Käytöshäiriölääkityksellä

Kun koiraa pelottaa arjessa eläminen, on ensimmäinen "hoito" koulutus. Jos koulutus ei tuota tulosta, on tyypillisin ratkaisu muokata elinympäristöä. Joko sitä ympäristöä jossa koira elää, tai viedä koira uuteen ympäristöön. Lähtökohtaisesti taajamaympäristössä on hankala kontrolloida kaikkia ympäristön ärsykkeitä. Muuttaminen maalle on ainakin omaan elämäntilanteeseen vähän turhan radikaali ratkaisu. Koiran antaminen pois (sinne maalle) on varteenotettava ratkaisu. Ääritilanteessa myös koiran lopettaminen voi olla perusteltua, jos sopivaa elinympäristöä ei löydy. Näihin kahteen viimeiseen ratkaisuun en ollut kovin halukas, koska mieluiten pitäisin Coman itsellä.

Kun mikään edellisistä ratkaisuista ei kelvannut, tuli eteen vielä yksi vaihtoehto: voisiko koiran siedättää ympäristöön käytöshäiriölääkityksen avulla?

Mitä on koiran käytöshäiriölääkitys?
Vaihtoehto herätti ympärillä melkoisesti ennakkoluuloja, eikä asiasta ollut faktatietoa. Kyse ei ole taikapilleristä, joka vie mukanaan kaikki ongelmat. Coman tapauksessa kyseessä on lääke, joka estää serotoniinin imeytymistä (eli serotoniinin määrä nousee), mikä "lisää hyvän olon tunnetta". Ihmisillä vastaava lääkitys estää masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, purkaa stressireaktioita, sekä estää paniikkihäiriöitä ja pakko-oireisia häiriöitä. Lääkityksellä haetaan sitä, että Coma ei kokisi jatkuvaa stressiä, ja siten Coman olisi helpompi käyttäytyä sosiaalisisssa tilanteissa. Lääkityksen tarkoitus on ennen kaikkea tarjota mahdollisuus (minulle) elää normaalia elämää. Lääkitys itsessään ei korjaa Coman käyttäytymistä eikä taikaiskusta tee koirasta itsevarmaa, vaan molemmat korjaantuvat vain koulutuksen myötä - sen verran kuin ne ylipäätään on muutettavissa. Lääke on siis koulutuksen apuna.

Lääkityksen alkaessa Comalla oli ikää 1v 4pv. Itse olisin ollut valmis aloittamaan lääkityksen jo huomattavasti aikaisemmin, mutta aloitus venyi tähän hetkeen. Eikö tässä korjataan nyt (liian) nuorta koiraa? Nimenomaan nyt on oikea hetki. Coma rakentaa sitä käytösmallia, joka vaikuttaa sen loppuelämään. Eikö ole parempi antaa mahdollisuus oppia kerralla oikein? Huonoja toistoja on tähän mennessä jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja kyseessä ei siis ole mikään murkkuikään liittyvä käytösmalli, vaan se on näkynyt hyvin varhaisesta lähtien. Oireet vain ovat voimistuneet.

Lääkitys vaikuttaa hitaasti; voi mennä jopa 3 viikkoa ennen kuin lääkkeen täysi vaikutus nähdään. Lääkkeellä voi arvattavasti olla useita haittavaikutuksia. Perusoireina mm. syömättömyys ja väsymys ovat odotettavissa. Vakavampia oireita voi olla esimerkiksi maksan toimintahäiriöt; näiden varalta koiran tilaa seurataan ja kontrolloidaan. Lääkitys on siinä mielessä hankala, että vieroitusoireiden vuoksi lääkitystä ei voida lopettaa kerrasta. Alustavana arviona lääkitys on pitkäaikainen: puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Englanniksi yhteenvetoa lääkkeestä esim täällä: http://www.petplace.com/drug-library/sertraline-zoloft

Käytöspäiväkirja

kesto	pvm	voima	kuvaus
1 pv	3.10.2013	-20	Annostus 1 tabletti (100mg) / aamu Kotikadun lapset ovat keksineet ajaa pyörällä tyttöjen luo juttelemaan kun käyn lenkillä. Coma peruuttelee pois. Eilen murisi, tänään ei. Väistelee ja peruuttelee. Yksittäiset lenkkeilijät ok, takaa tulevassa ohituksessa väistää pois. Murisee (ja perääntyy) tuulikaapista oven ohi kulkevia naapureita.
3 pv	5.10.2013	-10	Kohtaamisia vain harjulla. Koiranulkoiluttajat ihan ok, sauvakävelijöitä väistää (miehiä ja naisia) sekä hihnassa että vapaana. Kohdalla ei pysty ottamaan kontaktia ja syömään, ohituksen ennen ja jälkeen (10-20 m) kyllä. Harjulenkillä toissapäivänä ja tänään havaittuna: koirat kiihdyttävät Comaa enemmän kuin aiemmin, pyrkisi tervehtimään, on kiinnostunut. Teknisesti koulutuksen kannalta ei Comassa näy eroa. Tokoiltiin teemalla seisomaan jääminen hypyssä ja luoksetulon pysäytyksissä. On aktiivinen ja vastaanottavainen. Jäljellä oli hieman huolimaton ensimmäiset 50 metriä, mutta hyvin keskittyi lopun, siellä namittomat kulmatkin meni ok. Kaikkiaan pituutta 150 m.
5 pv	7.10.2013	-20	Aamu näytti hyvältä. Vastaan tuli rollaattorin kanssa vanhempi rouva, jota Coma väisti huomattavasti vähemmän kuin vielä pari päivää sitten olisi tehnyt. Mutta ehkä reaktiota lievensi rouvan takana kulkeneet naapurin koirat. Päivälenkillä monta hyvää ohitusta yksittäisistä lenkkeilijöistä (kävellen + juosten) ja Coma pystyi jatkamaan töitä esineruudussa vaikka ohi meni pari kävelijää. Sitten niitä huonoja. Kylällä piti sinkoilla ja väistellä, kun risteyksessä meni autoja ohi. Lastenrattaat ja mukana kulkenut koira jäivät hetkeksi juttelemaan - niille murinaa ja harjaksia pystyyn. Yksittäinen polulla vastaan kävellyt mies sai Coman sinkoilemaan vielä reilummin. Muutama takaa tullut ohitus melkein normaalina (pienellä tuijottelulla) mutta muutaman jälkeen yhä enemmän tuijotusta ja full stoppia, kunnes olivat menneet ohi. Loppulenkistä myös pihassaan olleille koiralle ja miehelle harjasten nostelua koko selän matkalta.
8 pv	10.10.2013	-5	Eilen ja tänään todellista "hiljaiseloa" sosiaalisella rintamalla. Eilen Anskun ja Lepan kanssa yhteislenkki ok. Yhdelle päivälenkille otin sykemittarin mukaan. Kun naapuri sanoi pihastaan "Moi", lähti syke nousemaan 110:stä 190:een. Coman ulkoinen käytös silti ihan normaali. Matkan jatkuessa syke tippui taas vähitellen 100:aan. Tänään taas nosteli harjaksia ohitettavalle koiralle, mutta pystyi siirtämään huomion namiin. Illalla tuntui, että Coma on aika "kooma", ei kummemmin välittänyt mitä touhuilin. Tai sitten se vain nautti BoT-takista, kun kokeilun vuoksi heitin sen päälle.
13 pv	15.10.2013	-15	Viimepäivinä Coma on ollut kaikkiaan "hallittavampi". Lieksan kisoissa Coma kävi välillä kävelyllä kisaajien joukossa, ja pää kesti sen pienillä väistöillä. Ensimmäisenä päivänä meni paremmin, sillä silloin saatiin hyviä kävelyjä ja namisyöntejä. Toisena päivänä namit ei enää kelvanneet, reaktiot vähän isompia. Kotona on käyty lenkkeillen kylällä. Välillä jalat vie ja veto kasvaa, mutta Coma on kutakuinkin käskytettävissä taakse kävelemään. Tänään luontopolulla tuli sauvakävelijä vastaan, ja sen ohituksessa jalat veivät hyvinkin vilkkaasti. Samoin etuovellaan seisovaa naapuria piti murista; yllättäen Coma pysty kuitenkin lopettamaan murinan pyynnöstä. Eiliselle lenkillä juttelemaan jääneelle naapurille ei sitä pystynyt tekemään...
3 vk	26.10.2013	-15	Muutamana hetkenä on näyttänyt että on merkittävää parannusta. Sellaiset hetket olivat viime viikonloppuna toko-koulutuksessa ja Hiekkiksen omissa treeneissä. Mutta toisaalta tuntuu, että arjessa on murinat entistä herkemmässä. :( Pahoja kiskaisuja on viimeiseen viikkoon mahtunut vain yksi. Lenkkeily on muutoin samanlaista kuin ennen; muita liikkujia täytyy yhä kytätä. Niistä luopuminen on edelleen tolkuttoman vaikeaa.
4 vk	31.10.2013	-10	Viimeisen viikon aikana on näkynyt lisää onnistumisia arjen keskellä, peruslenkeillä. Se näkyy nyt myös sykemittarissa. Lähtösyke on 120 tienoilla, mutta luku laskee tasaisesti sataan ja sen allekin. Väistöreaktiot ovat lievempiä. Ryhti ja korvat ovat lenkkeillessäkin aiempaa enemmän rentoina. Muutos oli merkittävä myös osteopaatilla käydessä; Coma antoi hoitaa rennommin eikä kroppa ollut enää stressin jäykistämä.
4vk +	2.11.2013	-20	Ei elämä vieläkään mitään ruusuilla tanssimista ole. Tänään oli taas tosi jännittynyt lenkki. Ensimmäisten ohitettavien kohdalla näytti että mennään ihan jees, mutta sitten tuli vastaan rollaattori, jota piti väistää enemmän, ja murista kun se jäi vielä juttelemaankin. Sen jälkeen Coma oli hermostunut koko loppulenkin (tunnin) vaikka osa mentiin irti eikä vastaantulijoita lopulta ollut edes montaa. Alkoi jäykistellä heti, kun tuuli toi ihmisen hajua, väisteli ohituksissa, säpsyili. Eilen oli myös jännittävä lenkki; olisikohan niin että kun stressi meinaa kasaantua, se näkyy lääkityksestä huolimatta?
6vk +	19.11.2013	-5 -- -20	Marraskuun alkupuolella Coma hämmästytti muutamissa treeneissä luoksepäästävyysharjoituksissa - antoi vieraan koskea, ja samalla otti kontaktia. Tai vähintäänkin malttoi olla paikallaan, vaikka alkoi jännittää. Mutta sitten Coma on näyttänyt myös täysin toista puolta. Kotipihassa välillä haukkuu ohikulkijoille. Ei mielestäni kaikille. Jos kurkkaan sisältä mitä on tapahtumassa, juoksee Coma saman tien sisään. En oikein tiedä mitä haukullaan hakee. Jos lenkeillä joku jää juttelemaan, alkaa murina. Kävelijä saa kyllä ohittaa, mutta tuo kontaktin otto on selvästi ratkaisevassa asemassa. Siinä ei olla päästy mihinkään suuntaan. Eikä minua liiemmin auta, että ihmiset päättävät siinä kohden lähteä pois. Comalle joka kerta palkka... Välillä lenkeillä menee paremmin. Ollaan haettu rajoja kokeilemalla toisinaan kävelijöiden ohituksia irti hihnasta. Namilla vedättäen vastaantulijan ohitus menee ok, ainakin kun ympäristö muutoin on rauhallinen. Kovin vilkkaisiin paikkoihin en tätä vielä uskalla viedä, kun Coman toiminta tuntuu olevan varsin epävarmaa. Pieninkin häiriö voi sekoittaa pakan. Niinkuin tämän päivnä lenkillä. Coma bongaili ihmisiä jo valmiiksi, ja kun nurkan takaa tulikin lastenvaunut, se sai Comalla jalat alle. Vaunu meni meistä ohi, pysähtyi, me jouduttiin ohittamaan se, ja kun vaunu lähti (selän takana) uudestaan liikkeelle, niin eihän siitä enää voinut eteenpäin kävellä. Eikä tilanne purkautunut ennen kuin väljemmille lenkkipoluille päästyä. Autoja Coma on sentään oppinut kohtuullisesti sietämään. Pentuaikana kylän läpi kävely oli sekin melkoista akrobatiaa, kun joka autoa piti yrittää väistää. Nykyisin kylän tietä pitkin voi kohtuullisesti kulkea vaikka autoja liikkuukin. Reaktioiden hallinta on yhä tahtojen taistelua. Jalat haluaisi kiihdyttää. Pehmeästi äänellä huomauttaminen ei auta, mutta terävämpi huomautus saa tytön hiljentämään. Stressin kasvaessa vaatimuksena on sitten yhä voimallisempi huomautus. Kaikkein tehokkain keino jalkojen hillitsemiseksi on vaatia, että Coman täytyy kulkea takana; silloin ei pääse rynnimään. Myös hidas kävelyvauhti pakottaa Coman keskittymään paremmin itse kävelyyn eikä ympäristön reagointiin. Pysähtyminen ja kontaktin vaatiminen toimivat silloin, kun ryntäily tapahtuu paikaltaan; liikkeessä en ole kokenut niistä juurikaan apua. Coma vain tekee ylimääräisiä vontteja hihnan antamissa rajoissa ja on onnellinen saadessaan käyttää jalkojaan. Nyt syksy on jo niin pitkällä, että kaikki arjen lenkit joudutaan tekemään pimeässä. En tiedä aiheuttaako se ylimääräistä stressiä Comalle, sillä äänten ja liikkeen bongailu on välillä ihan mahdotonta. Suunnitelma lääkityksen kanssa on katsoa tilannetta seuraavan kuukauden ajan ja sitten miettiä annostuksen kasvatusta.
8 vk	29.11.2013	0 ... -5	Siitä on aikaa, kun viimeksi on tuntunut kuin Coma olisi normaali koira. Tälle viikolle niitä tuntemuksia on jo pariltakin päivältä. Käytiin koirauimalassa - ei ongelmia. Käytiin tokoilemassa Jyväskylässä Alban vierellä - ei jäätymisiä. Lenkki Jyväsjärven päädyn ympäri melkein ok. Näkee että jännittää, mutta silti kohtuukäytöstä. No ne jalat meinaa välillä lähteä viemään, mutta välillä myös hillitsee itseään. Lenkeillä takaa tulevat kävelijät (ja pyörät) ovat edelleen pahimmat, ja välillä ehkä ansaitsevat reaktiosta pikemmin -10:tä... mutta niitä hyviä pätkiäkin alkaa pikkuhiljaa tulla.
10 vk	12.12.2013	0 ... -20	Paljon on ollut hyviä hetkiä. Koiratapahtumissa menee pääsääntöisesti hyvin. Hiekkiksen treeneissä ei tarvinnut mörköillä koiria eikä ihmisiä, ja muissakin treeneissä Coma pystyy luopumaan kavereistaan ja tekemään töitä! Namit on isossa osassa ja palkan on oltava heti saatavilla, mutta silti.. iso askel. Aamulenkit menevät hyvin. Kylälekit ovat menneet aika kivasti. Kaikkea uutta pitää kuitenkin mörköillä. Kuten tienvarteen tullutta tietyökoppia. Aika paljon pystytään kulkemaan nameja syöden, mutta vielä tulee niitäkin hetkiä, kun ei vaan pysty. Siis syömään. Kontaktia ottavat vieraat ovat kaikkein pahimpia. Puhuminen ja katsominen saa jo poikkeuksetta aikaan murinaa. Huono homma on, että useimmat lopettavat juttelun ja lähtevät pois kun Coma murisee. Coma on siis keksinyt tosi tehokkaan keinon selvitä tilanteesta :( Tänään käytiin eläinlääkärissä puntarilla, ja se ehkä osoitti taas selvimmin, että vaikka aamulenkeillä näyttää tilanne olevan jo kiva, on matkaa yhä pitkästi edessä. Kauppakeskuksella autosta ulos tuleminen sai heti jouset jalkoihin, eikä tyttö pystynyt rauhoittumaan. Suuri ero siihen, kun juuri oltiin metsässä rennosti jolkotettu tunnin ajan :/
10 vk +	16.12.2013	-20	Viime viikonloppu oli pelkkää takapakka. Murinoista aiemmin jo kerroinkin. Kun kylillä kävelykin on taas ollut vaikeampaa, kävin kaupungilla kokeilemassa auttaisiko eri ympäristö. No ei. Lähdettiin Mattilanniemestä, ja pälyilyt alkoi saman tien. Ajattelin että olkoon, kävellään vähän, jospa se siitä... Lähtihän se pahenemaan. Rantaväylällä ja siitä alikulkujen kautta Minna Canthin suuntaan alkoi tulla ihmisiä vastaan ja jalkoja tuli alle. Jos jäätiin paikoilleen että vähän rauhottuisi, niin tuntui vaan keräävään lisää painetta. Kun jäätiin risteykseen seisomaan ja ainoa muu liike oli autoja, niin paikallaan seisovasta autosta näkyvät ihmiset oli aivan kamalan epäilyttävä. Kaikkinensa mun mielestä tosi hiljainen päivä, Lounaispuiston kulmalta yliopiston kirjastolle tuli kaikki 2 ihmistä vastaan, eikä Coma tiennyt mihin suuntaan olisi hyppinyt. Yliopiston kirjaston edestä kulki vähän enemmän ihmisiä, ja se ihan mahdoton paikka kulkea vain yhteen suuntaan. Ja häntä tärisevien takajalkojen välissä. Tuli taas vähän sellainen olo, että mihinkään ei olla edetty :( Noh, askel kerrallaan K-S museota kohden. Kun "vilinä" rauhoittui, niin sain Coman istumaan hetkeksi. Ja ehkä hitusen rauhoittumaan. Museolta eteenpäin kävelysillalle ei tullutkaan enää ketään vastaan, joten siinä pystyi paremmin rentoutumaan. Sillalla, yliopistolla ja rantaväylällä taas ylimääräistä sinkoilua. Niinpä ajattelin, että palataan omilla lenkeillä perusteisiin, ja Coma ulkoruokintaan. Kotinurkilla ohituksen kohdalla pyysin Comaa istumaan - ja mitä vielä! Veti poispäin, korvia nolla. Sama juttu useamman kerran. Palataan siis vieläkin taaemmas perusteisiin... Miten voi olla, että kaikki vähäisestikin saavutettu on tyystin kadonnut! Noh, nyt ollaan parit kerrat kävelty kylille. Istumisesta ruokaa kirjaston / kauppakeskuksen edessä - sellaisina aikoina kun siellä ei ole ihmisiä. Ja kokeilen aina välillä myös tuota istuttamista vieraiden kohdalla. Ruokaa ei tule kuin noissa kahdessa tilanteessa. Sen verran tässä ruokkimistavassa on mielestäni pielessä, että rauhallinen mielentila jää saavuttamatta. Aikanaan kun harjoituksia tehtiin, niin eihän Coma silloinkaan koskaan rauhoittunut? Oppi kyllä että peffa pitää laittaa maahan jotta saa ruokaa, ja että ruoka tulee (vain) noissa tilenteissa, mutta sitten korvat luimussa, pälyillen ja kauhealla kiireellä syömään. Täysin väärä mielikuva... eli mitä siitä oikeasti oppii? Ei ainakaan mielleyhtymää pelottavista asioista positiiviseen. En tiedä miten tunnetilan oikeasti saisi muutettua. Rauhallisesta innostuneeseen on helppo viedä, mutta suunnattomasta epävarmuudesta varmuuteen... on vaan kaukainen toive.
13 vk +	1.1.2014	-10 ... -30	21.12. vahvennettiin lääkitystä siten, että lääkeannos on nyt 150mg / aamu. Uutta annosta on mennyt nyt kymmenisen päivää, mutta ei merkittävää parannusta. Itseasiassa Coma murisee lähestyville lastenrattaille. Vastaantulijat muutoinkin pitäisi saada kiertää monen metrin säteellä. Jotain pientä edistystä on se, että "koiraihmisille" Coma ei välttämättä murise, vaikka ei välttämättä halua käydä tutustumassakaan.
15 vk	9.1.2013	-5...-20	Comalla on ollut parempi jakso. Käytiin alkuviikosta eläinlääkärissä, ja siellä Coma oli kuin normaali epävarma & hermostunut koira. Eli pälyili ja vähän vapisi, mutta ei sen enempää. Minut yllätti eniten, kuinka paljon Coma tarjosi kontaktia tutkimusten aikaan ja välissä. Isoimmat "ongelmat" ovat olleet kylälenkeillä, kun Coma on pelästynyt jotain tilannetta (auto) ja tehnyt niissä äkkiperuutteluita. Hyviä ohituksia ollaan kuitenkin tehty paljon viimeisen viikon aikaan. Osa ilman hihnaa ja osa niin, että Coma itse aloittaa kontaktin oton. Mörköilyjä sateisella ja pimeällä tiellä on ollut joitain. Ja naapureita on muristu... Mutta ehkä siinäkin on lopettanut pienemmällä huomautuksella. Eniten olen iloinnut siitä, että lenkeillä pää ei enää kääntyile ja nyi hermostuneesti, vaan ympäristön ääniinkin Coma on reagoinut normaalimmin: kääntää päätään mutta liikkeestä on jäänyt pois yletön hermostuneisuus. Parilla lenkillä Coma on jo melkein alkanut haistelemaan - nopeasti ja pikaisesti, kun ei ole muuta häiriötä näkyvissä. Alku sekin :)
17 vk +	27.1.2014	-5 ... -25	Olin juuri edellisenä päivänä kirjoittanut positiivisia kuulumisia. Seuraavana jouduin kahdesti klävelemään kylän halki "priima-aikaan" sekä ihmisten mennessä töihin että tullessa pois töistä. Se reissu osoitti, kuinka väärässä olin. Käytöksen paraneminen ei niinkään ole oppimisen tai siedättymisen ansiota. Parantuminen on vain sitä, että valitsen sekä sopivat lenkkeilyreitit että -ajat. Ihan yhtälailla vielä pelottaa kävellä bussipysäkin ohi, kun siinä odottaa ihminen tai kaksi. Tai kun kaduilla kävelee useampia ihmisiä. Eli yksittäisistä selvitään, mutta muutoin tuntuu olevan deja-vu elokuulta. Pihapiirissä murinat pysyy aisoissa hirvittävästi ennakoimalla, selkeästi käskyttämällä ja pitämällä etäisyyttä. Yllättävissä tilanteissa ei taas ole mitään murinan alun estämiseksi, etäisyyttä ottamalla lopettaa. Jotain ehkä on saatu aikaiseksi. Joulukuun lopulla ja tammikuun alkupuolella kävin ruokkimassa Comaa tyhjällä S-marketin pihalla. Se ei edelleenkään ole mikään lempparipaikka, mutta siellä pystyy vähäsen tokoilemaan. Kontaktia ei pysty pitämään, kun pitää ympärille pälyillä, mutta muutoin yrittää.
19 vk +	12.2.2014	0... -25	Niitä parempia uutisia: S-marketin kulmilla on välillä tokoiltu ilta-aikaan kauppojen tyhjennyttyä ilman pälyilyjä ;) Ja olin ihan ihmeissäni, kun erään talon ohi kävellessä ovesta puisteltiin petivaatteita. Coma vain vilkaisi ja jatkoi kävelyä rentona. Nuo rennot hetket on vain edelleen harvinaista herkkua. Flippauksia tulee silti ja varsin yllättäen. Autoihin olen ajatellut Coman jo tottuneen, mutta tämän päivän lenkillä kun risteyksessä seisoi autoja, iski ihan hillitön epävarmuus. Yritettiin olla paikallaan että siinä voisi edes vähän rentoutua, mutta ei - paikallaan pysyminen oli ihan mahdotonta kun piti pyöriä ja nähdä yhtä aikaa kaikkialle, ja tietysti mieluummin pientareen puolella. Vasta eteenpäin käveleminen auttoi saamaan hermoja kasaan. Juuri ennen risteykseen tuloa hetken aikaa takanamme vajaan 10 metrin päässä kulki toinen kävelijä. Coma selviytyi siitä yllättävän hyvin, ei vilkuillut taakse kuin pari kertaa; käveli kuitenkin itse eteenpäin. Ehkä se kuitenkin nosti painetta, joka purkautui heti seuraavassa stressipaikassa? Eli hyvin harvoin todellisia onnistumisia, vähän useammin näennäisiä onnistumisia ja selkeitä epäonnistumisia olisi paljon, jos lenkkeiltäisiin useammin ihmisten ilmoilla. Ja onnistumiset siis sen suhteen, että pystyttäisiin vain olemaan osa elämää.
25 vk	21.3.2014	0...-10	Meinasin kirjoittaa jo tässä välissä, että Coma on mennyt parempaan. Sitten tulee aina niitä pieniä takapakkeja jolloin ajattelen että turha hehkuttaa. Mutta kyllä - on se mennyt eteenpäin. Vaikkapa sellaisia otantoja, että tällä viikolla lapsi juoksi luontopolulla meitä vastaan. Otin Comaa pannasta kiinni (kun oli irti) enkä voinut kuin hämmästellä, kun Coma päätti seistä paikallaan nojaamatta ja vetämättä mihinkään. Treenaamassa ollaan käyty Haukkuvaarassa, ja pääosin Coma on vain normaalin kiinnostunut / häiriintynyt ympäristöstä. Kerran käveltiin S-marketin parkkiksenkin poikki ilman yhtään sivusinkoilua. Takapakitkin on nyt pysyneet kohtuullisina. Olen vähän hakemallakin hakenut lenkeillä tilanteita jolloin joku jäisi kulkemaan meidän taakse: edelleen pitää selän taakse kytätä ja kuikuilla, mutta askeleet silti pystyy liikkumaan eteenpäin. Sellaistakin kokeilin, että Coma oli vapaana kun jäin juttelemaan vieraan kanssa. Useamman kerran kävi muutaman metrin päässä, mutta edes kutsusta ei tullut luokse. Lähestyi, ja sitten pyrähtikin juoksukierrokselle meidän ympäri. Halua tulla luokse on, kykyä ei kuitenkaan. Suunnilleen puoli vuotta lääkitystä nyt takana. Jossain se jo näkyy. Varmaan myös kasvanut itsehillintä auttaa.
29 vk	19.4.2014	5...-10	Ei suuria muutoksia. Treeneissä tyttö on esiintynyt edukseen. Vieraissa paikoissa äänet & ihmiset häiritsee, mutta pystyy auttavasti tekemään silti. Kaduilla ei edistystä, ei taantumaa. Ylilyöntejä tulee toisinaan. Satuttiin näkemään eläinlääkäriä kauppakeskuksella, ja päätettiin että lääkitys jatkuu toistaiseksi ennallaan.
39 vk	26.6.2014	0...-15	Kovin sama tilanne kuin aikaisemminkin. Satunnaisesti saattaa olla hyviä hetkiä: esimerkiksi hyvä ohitus kapealla luontopolulla. Ja sitten seuraavassa ohituksessa leveällä tiellä tilanne voi olla täysin päinvastoin. Täysin mahdoton ennakoida aikooko Coma olla neutraali, utelias vai pelokas. Kävimme kokeilemassa kaupunkikävelyä, ja isoihin ihmisjoukkoihin ei edelleenkään ole asiaa. Huokaus...
44+ vk	2.8.2014	0...-10	Sanoisin, että hiljaisilla kotilenkeillä alkaa olla 8/10 ohituksesta jo hyviä. En tiedä vaikuttaako siihen tuttu reitti, vai se että nyt kesäaikaan vastaantulijoita tulee taas todella harvakseltaan. Saattaa olla molemmatkin. Vieraissa paikoissa on varaustila tuntuu olevan suurempi. Esimerkiksi hotellin/leirintäalueen ympäristössä lenkkeillessä on jatkuva varaus, ja jo ihmisten hajut saavat tassut liihottamaan. Yleistä hallittavuutta on tullut lisää, vaikkakin sanoisin mieluummin, että Coma pystyy hillitsemään itseään aikaisempaa enemmän. Esimerkiksi liihotuksissa saattaa olla, että toimintaa saa katkaistua ja rauhotettua. Sama näkyy myös treenikentillä (vaikkakin erilaisissa olosuhteissa): Coma pystyy keskittymään tekeillä olevaan tehtävään sen sijaan että sinkoaisi toisten koirien luo. Vieraat ihmiset kesken treenin (tai leikin) ovat edelleen niini iso ärsyke, ettei niitä voi sivuuttaa. Toivottavasti tätä rauhottumisen poikasta saadaan kuitenkin jalostettua hyötykäyttöön arkielämässä laajemminkin, ja vähitellen haastavemmissakin tilanteissa. Niin pitkällä "elämän sietämisessä" ei vielä kuitenkaan olla, että varoitusmurinoista olisi luovuttu. Turvaväli on kovin tilannekohtainen: se voi olla joskus useita metrejäkin.
n. 1v 1kk	7.11.2014	0...-10	Käytös tuntuu vakiintuneen tietylle tasolle. Pääosin jees (etenkin jos ei haeta kontakteja) ja välillä tulee ylilyöntejä: esim Muuramen kauppakeskuksella ei voi mennä eläinlääkäriin, kun pitäisi kääntää selkä takana kulkeville ihmisille. Eli julkiset paikat ei edelleenkään toimi. Mutta en tiedä kuinka paljon pidemmälle lääkitys voi enää auttaa? Niinpä mielessä on käynyt ajatus lääkityksen vähentämisestä tai lopettamisesta. Viimeisten parin kuukauden ajan ollaan vain juostu yhtenään eläinlääkärissä pissatulehdusten ja jalkakipujen vuoksi :( Jos saadaan tilanne vakiintumaan, niin katsotaan sitten lääkkeen vähennystä. Aluksi 50 mg vähennykset parin viikon välein; viimeisen 50:n tiputtaminen antamalla lääke vain joka toinen päivä. Jospa vielä ennen joulukuuta uskaltaudutaan kokeilemaan!
n. 1v 2kk	6.12.2014	0...-10	Pissatulehdusten ja jatkuvien eläinlääkärissä juoksemisten vuoksi venyi kuun ensimmäiseen päivään asti, ennen kuin tiputin annokseksi 100 mg/pv. Tulehduskierre on tosin jälleen päällä, mutta mitäpä tässä enempää odottamaan. Nyt on sopivan rauhallinen jakso lähteä lääkitystä tiputtamaan. Ensimmäisen viikon ajalta ei ole kummempaa raportoitavaa. Coma murisi lenkillä juttelemaan alkaneelle naiselle - mutta todennäköisesti olisi käyttäytynyt samoin, vaikka vanha annostus olisi ollut käytössä. Katsellaan.
	26.12.2014	0...-20	Kun annos tippui 100 mg:aan, alkoi lenkeillä tuntua, että Coma on taas hitusen aikaisempaa hermostuneempi. Tarkkailee ympäristöään enemmän, ja erityisesti pysyy hermostuneena ohitustilanteiden jälkeen. Päätin kuitenkin tiputtaa 50 mg:aan aikataulun mukaan, eli 2 vk edellisestä vaihdosta. Alkanut viikko alemmalla annoksella alkoikin sitten ihan päivittäisillä murinoilla. Ääntä tulee kaikille, jotka pysähtyvät kohdalle. Tai puhuvat. Tai katsovat. Eli epävarmuus kasvaa.
	6.1.2015	0...-20	Viimeisin vähennys oli 50 mg joka toinen päivä, ja viimeinen tabletti syötiin sunnuntaina. Murinakynnys on aika sama kuin aikaisemmin. Sen verran ehkä eroa, että jos Coma on lenkillä irti ja joku pysähtyy juttelemaan minulle, tuntee Coma tarvetta tulla lähemmäs, murinan kanssa. Aikaisemmin jalat ovat vieneet juuri toiseen suuntaan. Tuntuu, että tämä ei kuitenkaan ole lääkityksen (suoraa) vaikutusta, vaan voisi olla heräilevää laumanpuolustusvaistoa. Saapa nähdä mihin se kehittyy. Harvemmin Coma on murissut Maiallekaan (onkohan koskaan?), mutta niitäkin on kuultu viimepäivinä luuta järsiessä.
	8.2.2015	0...-20	Henkinen kehitys jatkui ainakin sillä saralla, että Coma alkoi merkkailla ja kiinnostui hajuista selvästi enemmän. Henkistä kanttia ei edelleenkään ole ihmisten kohtaamiseen. Tätä puolta ei tosin viimeisen kuukauden aikana edes kehitetty eteenpäin, sillä Comalla on ollut kipuja polven kanssa. En ole siihen yhtälöön halunnut alkaa yhdistämään sosiaalistamisharjoituksia.

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 08.02.2015 18:01