perjantai 06.02.15
Voihan kinttu
Keskiviikkona Coma ontui vielä selvästi, joten tehtiin vain lyhyt lenkki. Torstaina ontui hieman vähemmän, mutta Coma joutui silti jäämään illalla kotiin, kun kävin Maian kanssa oikealla kävelyllä. Tänään aamulla näytti, että jospa jalka alkaisi olemaan parempi. Otin iltapäivällä tytöt autoon ja ajoin jäälle. Ei tarvinnut ottaa montaa askelta kun huomasi, ettei jalka vieläkään kestä kävelyä.
Coma itse oli sitä mieltä että vihdoinkin ulkona! Kävi härnäämässä Maiaa leikkimään ja kulki joukon ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt hankeen juoksemaan. Eilisestä asti on lenkeilläkin ollut sitä mieltä, että pitäisi päästä jo juoksemaan ja leikkimään. Sen näkee etenkin koiria ohittaessa - kun ei millään malttaisi vain mennä ohi. Muutoinkin jalat haluaisi kulkea pidempää askelta. Hitaasti kävely ei ole kivaa.
Kotona ollaan tehty paljon namien piilotusta - edes jonkinlaista aivojumppaa. Muutoin ollaan vain oltu ja köllötelty. Molemmat tytöt ovat sitä mieltä, että se on ihan tylsää. Coma purkaa tylsyyden pehmoleluihin. Vinguttaminen on ihan jees, mutta tänään oli syönyt nenät ankalta ja pehmokoiralta! Jokunen muukin lelu on suolestettu viimeaikoina. Noh, niitä olikin aivan liikaa...
Mutta itku lyhyestäkin ilosta: jalka ei kestä. Koko viikon Coma on ontunut tai keventänyt jalkaa lenkeillä, ja näiden hurvittelujen kanssa paheni entisestään. :(
Voihan kinttu
Keskiviikkona Coma ontui vielä selvästi, joten tehtiin vain lyhyt lenkki. Torstaina ontui hieman vähemmän, mutta Coma joutui silti jäämään illalla kotiin, kun kävin Maian kanssa oikealla kävelyllä. Tänään aamulla näytti, että jospa jalka alkaisi olemaan parempi. Otin iltapäivällä tytöt autoon ja ajoin jäälle. Ei tarvinnut ottaa montaa askelta kun huomasi, ettei jalka vieläkään kestä kävelyä.
Coma itse oli sitä mieltä että vihdoinkin ulkona! Kävi härnäämässä Maiaa leikkimään ja kulki joukon ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt hankeen juoksemaan. Eilisestä asti on lenkeilläkin ollut sitä mieltä, että pitäisi päästä jo juoksemaan ja leikkimään. Sen näkee etenkin koiria ohittaessa - kun ei millään malttaisi vain mennä ohi. Muutoinkin jalat haluaisi kulkea pidempää askelta. Hitaasti kävely ei ole kivaa.
Kotona ollaan tehty paljon namien piilotusta - edes jonkinlaista aivojumppaa. Muutoin ollaan vain oltu ja köllötelty. Molemmat tytöt ovat sitä mieltä, että se on ihan tylsää. Coma purkaa tylsyyden pehmoleluihin. Vinguttaminen on ihan jees, mutta tänään oli syönyt nenät ankalta ja pehmokoiralta! Jokunen muukin lelu on suolestettu viimeaikoina. Noh, niitä olikin aivan liikaa...
Mutta itku lyhyestäkin ilosta: jalka ei kestä. Koko viikon Coma on ontunut tai keventänyt jalkaa lenkeillä, ja näiden hurvittelujen kanssa paheni entisestään. :(