maanantai 09.02.15
Se viimeinen keikka
Perjantaina kävi mielessä olisiko Antepsinilla sellainen sivuvaikutus, että kipulääke
imeytyy huonommin? Niinpä se jäi pois viikonlopun ajaksi. Ainoa vaikutus oli, että Comaa
alkoi taas närästää (ja lopulta oksennuttamaan). Tuplasin myös Gabapentinin aamuisin 400mg:aan (Dolagis onkin ollut jo
maksimina), mutta ei siitäkään ollut apua. Jalkaan sattui silti.
Käytiin sitten molempina päivinä kävelemässä harjussa. Sunnuntaille saatiin Kipi
seuraneidiksi - ja oli ihan eri meininki kuin itsekseen lenkkeillessä! Vaisto vei
leikkimään vaikka kyvyt ei siihen oikeasti riittäneet. Mutta tämä päätös oli tehty jo
aikaisemmin: eletään täysillä se mitä eletään.
Tein tytöille pannaria, ja molemmat vetäsivät reilun 30 sentin pannarisuikaleet
miekannielijän tavoin kertaakaan pureksimatta! Enpä tiennyt että pystyvät moiseen.
Kerjäsivät sen jälkeen lisää, eli ehkä se kuitenkin ehti maistua, ja hyvältä. Tytöt saivat myös
rustoluuta takapihalle. Comalle laitoin peiton terassille (kun ei mene takapihalle
hankeen), joten Coma arvosti elettä käymällä makuulle aivan peiton viereen.
Lattialla Coma sentään osasi arvostaa seuraa, ja tuli mielellään kylkeen nukkumaan. Lämpö on aina ollut Coman mieleen,
ja tyttö onkin nukkunut päikkäreitä peiton alla. Leikkiminen ei kamalasti kiinnostanut. Hetken aikaa saattoi tavoitella vinkuja, mutta kun liikkuminen ei maistu, on leikkikin vähän niin ja näin.
Niinpä piti oikeasti pohtia, onko tämä enää (nuoren) koiran elämää. Jos liikkuinen vetää kolmijalkaiseksi eikä siitä enää jaksa toipuakaan, niin on parempi päästää irti.
Coma heräsi tähän aamuun paljon paremmalla fiiliksellä kuin viikonloppuna. Tyhjensi kylläkin mahastaan eilen syödyt kepit eteisen lattialle, mutta oli mielellään lähdössä aamulenkille. Kulkeminen näytti ihmeen hyvältä hetken aikaa - sitten kinkkaaminen taas voimistui. Aamupalan jälkeen Coma oli uudestaan matkaan lähdössä, ja vielä enemmän innostui, kun huomasi pääsevänsä matkaan ihan yksin!
Matkan kohteen olisi Coman mielestä voinut valita toisin. Eläinlääkäriin ei ole koskaan kiva mennä :(
Ei yllättänyt yhtään, että jälleen Coma taisteli rauhoitetta vastaan. Silmät puoliummessa ja jalat harallaan sinnitteli väkisinkin pystyssä, kunnes koppasin tytön syliin köllöttämään. Siihen käpertyi, ja paria sekuntia myöhemmin alkoi syvä kuorsaus.
Suoneen annettiin yliannostus nukutetta, jonka jälkeen hengitys katkesi nopeasti. Vielä viimeiset itkut ja halaukset sylissä.
Sitten Coma paketoitiin Eviraa varten. Kävin viemässä tyttösen Matkahuoltoon, ja nyt on jo matkalla Helsinkiin. En tiedä kuinka paljon pystyvät jalasta lausumaan, mutta toivottavasti jotain.
Hyvää matkaa tyttöselle.
Kovin on lohduton olo.
Alla muutamia kuvia viikonlopulta.
Helin kameraan tarttui
harju-lenkiltä paljon lisää kuvia.