 14-viikkoisena nukkumaan öitä kuivana. Aamusta onkin sitten ihan hirmuinen hätä. Toisinaan pissa tulee heti makkariin, matkalla makkarista takapihalle tai sitten vasta takapihalle (niinkuin pitää). Jatkopissoja voi tulla pari-kolmekin muutaman minuutin sisään, tai viimeistään puolen tunnin päästä. Samaa jatkuu läpi hereilläolon. Yleensä rakko pitää puolen tunnin satsin. Joskus hätä yllättää nopeammin. Ja joskus... Ensimmäiset viikot ajattelin että Maia kuolaa kotona, mutta tarkemmin seurailtuani se on Coma, joka välillä tiputtaa kulkiessaan pissatipan sinne, toisen tänne. Yli- vai ohivuoto?

Comasta katsottiin pissanäyte: puhdas. Ainoa huomautus oli virtsan väkevyydestä - Coma juo turhan vähän ja väkevä virtsa voi turhaan ärsyttää rakkoa. Toisaalta näytteenä viety "kullankeltainen pissa" tulee vain aamuisin. Päivän pissat voivat olla hyvinkin värittömiä. Mutta laitetaan myös juominen tarkkailuun.

Vajaa 4-kuisena rakko oli tottunut sellaiseen päivärytmiin, että yöt menivät hyvin. Aamulla pääsi heti herättyä ulos, ja sitten uudestaan ennen ruokaa. Sitten rakko jaksoi täyden työpäivän ajan, ja heti kotiin tultua pääsi taas pihalle. Illat ollaan tyypillisesti liikkeessä, joten ulkoilumahdollisuuksia tulee runsaasti. Tällaisella rytmillä rakko tuntuu oikein tyytyväiseltä. Satunnaisia tiputteluita tulee edelleen, mutta kokonaisia pissoja ei ole hetkeen tarvinnut siivota.

5-kuisena tuntui, että satunnaiset tiputtelut olivat yhä harvemmassa. Niinpä puolen vuoden alla tuntui käsittämättömältä, kun tyttö yllättäen päästi pissaa kolmesti viikonlopun aikana. Syyksi paljastui pissatulehdus. Antibiooteilla rakko saatiin nopeasti hallintaan.

Virtsatulehdus kuitenkin uusiutui ja Coma söi antibiootteja pitkin kevättä. Lopulta löydäksinä emätintulehdus, hiivatulehdus, rakkuloita... antibioottialapesuilla ja C-vitamiinilla tilanne helpotti hetkeksi, mutta ei pysyvästi. Myös satunnaisia sisäpissoja alkoi tulla (9-10kk). Katsellaan siis edelleen.

Parin vuoden kieppeillä tuli seuraava tulehduskierre. Elokuusta joulukuuhun kerättiin neljä peräkkäistä tulehdusta: uusi alkoi aina pari viikkoa edellisen antibioottikuurin loputtua. Joka kerta eri antibioottia, ja aina sama E. Coli -bakteeri, jossa ei ole erityistä antibioottiresistenssiä. Välissä kokeiltiin C-vitamiinia, karpaloa, päivittäistä alapään pyyhkimistä... Rakkoa koitettiin tähystää, mutta laitteisto loppui kesken. Sen verran kuitenkin nähtiin virtsaputken suuta, että siellä on erittäin ärtyneet seinämät. Tulehdusten aikaan tuli myös tiputtelua / alle laskemista, ja nukutettuna ollessaan (tuttuun tapaan) laski jatkuvasti alleen. Niinpä Coma kävi myös tietokonetomografiassa tarkastuttamassa virtsateiden rakenteen. Normaali se on, siitä hieman kuvia:

Kuvissa näkyy molemmat munuaiset, joista vielä varjoaineella väritettynä näkyy virtsan siirtyminen virtsateihin. Samoin näkyy siistejä läpileikkauksia selkänikamista. Oikeanpuoleisessa näkyy myös hieman kylkiluita :)

Kuvissa näkyy virtsan liikkuminen johtimissa. Tässä ollaan jo melko lähellä rakkoa.

Selkä/lantio

Virallisten kuvien yhteydessä selkä kuvattiin (epävirallisesti) puhtaaksi. Samoin näyttäisi elokuussa 2014 otettujen kuvien ja 11/14 tomografian perusteella. Kuitenkin Coma alkoi elokuussa 2014 ontumaan. Enimmäkseen vasenta takajalkaa, vaikkakin siirsi ontumaa välillä myös oikeaan takajalkaan. Oteopaateilla ollaan käyty, ja selkeää toiminnallista eroa jaloissa on. Toisinaan lantio vetää selän täysin mutkalle rintarangan-lannerangan kohdalla. Selkeää syytä ei vain tahdo löytyä. :(

Lonkat ct:llä kuvattuna vähän normaalista poikkeavassa kuvakulmassa. Ei näy nivelrikkomuutoksia.

Lantiota ct:llä siivutettuna. Ei mitään poikkeavaa.

Ontuminen ja polvi

Coma oli siitä harvinainen pentu, että ei pentuaikanaan ontunut käytännössä ollenkaan. Eikä suurempia onnettumuuksia sattunut, ei juurikaan pieniäkään. Liukastumisia oli (Coma oli todellinen bambi luistinradalla), mutta niistäkään ei tuntunut tulevan näkyviä seuraamuksia.

Elokuussa 2014 tuli ensimmäinen merkki siitä, että vasemmassa polvessa olisi jotain vikaa. Ontui ja alkoi astua ko. jalalla vain varpailla, kevensi painoa pois. Jalka ja selkä röntgenkuvattiin (ja hermotus tutkittiin), mutta mitään ei löytynyt. Ontuma jatkui syksyn mittaan - kevennystä oli, mutta en saanut selvää kuvaa johtuiko se rasituksesta, vai mikä sen laukaisi. Marraskuun tomografiassahan katsottiin myös selkä, mutta sieltä ei löytynyt (esim. välilevyperäistä) syytä.
Joulukuussa 2014 Coma oli kuukauden tulehduskipulääkekokeilussa ja rajoitetulla lenkkeilyllä. Se olikin jalan kannalta hyvä kuukausi: puolen tunnin kävelyistä ei tullut ontumia, ei edes irrallaan metsässä juosten. Kuuri loppui ja kävimme pidemmällä lenkillä - ja jalka meni todella kipeäksi. Nyt otettiin uudet röntgenit: sekä vasen että oikea jalka polvesta tassuihin. Molemmin puolin näkyi nivelrikkoa ja vasemmalla puolen täyttymistä, joten epäilynä ristisiteen osittainen pettäminen.
Leikkaus olisi ollut ainoa mahdollinen hoito. Syitä leikkaamatta jättämiselle oli useita. Taloudellinen syy tietysti osana: leikkauksen hinta n. 1800e, ja kutakuinkin saman verran polven kuntoutukseen. Kuntoutus oli suurempi syy: Comaa olisi äärimmäisen mahdoton pitää siten, että ei tekisi äkkiliikkeitä leikatulla jalalla. Erityisesti, kun omassa pihassa vastaan tulevat naapurit aiheuttavat pakkoliikkeitä muutoinkin. Kuntoutuksen jälkeenkin pitäisi elää varovaista elämää: äkillisiä liikkeitä tulisi välttää koko loppuelämä, irti juoksuttaminen olisi täysin omalla vastuulla. Isojen koirien leikkauksista kuului paljon huonoja kokemuksia: monella koiralla toinen polvi petti vuoden sisällä leikkauksesta, joten sama operaatio, kuntoutus ja kustannukset olisivat tuplana. Ja suhteellisen monella koiralla olisi edessä vielä kolmaskin leikkaus, kun jompaa kumpaa leikattua polvea jouduttaisiin korjaamaan. Leikkauksethan eivät kuitenkaan poistaisi nivelrikkoa, jota oli jo alkanut kehittyä. Eli tarjolla olisi hihnaelämää koiralle, jonka elämän suurin nautinto on juokseminen; joka mieluiten leikkii juoksemalla, joka purkaa hermostuneisuutta jaloillaan. Vanhalle eläkeläiskoiralle ehkä, mutta nuorelle... ei, se ei ole Coman elämää.
Niinpä päädyin lisäämään Comalle kipulääkettä; saisi olla menossa mukana sen aikaa kun jalka lääkittynä kestäisi ilman kipua. Ja toivottavasti osaisin päästää Coman pois ennen kuin ristiside pettää kokonaan.
Ei asetettu remmirajoitteita. Coma sai vielä käydä juoksemassa kavereiden kanssa, vaikka suurin osa ajasta oltiinkin rauhallisemmin. Isompaa ontumista oli vain rajumpien lenkkien jälkeen. Vain kuukauden kuluttua polvessa taisi revetä lisää, kun helmikuun 2015 alussa ontuminen voimistui lääkityksen lisäämisestä huolimatta. Viikon verran katselin, mutta kun olo ei helpottanut, oli aika päästää tyttö menemään.

Jalan tilanne varmistettiin vielä avauksessa: löytönä eturistisiteen osittainen repeämä ja tulehdus.