sunnuntai 25.03.18
Kevättuoksuja
11 kuukautta juoksuväli! Aika loistava. Etenkin kun koko alkuvuoden jännäsin, mitkä kaikki reissu- ja hoitosuunnitelmat menee uusiksi. Tällä kertaa on ollut aika voimakas juoksu. Tyttö kadotti korvat, nenä vie ja koirat kutsuu. Reilu 2 viikkoa ensimmäisestä tipasta näyttää siltä, että alkaa mennä ohi. Paitsi hajut - niissä on nyt jotain ihan maagista. Kaikki keltainen lumi teiden varsilla kutsuu viettämään aikaa.
Hyppytekniikkaharjoituksia aloitettiin joulun välipäivinä ja tehtiin systemaattisesti kuukauden ajan 2 kertaa viikossa. Kuvasin kaikki hypyt. Ja tadaa - mitään ei oleellisesti muutu. 65-senttisen esteen vielä hyppää, 70 cm kiertää. Eli omin avuin ei taideta saada korkeushyppyä kuntoon, ja joka tapauksessa nyt käydään 2-v synttäreiden kunniaksi uudestaan läpivalaistavana. Kohtahan sekin on jo nurkan takana.
Kevätjäiden aikaan Kuura pääsi tutustumaan hiihtoon. Tai siis on ollut irtokoirana mukana jääladuilla. Rankkaa pienelle koiraparalle, kun joutuu koko reissun oikeasti liikkumaan, eikä voi vain jäädä nuuskimaan puskia. Tai jos jää, niin saa tosissaan juosta että saa mut taas kiinni. Kuura on hyvin oppinut ohittamaan muut hiihtäjät. Toiset koirakko-hiihtäjät meinaa olla kamalan kiinnostavia, ja jos toinen (irto)koira tulee parin metrin päähän "katselemaan", ei Kuura voi itselleen mitään, vaan on ihan pakko lähteä katsomaan kuka se oikein on. Kohtaamisissa otan Kuuran hihnaan, ja kertaalleen Kuura jo nykäisi minut kumoon, kun ei malttanut pysyä mun mukana. Sääli, että jäähiihtokausi oli tänäkin vuonna vain noin 1,5 kuukauden mittainen. Nyt jäälle on jo noussut vettä, ettei päästä edes kävellen jäälle lenkkeilemään.
Metsissä on vielä enemmän kuin tarpeeksi lunta. Käytiin kartoittamassa tilannetta harjulla: lunta on niin pajon ettei Kuura liiku muualla kuin polulla, ja kaikki harjulle vuodenvaihteessa tamppaamani omat polut ovat ummessa. Jospa kuukauden päästä olisi kuitenkin maata näkyvissä?
Kevättuoksuja
11 kuukautta juoksuväli! Aika loistava. Etenkin kun koko alkuvuoden jännäsin, mitkä kaikki reissu- ja hoitosuunnitelmat menee uusiksi. Tällä kertaa on ollut aika voimakas juoksu. Tyttö kadotti korvat, nenä vie ja koirat kutsuu. Reilu 2 viikkoa ensimmäisestä tipasta näyttää siltä, että alkaa mennä ohi. Paitsi hajut - niissä on nyt jotain ihan maagista. Kaikki keltainen lumi teiden varsilla kutsuu viettämään aikaa.
Hyppytekniikkaharjoituksia aloitettiin joulun välipäivinä ja tehtiin systemaattisesti kuukauden ajan 2 kertaa viikossa. Kuvasin kaikki hypyt. Ja tadaa - mitään ei oleellisesti muutu. 65-senttisen esteen vielä hyppää, 70 cm kiertää. Eli omin avuin ei taideta saada korkeushyppyä kuntoon, ja joka tapauksessa nyt käydään 2-v synttäreiden kunniaksi uudestaan läpivalaistavana. Kohtahan sekin on jo nurkan takana.
Kevätjäiden aikaan Kuura pääsi tutustumaan hiihtoon. Tai siis on ollut irtokoirana mukana jääladuilla. Rankkaa pienelle koiraparalle, kun joutuu koko reissun oikeasti liikkumaan, eikä voi vain jäädä nuuskimaan puskia. Tai jos jää, niin saa tosissaan juosta että saa mut taas kiinni. Kuura on hyvin oppinut ohittamaan muut hiihtäjät. Toiset koirakko-hiihtäjät meinaa olla kamalan kiinnostavia, ja jos toinen (irto)koira tulee parin metrin päähän "katselemaan", ei Kuura voi itselleen mitään, vaan on ihan pakko lähteä katsomaan kuka se oikein on. Kohtaamisissa otan Kuuran hihnaan, ja kertaalleen Kuura jo nykäisi minut kumoon, kun ei malttanut pysyä mun mukana. Sääli, että jäähiihtokausi oli tänäkin vuonna vain noin 1,5 kuukauden mittainen. Nyt jäälle on jo noussut vettä, ettei päästä edes kävellen jäälle lenkkeilemään.
Metsissä on vielä enemmän kuin tarpeeksi lunta. Käytiin kartoittamassa tilannetta harjulla: lunta on niin pajon ettei Kuura liiku muualla kuin polulla, ja kaikki harjulle vuodenvaihteessa tamppaamani omat polut ovat ummessa. Jospa kuukauden päästä olisi kuitenkin maata näkyvissä?