Meidän kuulumisia

Hakutuloksista näytetään enintään 6 uusinta kirjoitusta. Haulla rajaamalla löydät vanhempia juttuja.
Hakusana
Riia Kuura Maia Coma
Pvm -

sunnuntai 19.08.18
Sitten niitä onkin kaksi...
Toukokuussa Kuura sai vielä peräpukamavoidetta, ja se rauhoitti takapäätä ja yleisolemus taas rentoutui. Kuura oli ihan mielellään taas leikkimässä muiden kanssa, olo tuntui hyvältä. Sitten mentiin lenkillä yhden ison ojan yli - ja Kuura laskeutui hypystä etupäälleen. Ontui oikeaa etujalkaa pari päivää, ja vielä viikon jälkeenkin vingahti, mutta hiljalleen se asettui. Kulkeminen vain muuttui tosin hankalaksi kun etupäälle ei pystynyt tuomaan painoa samaan tapaan kuin ennen. Kesäkuun alku vietettiin siis hyvinkin hiljaiseloa.
Tuli juhannus ja saatiin actionia taloon. Eli lauman jatkoksi muutti Riia-pentu. Kuura piristyi ja oli innolla leikittämässä pentua 24/7. Muutaman päivän jälkeen Kuurasta alkoi tuntua, että pentu (ja samalla itse) voisi joskus nukkuakin... Riia on siis ollut varsin pirteä tapaus. Kesä helli hyvillä keleillä, joten paljon ollaan oltu takapihalla. Riia ei vain malta nukahtaa ulos, joten on vetänyt välillä melkoista väsymys-härinä-elämää. Ekoina päivinä ei tosin malttanut nukahtaa sisällekään - onneksi siitä on jo päästy yli ;)
Riia on melkoinen puutarhuri, erityisesti kasvien harvennuksen ja kuoppien kaivamisen osalta. Hereillä ollessa pitää jatkuvasti puuhastella jotain. Luita voi toki järsiä, mutta pienillä hampailla niistä ei kummoisesti tavaraa irtoa, joten se on tylsää. Kivempaa on roikkua Kuuran huulissa, kaulalla ja kintereissä. Onneksi Kuuralla on mahdottoman pitkä pinna.
Riialla jalat on kasvanut kovaa kyytiä. Jo alussa Riia liikkui ihan reippaasti pikkukävelyt päiväkodin ympäri, mutta nyt 16-viikkoisena Riia alkaa liikkua jo reippaammin ja kestävämmin kuin Kuura. On jo pari kertaa hypännyt autoonkin. :o
Kuuralla takapään hankaamminen lisääntyi taas heinäkuulla kun lopetin peräpukamavoiteen, joten käytiin lääkärillä. Anaaleita tyhjennettiin sarjana pari viikkoa. Operaatio on Kuuran mielestä tosi ällöä ja kipeää. Ensimmäisillä kerroilla sisältö oli epäilyttävää, sen jälkeen ollut melko tyhjät. Eli anaalit kyllä välillä kiusaa, mutta ne tuskin aiheuttavat kokonaan Kuuran huonoa oloa. Samaan aikaan tyhjennysten kanssa otettiin laseria takajalkojen lihaksille ja gabapentinia hermoille. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut kummempaa vaikutusta liikkumiseen, mutta parin viikon jälkeen kipualue oli siirtynyt selkeämmin lantioon.
Pari päivää viimeisen laserin jälkeen lenkillä takahtui jotain (olivat vapaana, kulkivat risukossa mutta ei mitään erityisempää sattunut) kun Kuura alkoi taas kulkea tosi kivuliaan oloisesti ja lopettin Riian kanssa leikkimisen. Hitsi kun ymmärtäisi mitä siellä tapahtuu.
Riia on saanut viettää varsin rentoa pentuelämää. Jälkiä on saanut ajaa jonkin verran ja näköjään se on oppinut menemään maahan (superkivaa!). Itse huomaan jatkuvasti "ei se osaa tuotakaan" ja "pitäisi tuotakin aloitella", mutta ehkäpä se vielä ehtii oppia.
kuulumisia

Joulukaktus

keskiviikko 09.05.18
Nyt tiedetään, että ei tiedetä
Olipa tuskallista odottaa Kuuran lääkäripäivää! Ei tiennyt mitä sieltä voisi löytyä. Kolmisen viikkoa kesti Kuuran huonompi jakso (jolloin edes kipulääke ei tuntunut kunolla vaikuttavan), ja sen jälkeen on ollut parempi fiilis vaikke lääkettä otettukaan. Ei täysin oireeton, mutta selvästi parempi. Ajattelin kipeyttää Kuuran uudestaan hieman ennen lääkäripäivää - mutta tyttö ei kipeytynyt samalla tavalla. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta oli älytön olo lähteä lääkärireissulle.
Näytin hyppyvideot. Kuura sai kulkea edestakaisin pihalla (hirmuisesti silmiä katselemassa), ortopedi tutki, neurologi tutki. Kuulemma jalat tuntuvat hyviltä, niitä ei ole syytä kuvata. Vasen puoli kropasta antoi kipuoireita sekä edestä että takaa. Ja oikean takajalan ontumaa näkyy liikkeessä. Lonkankoukistajista oireita molemmin puolin. Röntgenissä valaisiin siis vasen olka, kyynär ja koko ranka.
Kuvat olivat aivan yhtä hyvät kuin vuosi takaperin. Ei mitään moitittavaa. Ainoastaan lonkat aiheuttivat harmaita hiuksia. Virallisten tulosten (c/b) perusteella vasemman olisi pitänyt olla huonompi, mutta oikeassa oli enemmän moitittavaa: reisiluun pään muoto on kulmikkaampi, ja sillä puolella tiheys on hyvin erilainen. Kuitenkaan ei näy selviä merkkejä nivelrikosta. Rustovaurioita saattaa olla, mutta niitä ei näy kuvassa.
Niinpä suositeltiin magneettikuvausta koko selälle. Ja pitkällisen odotuksen jälkeen: ei mitään epänormaalia. Normaalit selkäydin, hermojuuret, nikamat ja välilevyt. Eli paperilla terve koira.
Päätin sitten että otetaan vielä yksi verikoe borrelioosia varten. Pikatestissä sen tulos oli negatiivinen, ei tartuntaa.
Ja kuitenkin lääkäristä lähti kotiin sama koira joka aamulla sisään meni. Kun pysähdyttiin matkalla välipissalle, heti hypättyä autosta alas oli hillitön tarve kirputtaa selkää. Anaaleita piti vetää pitkin maata iltalenkillä. Aamulenkillä taas selän kirputus heti, kun vaihtoi liikkeen isompaan raviin.
Eli nyt tiedetään, että selässä ei ole rakenteellista muutosta joka aiheuttaisi neurologisia ongelmia. Mitään muuta ei sitten tiedetäkään.
Kipulääkkeistä voidaan sitten arpoa Rimadylin ja gabapentiinin välillä :/
kuulumisia

Joulukaktus

tiistai 17.04.18
Aamukampa käytössä...
Juoksut päättyi melkein kuin seinään viimeisen päivityksen jälkeen. Korvatkin löytyi, mutta lenkkeilyvauhti ei palautunut. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon hidasta lenkkeilyä. Kuuran tuntuu olevan vaikea nostaa käynnistä ravia, tai liikkua ylämäkeen. Välillä ihan tasaisen tallaaminenkin meinaa olla hankalaa. Ja hetken menee taas sujuvasti.
Olihan juoksujen ennen ja jälkeen useampi viikko jolloin oli peräkkäisiä koiratreffailuja, mutta nyt kroppa ei ole palautunut edes itsekseen ollessa. Kipulääkettä on saanut melkein non-stoppina, mutta se ei tee dramaattista eroa. Viimeisen viikon aikaan jokainen 1,5 km aamulenkki on mennyt ainakin osittain hidastellessa. Korttelin ympäri 600 m kulkee joskus hyvällä vauhdilla alusta loppuun, joskus hyytyy puoliväliin. Olen pohtinut onko syynä alusta (lumi / jää / röpelö / hiekoitussepeli), mutta selkeää syytä ei löydy. Eikä ole merkitystä, onko Kuura hihnassa vai irti. Parina viikonloppuna ollaan tehty pidempi 4 km lenkki (hah, oikeasti tätä pitää nykyisellään kutsua pitkäksi!) Vaarun poluilla. Hitaasti kun mennään, niin kyllähän se taaperretaan. Mutta liike ei olennaisesti muutu edes "uusissa paikoissa", tai seurassa. Kaikkein huolestuttavinta onkin, ettei Kuura enää halua leikkiä. Haluaa edelleen toisten koirien luo, mutta fyysinen kontakti ei ole kivaa.
Joskus saattaa intoutua riemuhepuliin, ja sunnuntain treeneissä menee laukaten ruutuun ja merkkiä ympäri. Mutta kotiin tullessa onkin sitten ihan könkkä koira. Eli kyllä tässä nyt aamuja lasketaan milloin päästään kunnolla kopelotavaksi ja läpivalaisuun. Kolme pitkää viikkoa pitäisi vielä sinnittää ja elää "kevyesti".
Millä kaikilla tavoin Kuura oireilee? Miettii kotonakin tarkkaan nouseeko ylös makuulta - nousee vain jääkaapille. Nuolee ja puree tassujaan, kinnertä ja polvia. Ei enää tule leikkimään / tuo lelua leikittäväksi (aikeisemin useita kertoja päivässä). Ei hae leikkiä / vastaa leikkiin edes toisten koirien kanssa. Viivyttelee lenkille lähtöä. Lenkillä enimmäkseen peitsaa / puhtaasti kävelee. Pysähtelee. Vaikeus nostaa ravia. Jos ravaa, kääntyy äkillisesti kirputtamaan hännäntyveä. Saattaa kesken kävelyn äkillisesti istahtaa maahan. Vetää anaaleitaan pitkin maata. Jos vaihtaakin raviin, vaihtaa nopeasti takaisin käyntiin. Ravissa askel ei ole eteenpäinliikkuva vaan lyhyt, töksähtävä. Vie takajalkoja (erityisesti vasenta) vatsan alle. Toisinaan haluton hyppäämään autoon. Hidastelee syödessä raakaa broileria (luineen)! Ja mitähän vielä... kaikkea tätä, vaihtelevilla voimakkuuksilla ja kestolla. Kuuran olemuksessa ei ole puhettakaan samasta riehakkuudesta, jolla kuukausi takaperin lähdettiin hiihtolenkille.
Kuuran henkinen olo on koetuksella. Onkin alkanut tekemään tuhojaan "vanhoilla päivillään". On päivisin hakenut useamman kerran lehtikorista tyhjiä pahvilaatikoita silputtavaksi. Toissapäivänä poimi jostain huulirasvan, ja teki sen kuorista palasia. Sisältöä en koskaan löytänyt, mutta ei maha mennyt ripulillekaan :D
Tunnaria on harjoiteltu "terassikauden alettua", ja pienen muistuttelun jälkeen se tuntuu olevan helppoa. Pitänee alkaa sitä vaikeuttaa. Kaikki muu tokoilu menee vahvasti fiiliksen mukaan. Tekniikkatreenaus on jäissä, kun on hankala tietää mikä kaikki kroppaa kuormittaa. Vauhti ainakin. Kunhan metsä sulaa, voisi kokeilla vaikkapa jälkeä.
Paremman tekemisen puutteessa Kuura on kunnostautunut "omissa lajeissaan". Talven aikaan mulle on tuotu hankeen jäänyt punatulkku, pikkukaloja (jäältä), varis ja mahdollisesti kauriinvasan pää. Näistä viimeisin löytyi puoliksi syötynä ja kohtuullisen haisevana, joten ei jääty tekemään sen kanssa tarkempaa tuttavuuta.
kuulumisia

Joulukaktus

sunnuntai 25.03.18
Kevättuoksuja
11 kuukautta juoksuväli! Aika loistava. Etenkin kun koko alkuvuoden jännäsin, mitkä kaikki reissu- ja hoitosuunnitelmat menee uusiksi. Tällä kertaa on ollut aika voimakas juoksu. Tyttö kadotti korvat, nenä vie ja koirat kutsuu. Reilu 2 viikkoa ensimmäisestä tipasta näyttää siltä, että alkaa mennä ohi. Paitsi hajut - niissä on nyt jotain ihan maagista. Kaikki keltainen lumi teiden varsilla kutsuu viettämään aikaa.
Hyppytekniikkaharjoituksia aloitettiin joulun välipäivinä ja tehtiin systemaattisesti kuukauden ajan 2 kertaa viikossa. Kuvasin kaikki hypyt. Ja tadaa - mitään ei oleellisesti muutu. 65-senttisen esteen vielä hyppää, 70 cm kiertää. Eli omin avuin ei taideta saada korkeushyppyä kuntoon, ja joka tapauksessa nyt käydään 2-v synttäreiden kunniaksi uudestaan läpivalaistavana. Kohtahan sekin on jo nurkan takana.
Kevätjäiden aikaan Kuura pääsi tutustumaan hiihtoon. Tai siis on ollut irtokoirana mukana jääladuilla. Rankkaa pienelle koiraparalle, kun joutuu koko reissun oikeasti liikkumaan, eikä voi vain jäädä nuuskimaan puskia. Tai jos jää, niin saa tosissaan juosta että saa mut taas kiinni. Kuura on hyvin oppinut ohittamaan muut hiihtäjät. Toiset koirakko-hiihtäjät meinaa olla kamalan kiinnostavia, ja jos toinen (irto)koira tulee parin metrin päähän "katselemaan", ei Kuura voi itselleen mitään, vaan on ihan pakko lähteä katsomaan kuka se oikein on. Kohtaamisissa otan Kuuran hihnaan, ja kertaalleen Kuura jo nykäisi minut kumoon, kun ei malttanut pysyä mun mukana. Sääli, että jäähiihtokausi oli tänäkin vuonna vain noin 1,5 kuukauden mittainen. Nyt jäälle on jo noussut vettä, ettei päästä edes kävellen jäälle lenkkeilemään.
Metsissä on vielä enemmän kuin tarpeeksi lunta. Käytiin kartoittamassa tilannetta harjulla: lunta on niin pajon ettei Kuura liiku muualla kuin polulla, ja kaikki harjulle vuodenvaihteessa tamppaamani omat polut ovat ummessa. Jospa kuukauden päästä olisi kuitenkin maata näkyvissä?
kuulumisia

Joulukaktus

maanantai 18.12.17
Aika rientää kun on kivaa
Hirmuisesti on tapahtunut kaikkea. Reissaamaan ja kävelemään on ehditty lomilla, joten nyt myös matkakertomukset/kuvat on päivitettynä. Kuurasta on kehkeytynyt ihan pätevä reissaaja. Kestävyys on vielä työn alla, mutta lyhyet päiväreissut kestää kyllä.
Kuura on treenaillut syksyn toko-painotteisesti, ja PK-liiton tulevalla lisenssipaineella päätimme kokeilla taitotason virallisissa kokeissa. Rallyissa kävimme korkkaamassa yhteistyötä, ja TOKOissa kävimme toivomassa tuloksia. Tyttö yllätti lopulta positiivisesti (eli teki hyviä tuloksia), ja nyt voimme taas hyvällä syyllä pitää ensi vuoden kisataukoa. Eli harjoitella niitä "oikeita" luokkia varten.
Syksyn mittaa tyttö on kyllä kehittynyt, mutta on henkisesti täysin kakara. Palkaton treeni puuttuu, samoin kestävyys. Itsehillintää alkaa orastavasti näkyä, mutta edelleen on veitsenterällä valitsemassa, tekeekö töitä minun kanssa vai lähtisikö moikkaamaan koirakavereita. Yllykkeitä ei ainakaan vielä kestä :)
Tarkoitus oli treenailla pk:ta varten, mutta se kilpistyi hyppyihin. Käytiin eläinlääkärillä asti etsimässä missä vika, mutta hieman on mysteeri. Isot (60-70 cm) hypyt ei lähteneet toimimaan ollenkaan. Jalat tärisivät, haluton hyppäämään. Kokeiltiin kropalle kipulääkettä, hierontaa ja taukoa. Anaalitkin vaivasivat, ja niihinkin haettiin lääkettä. Lopulta syksyn mittaa kroppa alkoi avautua. Hypyt ovat kuitenkin olleet (tokon täsmätreenejä lukuunottamatta) pannassa. Kenties lähdetään talven mittaa rakentamaan treenejä hallissa.
Agi-A:ta ollaan syksyn mittaan kokeiltu, ja siitä on tullut Kuuran lemppari. Alamäen jarruttelu on hankalaa, mutta ylös kiipeäminen on kivaa. Karkailee nykyään esteelle jos silmä välttää....
kuulumisia

Joulukaktus

lauantai 10.06.17
Hirmuisesti säpinää!


Loppuihan ne juoksut aikanaan! Jäiköhän parista päivästä vajaa 4 vk. Tuoksut jäi perään hieman pidemmäksi aikaa, ainakin poikakavereiden mielestä...
Juoksujen jälkeen oli suunta lonkkakuviin. Ikää siis muutamia päiviä yli vuoden. Aloitettiin polvien tarkastuksella, ja "niitä ei saa irti kuin kirveellä". Piikki persuuksiin, lyhyt kävelylenkki parkkipaikan ympäri ja tyttö alkoi huojua siihen malliin että hyvä kun päästiin sisälle ennen kuin uni tuli. Koira pöydälle ja sitten kuvailtiin. B/A:tä arveli ("ihme, jos toinen tulee takaisin A:na") ja kyynärät näytti puhtaalta. Selkäkin kuvattiin. Lanne näyttää normaalilta, rangassa ei muutoksia. Mutta virallista lausuntoa niistä ei vielä saa, kuvataan uusiksi jossain vaiheessa kahden vuoden jälkeen. Virallisia tuloksia lonkista ja kyynäristä saikin odottaa, ja ne tulivat C/B:nä. Selvä, sellaisilla siis mennään.
Kuura pääsi käymään etelän suunnalla myös selvin päin. Kävimme viikon verran tallaamassa Töölönlahtea ja ympärystä ympäri. Tämä reissu oli myös ensimmäinen, jossa Kuura joutui ihan oikeasti käyttäytymään hihnassa. Hirmuisesti ei löytynyt paikkoja, joissa olisi voinut vapaana lenkittää. Mutta tehtiin sentään muutama noutoharjoitus puistoissa :) Ja herkuteltiin ihan periaatteen vuoksi jäätelöterasseilla, joihin sai ottaa koiran mukaan. Lisäksi Kuura pääsi harjoittelemaan raitiovaunussa ajelua. Oli aika jännää!

Taipparikurssi eteni, lintujen kanssa saatiin lisää treeniä ja kanikin nähtiin kahteen kertaan. Kani oli aluksi outo, mutta hetken päästä super-ihana. Jäät sulivat vasta toukokuun puolivälin aikoihin, ja veteen meno oli alussa melkoisen työn takana. Lopulta keppiä revittämällä tyttö uskaltautui kastautumaan. Ja kun kurssilla pääsi vielä katsomaan parin koiran noudot vedestä, niin alettiin saada varmuutta tuttuihin rantoihin. Sitten piti vielä laajentaa valikoimaa erilaisiin rantoihin. Suomaiset lampareet oli aluksi tosi hankalia, mutta kesäkuun alussa saatiin niistäkin jo lähtö. Ja viimeviikolla tyttö mulahti (puolivahingossa) laituriltakin kun kurkotteli veteen! Oli aika hämillään sukelluksesta, mutta hetken pohtimisen jälkeen teki saman vielä uudestaan!
Toukokuun puolivälin aikoihin oli hetkellinen mielenhäiriö, kun päätin ilmoittaa Kuuran taippareihin. Jälkikäteen ajateltuna aika huono päähänpisto... mutta kun tiedossa oli työreissu toukokuulle, niin ajaksi valikoitui tämä päivä. Niinpä viimeviikolla olikin tavallista enemmän motivaatiota treenata mm. sitä uimista ;)
Ja näköjään lintujen kanssa mentiin jostain syystä takapakkia, kun ne alkoivat tippua suusta, tai niitä raahattiin vain siivenkärjestä. Niinpä vedin langalla siipiä nippuun, ja hakuruutu-hakuja tehtiin siipidameilla. Tein vain yhden sitomattoman linnun haun ennen taippareita, muutoin tuli vain onnistumisia koko suun katoja (kun muutakaan ei voinut).
Hieman vahingossa tuli myös huomattua, että laukauksiakin olisi pitänyt harjoitella. Kurssilla ammuttiin kolmesti: ekalla kerralla ei näkyvästi mitään ongelmaa. Seuraavalla kerralla oli levoton, ja kolmannella kerralla entisestään. Ja etäisyyttä ampujaan oli kuitenkin yli 50 m --> 30 m. Sitten tuli hetki taukoa, ja yhden päivän aikana Kuura kuunteli viitisenkymmentä laukausta autossa ollessaan (ei tietoa miten reagoi, kun itse tulin talkoilemasta löytyi tyttö nukkumasta). Mutta kun omalla tutulla kentällä viimeviikolla ammuttiin muutama 6mm:n laukaus, reagoi niihin vahvasti huolestumalla. Edes kaninkarvalla ei kunnolla halunnut leikkiä. Pari hyvää laukasuta saatiin vesinoutoon koirakaverin kanssa. Mutta laukaukset oli siis iso kysymysmerkki.
Noh, taipparipäivä lähestyi vääjäämättä. Viikolla tein yhden lelunlaahausjäljen ja kaksi lokkijälkeä. Kaikki aika helpoissa ja selkeissä maastoissa. Muutin vain maaston peitteisyyttä. Etenkin eka lintujälki osoitti, että maavainuista jäljeä olisi hyvä vahvistaa (pk kuitenkin vielä mielessä) joten tein lisäksi pari namijälkeäkin. Näistä etenkin jälkimmäinen (nurtsijälki) meni ihan kivasti (terävällä kulmalla), kun joutui ratkomaan hankalan paikan, ja hajua ei saanut muualta kuin maasta.


Sitten tähän päivään. Edellisviikon sääennuste lupasi iltapäiväryhmälle 20 astetta aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Damn! Edellispäivän ennuste lupasi sadetta. Jes! Tosin sateesta ei tänään näkynyt pisaraakaan, ilma ei liikkunut juurikaan ja t-paidassa tarkeni hyvin... Koiralle rankka keli.
Sosiaalisessa tehtävässä annoin tyttösen vain olla. Kyllähän se hentuili molempien ympäröivien koirien suuntaan, ja sirulukijan ja tuomarin syliin kävi hyppäämässä. Pikkujuttuja ;)
Taktikoin Kuuran kuuntelemaan järven rannalle kahden edellisen koiran laukaukset, ja annoin vielä nähdä veneestä heittäjän. Niistä jäi hyvä mielikuva jemmaan :) Laukauksiin kyllä reagoi, mutta vähemmän kuin 6-millisiin. Käytiin myös hakemassa oma uimalelu lammesta ennen omaa vuoroa. Ihan hyvä, kun arpoi hitusen lähtöä. Sitten odottelua (ja Kuura sai hyvin motivaatiota edellisen koiran pillityksistä).
Sitten alueelle! Tuomari kyllä koitti tarjota lähetys-/seisomapaikkaa lähempääkin rantaa, mutta jäin paikkaan, mistä katsoin saavani parhaat palautukset. Ja ihan tieten tahtoen annoin Kuuran seistä, en pyytänyt lainkaan istumisia lähetyksiin. Ensimmäinen lokki heitettiin muutama metri veteen - sinnekin piti ihan reilusti uida. Lähti veteen hitaasti, mutta lähti kuitenkin. Odotin palautuksen ihan käteen asti - mitäpä sitä kiirehtimään. Tämä siis hyvä!
Sitten se pidempi nouto vedestä. Ampuja oli aika lailla 6 m päässä, ja vene oli ihan reilusti siellä 20 metrissä. Näytti mahdottoman pitkälle matkalle. Näytin venettä jo ennen kuin sanoin olevani valmis. Laukauksessa tepasti hieman taaksepäin ja katsoi ampujaa. Osoitin uudelleen veneen suuntaa, ja juuri ehti näkemään lokin tippumisen. Lähetys aika lailla heti. Taas Kuura meni hitaasti rantaan, ja hitaasti mulahti veteen. ja koko uintimatka tuntui menevän kuin hidastetussa filmissä. Pari kertaa katsoi hitusen taakse, mutta en puhunut mitään. Joten jatkoi, poimi lokin ja kääntyi takaisin. Tämänkin odotin käteen asti. Ote tästä lokista oli siiven tyvestä, joten rannalle nousu oli vähän haastava. Mutta hyvin Kuura sen selvitti.
Mietin vähän mitä teen siirtymämatkalla hakuruutuun. Kuura ei näyttänyt siltä että haluaisi piehtaroida, joten sai ravistaa muutamat kerrat. Tuomari tuskin olisi ilahtunut siitä, että annan Kuuran juosta irrallaan muutamat hepuliringit :)
Hakualueelle saapuessa tyttö oli lähdössä saman tien töihin. Taas ampuminen aiheutti muutaman steppiaskeleen. Sitten unohdin odottaa, että amuja ja heittäjä tulisivta ulos alueelta! Annoin tytön lähteä heti, ja heitetty fasaani palautui. Lähetin uudestaan eri kulmaan (toiminta-aluetta n. 90 asteen verran) ja sieltä palautui seuraava fasaani. Kolmaskin nousi lähetyksestä kahden edellisen väliin. Siinä oli lähilinnut. Seuraavasta lähetyksestä Kuura eteni pidemmälle, ja vähän päästä palasi taas linnun kanssa. Pientä pallottelua suussa, mihin pitää muistaa kiinnittää huomiota. Ehkä se tulee vain pienempien lintujen kanssa? Tai jos ote on huono? Vielä yksi lähetys - jolle karkasi! Epäröin otanko takaisin vai en (sanoin jotain epämääräisen toruvaa) - siitä tuli Kuuralle tuli ruma palloilu etukulmaan, mutta annoin uuden etsintäkäskyn sinne. Kuura oli vähän alueen ulkopuolella, ja mietti miten jatkaisi, mutta lähti viimein syvemmälle. Ja sieltä se viides fasaani löytyi. Näillä näytöillä päästiin jäljelle.
Olin ihan supertyytyväinen jo tähän asti tehtyihin suorituksiin. Kuura oli tehnyt ihan juuri niin hyvin kuin vain osaa!
Taas odottavan aika oli pitkä. Koitin saada Kuuran käymään päiväkakalla (ei pystynyt, vissiin outo paikka), ja myös juottaa, uittaa ja viilentää. Omaa jälkivuoroakin saatiin odottaa paahtavassa auringossa. Pistin Kuuran kiinni puuhun varjoon. Kuura otti kahden edellisen jälkikoiran kanien hajut matkalla omalle paikalleen. Kuuran jälki meni hakkuulla, jossa pohja oli täynnä lehtipuiden kaadettuja rankoja. Ja rutikuiva alusta. Mutta kani oli jättänyt maastoon omat jälkensä. Kuura meni kaula pitkällä lähtöpaikalle - niinkin pitkällä, että jouduin tähän peruuttamaan & istuttamaan jotta sain taluttimen irti... Lähti varmasti ja ajoi hienosti, tarkasti & maavainuisesti, vaikka eteneminen oli pari askelta ja hyppy seuraavan risukon yli! Ei mennyt nakkijälki hukkaan :) Kani löytyi helposti. Mutta sitten se paluu... maasto aiheutti omat haasteensa, kun Kuura halusi tulla samaa reittiä mitä oli mennyt. Taas kuin hidastetussa filmissä tyttö etsi reittiä ja pomppi kani suussa. Pyysin jo tuomarilta, että saanko mennä lähetysrisukon toiselle puolelle vastaan, niin saataisiin jonkinlainen luovutus... Kani tuli lopulta käteen asti.
Vielä tässä kohti koitin pilata suorituksen, kun paluu tielle aiheutti pienen pattitilanteen ja oli helpompi päästää Kuura irti kuin yrittää selvitä hihnan kanssa risukosta...
Kaikkinensa osasuoritukset oli hyväksyttyjä ja Kuura ansaitsi tuloksen NOU1. "Hyvällä tyylillä koko kokeen suorittanut koira, joka omaa hyvät noutavan koiran taipumukset."

Päivän uusia ja jänniä juttuja oli myös puinen karhuveistos ja soutuvene. Ei ole Kukka ennen sellaisessakaan käynyt. Ja jotta päivään saataisiin vielä vähän uutta, niin otettiiin kokeesta suunta kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Siellä tuli tassuteltua melkein kolme tuntia (ehkä 8 km)! Koitin tarjota tytölle mahdollisuutta huilata puolentoista tunnin jälkeen, mutta jaksoihan se makoilla kaikki kolme minuuttia! Joten jatkettiin matkaa... Kuura kävi koittamassa ainakin neljä lampareta, osassa niissä oli ihan puhdasta vettäkin. Viimeisen puolentoista kilometrin matkalla tytöstä näki, että alkaa jo väsyttää. Autolla Kuuraa odotti yllätys: aamuisen savulohen jämät. Ei tarvinnut sanoa kahta kertaa, että saa ottaa.
Kun lähdettiin kotia kohti, tyttö oli unessa saman tien.

kuulumisia

Joulukaktus

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 19.08.2018 07:54