Kotona alkaa olla jo sulaa maata, mutta Paljakasta löytyi runsaasti lunta. Sen verran roskaisia latupohjat jo olivat, ettei latuja oltu enää ajettu. Viikon mittaan myös lämpö teki tehtävänsä - maata alkoi paljastua eikä yhtenäistä baanaa olisi enää löytynyt. 4/19.

Käytiin Riian kanssa yrittässä luontopuiston polkua. Fuskattiin sen verran että ajettiin Pirunkirkon P-paikalle autolla, ja sieltä käveltiin Ilveskodalle latupohjaa pitkin. Ihmettelin, että jo on pitkä 1,5 km... eipä ihme, sillä matkaa oli tuplasti ja latupohja upotti aina muutaman askeleen välein. Onneksi ei paljon saappaanmittaa enempää. Sen verran rankka rasti, että katsottiin umpihankista luontopolun viittaa ja päätettiin jättää se seuraavaan kertaan, sulan maan aikaan. Tai ainakin lumikengille ja kantohangelle. 4/19

Mihin kaikki sula vesi menee? No sinne latupohjan alle tietenkin! Silloin tällöin jääpohja pettää ja jalka loiskahtaa veteen. Saappaat oli tälle reissulle paras jalkinevalinta. Kahluusaappaat ei nekään olisi olleet liioittelua... Riiaa ei kosteus haittaa, mutta valokuvaustauot ottaa pattiin. 4/19.

Sopiviin paikkoihin vettä kerääntyy enemmänkin. Joskus pääsee saappailla kahlaamaan, mutta tässä ei olisi riittänyt varsi. Tyttöjä harmitti, tuo olisi ollut oikein mieluinen reitti. 4/19.

Rannat on sulana, ja Riiaa kiinnostaa kaikki veden pinnalta pilkottava. Jääpalat, kepit, oksat... Kaikkeen pitää tutustua. 4/19.

Koirilla ei ole Pepsodent-hymyä, vaan lelukoira-hymy. Riia 1 vee osaa olla tosi nätti. 4/19.

Sulan metsän kohdalla on jo ihan kevät ja vappufiilis! Myös Kuuralla, vaikka kameralle ei hymyä irtoakaan. 4/19.