Meidän kuulumisia
tiistai 17.02.15
Avausraportti
Evira oli käsittämättömän tehokas. Kun näin kuoren postilaatikossa vain viikko lähetyksestä, ajattelin että se on lasku. Mutta sielläpä olikin jo lausunto. Tässä oleelliset (ja epäoleelliset) osat:
Tutkimustulos:
1. Lopetettu eläin
2. Vasemman polvinivelen eturistisiteen osittainen repeämä minkä seurauksena steriili niveltulehdus
3. Molemmissa polvinivelissä lievää nivelrikkoa joka pidemmälle edennyt vasemmassa.
Kuolemanjälkeiset muutokset ovat kohtalaiset. Oikeassa polvinivelessä ei todeta spesifisiä muutoksia. Vasemmassa polvinivelessä on kohtalaisesti lievästi sameaa läpikuultavaa kellertävää eritettä. Nivelkapselit ovat pöhöiset. Eturistiside on repeytynyt ja osittain irronnut sääriluun kiinnityskohdasta. Repeytynyt osa on pöhöinen ja lievästi verekäs. Polvinivelten kierukoissa ei spesifisiä muutoksia. Oikeassa polvinivelessä reisiluun telan ulommassa nivelnastassa lievää uudisluun muutosta. Vasemman polvinivelen reisiluun telan ulommassa nivelnastassa on kohtalaisesti uudisluumuutosta ja lievempänä sisemmässä nivelnastassa. Molempien polvinivelten nivelpinnat ja patellat silmämääräisesti normaalit.
Lisäksi oli tutkittu muut suuret nivelet, rannenivelet, tassut, varpaat, kynnet, sisäelimet, ruuansulatus, virtsatiet... ne kaikki kunnossa. Tämä osa lausuntoa aiheutti ensin hämmennyksen, heti perään oivalluksen ja sitä kautta hymyn mun huulille:
Tutkimushetkellä mahalaukussa todettiin kolme kankaista vierasesinettä. ... Mahalaukussa todetaan 2 litteää, keltaista, kankaista pehmolelun räpylää, halkaisijaltaan 5cm kokoinen kankainen muodostuma ja lukuisia pienehköjä luun palasia. Se kankainen muodostuma on siis joko nokka tai kuono, joiden lähteestä kirjoitin juuri ennen viimeistä keikkaa. Yleensä Coma on vain tyytynyt purkamaan pehmolelujen täytteet pitkin olkkaria, mutta koira-lelulta puuttuvaa nenää tai ankalta puuttuvaa nokkaa en nähnyt. Enkä jaksanut asiaa sen kummemmin murehtia. Otin leluista myös aikanaan kuvan, joten nostin sen tähän vierelle.
Itselle oli tavaton helpotus, että avaus vahvisti lääkärin diagnoosin. Tässä viikon aikana on huomannut niitä aukkoja, joita Coma jälkeensä jätti. Mun tuulikaappissa on käsittämättömän paljon tilaa kotiin tullessa. Kukaan ei tule istumaan (ja piereskelemään) ruokapöydän viereen. Mun pitää ihan itse tyhjentää Maian ruokakupista syömättömät kasvikset biojätteisiin. Myös jääkaapissa on paljon sellaista, joka normaalisti olisi päätynyt Coman kuppiin. Nurkkiin ei enää keräänny karvapalloja (kyllä, Comasta irtosi huomattavasti enemmän karvaa kuin Maiasta). Ja lenkkeily on ihan naurettavan helppoa, ja samalla tylsää.
terveys
Avausraportti
Evira oli käsittämättömän tehokas. Kun näin kuoren postilaatikossa vain viikko lähetyksestä, ajattelin että se on lasku. Mutta sielläpä olikin jo lausunto. Tässä oleelliset (ja epäoleelliset) osat:
Tutkimustulos:
1. Lopetettu eläin
2. Vasemman polvinivelen eturistisiteen osittainen repeämä minkä seurauksena steriili niveltulehdus
3. Molemmissa polvinivelissä lievää nivelrikkoa joka pidemmälle edennyt vasemmassa.
Kuolemanjälkeiset muutokset ovat kohtalaiset. Oikeassa polvinivelessä ei todeta spesifisiä muutoksia. Vasemmassa polvinivelessä on kohtalaisesti lievästi sameaa läpikuultavaa kellertävää eritettä. Nivelkapselit ovat pöhöiset. Eturistiside on repeytynyt ja osittain irronnut sääriluun kiinnityskohdasta. Repeytynyt osa on pöhöinen ja lievästi verekäs. Polvinivelten kierukoissa ei spesifisiä muutoksia. Oikeassa polvinivelessä reisiluun telan ulommassa nivelnastassa lievää uudisluun muutosta. Vasemman polvinivelen reisiluun telan ulommassa nivelnastassa on kohtalaisesti uudisluumuutosta ja lievempänä sisemmässä nivelnastassa. Molempien polvinivelten nivelpinnat ja patellat silmämääräisesti normaalit.
Lisäksi oli tutkittu muut suuret nivelet, rannenivelet, tassut, varpaat, kynnet, sisäelimet, ruuansulatus, virtsatiet... ne kaikki kunnossa. Tämä osa lausuntoa aiheutti ensin hämmennyksen, heti perään oivalluksen ja sitä kautta hymyn mun huulille:
Tutkimushetkellä mahalaukussa todettiin kolme kankaista vierasesinettä. ... Mahalaukussa todetaan 2 litteää, keltaista, kankaista pehmolelun räpylää, halkaisijaltaan 5cm kokoinen kankainen muodostuma ja lukuisia pienehköjä luun palasia. Se kankainen muodostuma on siis joko nokka tai kuono, joiden lähteestä kirjoitin juuri ennen viimeistä keikkaa. Yleensä Coma on vain tyytynyt purkamaan pehmolelujen täytteet pitkin olkkaria, mutta koira-lelulta puuttuvaa nenää tai ankalta puuttuvaa nokkaa en nähnyt. Enkä jaksanut asiaa sen kummemmin murehtia. Otin leluista myös aikanaan kuvan, joten nostin sen tähän vierelle.
Itselle oli tavaton helpotus, että avaus vahvisti lääkärin diagnoosin. Tässä viikon aikana on huomannut niitä aukkoja, joita Coma jälkeensä jätti. Mun tuulikaappissa on käsittämättömän paljon tilaa kotiin tullessa. Kukaan ei tule istumaan (ja piereskelemään) ruokapöydän viereen. Mun pitää ihan itse tyhjentää Maian ruokakupista syömättömät kasvikset biojätteisiin. Myös jääkaapissa on paljon sellaista, joka normaalisti olisi päätynyt Coman kuppiin. Nurkkiin ei enää keräänny karvapalloja (kyllä, Comasta irtosi huomattavasti enemmän karvaa kuin Maiasta). Ja lenkkeily on ihan naurettavan helppoa, ja samalla tylsää.
terveys
maanantai 09.02.15
Se viimeinen keikka
Perjantaina kävi mielessä olisiko Antepsinilla sellainen sivuvaikutus, että kipulääke imeytyy huonommin? Niinpä se jäi pois viikonlopun ajaksi. Ainoa vaikutus oli, että Comaa alkoi taas närästää (ja lopulta oksennuttamaan). Tuplasin myös Gabapentinin aamuisin 400mg:aan (Dolagis onkin ollut jo maksimina), mutta ei siitäkään ollut apua. Jalkaan sattui silti.
Käytiin sitten molempina päivinä kävelemässä harjussa. Sunnuntaille saatiin Kipi seuraneidiksi - ja oli ihan eri meininki kuin itsekseen lenkkeillessä! Vaisto vei leikkimään vaikka kyvyt ei siihen oikeasti riittäneet. Mutta tämä päätös oli tehty jo aikaisemmin: eletään täysillä se mitä eletään.
Tein tytöille pannaria, ja molemmat vetäsivät reilun 30 sentin pannarisuikaleet miekannielijän tavoin kertaakaan pureksimatta! Enpä tiennyt että pystyvät moiseen. Kerjäsivät sen jälkeen lisää, eli ehkä se kuitenkin ehti maistua, ja hyvältä. Tytöt saivat myös rustoluuta takapihalle. Comalle laitoin peiton terassille (kun ei mene takapihalle hankeen), joten Coma arvosti elettä käymällä makuulle aivan peiton viereen.
Lattialla Coma sentään osasi arvostaa seuraa, ja tuli mielellään kylkeen nukkumaan. Lämpö on aina ollut Coman mieleen, ja tyttö onkin nukkunut päikkäreitä peiton alla. Leikkiminen ei kamalasti kiinnostanut. Hetken aikaa saattoi tavoitella vinkuja, mutta kun liikkuminen ei maistu, on leikkikin vähän niin ja näin.
Niinpä piti oikeasti pohtia, onko tämä enää (nuoren) koiran elämää. Jos liikkuinen vetää kolmijalkaiseksi eikä siitä enää jaksa toipuakaan, niin on parempi päästää irti.
Coma heräsi tähän aamuun paljon paremmalla fiiliksellä kuin viikonloppuna. Tyhjensi kylläkin mahastaan eilen syödyt kepit eteisen lattialle, mutta oli mielellään lähdössä aamulenkille. Kulkeminen näytti ihmeen hyvältä hetken aikaa - sitten kinkkaaminen taas voimistui. Aamupalan jälkeen Coma oli uudestaan matkaan lähdössä, ja vielä enemmän innostui, kun huomasi pääsevänsä matkaan ihan yksin!
Matkan kohteen olisi Coman mielestä voinut valita toisin. Eläinlääkäriin ei ole koskaan kiva mennä :(
Ei yllättänyt yhtään, että jälleen Coma taisteli rauhoitetta vastaan. Silmät puoliummessa ja jalat harallaan sinnitteli väkisinkin pystyssä, kunnes koppasin tytön syliin köllöttämään. Siihen käpertyi, ja paria sekuntia myöhemmin alkoi syvä kuorsaus.
Suoneen annettiin yliannostus nukutetta, jonka jälkeen hengitys katkesi nopeasti. Vielä viimeiset itkut ja halaukset sylissä.
Sitten Coma paketoitiin Eviraa varten. Kävin viemässä tyttösen Matkahuoltoon, ja nyt on jo matkalla Helsinkiin. En tiedä kuinka paljon pystyvät jalasta lausumaan, mutta toivottavasti jotain.
Hyvää matkaa tyttöselle.
Kovin on lohduton olo.
Alla muutamia kuvia viikonlopulta.
Helin kameraan tarttui
harju-lenkiltä paljon lisää kuvia.
terveys
Se viimeinen keikka
Perjantaina kävi mielessä olisiko Antepsinilla sellainen sivuvaikutus, että kipulääke imeytyy huonommin? Niinpä se jäi pois viikonlopun ajaksi. Ainoa vaikutus oli, että Comaa alkoi taas närästää (ja lopulta oksennuttamaan). Tuplasin myös Gabapentinin aamuisin 400mg:aan (Dolagis onkin ollut jo maksimina), mutta ei siitäkään ollut apua. Jalkaan sattui silti.
Käytiin sitten molempina päivinä kävelemässä harjussa. Sunnuntaille saatiin Kipi seuraneidiksi - ja oli ihan eri meininki kuin itsekseen lenkkeillessä! Vaisto vei leikkimään vaikka kyvyt ei siihen oikeasti riittäneet. Mutta tämä päätös oli tehty jo aikaisemmin: eletään täysillä se mitä eletään.
Tein tytöille pannaria, ja molemmat vetäsivät reilun 30 sentin pannarisuikaleet miekannielijän tavoin kertaakaan pureksimatta! Enpä tiennyt että pystyvät moiseen. Kerjäsivät sen jälkeen lisää, eli ehkä se kuitenkin ehti maistua, ja hyvältä. Tytöt saivat myös rustoluuta takapihalle. Comalle laitoin peiton terassille (kun ei mene takapihalle hankeen), joten Coma arvosti elettä käymällä makuulle aivan peiton viereen.
Lattialla Coma sentään osasi arvostaa seuraa, ja tuli mielellään kylkeen nukkumaan. Lämpö on aina ollut Coman mieleen, ja tyttö onkin nukkunut päikkäreitä peiton alla. Leikkiminen ei kamalasti kiinnostanut. Hetken aikaa saattoi tavoitella vinkuja, mutta kun liikkuminen ei maistu, on leikkikin vähän niin ja näin.
Niinpä piti oikeasti pohtia, onko tämä enää (nuoren) koiran elämää. Jos liikkuinen vetää kolmijalkaiseksi eikä siitä enää jaksa toipuakaan, niin on parempi päästää irti.
Coma heräsi tähän aamuun paljon paremmalla fiiliksellä kuin viikonloppuna. Tyhjensi kylläkin mahastaan eilen syödyt kepit eteisen lattialle, mutta oli mielellään lähdössä aamulenkille. Kulkeminen näytti ihmeen hyvältä hetken aikaa - sitten kinkkaaminen taas voimistui. Aamupalan jälkeen Coma oli uudestaan matkaan lähdössä, ja vielä enemmän innostui, kun huomasi pääsevänsä matkaan ihan yksin!
Matkan kohteen olisi Coman mielestä voinut valita toisin. Eläinlääkäriin ei ole koskaan kiva mennä :(
Ei yllättänyt yhtään, että jälleen Coma taisteli rauhoitetta vastaan. Silmät puoliummessa ja jalat harallaan sinnitteli väkisinkin pystyssä, kunnes koppasin tytön syliin köllöttämään. Siihen käpertyi, ja paria sekuntia myöhemmin alkoi syvä kuorsaus.
Suoneen annettiin yliannostus nukutetta, jonka jälkeen hengitys katkesi nopeasti. Vielä viimeiset itkut ja halaukset sylissä.
Sitten Coma paketoitiin Eviraa varten. Kävin viemässä tyttösen Matkahuoltoon, ja nyt on jo matkalla Helsinkiin. En tiedä kuinka paljon pystyvät jalasta lausumaan, mutta toivottavasti jotain.
Hyvää matkaa tyttöselle.
Kovin on lohduton olo.
Alla muutamia kuvia viikonlopulta.
terveys
perjantai 06.02.15
Voihan kinttu
Keskiviikkona Coma ontui vielä selvästi, joten tehtiin vain lyhyt lenkki. Torstaina ontui hieman vähemmän, mutta Coma joutui silti jäämään illalla kotiin, kun kävin Maian kanssa oikealla kävelyllä. Tänään aamulla näytti, että jospa jalka alkaisi olemaan parempi. Otin iltapäivällä tytöt autoon ja ajoin jäälle. Ei tarvinnut ottaa montaa askelta kun huomasi, ettei jalka vieläkään kestä kävelyä.
Coma itse oli sitä mieltä että vihdoinkin ulkona! Kävi härnäämässä Maiaa leikkimään ja kulki joukon ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt hankeen juoksemaan. Eilisestä asti on lenkeilläkin ollut sitä mieltä, että pitäisi päästä jo juoksemaan ja leikkimään. Sen näkee etenkin koiria ohittaessa - kun ei millään malttaisi vain mennä ohi. Muutoinkin jalat haluaisi kulkea pidempää askelta. Hitaasti kävely ei ole kivaa.
Kotona ollaan tehty paljon namien piilotusta - edes jonkinlaista aivojumppaa. Muutoin ollaan vain oltu ja köllötelty. Molemmat tytöt ovat sitä mieltä, että se on ihan tylsää. Coma purkaa tylsyyden pehmoleluihin. Vinguttaminen on ihan jees, mutta tänään oli syönyt nenät ankalta ja pehmokoiralta! Jokunen muukin lelu on suolestettu viimeaikoina. Noh, niitä olikin aivan liikaa...
Mutta itku lyhyestäkin ilosta: jalka ei kestä. Koko viikon Coma on ontunut tai keventänyt jalkaa lenkeillä, ja näiden hurvittelujen kanssa paheni entisestään. :(
kuulumisia
Voihan kinttu
Keskiviikkona Coma ontui vielä selvästi, joten tehtiin vain lyhyt lenkki. Torstaina ontui hieman vähemmän, mutta Coma joutui silti jäämään illalla kotiin, kun kävin Maian kanssa oikealla kävelyllä. Tänään aamulla näytti, että jospa jalka alkaisi olemaan parempi. Otin iltapäivällä tytöt autoon ja ajoin jäälle. Ei tarvinnut ottaa montaa askelta kun huomasi, ettei jalka vieläkään kestä kävelyä.
Coma itse oli sitä mieltä että vihdoinkin ulkona! Kävi härnäämässä Maiaa leikkimään ja kulki joukon ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt hankeen juoksemaan. Eilisestä asti on lenkeilläkin ollut sitä mieltä, että pitäisi päästä jo juoksemaan ja leikkimään. Sen näkee etenkin koiria ohittaessa - kun ei millään malttaisi vain mennä ohi. Muutoinkin jalat haluaisi kulkea pidempää askelta. Hitaasti kävely ei ole kivaa.
Kotona ollaan tehty paljon namien piilotusta - edes jonkinlaista aivojumppaa. Muutoin ollaan vain oltu ja köllötelty. Molemmat tytöt ovat sitä mieltä, että se on ihan tylsää. Coma purkaa tylsyyden pehmoleluihin. Vinguttaminen on ihan jees, mutta tänään oli syönyt nenät ankalta ja pehmokoiralta! Jokunen muukin lelu on suolestettu viimeaikoina. Noh, niitä olikin aivan liikaa...
Mutta itku lyhyestäkin ilosta: jalka ei kestä. Koko viikon Coma on ontunut tai keventänyt jalkaa lenkeillä, ja näiden hurvittelujen kanssa paheni entisestään. :(
kuulumisia
tiistai 03.02.15
Aaltoliikettä: pieniä iloja ja murheenkulmia
Osteopointireissun jälkeen Coman ontuminen lisäääntyi, mutta kompensoin sitä antamalla Gabapentinia. Parin seuraavan päivän aikana en ollut uskoa, mikä vaikutus lääkkeellä oli: Coma käytti enemmän vasenta puolta, eikä silti lisännyt ontumista. Makuulta nouseminen kävi helpommin kotonakin. Niinpä siitä tuli pysyväislääke Coman päiväannokseen.
Coman lisäainekokoelma on jo ihan kohtuullinen. KarpaLactia virtsateille, Gabapentinia kipuun (200mgx2), Cartivet+MSM nivelille, tulehduskipulääke (karprofeeni) maksimiannoksella (90mgx2), antibiootti virtsatietulehdusten ennaltaehkäisyyn ja vielä Propalinia virtsankarkailuun. Ei ihme, että heräsin yhtenä yönä siihen, kun Coma maiskuttelee - närästää. Vähemmästäkin. Kokeilin jättää tulehduskipulääkkeen pois nyt kun Gabapentin tuli kivunlievitykseen, mutta ontuminen lisääntyy heti. Joten molemmat kipulääkkeet pysyvät arsenaalissa. Maitohappobakteereja on jo syöty joulukuun alkupuolelta, joten kokeiltiin lisätä mukaan vielä yksi lääke - Antepsin - suojaaman vatsaa.
Coman jalka joutui todelliseen tulikokeeseen Viljon kanssa lenkkeillessä. Kaksi nuorta, innokasta, isoa koiraa - mitäpä muutakaan siitä tulee kuin juoksua ja törmäilyä. Tämä keikka tehtiin heti aamutuimaan, ja suunnattiin siitä Maian kanssa rally-kisoihin. Parin tunnin autoilun jälkeen käytin Coman pissalla - ontui selvästi - mutta niin odotinkin. Coma huilaili päivän autossa, ennen kotiinlähtöä käytiin hieman pidemmästi kävelemässä. Liikkeessä jalka oli aika hyvä, ja kotimatkalla Coma sai vielä lisää lepoa. Kotipihassa ja loppuillan aikana yllättävän pientä ontumista - eikä pahentunut yölläkään. Eli se keikka meni hyvin :)
Maian osteopointikäynti veti tytön ihan apeaksi pariksi päiväksi. Mutta siitä pikkuhiljaa olo on kohentunut, ja samalla ruokahalu on parantunut. Päätin silti jo tiputtaa taas kaikki lisäaineet (öljyt ja kalkit) pois tytön ruuasta. Ruuastakin pelkistin vihannekset kahteen: nyt tuntuu maittavan parhaiten peruna ja kaali. Nykyään uppoaa kaikki kuppiin laitettu ruoka, ja Maia myös kerjää melkein mitä tahansa. Söi jopa appelsiinia, parikin lohkoa!
Maia kävi siis ralleilemassa. Rata oli mukava ja "helppoja" tehtäviä. Vähän kuitenkin mietitytti kuinka tyttö kuumuu, joten mietin mahdollisimman rauhalliset käskyt. Liikkeellelähtö ja ensimmäinen peruutus meni nappiin, mutta kakkoskyltti (liikkeestä maahan) oli haastava. Olinko käskyn kanssa myöhässä, vai oliko Maia totaalisen kuutamolla, mutta kaksi kertaa teki hyvän perusasennon! Siihen meni radan uusimismahdollisuudet... ja alkuradan monet muut pysäyttelyt nosti kierroksia entisestään. Se näkyi sitten loppuradalla: kulki kyllä hakien kontaktia, piippasi ja vinkui - mutta käskyt toteutui melkoisella viiveellä. Niinpä pari kylttiä meni kympin virheiksi asti. Olin yllättynyt siitä, että loppupisteet (70) riitti vielä hyväksyttyyn tulokseen. Se olikin eka virallisista kisoista Maialle!
Coman kanssa kokeiltiin tokoiluja omalla hallivuorolla. Takana oli pari tylsää viikkoa "tekemättä mitään" joten yllätyin todella motivaatiosta, jolla Coma halusi temppuilla. Alokkaan liikkeet olisi mennyt täysin palkatta, mutta päätin sittenkin antaa välipalkan kolmannen liikkeen jälkeen. Tältä se touhuilu näytti (kamera kuvasi itsekseen tuolin päällä):
Seuraavan päivän tokotreeni heitti tilanteen päälaelleen. Oliko se sitten kisapäivän jännitys vai hallissa oleva treeniseura, mutta keskittymistä ei ollut nimeksikään. Tunnarikapuloille teki loikan, ei oikein malttanut keskittyä haisteluun ja pohti hetken, jos kävisi liikkeen kesken karkaamassa muuallakin? Kolmesti! Oikea palikka saatiin lopulta palautumaan, mutta seuraavia kimppatreeenijä pitää hieman pohtia.
Toteutinkin jatkotreenit pitämällä Coman hihnassa ja teettämällä helpoja ja tuttuja juttuja. Ehkäpä kyse oli (liian) pitkästä treenitauosta, sillä kaikkiaan Coma pystyi keskittymään paremmin.
Meidän normielämän lenkit on olleet enimmäkseen puolen tunnin ulkoiluja. Vaikka periaatteessa koitan olla himmaamatta menoa, niin hieman tulee kuitenkin poikettua rutiineista. Ja hieman lyhennettyä lenkkejä. Sataman peruslenkillä ei enää kuljeta portaita, kun huomasin ettei Coma halua tulla portaita (etenkään alaspäin).
Maanantai-iltoihin on kuulunut käynnit altaassa. Ensimäisestä käynnistä jäi se mielikuva, että jalkahan oli sen jälkeen suorastaan parempi! Sen jälkeisistä kahdesta kerrasta mietin, että ontuminen ei ainakaan merkittävästi lisääntynyt. Eilinen uinti kuitenkin sai Coman ontumaan reilummin. Eikä pelkästään kotona, vaan myös lenkillä. Niinpä Coma jäi koko täksi illaksi huilaamaan kotiin - ei siis lähtenyt edes autoon seuraneidiksi - Maian käydessä treenailemassa ja pulkkailemassa (ekaa kertaa pieniä neitosia vetämässä!).
Jonkin verran olen alkanut nukkumaan Coman kanssa olkkarin lattialla - siellä on Coman vakkaripaikka. Siinä huomaa hyvin minkä verran tyttö heräilee yöllä, kuinka liikkuu, tai jos alkaa närästää.
kuulumisia, terveys
Aaltoliikettä: pieniä iloja ja murheenkulmia
Osteopointireissun jälkeen Coman ontuminen lisäääntyi, mutta kompensoin sitä antamalla Gabapentinia. Parin seuraavan päivän aikana en ollut uskoa, mikä vaikutus lääkkeellä oli: Coma käytti enemmän vasenta puolta, eikä silti lisännyt ontumista. Makuulta nouseminen kävi helpommin kotonakin. Niinpä siitä tuli pysyväislääke Coman päiväannokseen.
Coman lisäainekokoelma on jo ihan kohtuullinen. KarpaLactia virtsateille, Gabapentinia kipuun (200mgx2), Cartivet+MSM nivelille, tulehduskipulääke (karprofeeni) maksimiannoksella (90mgx2), antibiootti virtsatietulehdusten ennaltaehkäisyyn ja vielä Propalinia virtsankarkailuun. Ei ihme, että heräsin yhtenä yönä siihen, kun Coma maiskuttelee - närästää. Vähemmästäkin. Kokeilin jättää tulehduskipulääkkeen pois nyt kun Gabapentin tuli kivunlievitykseen, mutta ontuminen lisääntyy heti. Joten molemmat kipulääkkeet pysyvät arsenaalissa. Maitohappobakteereja on jo syöty joulukuun alkupuolelta, joten kokeiltiin lisätä mukaan vielä yksi lääke - Antepsin - suojaaman vatsaa.
Coman jalka joutui todelliseen tulikokeeseen Viljon kanssa lenkkeillessä. Kaksi nuorta, innokasta, isoa koiraa - mitäpä muutakaan siitä tulee kuin juoksua ja törmäilyä. Tämä keikka tehtiin heti aamutuimaan, ja suunnattiin siitä Maian kanssa rally-kisoihin. Parin tunnin autoilun jälkeen käytin Coman pissalla - ontui selvästi - mutta niin odotinkin. Coma huilaili päivän autossa, ennen kotiinlähtöä käytiin hieman pidemmästi kävelemässä. Liikkeessä jalka oli aika hyvä, ja kotimatkalla Coma sai vielä lisää lepoa. Kotipihassa ja loppuillan aikana yllättävän pientä ontumista - eikä pahentunut yölläkään. Eli se keikka meni hyvin :)
Maian osteopointikäynti veti tytön ihan apeaksi pariksi päiväksi. Mutta siitä pikkuhiljaa olo on kohentunut, ja samalla ruokahalu on parantunut. Päätin silti jo tiputtaa taas kaikki lisäaineet (öljyt ja kalkit) pois tytön ruuasta. Ruuastakin pelkistin vihannekset kahteen: nyt tuntuu maittavan parhaiten peruna ja kaali. Nykyään uppoaa kaikki kuppiin laitettu ruoka, ja Maia myös kerjää melkein mitä tahansa. Söi jopa appelsiinia, parikin lohkoa!
Maia kävi siis ralleilemassa. Rata oli mukava ja "helppoja" tehtäviä. Vähän kuitenkin mietitytti kuinka tyttö kuumuu, joten mietin mahdollisimman rauhalliset käskyt. Liikkeellelähtö ja ensimmäinen peruutus meni nappiin, mutta kakkoskyltti (liikkeestä maahan) oli haastava. Olinko käskyn kanssa myöhässä, vai oliko Maia totaalisen kuutamolla, mutta kaksi kertaa teki hyvän perusasennon! Siihen meni radan uusimismahdollisuudet... ja alkuradan monet muut pysäyttelyt nosti kierroksia entisestään. Se näkyi sitten loppuradalla: kulki kyllä hakien kontaktia, piippasi ja vinkui - mutta käskyt toteutui melkoisella viiveellä. Niinpä pari kylttiä meni kympin virheiksi asti. Olin yllättynyt siitä, että loppupisteet (70) riitti vielä hyväksyttyyn tulokseen. Se olikin eka virallisista kisoista Maialle!
Coman kanssa kokeiltiin tokoiluja omalla hallivuorolla. Takana oli pari tylsää viikkoa "tekemättä mitään" joten yllätyin todella motivaatiosta, jolla Coma halusi temppuilla. Alokkaan liikkeet olisi mennyt täysin palkatta, mutta päätin sittenkin antaa välipalkan kolmannen liikkeen jälkeen. Tältä se touhuilu näytti (kamera kuvasi itsekseen tuolin päällä):
Seuraavan päivän tokotreeni heitti tilanteen päälaelleen. Oliko se sitten kisapäivän jännitys vai hallissa oleva treeniseura, mutta keskittymistä ei ollut nimeksikään. Tunnarikapuloille teki loikan, ei oikein malttanut keskittyä haisteluun ja pohti hetken, jos kävisi liikkeen kesken karkaamassa muuallakin? Kolmesti! Oikea palikka saatiin lopulta palautumaan, mutta seuraavia kimppatreeenijä pitää hieman pohtia.
Toteutinkin jatkotreenit pitämällä Coman hihnassa ja teettämällä helpoja ja tuttuja juttuja. Ehkäpä kyse oli (liian) pitkästä treenitauosta, sillä kaikkiaan Coma pystyi keskittymään paremmin.
Meidän normielämän lenkit on olleet enimmäkseen puolen tunnin ulkoiluja. Vaikka periaatteessa koitan olla himmaamatta menoa, niin hieman tulee kuitenkin poikettua rutiineista. Ja hieman lyhennettyä lenkkejä. Sataman peruslenkillä ei enää kuljeta portaita, kun huomasin ettei Coma halua tulla portaita (etenkään alaspäin).
Maanantai-iltoihin on kuulunut käynnit altaassa. Ensimäisestä käynnistä jäi se mielikuva, että jalkahan oli sen jälkeen suorastaan parempi! Sen jälkeisistä kahdesta kerrasta mietin, että ontuminen ei ainakaan merkittävästi lisääntynyt. Eilinen uinti kuitenkin sai Coman ontumaan reilummin. Eikä pelkästään kotona, vaan myös lenkillä. Niinpä Coma jäi koko täksi illaksi huilaamaan kotiin - ei siis lähtenyt edes autoon seuraneidiksi - Maian käydessä treenailemassa ja pulkkailemassa (ekaa kertaa pieniä neitosia vetämässä!).
Jonkin verran olen alkanut nukkumaan Coman kanssa olkkarin lattialla - siellä on Coman vakkaripaikka. Siinä huomaa hyvin minkä verran tyttö heräilee yöllä, kuinka liikkuu, tai jos alkaa närästää.
kuulumisia, terveys
torstai 22.01.15
Seurantaa
Lauantaina kokeiltiin metsälenkkeilyä Kamun kanssa. Tahti oli hitaampi, mutta lumiset polut vaativat paljon koipien nostoja. Se näkyi illan aristeluna. Sunnuntaina käytiin kaupunkilenkkeilemässä rauhallista tahtia Jyväsjärven ympäri - liikkuessa kaikki ok (ja ironisesti käyttäytyminen oli melkein lenkin loppuun asti hämmästyttävän mallikasta, vasta sitten alkoi ihmisten kyräily). Vasta illalla kotona näki taas varvastusta. Maanantaina taas uintikeikka: nyt Coma oli altaassa rauhallisempi eikä kierroksia tullut juurikaan enempää, mutta pientä väsymystä alkoi näkyä loppua kohden. Vauhti oli viimeviikkoa hitaampi, joten hieman yllytettiin lelulla jotta saatiin molemmille puolille hyvät uintipotkut. Altaasta tultua oli pientä varvastusta, eikä viimeviikon tapaan ollut yhtä energinen kotona (silloin piti nyhvätä leluja ja luita vielä tunti uinnin jälkeenkin).
Alkuviikko on pidelty pakkasta sisätiloissa, ei olla juurikaan liikuttu. Varvastusta on silti. Toisaalta virtaakin alkaa olla, ja keskiviikon kohdalla alkoi jo leikityttää. Aloin pohtimaan, että oikeastaan Coma käyttäytyy hyvin samalla tavoin kuin ilman lääkettä elo-syyskuun korvilla. Sillä poikkeuksella, että Coma oikeasti tsemppaa. Coma huomaa, kun syrjäsilmällä katselen kuinka Coma nousee makuulta, ja Coma jääkin hetkeksi istumaan ja sitten koittaa vaivihkaa nousta, niin ettei varvastusta näkyisi. Ja silti se näkyy läpi. Toinen muuttunut tapa on kakkapaikan valinnassa. Coma ei enää käy pellolla kakalla, vaan käyttää enemmän puunalusia ja jopa jalkakäytävän reunoja. Säästää jalkaa, kun ei tartte pomppia syvässä lumessa.
Tänään käytiin osteopaatilla: lantio oli kerännyt paljon lukkoja & vinoumaa. Keskityttiin niiden aukomiseen. Se olikin Comasta harvinaisen epämiellyttävää, vasen takajalka tärisi useampaan kertaan hoidon aikana. Hoidon jälkeen selvästi ihmetteli kroppansa tuntemuksia, mutta varasi hieman enemmän taas vasempaan. Lisätään nyt samalla Coman lääkearsenaaliin Maian vanhat Gabapentiinit: niitä tuskin enää Maialle annan (tuntuvat käyvän munuaisten päälle vaikka annos onkin ollut pieni).
Maian osteopointi keskittyi sisäelimiin: maksa oli vetäytynyt selkärankaa kohti ja tuntui "pahalta". Olin myös ihmetellyt viimeaikojen keltaista (ja oranssisia + purppuranpunertavaa) väriä kakassa - tulee kuulemma maksasta. Varmaan kerännyt lääkkeitä itseensä, joten koitetaan nyt katsoa ettei mitään ylimääräistä rasitusta tule. Välillä on tosi vaikea vetää rajaa sille, mitä voi antaa ja mitä ei. Eilenkin Maia nautti saadessaan tiskata piirakkataikinakulhon. Myöhemmin ei yhtään nauttinut, kun harjasin kuivunutta taikinaa pois päästä, korvista ja kauluksesta. ;)
Maian syömisen kanssa on taisteltu joulusta asti. En yhtään pidä siitä että ruuan tarjoilun kanssa täytyy kikkailla, mutta nyt tuntuu toimivan se, että laittaa kuppiin vain vähän ruokaa kerrallaan. Jos kupissa on paljon ruokaa, Maia närppii jotain pientä päältä ja jättää loput Comalle. Kun annos on riittävän pieni, se tulee syötyä kokonaan. Ja saattaa syödä toisen (tai kolmannenkin) annoksen peräkkäin. Herkut kyllä kelpaisivat. Ja ihmis-lautaselta tarjottuna oma puurokin on kuin uutta ruokaa.
terveys
Seurantaa
Lauantaina kokeiltiin metsälenkkeilyä Kamun kanssa. Tahti oli hitaampi, mutta lumiset polut vaativat paljon koipien nostoja. Se näkyi illan aristeluna. Sunnuntaina käytiin kaupunkilenkkeilemässä rauhallista tahtia Jyväsjärven ympäri - liikkuessa kaikki ok (ja ironisesti käyttäytyminen oli melkein lenkin loppuun asti hämmästyttävän mallikasta, vasta sitten alkoi ihmisten kyräily). Vasta illalla kotona näki taas varvastusta. Maanantaina taas uintikeikka: nyt Coma oli altaassa rauhallisempi eikä kierroksia tullut juurikaan enempää, mutta pientä väsymystä alkoi näkyä loppua kohden. Vauhti oli viimeviikkoa hitaampi, joten hieman yllytettiin lelulla jotta saatiin molemmille puolille hyvät uintipotkut. Altaasta tultua oli pientä varvastusta, eikä viimeviikon tapaan ollut yhtä energinen kotona (silloin piti nyhvätä leluja ja luita vielä tunti uinnin jälkeenkin).
Alkuviikko on pidelty pakkasta sisätiloissa, ei olla juurikaan liikuttu. Varvastusta on silti. Toisaalta virtaakin alkaa olla, ja keskiviikon kohdalla alkoi jo leikityttää. Aloin pohtimaan, että oikeastaan Coma käyttäytyy hyvin samalla tavoin kuin ilman lääkettä elo-syyskuun korvilla. Sillä poikkeuksella, että Coma oikeasti tsemppaa. Coma huomaa, kun syrjäsilmällä katselen kuinka Coma nousee makuulta, ja Coma jääkin hetkeksi istumaan ja sitten koittaa vaivihkaa nousta, niin ettei varvastusta näkyisi. Ja silti se näkyy läpi. Toinen muuttunut tapa on kakkapaikan valinnassa. Coma ei enää käy pellolla kakalla, vaan käyttää enemmän puunalusia ja jopa jalkakäytävän reunoja. Säästää jalkaa, kun ei tartte pomppia syvässä lumessa.
Tänään käytiin osteopaatilla: lantio oli kerännyt paljon lukkoja & vinoumaa. Keskityttiin niiden aukomiseen. Se olikin Comasta harvinaisen epämiellyttävää, vasen takajalka tärisi useampaan kertaan hoidon aikana. Hoidon jälkeen selvästi ihmetteli kroppansa tuntemuksia, mutta varasi hieman enemmän taas vasempaan. Lisätään nyt samalla Coman lääkearsenaaliin Maian vanhat Gabapentiinit: niitä tuskin enää Maialle annan (tuntuvat käyvän munuaisten päälle vaikka annos onkin ollut pieni).
Maian osteopointi keskittyi sisäelimiin: maksa oli vetäytynyt selkärankaa kohti ja tuntui "pahalta". Olin myös ihmetellyt viimeaikojen keltaista (ja oranssisia + purppuranpunertavaa) väriä kakassa - tulee kuulemma maksasta. Varmaan kerännyt lääkkeitä itseensä, joten koitetaan nyt katsoa ettei mitään ylimääräistä rasitusta tule. Välillä on tosi vaikea vetää rajaa sille, mitä voi antaa ja mitä ei. Eilenkin Maia nautti saadessaan tiskata piirakkataikinakulhon. Myöhemmin ei yhtään nauttinut, kun harjasin kuivunutta taikinaa pois päästä, korvista ja kauluksesta. ;)
Maian syömisen kanssa on taisteltu joulusta asti. En yhtään pidä siitä että ruuan tarjoilun kanssa täytyy kikkailla, mutta nyt tuntuu toimivan se, että laittaa kuppiin vain vähän ruokaa kerrallaan. Jos kupissa on paljon ruokaa, Maia närppii jotain pientä päältä ja jättää loput Comalle. Kun annos on riittävän pieni, se tulee syötyä kokonaan. Ja saattaa syödä toisen (tai kolmannenkin) annoksen peräkkäin. Herkut kyllä kelpaisivat. Ja ihmis-lautaselta tarjottuna oma puurokin on kuin uutta ruokaa.
terveys
keskiviikko 14.01.15
Koipeliinin kuulumisia
Viimeviikon Coma sai viettää aika lailla levossa. Viikonlopussa jännitin eniten kisareissua, kun Coma vietti päivän häkissä, mutta eipä makoilu näyttänyt jalkaa kummemmin haittaavan. Sunnuntaina tehtiin oma tunnin lenkki harjuun. Viikon patoumat näkyi Coman juostessa välillä tiellä, välillä umpilumessa. Liikkuessa ei valittanut tippaakaan, mutta kotiin tultua ja hetken huiliin jälkeen tuli taas ontumista. Se kuitenkin hellitti melko nopeasti, jo illalla jalka oli taas parempi.
Maanantaina kokeiltiin uintia. Yksittäisiä ja kaksittaisia kierroksia yhteensä reilu 10 kappaletta. Veteen meno oli hankalin osuus, mutta veteen päästyä Coma ei olisi malttanut lopettaa, aina lähti mielellään uudelle kierrokselle! Illalla eikä aamullakaan ollut ontumista, joten eiköhän se ollut kaikin puolin positiivinen reissu!
Tiistaina kokeiltiin sitten metsälenkkiä Kipin kanssa vajaan tunnin verran. Kerran lenkin aikana nosteli vasenta jalkaa, mutta muutoin liikkui mielellään. Lenkin ja levon jälkeen taas hivenen ontui, mutta nytkään se ei jäänyt pahasti päälle.
Kyllähän jalan kevennys näkyy kotona aina makuulta noustessa ja paikallaan kääntyessä. Lenkeillä Comalla olisi kova kiire mihin vaan, hitaasti kävely ei tahdo kelvata.
kuulumisia
Koipeliinin kuulumisia
Viimeviikon Coma sai viettää aika lailla levossa. Viikonlopussa jännitin eniten kisareissua, kun Coma vietti päivän häkissä, mutta eipä makoilu näyttänyt jalkaa kummemmin haittaavan. Sunnuntaina tehtiin oma tunnin lenkki harjuun. Viikon patoumat näkyi Coman juostessa välillä tiellä, välillä umpilumessa. Liikkuessa ei valittanut tippaakaan, mutta kotiin tultua ja hetken huiliin jälkeen tuli taas ontumista. Se kuitenkin hellitti melko nopeasti, jo illalla jalka oli taas parempi.
Maanantaina kokeiltiin uintia. Yksittäisiä ja kaksittaisia kierroksia yhteensä reilu 10 kappaletta. Veteen meno oli hankalin osuus, mutta veteen päästyä Coma ei olisi malttanut lopettaa, aina lähti mielellään uudelle kierrokselle! Illalla eikä aamullakaan ollut ontumista, joten eiköhän se ollut kaikin puolin positiivinen reissu!
Tiistaina kokeiltiin sitten metsälenkkiä Kipin kanssa vajaan tunnin verran. Kerran lenkin aikana nosteli vasenta jalkaa, mutta muutoin liikkui mielellään. Lenkin ja levon jälkeen taas hivenen ontui, mutta nytkään se ei jäänyt pahasti päälle.
Kyllähän jalan kevennys näkyy kotona aina makuulta noustessa ja paikallaan kääntyessä. Lenkeillä Comalla olisi kova kiire mihin vaan, hitaasti kävely ei tahdo kelvata.
kuulumisia
