Viimeaikoina on tullut paljon pohdittua koiran luonnetta ja ominaisuuksia yleisellä tasolla. Ja koska kotona pyörii sopiva peilauskohde, ajattelin kirjoitella ylös "tilanneraporttia". Pentu kun kasvaa ja muuttuu niin kamalan nopeasti, ettei omaan muistiin uskalla aina luottaa.
Eli millainen Coma on 5 kk iässä?
Ulkoa fyysisesti
Rakenteen puolesta Comaan saa olla hyvin tyytyväinen! Kasvu on ollut tasaista pituus- leveys- ja korkeussuunnissa ilman minkäänlaista liioittelua.
- Liikkuminen on ollut koko ajan mieluisaa ja vaivatonta. Ontumisia ei ole ollut lainkaan.
- Takapää on hivenen korkea etuosaan nähden, mutta selkälinja on silti suhteellisen suora.
- Etu- ja takaraajojen asento on suora.
- Löysyyttä/elastisuutta (mikähän tälle olisi sopiva sana?) näkyy siinä, että takajalat venyvät vielä koiran ollessa mahallaan taakse täysin sammakko-asentoon. Coma istuu mielellään lonkat milloin mihinkin suuntaan rellottaen, eli ei aktiivisesti kasaa itseään.
- Maahan-käskyllä tyttö pystyy rojauttamaan itsensä hetkssä alas, eli kyynäristä tai olkapäistä ei vaikuta tulevan aristusta.
- Kintereet ovat olleet noin kuukauden ajan hieman hupelot. Takaapäin katsoen ravissa näkyy pientä väljyyttä - tätä seuraillaan kasvun myötä.
- Maitokulmurit kasvoivat alaleukaan huonoon sijaintiin ja väärään asentoon. Ne poistettiin leikkauksella ja hyvä niin, koska vajaan 5 kk iässä saimme rautakulmureiden alut juuri niin upeaan paikkaan kuin toivoa sopii! Suunta jää vielä nähtäväksi
- Hampaidenvaihto sujui ilman ongelmia (suussa on vielä maitohampaista yläkulmurit, joiden tilalle ei ole vielä uusia puhjennut)
- Alaleuka on vielä liian kapea. Etuhampaat ovat limittäin. Seurataan, kuinka kulmurit sijoittuvat yläleukaan nähden vai ottavatko ne yhä kitalakeen.
- Säkä-mittaa ei ole tullut otettua, mutta selvästi on vielä kasvuvaraa Maian mittaan ;) Jaloissa näkyy selvät kasvupatit, joten yhä on korkeutta tulossa.
- Nenä- ja huulipigmentit ovat vajaat. Nenän vaaleanpunainen täyttyy hitaasti mutta varmasti. Huuliin ei ole tullut yhtään lisäväriä pentuajan jälkeen. Etenkin alahuulet ovat ihan pinkit.
Sisältä fyysisesti
- Sisäsiisteyttä on. Esimerkiksi yö-pissoja ei ole tullut sisälle juurikaan sen jälkeen kun Coma tuli taloon. Työpäivien aikaan ei enää pääasiassa koskaan tarvitse pestä lattioita - siksipä onkin harkinnassa laajentaa Coman päiväoleilualuetta kylppäristä eteisen puolelle.
- Sisäsiisteys ei kuitenkaan ole vielä täysin kontrollissa. Kun olen kotona ja koirat pääsevät vapaasti leikkimään keskenään, Coma tekee "juoksupissoja". Lattialle jää siis pissanoro. Sisälle kyykkäystä eli oikeaa pissausta ei ole tullut pidempään hetkeen, mutta tällaisia vuotoja tulee joskus kohtuullisen lyhyen (alle tunti) sisälläolon jälkeen, ja joskus pidemmän (pari tuntia) jälkeen. Tämä ei ole koko rakon tyhjennys vaan osittainen purkaus.
- Kakkaa tulee varsin säännöllisellä rytmillä 3-4 kertaa päivässä. Aina pihalle :)
- Löysää mahaa ollut muutaman kerran siten, että Coma on öisinkin herätellyt ulos. Pääosin suoli on toiminut hyvin, ja Inupektilla on mennyt pikkuvaivat ohi
Käyttäytyminen & henkiset ominaisuudet ja miten ne näkyvät
Perusolemus on äärimmäisen rauhallinen. Oltiin sitten kotona tai lenkillä, on yleisilme aina "joutaa sitä vähemmälläkin hösäämisellä". Esimerkiksi kynsien leikkuussa ei koskaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Pyöräytän pennun lattialle jalkojeni väliin selälleen ja siinähän Coma rellottaa tassut taivasta kohti, kun napsin kynsiä lyhemmiksi. Ihan ekalla kerralla taisin antaa namin jokaisen kynnen jälkeen (namin anto sai vähän hötkyilemään) ja nykyisin anna vain tassun jälkeen. Tai vasta parin tassun jälkeen. Eikä Coma varsinaisesti tarvitsisi edes tätä "välikannustinta". Yhtä helppoa on ollut harjoittelu hierojan rapsuteltavana olemisessa.
Jos itse istun kotona sohvalla, alkaa Coma yleensä nukkua. Myös työpäivien ajan Coma taitaa pääosin nukkua - ainakaan lelut eivät hirmuisesti vaihda paikkaa. Vielä öisinkin riittää unta. Kaikkiaan valveillaoloaikaa on todella vähän, ja siitäkin ajasta suuri osa menee rauhallisena elbailuun.
Leikkiminen
Monina aamuina Coma ottaa vinkulelun suuhun ja tulee sillä tökkimään minun jalkoja. Jos minä en lähde leikkiin, alkaa Coma tökkimään lelulla Maiaa - viimeistään sillä saa Maian mukaan vetoleikkiin. Tai sitten pientä vinkulelua Coma voi vain kantaa suussa ja antaa Maian yrittää ottaa sitä suupielistä... Tässäkään ei nähdä mitään suuria tunteita tai vauhdin hurmaa. Enemmänkin tuo on lönköttelyä lelu suussa.
Vetoleikki olisi kivaa, mutta Coma ei kuitenkaan oikeasti uskalla pitää lelun toisesta päästä kiinni. Jos Maia ravistaa lelua, ote irtoaa välittömästi. Ja myö varsinainen veto näkyy irrottavan Coman otteen. Joskus Maia antaa Coman voittaa, joskus vähän vihjaan Maialle että voisi antaa Coman voittaa. Minun kanssa Coma vetää hieman, ja voitettuaan tulee uudestaan tuuppaamaan lelua vedettäväksi.
Coma tykkää jahtaamisesta! Hetki, jolloin ärsytän lelulla ja tyttö saa saalistaa lelua, saa vihdoin tunteet ja jalat käymään hieman nopeammassa tahdissa! Lelun perään lähtee hyvällä vauhdilla, mutta ottaa lelun kiinni tassuilla. Tätä samaa näkee myös pihalla, sillä Coma jää mielellään vaanimaan kun huomaa Maian kulkevan ohi. Esimerkiksi lumipenkan päältä on hyvä hyökätä kimppuun :) Itse asiassa Coma ei tässä(kään) ota fyysistä kontaktia vaan hyppää vierelle, ja lähtee juoksemaan rinnalla. Myös poispäin juoksevan koiran takaa-ajo on Coman mieleen. Isoja koiria ei vain ole vielä kiinni saanut... ellei sitten Maia itsekseen jarruta ja jää vaikkapa haistelemaan penkkaa - silloin coma liittyy "yhteiseen puuhaan".
Painileikeistä Coma ei pidä. Jos molemmat "ottelijat" (tai ainakin vastapuoli) on makuulla niin leukojen ja jalkojen hammastelu on ihan ok. Se, että Maia kellistää Comaa maahan on siedettävissä sisällä, mutta ulkona Coma pelkää kun kohti juostaan kovaa ja/tai vauhdista kaadettaisiin maahan. Näissä tilanteissa yrittää vetäytyä, peräytyä tai piiloutua, kyyristyy ja on kaikki karvat piikkinä pystyssä.
Kontaktileikkeihin on kuitenkin poikkeus: jos vastapuoli on itseään pienempi, niin silloin Coma uskaltautuu hieman vauhdikkaanpiinkin ja fyysisempiin leikkeihin. Juokseminen ja takaa-ajo ovat silti helpoin taka löytää yhteinen sävel.
Itsevarmuus, rohkeus, uteliaisuus, sosiaalisuus
Jos Coma eläisi ihan vain kotosalla sen enempää missään käymättä, ihan vain oman väen kesken, voisi kuvitella että Coman on aika rohkea, sosiaalinen ja tasapainoinen koira. Särö tähän mielikuvaan tulee, kun tullaan "oikeaan elämään".
Sekä ihmien että koirien kohtaaminen jännittää. Coma on aika nopeasti jakanut maailmankuvansa "tutut vs muut". Tutuille Coma on mielin kielin, tunkee syliin, pussailee ja on niinkuin koiran kuuluukin. Kaikki sen ympärillä epäilyttää - ja on epäilyttänyt ihan tulosta saakka, eli minkään mörkökauden piikkiin tämä ei mene. Pidättyväisyyttä löytyy. Toisaalta Coman käyttäytymisessä on ristiriitaa: esimerkiksi lenkillä olisi hirmuisen kiva käydä nuuskaisemassa vastaan tulevaa lenkkeilijää juuri silloin, kun hän kulkee ohi. Coma kääntyy ihmisen perään ja nopea nuuskaisu takaapäin olisi Coman mielestä paras tapa tehdä tuttavuutta, ettei ihminen edes huomaa. Jos lenkkeilijä hidastaa tai pysähtyy kohdalle, Coma alkaa jo samna tien peruuttaa pois eikä ainakaan lähesty vierasta. Jos vieras alkaa puhua Comalle, kutsuu Comaa tai esimerkiksi kumartuu kohti, peräytyy Coma välittömästi selän taakse, yleensä niin pitkälle kuin hihna antaa myöten. Joskus myös murisee. Coma ei halua tulla kosketetuksi. Toisinaan auttaa, jos jäämme paikoille pitkäksi aikaa (ainakin vartti). Silloin tästä "tunkeilijasta" voi tulla siedettävä. Coma voi käydä vaivihkaa itse haistamassa vierasta takaapäin ja saattaa antaa silittää itseään. Tai sitten ei.
Suuremmat ihmisjoukot tai "varustautuneet" ihmiset ovat vielä vahvemman epäluulon kohteena. Esimerkiksi koululaisryhmälle Coma ei halua kääntää selkäänsä - mikä tarkoittaa että jos ryhmää ohittaa takaapäin, aiheutuu ryhmän kohdalla hillitön tarve hypätä penkkaan kun joukko jää "selän taakse". Aivan yhtä hankalaa on esimerkiksi rollaattorin tai lastenrattaiden ohittaminen.
Kaupungin keskukstassa liikkuminen on tavallaan helpompaa, kun asioita on joka puolella. Silloin ei ehdi kiinnittää liikaa huomiota yksittäiseen "uhkaan".
Koirien ohittaminen riippuu kovin vastaantulijasta. Pienet, hiljaiset koirat ovat kiinnostavia. Haukkuvat koirat pääasiassa pelottavat. Suuret koirat pelottavat poikkeuksetta. Mustavalkoiset tai väri-jakaumaltaan sopivat koirat ovat yleensä kiinnostavia, riippumatta koiran koosta. Koiriin tutustumisessa Coma on aivan yhtä hitaasti lämpiävä kuin ihmisten suhteen. Tutut ovat selvästi tuttuja, ja vieraat selvästi vieraita.
Maian (tai muun koiran) seurassa Coma on odotetusti "reippaampi", mutta sosiaalistumistilanteisiin mallioppiminen ei näytä auttavan. Vieraat paikat (esimerkiksi koulutuskentät) vaativat yleensä 10- 15 minuutin sisäänajon, jonka aikana Coma pälyilee ympärilleen. Syö nameja, mutta ei pysty luopumaan ympäristön tarkkailusta. Tämän jälkeen paikka on riittävän tuttu, pälyily unohtuu ja Coma alkaa oikeasti toimimaan. Paikasta tulee pysyvästi mukava eikä seuraavilla kerroilla samassa paikassa tarvita uutta ihmettelyjaksoa. Voi olla, että kaupungin kävelykadulle on käynyt vähän tällä tavoin ;)
Jos lenkeillä ei tule ketään vastaan ja kuljemme "omia polkuja", käyttäytyy Coma ihan normaalin koiran tavoin: tutkii hajuja, bongailee polkuja, käy poimimassa risuja hampaisiin, kulkee reippaasti korvat höröllä ja häntä rentona. Tätä olotilaa toivoisin näkeväni myös muulloin, häiriössä.
Outoja asioita ei ole tullut hirmuisesti vastaan. Joskus Coma seisahtuu ihmettelemään esimerkiksi kantoa, mutta kun menen itse kannon luokse, tulee Coma yleensä mukana katsomaan "outoutta". Varsinainen mörköikä onkin vasta tulossa. Toivon että kyky uskaltautua kohtaamaan asioita säilyisi tällaisena.
Oma (ja taloyhtiön) piha on jollain tasolla muotoutunut Comalle käsitteeksi. Sinne voi juosta turvaan, mutta sitä voi pikkuhiljaa alkaa myös puolustamaan. Coma seisoo takapihalla häntä tötteröllä kun tietä pitkin lenkkeilee uita koiria. Epävarmuus ja sisäinen ristiriita näkyy päättämättömyytenä, että pitäisikö haukkua, mennä kohti vai perääntyä sisälle. Siksipä näky onkin tällä hetkellä lähinnä huvittava. Meillä pihan vartiointi ei kuulu Coman tehtäviin, joten kannustan näistä viimeisen vaihtoehdon suuntaan - ja toistaiseksi Coma ihan mielellään tulee pihalta takaisin sisälle.
Laumajärjestys, leimautuminen
Toistaiseksi laumajärjestys on hyvin selvä. Coma uskoo hyvin sekä minun että Maian väistäviä käskyjä (pois, väistä). Tämän suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa. Myös kaikki lenkeillä kohdatut koirat ja koirakaverit näyttävät olevan Coman käskyttäjinä. Epävarmuuden hetkellä Coma aina varulta väistää ja esittää pientä.
Tietynlaista laumajärjestystä ylläpidetään päivittäin myös keittiössä. Lattialle tippuneisiin ruokiin ei ole asiaa syöksyä, ja omaan ruokaan odotetaan lupa. Koirien keskinäiseen laumautumiseen en ole puuttunut. Coma selvästi pitää Maiaa isosiskona, ja juoksee leikilläkin aina Maiaa kiinni pikemmin kuin seurailisi minun menemistä. Tässä onkin itsellä peiliin katsomisen paikka: turhan paljon tulee liikuttua porukassa ja enemmän pitäisi olla pennulle "omaa aikaa kahdestaan". Se, mikä koirien keskinäinen arvojärjestys tulee olemaan, jää tyttöjen asiaksi. Paljon riippuu siitä millainen Comasta lopulta kasvaa. Maia kun ei esitä ehdottoman koira-laumanjohtajan elkeitä.
Koulutettavuus
Coman ruokahalu on hyvä, aterioita on vielä kolmesti päivässä. Tosin päivänä keskimmäinen ateria annetaan usein koulutuksissa, joten kupille pääsee vain kahdesti. Menu:lta löytyy nappulaa (50%+) ja vaihtelevasti puuroa, lihaa/sisäelimiä ja kasviksia tai neuta/vogelia. tuore ruoka kelpaa hyvin kiinankaalista porkkanaan, omenasta mangoon, banaani on tosi hyvää, ja raaka sydän uppoaa pureksimatta... Erillisenä koulutusnameina menee pääasiassa Natural Menu ja veriletut, mutta myös kaikki muu kelpaa. Vaihtelu tuntuu motivoivan.
Nälkä motivoi ja herättää tunteita huomattavasti leikkiä enemmän. Jos ruoka ei tule riittävän nopeasti, alkaa vinkuminen, pomppiminen, haukkuminen... eli kaikenlaista tulee kokeiltua. Ruoka on vanha motivaattori vielä kupin tyhjenemisen jälkeenkin. Namipussia rapistamalla Coman saakin herätettyä "peruskoomailusta" työvireeseen.
Pyrin löytämään koulutukselle aina hyvän alkumotivaation, ja toistaiseksi se täytyy kyllä itse tuottaa esimerkiksi namien avulla. Perustilassaan coma on vain liian rauhallinen - suorituksiin täytyy saada enemmän intoa mukaan :) Itse tekeminen ei tunnu olevan Comasta muuta kuin keino päästä päämäärään, siis namiin. Toistaiseksi tarkoitus onkin ollut pitää yllä hyvää mielentilaa treeneissä - niin kotona kuin muuallakin. Häiriöt vaikuttavat vielä paljon, joten motivaation nostossakin on vielä työtä.
Jaksaminen on ollut yllättävän hyvää. Coma jaksaa yrittää koirakoulussakin koko tunnin jakson, kun pidän huolen sopivasta palkkauksesta ja tauotuksesta. Kotona tekeminen on intensiivisempää ja helposti myös teknisempää, jolloin Coma tuntuu väsyvän nopeammin.
Osaamistasosta
Koulutuksellisesti Coma tuntee oman nimensä (luoksetulo/huomio) sekä sanat istu, maahan, odota, tule, vapaa, 'saa ottaa', pois, väistä. Huonommin menee esimerkiksi käskyn 'anna olla' (=irti) kanssa. Limoviikunan kuihtuneet lehdet lattialla kun ovat kovin kiinnostavia. Yleensä ei-sallitusta asioista pitääkin tehdä manuaalinen irrotus. Kotona ei-sallittuja asioita on saatavilla varsin vähän, mutta pihalta tälle on löytynyt tarvetta, kun suuhun eksyy löytynyt esimerkiksi koiran kakkaa, käpyjä (näyttää edelliseltä) tai kiviä (samoin). Käsky 'mulle' (=tuo) on varsin epävarma.
Samallisia käskyjä paremmin Coma on oppinut rutiineja eli asentoja, ilmeitä sekä äänenpainoja. Myös kaikki "osatut" käskysanat vaativat sopivat painotukset toimiakseen. Vartalo-ohjausta tarvitaan mm. oikean perusasentopaikan ottamiseen (pyrkii jäämään taakse, kiertää eteen vinoon tai sivusuunnassa väljäksi vinoon), eteentulon paikkaan, liikkeestä seisahtumiseen, ruutuun lähetykseen, noutoihin, ja mihinköhän kaikkeen...
Perusrauhallisuudesta on ollut se hyvä puoli, että esimerkiksi kestoa ollaan pystytty onnistuneesti harjoittelemaan jo parissakin yhteydessä. Coma jaksaa pitää sivulla perusasennossa hyvinkin 10 sekunnin kontaktin (tällaisia pidempiä pätkiä testataan vain harvakseltaan). Samoin maassa (sivulla tai edessä) makaaminen onnistuu samaiset 10 sek. Paikalle jääminen istumaan ollaan tehty muutaman askeleen jätöillä ja lyhyillä ajoilla. Näistä meinaa tulla valheellinen onnistumisen ja osaamisen tunne, sillä edelleenkin perustyö vaatii vahvistamista. Häiriötä ei olla näihin tuotu.
Comalla on selvästi nenä, sillä tyttö löytää sen avulla asioita niin talossa kuin ulkonakin. Kuitenkin nenän yhdistäminen koulutustilanteeseen on ollut aivan mahdottomuus. Tunnaria on kokeiltu useampaan kertaan, mutta hajuerottelu tuntuu olevan täysin käsittämätöntä.
Arkielämän osaamista on hihnakävely, jossa tukena on vielä paljon namia. Coma tavallaan tietää, että jos (kun) hihna kiristyy, pitäisi tulla kohti. Tämän toteutus on vaihtelevaa. Mitä enemmän namittaa, sitä varmemmin tulee nopeasti takaisin - mutta se ei estä hihnaa kiristymästä ;) Määrätty kävelypuoli (reuna/laita) otettiin työn alle vähän aikaa sitten, kun kyllästyin koirien kiertäessä hihnaa jalkojeni ympärille. Tämä on Coman mielestä kohtuullisen vaikeaa. Nenä veisi ja omaa tilaakin pitäisi ilmeisesti olla... Namilla ohjaaminen lenkeillä on helppoa niin kauan, kun ollaan omalla porukalla. ohitustilanteissa namin käyttö auttaa vaihtelevasti; yksittäisten ihmisten ja koirien ohi päästään helposti jatkuvalla syötöllä. Kaikissa muissa tilanteissa epävarmuus estää syömisen, kunnes "mörkö" on riittävän kaukana (yleensä 20-30 m edessä tai takana).
Luoksetulo vapaana kulkisessa on kohtuullisen varma niin kauan kun ei ole häiriöitä. Häiriön ilmestyessä Coma tyypillisesti jähmettyy, jolloin kutsu ei välttämättä saa aikaan mitään reaktiota. Pari kertaa Coma on päättänyt lähteä "juttua" kohti tutustumaan kutsuista piittaamatta, joten pyrin yhä eliminoimaan virhemahdollisuudet ja saamaan onnistumisia.
Summa summarum
Luonteessa paljon on tuttua Novan ajoista. Aina sitä toivoisi, että koira saisi olla reippaampi, varmempi, toimeliaampi. Koulutuksella tullaan varmasti pääsemään kohtuulliseen tulokseen kaupunkikäyttäytymisessä. Teknistä osaamista eri temppuihin varmasti saadaan, ja sitten toivotaan että hermot ja luonne riittävät esiintymään myös tuttujen paikojen ulkopuolella. Kotonahan Coma on jo ihana, kiltti ja helppo kuin mikä.