Meidän kuulumisia

Hakutuloksista näytetään enintään 6 uusinta kirjoitusta. Haulla rajaamalla löydät vanhempia juttuja.
Hakusana Kuura Maia Coma
Pvm -

tiistai 17.04.18
Aamukampa käytössä...
Juoksut päättyi melkein kuin seinään viimeisen päivityksen jälkeen. Korvatkin löytyi, mutta lenkkeilyvauhti ei palautunut. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon hidasta lenkkeilyä. Kuuran tuntuu olevan vaikea nostaa käynnistä ravia, tai liikkua ylämäkeen. Välillä ihan tasaisen tallaaminenkin meinaa olla hankalaa. Ja hetken menee taas sujuvasti.
Olihan juoksujen ennen ja jälkeen useampi viikko jolloin oli peräkkäisiä koiratreffailuja, mutta nyt kroppa ei ole palautunut edes itsekseen ollessa. Kipulääkettä on saanut melkein non-stoppina, mutta se ei tee dramaattista eroa. Viimeisen viikon aikaan jokainen 1,5 km aamulenkki on mennyt ainakin osittain hidastellessa. Korttelin ympäri 600 m kulkee joskus hyvällä vauhdilla alusta loppuun, joskus hyytyy puoliväliin. Olen pohtinut onko syynä alusta (lumi / jää / röpelö / hiekoitussepeli), mutta selkeää syytä ei löydy. Eikä ole merkitystä, onko Kuura hihnassa vai irti. Parina viikonloppuna ollaan tehty pidempi 4 km lenkki (hah, oikeasti tätä pitää nykyisellään kutsua pitkäksi!) Vaarun poluilla. Hitaasti kun mennään, niin kyllähän se taaperretaan. Mutta liike ei olennaisesti muutu edes "uusissa paikoissa", tai seurassa. Kaikkein huolestuttavinta onkin, ettei Kuura enää halua leikkiä. Haluaa edelleen toisten koirien luo, mutta fyysinen kontakti ei ole kivaa.
Joskus saattaa intoutua riemuhepuliin, ja sunnuntain treeneissä menee laukaten ruutuun ja merkkiä ympäri. Mutta kotiin tullessa onkin sitten ihan könkkä koira. Eli kyllä tässä nyt aamuja lasketaan milloin päästään kunnolla kopelotavaksi ja läpivalaisuun. Kolme pitkää viikkoa pitäisi vielä sinnittää ja elää "kevyesti".
Millä kaikilla tavoin Kuura oireilee? Miettii kotonakin tarkkaan nouseeko ylös makuulta - nousee vain jääkaapille. Nuolee ja puree tassujaan, kinnertä ja polvia. Ei enää tule leikkimään / tuo lelua leikittäväksi (aikeisemin useita kertoja päivässä). Ei hae leikkiä / vastaa leikkiin edes toisten koirien kanssa. Viivyttelee lenkille lähtöä. Lenkillä enimmäkseen peitsaa / puhtaasti kävelee. Pysähtelee. Vaikeus nostaa ravia. Jos ravaa, kääntyy äkillisesti kirputtamaan hännäntyveä. Saattaa kesken kävelyn äkillisesti istahtaa maahan. Vetää anaaleitaan pitkin maata. Jos vaihtaakin raviin, vaihtaa nopeasti takaisin käyntiin. Ravissa askel ei ole eteenpäinliikkuva vaan lyhyt, töksähtävä. Vie takajalkoja (erityisesti vasenta) vatsan alle. Toisinaan haluton hyppäämään autoon. Hidastelee syödessä raakaa broileria (luineen)! Ja mitähän vielä... kaikkea tätä, vaihtelevilla voimakkuuksilla ja kestolla. Kuuran olemuksessa ei ole puhettakaan samasta riehakkuudesta, jolla kuukausi takaperin lähdettiin hiihtolenkille.
Kuuran henkinen olo on koetuksella. Onkin alkanut tekemään tuhojaan "vanhoilla päivillään". On päivisin hakenut useamman kerran lehtikorista tyhjiä pahvilaatikoita silputtavaksi. Toissapäivänä poimi jostain huulirasvan, ja teki sen kuorista palasia. Sisältöä en koskaan löytänyt, mutta ei maha mennyt ripulillekaan :D
Tunnaria on harjoiteltu "terassikauden alettua", ja pienen muistuttelun jälkeen se tuntuu olevan helppoa. Pitänee alkaa sitä vaikeuttaa. Kaikki muu tokoilu menee vahvasti fiiliksen mukaan. Tekniikkatreenaus on jäissä, kun on hankala tietää mikä kaikki kroppaa kuormittaa. Vauhti ainakin. Kunhan metsä sulaa, voisi kokeilla vaikkapa jälkeä.
Paremman tekemisen puutteessa Kuura on kunnostautunut "omissa lajeissaan". Talven aikaan mulle on tuotu hankeen jäänyt punatulkku, pikkukaloja (jäältä), varis ja mahdollisesti kauriinvasan pää. Näistä viimeisin löytyi puoliksi syötynä ja kohtuullisen haisevana, joten ei jääty tekemään sen kanssa tarkempaa tuttavuuta.
kuulumisia

Joulukaktus

sunnuntai 25.03.18
Kevättuoksuja
11 kuukautta juoksuväli! Aika loistava. Etenkin kun koko alkuvuoden jännäsin, mitkä kaikki reissu- ja hoitosuunnitelmat menee uusiksi. Tällä kertaa on ollut aika voimakas juoksu. Tyttö kadotti korvat, nenä vie ja koirat kutsuu. Reilu 2 viikkoa ensimmäisestä tipasta näyttää siltä, että alkaa mennä ohi. Paitsi hajut - niissä on nyt jotain ihan maagista. Kaikki keltainen lumi teiden varsilla kutsuu viettämään aikaa.
Hyppytekniikkaharjoituksia aloitettiin joulun välipäivinä ja tehtiin systemaattisesti kuukauden ajan 2 kertaa viikossa. Kuvasin kaikki hypyt. Ja tadaa - mitään ei oleellisesti muutu. 65-senttisen esteen vielä hyppää, 70 cm kiertää. Eli omin avuin ei taideta saada korkeushyppyä kuntoon, ja joka tapauksessa nyt käydään 2-v synttäreiden kunniaksi uudestaan läpivalaistavana. Kohtahan sekin on jo nurkan takana.
Kevätjäiden aikaan Kuura pääsi tutustumaan hiihtoon. Tai siis on ollut irtokoirana mukana jääladuilla. Rankkaa pienelle koiraparalle, kun joutuu koko reissun oikeasti liikkumaan, eikä voi vain jäädä nuuskimaan puskia. Tai jos jää, niin saa tosissaan juosta että saa mut taas kiinni. Kuura on hyvin oppinut ohittamaan muut hiihtäjät. Toiset koirakko-hiihtäjät meinaa olla kamalan kiinnostavia, ja jos toinen (irto)koira tulee parin metrin päähän "katselemaan", ei Kuura voi itselleen mitään, vaan on ihan pakko lähteä katsomaan kuka se oikein on. Kohtaamisissa otan Kuuran hihnaan, ja kertaalleen Kuura jo nykäisi minut kumoon, kun ei malttanut pysyä mun mukana. Sääli, että jäähiihtokausi oli tänäkin vuonna vain noin 1,5 kuukauden mittainen. Nyt jäälle on jo noussut vettä, ettei päästä edes kävellen jäälle lenkkeilemään.
Metsissä on vielä enemmän kuin tarpeeksi lunta. Käytiin kartoittamassa tilannetta harjulla: lunta on niin pajon ettei Kuura liiku muualla kuin polulla, ja kaikki harjulle vuodenvaihteessa tamppaamani omat polut ovat ummessa. Jospa kuukauden päästä olisi kuitenkin maata näkyvissä?
kuulumisia

Joulukaktus

maanantai 18.12.17
Aika rientää kun on kivaa
Hirmuisesti on tapahtunut kaikkea. Reissaamaan ja kävelemään on ehditty lomilla, joten nyt myös matkakertomukset/kuvat on päivitettynä. Kuurasta on kehkeytynyt ihan pätevä reissaaja. Kestävyys on vielä työn alla, mutta lyhyet päiväreissut kestää kyllä.
Kuura on treenaillut syksyn toko-painotteisesti, ja PK-liiton tulevalla lisenssipaineella päätimme kokeilla taitotason virallisissa kokeissa. Rallyissa kävimme korkkaamassa yhteistyötä, ja TOKOissa kävimme toivomassa tuloksia. Tyttö yllätti lopulta positiivisesti (eli teki hyviä tuloksia), ja nyt voimme taas hyvällä syyllä pitää ensi vuoden kisataukoa. Eli harjoitella niitä "oikeita" luokkia varten.
Syksyn mittaa tyttö on kyllä kehittynyt, mutta on henkisesti täysin kakara. Palkaton treeni puuttuu, samoin kestävyys. Itsehillintää alkaa orastavasti näkyä, mutta edelleen on veitsenterällä valitsemassa, tekeekö töitä minun kanssa vai lähtisikö moikkaamaan koirakavereita. Yllykkeitä ei ainakaan vielä kestä :)
Tarkoitus oli treenailla pk:ta varten, mutta se kilpistyi hyppyihin. Käytiin eläinlääkärillä asti etsimässä missä vika, mutta hieman on mysteeri. Isot (60-70 cm) hypyt ei lähteneet toimimaan ollenkaan. Jalat tärisivät, haluton hyppäämään. Kokeiltiin kropalle kipulääkettä, hierontaa ja taukoa. Anaalitkin vaivasivat, ja niihinkin haettiin lääkettä. Lopulta syksyn mittaa kroppa alkoi avautua. Hypyt ovat kuitenkin olleet (tokon täsmätreenejä lukuunottamatta) pannassa. Kenties lähdetään talven mittaa rakentamaan treenejä hallissa.
Agi-A:ta ollaan syksyn mittaan kokeiltu, ja siitä on tullut Kuuran lemppari. Alamäen jarruttelu on hankalaa, mutta ylös kiipeäminen on kivaa. Karkailee nykyään esteelle jos silmä välttää....
kuulumisia

Joulukaktus

lauantai 10.06.17
Hirmuisesti säpinää!


Loppuihan ne juoksut aikanaan! Jäiköhän parista päivästä vajaa 4 vk. Tuoksut jäi perään hieman pidemmäksi aikaa, ainakin poikakavereiden mielestä...
Juoksujen jälkeen oli suunta lonkkakuviin. Ikää siis muutamia päiviä yli vuoden. Aloitettiin polvien tarkastuksella, ja "niitä ei saa irti kuin kirveellä". Piikki persuuksiin, lyhyt kävelylenkki parkkipaikan ympäri ja tyttö alkoi huojua siihen malliin että hyvä kun päästiin sisälle ennen kuin uni tuli. Koira pöydälle ja sitten kuvailtiin. B/A:tä arveli ("ihme, jos toinen tulee takaisin A:na") ja kyynärät näytti puhtaalta. Selkäkin kuvattiin. Lanne näyttää normaalilta, rangassa ei muutoksia. Mutta virallista lausuntoa niistä ei vielä saa, kuvataan uusiksi jossain vaiheessa kahden vuoden jälkeen. Virallisia tuloksia lonkista ja kyynäristä saikin odottaa, ja ne tulivat C/B:nä. Selvä, sellaisilla siis mennään.
Kuura pääsi käymään etelän suunnalla myös selvin päin. Kävimme viikon verran tallaamassa Töölönlahtea ja ympärystä ympäri. Tämä reissu oli myös ensimmäinen, jossa Kuura joutui ihan oikeasti käyttäytymään hihnassa. Hirmuisesti ei löytynyt paikkoja, joissa olisi voinut vapaana lenkittää. Mutta tehtiin sentään muutama noutoharjoitus puistoissa :) Ja herkuteltiin ihan periaatteen vuoksi jäätelöterasseilla, joihin sai ottaa koiran mukaan. Lisäksi Kuura pääsi harjoittelemaan raitiovaunussa ajelua. Oli aika jännää!

Taipparikurssi eteni, lintujen kanssa saatiin lisää treeniä ja kanikin nähtiin kahteen kertaan. Kani oli aluksi outo, mutta hetken päästä super-ihana. Jäät sulivat vasta toukokuun puolivälin aikoihin, ja veteen meno oli alussa melkoisen työn takana. Lopulta keppiä revittämällä tyttö uskaltautui kastautumaan. Ja kun kurssilla pääsi vielä katsomaan parin koiran noudot vedestä, niin alettiin saada varmuutta tuttuihin rantoihin. Sitten piti vielä laajentaa valikoimaa erilaisiin rantoihin. Suomaiset lampareet oli aluksi tosi hankalia, mutta kesäkuun alussa saatiin niistäkin jo lähtö. Ja viimeviikolla tyttö mulahti (puolivahingossa) laituriltakin kun kurkotteli veteen! Oli aika hämillään sukelluksesta, mutta hetken pohtimisen jälkeen teki saman vielä uudestaan!
Toukokuun puolivälin aikoihin oli hetkellinen mielenhäiriö, kun päätin ilmoittaa Kuuran taippareihin. Jälkikäteen ajateltuna aika huono päähänpisto... mutta kun tiedossa oli työreissu toukokuulle, niin ajaksi valikoitui tämä päivä. Niinpä viimeviikolla olikin tavallista enemmän motivaatiota treenata mm. sitä uimista ;)
Ja näköjään lintujen kanssa mentiin jostain syystä takapakkia, kun ne alkoivat tippua suusta, tai niitä raahattiin vain siivenkärjestä. Niinpä vedin langalla siipiä nippuun, ja hakuruutu-hakuja tehtiin siipidameilla. Tein vain yhden sitomattoman linnun haun ennen taippareita, muutoin tuli vain onnistumisia koko suun katoja (kun muutakaan ei voinut).
Hieman vahingossa tuli myös huomattua, että laukauksiakin olisi pitänyt harjoitella. Kurssilla ammuttiin kolmesti: ekalla kerralla ei näkyvästi mitään ongelmaa. Seuraavalla kerralla oli levoton, ja kolmannella kerralla entisestään. Ja etäisyyttä ampujaan oli kuitenkin yli 50 m --> 30 m. Sitten tuli hetki taukoa, ja yhden päivän aikana Kuura kuunteli viitisenkymmentä laukausta autossa ollessaan (ei tietoa miten reagoi, kun itse tulin talkoilemasta löytyi tyttö nukkumasta). Mutta kun omalla tutulla kentällä viimeviikolla ammuttiin muutama 6mm:n laukaus, reagoi niihin vahvasti huolestumalla. Edes kaninkarvalla ei kunnolla halunnut leikkiä. Pari hyvää laukasuta saatiin vesinoutoon koirakaverin kanssa. Mutta laukaukset oli siis iso kysymysmerkki.
Noh, taipparipäivä lähestyi vääjäämättä. Viikolla tein yhden lelunlaahausjäljen ja kaksi lokkijälkeä. Kaikki aika helpoissa ja selkeissä maastoissa. Muutin vain maaston peitteisyyttä. Etenkin eka lintujälki osoitti, että maavainuista jäljeä olisi hyvä vahvistaa (pk kuitenkin vielä mielessä) joten tein lisäksi pari namijälkeäkin. Näistä etenkin jälkimmäinen (nurtsijälki) meni ihan kivasti (terävällä kulmalla), kun joutui ratkomaan hankalan paikan, ja hajua ei saanut muualta kuin maasta.


Sitten tähän päivään. Edellisviikon sääennuste lupasi iltapäiväryhmälle 20 astetta aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Damn! Edellispäivän ennuste lupasi sadetta. Jes! Tosin sateesta ei tänään näkynyt pisaraakaan, ilma ei liikkunut juurikaan ja t-paidassa tarkeni hyvin... Koiralle rankka keli.
Sosiaalisessa tehtävässä annoin tyttösen vain olla. Kyllähän se hentuili molempien ympäröivien koirien suuntaan, ja sirulukijan ja tuomarin syliin kävi hyppäämässä. Pikkujuttuja ;)
Taktikoin Kuuran kuuntelemaan järven rannalle kahden edellisen koiran laukaukset, ja annoin vielä nähdä veneestä heittäjän. Niistä jäi hyvä mielikuva jemmaan :) Laukauksiin kyllä reagoi, mutta vähemmän kuin 6-millisiin. Käytiin myös hakemassa oma uimalelu lammesta ennen omaa vuoroa. Ihan hyvä, kun arpoi hitusen lähtöä. Sitten odottelua (ja Kuura sai hyvin motivaatiota edellisen koiran pillityksistä).
Sitten alueelle! Tuomari kyllä koitti tarjota lähetys-/seisomapaikkaa lähempääkin rantaa, mutta jäin paikkaan, mistä katsoin saavani parhaat palautukset. Ja ihan tieten tahtoen annoin Kuuran seistä, en pyytänyt lainkaan istumisia lähetyksiin. Ensimmäinen lokki heitettiin muutama metri veteen - sinnekin piti ihan reilusti uida. Lähti veteen hitaasti, mutta lähti kuitenkin. Odotin palautuksen ihan käteen asti - mitäpä sitä kiirehtimään. Tämä siis hyvä!
Sitten se pidempi nouto vedestä. Ampuja oli aika lailla 6 m päässä, ja vene oli ihan reilusti siellä 20 metrissä. Näytti mahdottoman pitkälle matkalle. Näytin venettä jo ennen kuin sanoin olevani valmis. Laukauksessa tepasti hieman taaksepäin ja katsoi ampujaa. Osoitin uudelleen veneen suuntaa, ja juuri ehti näkemään lokin tippumisen. Lähetys aika lailla heti. Taas Kuura meni hitaasti rantaan, ja hitaasti mulahti veteen. ja koko uintimatka tuntui menevän kuin hidastetussa filmissä. Pari kertaa katsoi hitusen taakse, mutta en puhunut mitään. Joten jatkoi, poimi lokin ja kääntyi takaisin. Tämänkin odotin käteen asti. Ote tästä lokista oli siiven tyvestä, joten rannalle nousu oli vähän haastava. Mutta hyvin Kuura sen selvitti.
Mietin vähän mitä teen siirtymämatkalla hakuruutuun. Kuura ei näyttänyt siltä että haluaisi piehtaroida, joten sai ravistaa muutamat kerrat. Tuomari tuskin olisi ilahtunut siitä, että annan Kuuran juosta irrallaan muutamat hepuliringit :)
Hakualueelle saapuessa tyttö oli lähdössä saman tien töihin. Taas ampuminen aiheutti muutaman steppiaskeleen. Sitten unohdin odottaa, että amuja ja heittäjä tulisivta ulos alueelta! Annoin tytön lähteä heti, ja heitetty fasaani palautui. Lähetin uudestaan eri kulmaan (toiminta-aluetta n. 90 asteen verran) ja sieltä palautui seuraava fasaani. Kolmaskin nousi lähetyksestä kahden edellisen väliin. Siinä oli lähilinnut. Seuraavasta lähetyksestä Kuura eteni pidemmälle, ja vähän päästä palasi taas linnun kanssa. Pientä pallottelua suussa, mihin pitää muistaa kiinnittää huomiota. Ehkä se tulee vain pienempien lintujen kanssa? Tai jos ote on huono? Vielä yksi lähetys - jolle karkasi! Epäröin otanko takaisin vai en (sanoin jotain epämääräisen toruvaa) - siitä tuli Kuuralle tuli ruma palloilu etukulmaan, mutta annoin uuden etsintäkäskyn sinne. Kuura oli vähän alueen ulkopuolella, ja mietti miten jatkaisi, mutta lähti viimein syvemmälle. Ja sieltä se viides fasaani löytyi. Näillä näytöillä päästiin jäljelle.
Olin ihan supertyytyväinen jo tähän asti tehtyihin suorituksiin. Kuura oli tehnyt ihan juuri niin hyvin kuin vain osaa!
Taas odottavan aika oli pitkä. Koitin saada Kuuran käymään päiväkakalla (ei pystynyt, vissiin outo paikka), ja myös juottaa, uittaa ja viilentää. Omaa jälkivuoroakin saatiin odottaa paahtavassa auringossa. Pistin Kuuran kiinni puuhun varjoon. Kuura otti kahden edellisen jälkikoiran kanien hajut matkalla omalle paikalleen. Kuuran jälki meni hakkuulla, jossa pohja oli täynnä lehtipuiden kaadettuja rankoja. Ja rutikuiva alusta. Mutta kani oli jättänyt maastoon omat jälkensä. Kuura meni kaula pitkällä lähtöpaikalle - niinkin pitkällä, että jouduin tähän peruuttamaan & istuttamaan jotta sain taluttimen irti... Lähti varmasti ja ajoi hienosti, tarkasti & maavainuisesti, vaikka eteneminen oli pari askelta ja hyppy seuraavan risukon yli! Ei mennyt nakkijälki hukkaan :) Kani löytyi helposti. Mutta sitten se paluu... maasto aiheutti omat haasteensa, kun Kuura halusi tulla samaa reittiä mitä oli mennyt. Taas kuin hidastetussa filmissä tyttö etsi reittiä ja pomppi kani suussa. Pyysin jo tuomarilta, että saanko mennä lähetysrisukon toiselle puolelle vastaan, niin saataisiin jonkinlainen luovutus... Kani tuli lopulta käteen asti.
Vielä tässä kohti koitin pilata suorituksen, kun paluu tielle aiheutti pienen pattitilanteen ja oli helpompi päästää Kuura irti kuin yrittää selvitä hihnan kanssa risukosta...
Kaikkinensa osasuoritukset oli hyväksyttyjä ja Kuura ansaitsi tuloksen NOU1. "Hyvällä tyylillä koko kokeen suorittanut koira, joka omaa hyvät noutavan koiran taipumukset."

Päivän uusia ja jänniä juttuja oli myös puinen karhuveistos ja soutuvene. Ei ole Kukka ennen sellaisessakaan käynyt. Ja jotta päivään saataisiin vielä vähän uutta, niin otettiiin kokeesta suunta kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Siellä tuli tassuteltua melkein kolme tuntia (ehkä 8 km)! Koitin tarjota tytölle mahdollisuutta huilata puolentoista tunnin jälkeen, mutta jaksoihan se makoilla kaikki kolme minuuttia! Joten jatkettiin matkaa... Kuura kävi koittamassa ainakin neljä lampareta, osassa niissä oli ihan puhdasta vettäkin. Viimeisen puolentoista kilometrin matkalla tytöstä näki, että alkaa jo väsyttää. Autolla Kuuraa odotti yllätys: aamuisen savulohen jämät. Ei tarvinnut sanoa kahta kertaa, että saa ottaa.
Kun lähdettiin kotia kohti, tyttö oli unessa saman tien.

kuulumisia

Joulukaktus

lauantai 29.04.17
On se sittenkin noutaja
Nousihan se varis sittenkin suuhun! Salaisuus oli jäädyttää lintu. Hieman kohmeisena siivet pysyi nipussa ja sitä oli helpompi käsitellä. Ja kun suutuntuma oli kerran saatu, niin nousi se enemmän sulaneenakin. Ote on vieläkin aika lörppä - lintu saattaa tipahdellakin suusta. Mutta ehkäpä se siitä.
Lääkärillä käytiin toteamassa että juoksu jatkuu. Kohtu näyttää siistiltä, ei merkkejä tulehduksesta. Lääkäri löysi yllätyksekseen ultralla myös munasarjat eikä niissäkään muutoksia. Yllätyksellistä oli siis se, että kirkas näkyvyys kertoo ettei sisäelinrasvaa ole päässyt kertymään. Positiivisessa hengessä :) Summa summarum: Kuura vuotaa hitaammin ja pitää muistaa varata sille kalenterista 4 viikon koe-vapaa jakso. Kai se kohta jo lopettaa?
Pissanäyte otettiin suoraan rakosta. Kaikki arvot normaalit, eli alakautta näytteeseen varmaan sekoittuu juoksuista ylimääräisiä aineita. Jätettiin näyte vielä viljelyyn, mutta tuskin siitä mitään löytyy. Pissaongelmat on nyt toivoaksemme selätetty!
Katsottiin verikokeetkin. Ei tulehdusta. Yllätyksenä BUN on 13,9 (rajat 2,5 - 8,9). Mutta koska CREA on normaali, oletus on ettei kyse ole oikeasta munuaisongelmasta (munuaisetkin näkyi ultrassa, eikä niissä mitään silmiinpistävää). Sen sijaan saattaisi olla lievä vatsahaava, joten vatsansuojalääkettä viikko ja kontrolloidaan munuaiset rokotusten yhteydessä.
kuulumisia

Joulukaktus

torstai 27.04.17
1-vuotias
Alkoihan ne juoksut! 4.4. se viimein tapahtui ja samalla jäi antibiootit kaappiin. Ensimmäinen jännityksen paikka oli, että noinkohan pissatulehdus uusiutuu? Noin parin viikon jälkeen oli yksi lenkki, jolloin Kuura ei tiennyt pissatako vai kakkia, mutta hirmuisesti jokin kiusasi. Ja sitten se meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanut.
Aloin laskea päiviä milloinkohan juoksut päättyisi. No ei ole vielä päättynyt. Tärppi mielestäni oli ja meni reilu viikko sitten. Vuotokin kertaalleen muuttui, mutta nyt taas / edelleen valuu puhtaasti verta. Olin ajatellut ottaa pissa-stixin juoksun mentyä, mutta tein nyt kuitenkin välitarkastuksen. Verta siinä luonnollisesti oli, mutta yllättäen myös PH niin emäksellä kuin tikku vain pystyy näyttämään. Käydään siis varulta ottamassa kystosenteesi ja ultra rakosta + kohdusta. Ja varmaan myös verenkuva. Niistä ollaan viisaampia huomenna.
Viikon päästä olisi tiedossa seuraavat treffit lekurille, kun tarkastellaan sisäistä kauneutta. Olisi pitänyt arvata, että nää käynnit menee taas kausikortilla.
Eläinlääkäri oli tietysti kiinnostunut siitä onko vointi ollut erilainen kuin aikaisemmin. No ei oikeastaan. Takana on myös poikkeuksellinen kuukausi, kun Kuuralla on ollut seurana hoitokoiria. Se tarkoittaa sitä, että normaalisti kovin nihkeät lenkkeilyt on kulkeneet huomattavasti helpommin. Nyt kun pitäisi taas liikkua itsekseen, ei jalat kulje. Hormonit varmasti on osaltaan syyllisiä siihen, että tyttö jää kiinni jokaiseen hajuun.
Yksi silmätulehduksen alkukin nähtiin viikko sitten. Ensin vasemmassa, sitten myös oikeassa silmässä. Ja tottakai viikonloppuna. Ja siten, että etenkin vasen silmä oli valonarka, kutisi, vuosi ja selvästi häiritsi. Hain siihen Livostinia, joka parissa päivässä auttoi huomattavasti.
Juoksujen takia jäi Kuuralta Golden Gundog-viikonloppu väliin, mutta se ei estänyt minua käymään hakemassa treeni-ideoita. Ja samalla näin Kuuran emää. Ja saipa Kuurakin iltasella tilaisuuden moikata äippää. Ice oli sitä mieltä, että voisiko joku pliis hakea tuon tungettelevan kakaran pois... Mutta kun ei saanut ulkoisia apuja, niin tyytyi opettamaan tytölleen puskienhaistelun jaloa taitoa. Tyttö on kasvanut korkeudessa äitinsä ohi, mutta leveys puuttuu. Ja on muutoinkin kropaltaan erilainen. Karva on suoraa, pää on äitiään vinttikoiramaisempi. Yhteis- / vertailukuvaa en tajunnut ottaa.
Työskentelyssään on äitinsä piirteitä: halua etsiä ja korvien kadottamista esiintyy silloin, kun mielestään tietää ohjaajaa paremmin. Damit on löysästi suussa. Saapa nähdä miten niiden riistojen kanssa käy...
Leirin jälkeen päästiin viimein taipparikurssille. Summa summarum: pitäisi opettaa pelto-seuraaminen. Aika kiireesti. Ja istu-pillitys (jota kyllä jo kertaalleen kotona tehtiin, mutta jäi puolitiehen). Kokeiltiin myös mitä tyttö tykkää kokonaisista linnuista. Kiinnosti kovasti, mutta ei puhettakaan että olisi suuhun ottanut (varis, lokki, fasaani). Kerran närppäisi varista varovasti siivestä, mutta kun oli koko linnun paino matkassa, niin tiputti pois. Otettiin varis matkaan ja kokeiltiin uudestaan iltalenkillä. Ei edelleenkään halunnut ottaa suuhun.
Variksen kuivattu siipi on ennestään tuttu, joten vedin sen nippusiteellä kiinni damiin. Yllättävän paljon häiritsi siipeen tullut lisäpaino. Mutta kun ollaan muutama päivä syöty ilta- ja aamuruuat siipidamin tuomisesta, niin siitä on tullut "normijuttu". Kokeilin tänään samaa ulkona - ei mennyt niinkuin Strömsössä. Ajatus hyvä eli haki kyllä siipidamin, mutta siipi irtosi damista joten saatiin sitten kaksi erillistä noutoa.
Jostain syystä paluuvauhdit ovat hitaita kuin nälkävuosi... myöhemmin samalla lenkillä tuli "normaalit" damit tavallista tahtia. Ehkä se ei tykkää olla kuvattavana? Tai sitten jotain muuta.

Tyttö kuitenkin poimii suuhunsa kaikenlaista. Niinkuin jäätynyttä ja tuoreempaakin paskaa :) Yhdellä metsälenkillä ihmettelin mitä se (taas) jäi tuusaamaan mättäälle. Kun viimein jolkotteli luokse, sillä oli suussaan pieni ahven! Sadan metrin päässä se poimi uuden ahvenen polunvarresta. :o Olihan siinä Muuramejärvi lähellä, mutta en tiedä kuinka pikkukalat oli metsään päätyneet.
Seuraavana iltana lenkkeiltiin Kuopiossa. Kuura kävi tarkastamassa tienposkia, ja takaisin tullessa sillä oli luu suussa. Tarkemmin katsottuna sehän oli jäniksenkäpälä ja puolikas jalka...
Muutamaa päivää myöhemmin iltalenkillä Kuura poimi moneen kertaan auran yliajaman ja vesilätäkössä lutratun linnunsiiven. Eli kyse ei voi olla siitä, että riista olisi itsessään ällöttävää. Todennäköisemmin koko, paino tai suutuntuma on se, mitä Kuura vierastaa. Eihän isommat damitkaan meinaa pysyä suussa, kun taas pienemmät vauvadamit ovat kivoja.
Takaisin tähän päivään eli synttärijuhliin. Aamulenkillä pikkutreeni, päivälenkillä pari uutta pikkutreeniä. Onko sen parempaa synttäriohjelmaa? Kotosalla sitten vielä jättiluu. Perinteinen maksalaatikko-kakku nakilla jäi saamatta, mutta pitäähän seuraavalle vuodelle olla jotain odotettavaa...
Ison tytön täytyy vähitellen siirtyä ison tytön ruokaan. Menossa on viimeiset pentunappulat, ja kokeilussa on nyt 50-50 -sekoituksella Taste of Wildin kalapohjainen ruoka. Ainakaan vielä ei tule korvista, joten syödään vissiin säkki loppuun. Jätösten määrä on kyllä kasvanut, haju pahentunut ja tyttö alkanut satunnaisesti piereskellä :( Ehkä tää ei paras mahdollinen vaihtoehto ollut.


Kuura 1 v sivuprofiilit. Aika puikee se on.


kuulumisia

Joulukaktus

minna.hillebrand /at/ gmail.com | muokattu 06.07.2016 21:18