tiistai 17.04.18
Aamukampa käytössä...
Juoksut päättyi melkein kuin seinään viimeisen päivityksen jälkeen. Korvatkin löytyi, mutta lenkkeilyvauhti ei palautunut. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon hidasta lenkkeilyä. Kuuran tuntuu olevan vaikea nostaa käynnistä ravia, tai liikkua ylämäkeen. Välillä ihan tasaisen tallaaminenkin meinaa olla hankalaa. Ja hetken menee taas sujuvasti.
Olihan juoksujen ennen ja jälkeen useampi viikko jolloin oli peräkkäisiä koiratreffailuja, mutta nyt kroppa ei ole palautunut edes itsekseen ollessa. Kipulääkettä on saanut melkein non-stoppina, mutta se ei tee dramaattista eroa. Viimeisen viikon aikaan jokainen 1,5 km aamulenkki on mennyt ainakin osittain hidastellessa. Korttelin ympäri 600 m kulkee joskus hyvällä vauhdilla alusta loppuun, joskus hyytyy puoliväliin. Olen pohtinut onko syynä alusta (lumi / jää / röpelö / hiekoitussepeli), mutta selkeää syytä ei löydy. Eikä ole merkitystä, onko Kuura hihnassa vai irti. Parina viikonloppuna ollaan tehty pidempi 4 km lenkki (hah, oikeasti tätä pitää nykyisellään kutsua pitkäksi!) Vaarun poluilla. Hitaasti kun mennään, niin kyllähän se taaperretaan. Mutta liike ei olennaisesti muutu edes "uusissa paikoissa", tai seurassa. Kaikkein huolestuttavinta onkin, ettei Kuura enää halua leikkiä. Haluaa edelleen toisten koirien luo, mutta fyysinen kontakti ei ole kivaa.
Joskus saattaa intoutua riemuhepuliin, ja sunnuntain treeneissä menee laukaten ruutuun ja merkkiä ympäri. Mutta kotiin tullessa onkin sitten ihan könkkä koira. Eli kyllä tässä nyt aamuja lasketaan milloin päästään kunnolla kopelotavaksi ja läpivalaisuun. Kolme pitkää viikkoa pitäisi vielä sinnittää ja elää "kevyesti".
Millä kaikilla tavoin Kuura oireilee? Miettii kotonakin tarkkaan nouseeko ylös makuulta - nousee vain jääkaapille. Nuolee ja puree tassujaan, kinnertä ja polvia. Ei enää tule leikkimään / tuo lelua leikittäväksi (aikeisemin useita kertoja päivässä). Ei hae leikkiä / vastaa leikkiin edes toisten koirien kanssa. Viivyttelee lenkille lähtöä. Lenkillä enimmäkseen peitsaa / puhtaasti kävelee. Pysähtelee. Vaikeus nostaa ravia. Jos ravaa, kääntyy äkillisesti kirputtamaan hännäntyveä. Saattaa kesken kävelyn äkillisesti istahtaa maahan. Vetää anaaleitaan pitkin maata. Jos vaihtaakin raviin, vaihtaa nopeasti takaisin käyntiin. Ravissa askel ei ole eteenpäinliikkuva vaan lyhyt, töksähtävä. Vie takajalkoja (erityisesti vasenta) vatsan alle. Toisinaan haluton hyppäämään autoon. Hidastelee syödessä raakaa broileria (luineen)! Ja mitähän vielä... kaikkea tätä, vaihtelevilla voimakkuuksilla ja kestolla. Kuuran olemuksessa ei ole puhettakaan samasta riehakkuudesta, jolla kuukausi takaperin lähdettiin hiihtolenkille.
Kuuran henkinen olo on koetuksella. Onkin alkanut tekemään tuhojaan "vanhoilla päivillään". On päivisin hakenut useamman kerran lehtikorista tyhjiä pahvilaatikoita silputtavaksi. Toissapäivänä poimi jostain huulirasvan, ja teki sen kuorista palasia. Sisältöä en koskaan löytänyt, mutta ei maha mennyt ripulillekaan :D
Tunnaria on harjoiteltu "terassikauden alettua", ja pienen muistuttelun jälkeen se tuntuu olevan helppoa. Pitänee alkaa sitä vaikeuttaa. Kaikki muu tokoilu menee vahvasti fiiliksen mukaan. Tekniikkatreenaus on jäissä, kun on hankala tietää mikä kaikki kroppaa kuormittaa. Vauhti ainakin. Kunhan metsä sulaa, voisi kokeilla vaikkapa jälkeä.
Paremman tekemisen puutteessa Kuura on kunnostautunut "omissa lajeissaan". Talven aikaan mulle on tuotu hankeen jäänyt punatulkku, pikkukaloja (jäältä), varis ja mahdollisesti kauriinvasan pää. Näistä viimeisin löytyi puoliksi syötynä ja kohtuullisen haisevana, joten ei jääty tekemään sen kanssa tarkempaa tuttavuuta.
Aamukampa käytössä...
Juoksut päättyi melkein kuin seinään viimeisen päivityksen jälkeen. Korvatkin löytyi, mutta lenkkeilyvauhti ei palautunut. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon hidasta lenkkeilyä. Kuuran tuntuu olevan vaikea nostaa käynnistä ravia, tai liikkua ylämäkeen. Välillä ihan tasaisen tallaaminenkin meinaa olla hankalaa. Ja hetken menee taas sujuvasti.
Olihan juoksujen ennen ja jälkeen useampi viikko jolloin oli peräkkäisiä koiratreffailuja, mutta nyt kroppa ei ole palautunut edes itsekseen ollessa. Kipulääkettä on saanut melkein non-stoppina, mutta se ei tee dramaattista eroa. Viimeisen viikon aikaan jokainen 1,5 km aamulenkki on mennyt ainakin osittain hidastellessa. Korttelin ympäri 600 m kulkee joskus hyvällä vauhdilla alusta loppuun, joskus hyytyy puoliväliin. Olen pohtinut onko syynä alusta (lumi / jää / röpelö / hiekoitussepeli), mutta selkeää syytä ei löydy. Eikä ole merkitystä, onko Kuura hihnassa vai irti. Parina viikonloppuna ollaan tehty pidempi 4 km lenkki (hah, oikeasti tätä pitää nykyisellään kutsua pitkäksi!) Vaarun poluilla. Hitaasti kun mennään, niin kyllähän se taaperretaan. Mutta liike ei olennaisesti muutu edes "uusissa paikoissa", tai seurassa. Kaikkein huolestuttavinta onkin, ettei Kuura enää halua leikkiä. Haluaa edelleen toisten koirien luo, mutta fyysinen kontakti ei ole kivaa.
Joskus saattaa intoutua riemuhepuliin, ja sunnuntain treeneissä menee laukaten ruutuun ja merkkiä ympäri. Mutta kotiin tullessa onkin sitten ihan könkkä koira. Eli kyllä tässä nyt aamuja lasketaan milloin päästään kunnolla kopelotavaksi ja läpivalaisuun. Kolme pitkää viikkoa pitäisi vielä sinnittää ja elää "kevyesti".
Millä kaikilla tavoin Kuura oireilee? Miettii kotonakin tarkkaan nouseeko ylös makuulta - nousee vain jääkaapille. Nuolee ja puree tassujaan, kinnertä ja polvia. Ei enää tule leikkimään / tuo lelua leikittäväksi (aikeisemin useita kertoja päivässä). Ei hae leikkiä / vastaa leikkiin edes toisten koirien kanssa. Viivyttelee lenkille lähtöä. Lenkillä enimmäkseen peitsaa / puhtaasti kävelee. Pysähtelee. Vaikeus nostaa ravia. Jos ravaa, kääntyy äkillisesti kirputtamaan hännäntyveä. Saattaa kesken kävelyn äkillisesti istahtaa maahan. Vetää anaaleitaan pitkin maata. Jos vaihtaakin raviin, vaihtaa nopeasti takaisin käyntiin. Ravissa askel ei ole eteenpäinliikkuva vaan lyhyt, töksähtävä. Vie takajalkoja (erityisesti vasenta) vatsan alle. Toisinaan haluton hyppäämään autoon. Hidastelee syödessä raakaa broileria (luineen)! Ja mitähän vielä... kaikkea tätä, vaihtelevilla voimakkuuksilla ja kestolla. Kuuran olemuksessa ei ole puhettakaan samasta riehakkuudesta, jolla kuukausi takaperin lähdettiin hiihtolenkille.
Kuuran henkinen olo on koetuksella. Onkin alkanut tekemään tuhojaan "vanhoilla päivillään". On päivisin hakenut useamman kerran lehtikorista tyhjiä pahvilaatikoita silputtavaksi. Toissapäivänä poimi jostain huulirasvan, ja teki sen kuorista palasia. Sisältöä en koskaan löytänyt, mutta ei maha mennyt ripulillekaan :D
Tunnaria on harjoiteltu "terassikauden alettua", ja pienen muistuttelun jälkeen se tuntuu olevan helppoa. Pitänee alkaa sitä vaikeuttaa. Kaikki muu tokoilu menee vahvasti fiiliksen mukaan. Tekniikkatreenaus on jäissä, kun on hankala tietää mikä kaikki kroppaa kuormittaa. Vauhti ainakin. Kunhan metsä sulaa, voisi kokeilla vaikkapa jälkeä.
Paremman tekemisen puutteessa Kuura on kunnostautunut "omissa lajeissaan". Talven aikaan mulle on tuotu hankeen jäänyt punatulkku, pikkukaloja (jäältä), varis ja mahdollisesti kauriinvasan pää. Näistä viimeisin löytyi puoliksi syötynä ja kohtuullisen haisevana, joten ei jääty tekemään sen kanssa tarkempaa tuttavuuta.