sunnuntai 19.08.18
Sitten niitä onkin kaksi...
Toukokuussa Kuura sai vielä peräpukamavoidetta, ja se rauhoitti takapäätä ja yleisolemus taas rentoutui. Kuura oli ihan mielellään taas leikkimässä muiden kanssa, olo tuntui hyvältä. Sitten mentiin lenkillä yhden ison ojan yli - ja Kuura laskeutui hypystä etupäälleen. Ontui oikeaa etujalkaa pari päivää, ja vielä viikon jälkeenkin vingahti, mutta hiljalleen se asettui. Kulkeminen vain muuttui tosin hankalaksi kun etupäälle ei pystynyt tuomaan painoa samaan tapaan kuin ennen. Kesäkuun alku vietettiin siis hyvinkin hiljaiseloa.
Tuli juhannus ja saatiin actionia taloon. Eli lauman jatkoksi muutti Riia-pentu. Kuura piristyi ja oli innolla leikittämässä pentua 24/7. Muutaman päivän jälkeen Kuurasta alkoi tuntua, että pentu (ja samalla itse) voisi joskus nukkuakin... Riia on siis ollut varsin pirteä tapaus. Kesä helli hyvillä keleillä, joten paljon ollaan oltu takapihalla. Riia ei vain malta nukahtaa ulos, joten on vetänyt välillä melkoista väsymys-härinä-elämää. Ekoina päivinä ei tosin malttanut nukahtaa sisällekään - onneksi siitä on jo päästy yli ;)
Riia on melkoinen puutarhuri, erityisesti kasvien harvennuksen ja kuoppien kaivamisen osalta. Hereillä ollessa pitää jatkuvasti puuhastella jotain. Luita voi toki järsiä, mutta pienillä hampailla niistä ei kummoisesti tavaraa irtoa, joten se on tylsää. Kivempaa on roikkua Kuuran huulissa, kaulalla ja kintereissä. Onneksi Kuuralla on mahdottoman pitkä pinna.
Riialla jalat on kasvanut kovaa kyytiä. Jo alussa Riia liikkui ihan reippaasti pikkukävelyt päiväkodin ympäri, mutta nyt 16-viikkoisena Riia alkaa liikkua jo reippaammin ja kestävämmin kuin Kuura. On jo pari kertaa hypännyt autoonkin. :o
Kuuralla takapään hankaamminen lisääntyi taas heinäkuulla kun lopetin peräpukamavoiteen, joten käytiin lääkärillä. Anaaleita tyhjennettiin sarjana pari viikkoa. Operaatio on Kuuran mielestä tosi ällöä ja kipeää. Ensimmäisillä kerroilla sisältö oli epäilyttävää, sen jälkeen ollut melko tyhjät. Eli anaalit kyllä välillä kiusaa, mutta ne tuskin aiheuttavat kokonaan Kuuran huonoa oloa. Samaan aikaan tyhjennysten kanssa otettiin laseria takajalkojen lihaksille ja gabapentinia hermoille. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut kummempaa vaikutusta liikkumiseen, mutta parin viikon jälkeen kipualue oli siirtynyt selkeämmin lantioon.
Pari päivää viimeisen laserin jälkeen lenkillä takahtui jotain (olivat vapaana, kulkivat risukossa mutta ei mitään erityisempää sattunut) kun Kuura alkoi taas kulkea tosi kivuliaan oloisesti ja lopettin Riian kanssa leikkimisen. Hitsi kun ymmärtäisi mitä siellä tapahtuu.
Riia on saanut viettää varsin rentoa pentuelämää. Jälkiä on saanut ajaa jonkin verran ja näköjään se on oppinut menemään maahan (superkivaa!). Itse huomaan jatkuvasti "ei se osaa tuotakaan" ja "pitäisi tuotakin aloitella", mutta ehkäpä se vielä ehtii oppia.
Sitten niitä onkin kaksi...
Toukokuussa Kuura sai vielä peräpukamavoidetta, ja se rauhoitti takapäätä ja yleisolemus taas rentoutui. Kuura oli ihan mielellään taas leikkimässä muiden kanssa, olo tuntui hyvältä. Sitten mentiin lenkillä yhden ison ojan yli - ja Kuura laskeutui hypystä etupäälleen. Ontui oikeaa etujalkaa pari päivää, ja vielä viikon jälkeenkin vingahti, mutta hiljalleen se asettui. Kulkeminen vain muuttui tosin hankalaksi kun etupäälle ei pystynyt tuomaan painoa samaan tapaan kuin ennen. Kesäkuun alku vietettiin siis hyvinkin hiljaiseloa.
Tuli juhannus ja saatiin actionia taloon. Eli lauman jatkoksi muutti Riia-pentu. Kuura piristyi ja oli innolla leikittämässä pentua 24/7. Muutaman päivän jälkeen Kuurasta alkoi tuntua, että pentu (ja samalla itse) voisi joskus nukkuakin... Riia on siis ollut varsin pirteä tapaus. Kesä helli hyvillä keleillä, joten paljon ollaan oltu takapihalla. Riia ei vain malta nukahtaa ulos, joten on vetänyt välillä melkoista väsymys-härinä-elämää. Ekoina päivinä ei tosin malttanut nukahtaa sisällekään - onneksi siitä on jo päästy yli ;)
Riia on melkoinen puutarhuri, erityisesti kasvien harvennuksen ja kuoppien kaivamisen osalta. Hereillä ollessa pitää jatkuvasti puuhastella jotain. Luita voi toki järsiä, mutta pienillä hampailla niistä ei kummoisesti tavaraa irtoa, joten se on tylsää. Kivempaa on roikkua Kuuran huulissa, kaulalla ja kintereissä. Onneksi Kuuralla on mahdottoman pitkä pinna.
Riialla jalat on kasvanut kovaa kyytiä. Jo alussa Riia liikkui ihan reippaasti pikkukävelyt päiväkodin ympäri, mutta nyt 16-viikkoisena Riia alkaa liikkua jo reippaammin ja kestävämmin kuin Kuura. On jo pari kertaa hypännyt autoonkin. :o
Kuuralla takapään hankaamminen lisääntyi taas heinäkuulla kun lopetin peräpukamavoiteen, joten käytiin lääkärillä. Anaaleita tyhjennettiin sarjana pari viikkoa. Operaatio on Kuuran mielestä tosi ällöä ja kipeää. Ensimmäisillä kerroilla sisältö oli epäilyttävää, sen jälkeen ollut melko tyhjät. Eli anaalit kyllä välillä kiusaa, mutta ne tuskin aiheuttavat kokonaan Kuuran huonoa oloa. Samaan aikaan tyhjennysten kanssa otettiin laseria takajalkojen lihaksille ja gabapentinia hermoille. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut kummempaa vaikutusta liikkumiseen, mutta parin viikon jälkeen kipualue oli siirtynyt selkeämmin lantioon.
Pari päivää viimeisen laserin jälkeen lenkillä takahtui jotain (olivat vapaana, kulkivat risukossa mutta ei mitään erityisempää sattunut) kun Kuura alkoi taas kulkea tosi kivuliaan oloisesti ja lopettin Riian kanssa leikkimisen. Hitsi kun ymmärtäisi mitä siellä tapahtuu.
Riia on saanut viettää varsin rentoa pentuelämää. Jälkiä on saanut ajaa jonkin verran ja näköjään se on oppinut menemään maahan (superkivaa!). Itse huomaan jatkuvasti "ei se osaa tuotakaan" ja "pitäisi tuotakin aloitella", mutta ehkäpä se vielä ehtii oppia.